Nainen haluaa miehiltä vastauksia :)

Olipa hyvä kommentti

Kiitos asiallisesta vastauksestasi! Parisuhde vaatii ehdotonta rehellisyyttä ja avoimuutta. Puhuminen on silta miehen ja naisen välille. En tarkoita, että joka päivä tarvitsisi puhua, mutta täytyy puhua riittävästi. On suuri virhe kuvitella, että tuntee kumppaninsa niin hyvin, että puhuminen ei olisi tärkeätä. Me kasvamme ja muutumme ihmisinä koko ajan ja suhteemme myös muuttuu. On virhe kuvitella, että kumppanin ajatukset erilaisista asioita pysyisivät muuttumattomina. On tärkeätä päivittää elämää ja asioita.

Oma mieheni on hyvin rehellinen ja luotettava. Olen huomannut, että miehen ajatusmaailmaan kuulu se, että jos joku asia on ilmaistu, niin sitä ei tarvitse kovin usein toistaa. Vitsi jossa nainen kysyy mieheltä, että rakastatko vielä minua ja mies vastaa, että johan sen sinulle sanoin 20 vuotta sitten, kertoo miehen ajattelumaailmasta. Nainen kaipaa asioiden säännöllistä päivittämistä, mutta miehen mielestä se on turhaa.

Minun mielestä mies on hiukan mysteeri naiselle. Mies haluaa valikoidusti ilmaista asioita. Kun taas minusta olisi ihanaa kun mies olisi vapaampi ilmaisussaan. Mies elää välillä kuin toisella planeetalla. Tämä aiheuttaa joskus ahdistuksen siitä, että mitä se oikein ajattelee ja miksi ei voi sitä kertoa.

Täytyy sanoa, että nimimerkki puolin ja toisin on osoitus miehestä, joka osaa ilmaista itseään sekä sanallisesti että kirjaimellisesti. Kunpa sinunlaisia olisi enemmänkin! Suomalaisia jörriköitä kun on ihan liikaakin.

Niin joo ja jos minun mieheltäni kysyy, että mitä mies toivoo naiselta, niin vastaus on seuraavanlainen:
-sitoutumista, luottamusta molemmin puolin, "me"-henkeä ja tukea miehelle tärkeissä asioissa, sujuvaa arkea, tilanteeseen sopiva seksielämä, rauhaisaa ja tyytyväistä elämää ilman älytöntä henkevien keskuetelujen määrää, ruokaa. =D

Kiitos vastauksestasi nimimerkki eyrtuiyue ! Tunnistan kirjoituksestasi, että mieheni on noissa asioissa hyvin samanlainen. Suhteemme alussa hän ei osannut ottaa vastaan minkäänlaista kehumista, mutta nykyään tilanne on hyvin toisenlainen eli hän osaa toisinaan jopa ilahtua niistä. Kai useimmat ihmiset tykkää saadessaan positiivista palautetta itsestään tai hyvin tehdyistä asioista?!

En ole tosiaankaan sellainen ihminen, jonka itsetunto olisi kehujen varassa (niin kuin eräs vastaaja täällä kuvittelee!) Luulen, että useimmista naisista on kiva kuulla omalta mieheltä aitoa ihailua silloin tällöin. Kun itse on tälläytynyt viimeisen päälle ja ollaan juhliin lähdössä, niin eikös silloin mies voisi sanoa, että kulta näytätpä upealta! Mieheni ei ole koskaan sanonut näin, mutta kyllä joku muu mies juhlissa saattaa kommentoida ulkoista olemustani (kuinka kiva olisikaan kuulla se oman miehen suusta!). Mikä siinä on niin vaikeaa sanoa asioita ääneen? Mies itse kyllä haluaa kuulla kommenttini, jos hän on ostanut jonkun uuden vaatteen tai on leikannut hiuksensa.

Kerroit olleesi nuorempana suhteessa, jossa mies kehui sinua ylenpalttisesti, mutta teot eivät osoittaneet samaa. Jos sanat eivät ole aitoja, niin niillä ei ole merkitystä. Minulla on ollut jokusia narsistisia ihailijoita, jotka ovat leperrelleet vaikka mitä.. se on ollut todella vastenmielistä, koska se ei ole aitoa, eikä rehellistä.

Olen hyvin tietoinen, että seksuaalisuus vaihtelee pitkässä suhteessa. Voi olla kiihkeitä ja kuivempia kausia. Minusta se on aivan luonnollista. Mieheni toivoisi enemmän seksiä, mutta ei painosta minua siihen. Olen kertonut miehelle, että olen valmis tyydyttämään hänen tarpeensa, vaikka itse en haluisi. Hän ei kuitenkaan tätä juuri koskaan pyydä. Kun näitä juttuja täällä lukee, niin tulee sellainen tunne, että onkohan seksi omalle miehelle tärkeämpää kuin mitä hän minulle kertoo.

Naimisiin meneminen on hiukan ristiriitainen asia. Luulen, että se syventää suhdetta ja sitouttaa ihmisiä toisiin entisestään. Toisaalta on sellainen pelko, että naisesta tulee miehelle sen jälkeen täydellinen itsestäänselvyys eli kyllä se tuossa pysyy olinpa minä millainen tahansa. Parisuhde on jatkuvasti muutoksessa oleva elävä prosessi, jossa kummankin osapuolen olisi tarkoitus kasvaa ja jalostua ihmisinä. I

vieläkinAvovaimo kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi nimimerkki eyrtuiyue ! Tunnistan kirjoituksestasi, että mieheni on noissa asioissa hyvin samanlainen. Suhteemme alussa hän ei osannut ottaa vastaan minkäänlaista kehumista, mutta nykyään tilanne on hyvin toisenlainen eli hän osaa toisinaan jopa ilahtua niistä. Kai useimmat ihmiset tykkää saadessaan positiivista palautetta itsestään tai hyvin tehdyistä asioista?!

En ole tosiaankaan sellainen ihminen, jonka itsetunto olisi kehujen varassa (niin kuin eräs vastaaja täällä kuvittelee!) Luulen, että useimmista naisista on kiva kuulla omalta mieheltä aitoa ihailua silloin tällöin. Kun itse on tälläytynyt viimeisen päälle ja ollaan juhliin lähdössä, niin eikös silloin mies voisi sanoa, että kulta näytätpä upealta! Mieheni ei ole koskaan sanonut näin, mutta kyllä joku muu mies juhlissa saattaa kommentoida ulkoista olemustani (kuinka kiva olisikaan kuulla se oman miehen suusta!). Mikä siinä on niin vaikeaa sanoa asioita ääneen? Mies itse kyllä haluaa kuulla kommenttini, jos hän on ostanut jonkun uuden vaatteen tai on leikannut hiuksensa.

Kerroit olleesi nuorempana suhteessa, jossa mies kehui sinua ylenpalttisesti, mutta teot eivät osoittaneet samaa. Jos sanat eivät ole aitoja, niin niillä ei ole merkitystä. Minulla on ollut jokusia narsistisia ihailijoita, jotka ovat leperrelleet vaikka mitä.. se on ollut todella vastenmielistä, koska se ei ole aitoa, eikä rehellistä.

Olen hyvin tietoinen, että seksuaalisuus vaihtelee pitkässä suhteessa. Voi olla kiihkeitä ja kuivempia kausia. Minusta se on aivan luonnollista. Mieheni toivoisi enemmän seksiä, mutta ei painosta minua siihen. Olen kertonut miehelle, että olen valmis tyydyttämään hänen tarpeensa, vaikka itse en haluisi. Hän ei kuitenkaan tätä juuri koskaan pyydä. Kun näitä juttuja täällä lukee, niin tulee sellainen tunne, että onkohan seksi omalle miehelle tärkeämpää kuin mitä hän minulle kertoo.

Naimisiin meneminen on hiukan ristiriitainen asia. Luulen, että se syventää suhdetta ja sitouttaa ihmisiä toisiin entisestään. Toisaalta on sellainen pelko, että naisesta tulee miehelle sen jälkeen täydellinen itsestäänselvyys eli kyllä se tuossa pysyy olinpa minä millainen tahansa. Parisuhde on jatkuvasti muutoksessa oleva elävä prosessi, jossa kummankin osapuolen olisi tarkoitus kasvaa ja jalostua ihmisinä. I

Lue lisää

Parisuhde on jatkuvasti muutoksessa oleva elävä prosessi, jossa kummankin osapuolen olisi tarkoitus kasvaa ja jalostua ihmisinä. I

Ja ilmeisesti sinun haluamaasi suuntaan. Keskity omaan kasvamiseesi ja jalostumiseesi ihmisenä, ehkä lopetat silloin miehesi kasvattamisen

vieläkinAvovaimo kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi nimimerkki eyrtuiyue ! Tunnistan kirjoituksestasi, että mieheni on noissa asioissa hyvin samanlainen. Suhteemme alussa hän ei osannut ottaa vastaan minkäänlaista kehumista, mutta nykyään tilanne on hyvin toisenlainen eli hän osaa toisinaan jopa ilahtua niistä. Kai useimmat ihmiset tykkää saadessaan positiivista palautetta itsestään tai hyvin tehdyistä asioista?!

En ole tosiaankaan sellainen ihminen, jonka itsetunto olisi kehujen varassa (niin kuin eräs vastaaja täällä kuvittelee!) Luulen, että useimmista naisista on kiva kuulla omalta mieheltä aitoa ihailua silloin tällöin. Kun itse on tälläytynyt viimeisen päälle ja ollaan juhliin lähdössä, niin eikös silloin mies voisi sanoa, että kulta näytätpä upealta! Mieheni ei ole koskaan sanonut näin, mutta kyllä joku muu mies juhlissa saattaa kommentoida ulkoista olemustani (kuinka kiva olisikaan kuulla se oman miehen suusta!). Mikä siinä on niin vaikeaa sanoa asioita ääneen? Mies itse kyllä haluaa kuulla kommenttini, jos hän on ostanut jonkun uuden vaatteen tai on leikannut hiuksensa.

Kerroit olleesi nuorempana suhteessa, jossa mies kehui sinua ylenpalttisesti, mutta teot eivät osoittaneet samaa. Jos sanat eivät ole aitoja, niin niillä ei ole merkitystä. Minulla on ollut jokusia narsistisia ihailijoita, jotka ovat leperrelleet vaikka mitä.. se on ollut todella vastenmielistä, koska se ei ole aitoa, eikä rehellistä.

Olen hyvin tietoinen, että seksuaalisuus vaihtelee pitkässä suhteessa. Voi olla kiihkeitä ja kuivempia kausia. Minusta se on aivan luonnollista. Mieheni toivoisi enemmän seksiä, mutta ei painosta minua siihen. Olen kertonut miehelle, että olen valmis tyydyttämään hänen tarpeensa, vaikka itse en haluisi. Hän ei kuitenkaan tätä juuri koskaan pyydä. Kun näitä juttuja täällä lukee, niin tulee sellainen tunne, että onkohan seksi omalle miehelle tärkeämpää kuin mitä hän minulle kertoo.

Naimisiin meneminen on hiukan ristiriitainen asia. Luulen, että se syventää suhdetta ja sitouttaa ihmisiä toisiin entisestään. Toisaalta on sellainen pelko, että naisesta tulee miehelle sen jälkeen täydellinen itsestäänselvyys eli kyllä se tuossa pysyy olinpa minä millainen tahansa. Parisuhde on jatkuvasti muutoksessa oleva elävä prosessi, jossa kummankin osapuolen olisi tarkoitus kasvaa ja jalostua ihmisinä. I

Lue lisää

Haluan nyt korjata sinulta tämän niin yleisen harhaluulon, joka on yksi yleisemmistä syistä myös ns. turhiin ja ennalta vältettäviin avioeroihin. Naimisiin meneminen ei yleensä muuta suhdetta millään tavalla! Etenkin kun teillä on kyseessä jo monivuotinen suhde, niin naimisiin meneminen ei tule muuttamaan teidän tilannettanne millään tavalla. Ei hyvään, eikä huonoon. Naimisiin ei pidä ikinä mennä siksi, että odottaa sen muuttavan jotakin.

Parisuhteen dynamiikkaan voi vaikuttaa esimerkiksi lasten saanti, muutto vieraalle paikkakunnalle, toisen sairastuminen yms. Mutta naimisiin menoon ladataan ihan liikaa odotuksia. Se on kuitenkin käytännössä vain yksi ihana juhlapäivä. Sen jälkeen arki palautuu maahan, ja suhde on vain ns. virallinen.

Sinulla on kuitenkin oikeus haluta naimisiin. Onhan se rakkaudentunnustus, ja vieläpä tärkeä turva lakisääteisesti (esimerkiksi omaisuus, huoltajuusasiat ja nimiasiat helpompia lasten syntyessä, leskenoikeus, lähiomaisuus jne.) Mutta et voi ikinä toivoa, että mies lukee ajatuksiasi. Et kertonut, että oletteko puhuneet siitä, että sinä haluaisit naimisiin? Teidän ehdottomasti kannattaa asiasta puhua. Selvästikin asia vaivaa sinua, ja alkaa vaikuttaa parisuhteeseenne. Sellainen piiloagressiivisuus ja katkeruus on haitaksi teidän molempien onnelle. Avoimuus on aina parempi vaihtoehto.

Seksin suhteen suosittelen, että jos miehellä on tarpeita, joita sinulla ei juuri nyt ole, niin älä kuitenkaan latista hänen intoaan sillä, että sanot olevasi valmis tyydyttämään hänen tarpeensa... Mieti asiaa miehen kannalta. Mitäs jos sinua haluttaisi aivan valtavasti, ja mies sanoisi sinulle että "Ei minun tee mieli, mutta voin tyydyttää sinun tarpeesi." Tulisiko siitä hyvä mieli? Tuskin. Ja tuskin myöskään sellaista haluaisit.

Se on hyvä pitkässä suhteessa, että on valmis tulemaan vähän vastaan, jos joskus tarpeet eivät ihan kohtaa. Toinen voi yrittää innostua vähän useammin, ja toinen voi tyytyä vähän vähäisempään määrään. Mutta kun mies haluaa, niin mitä jos kuitenkin parhaasi mukaan niillä hetkillä keskittyisit miettimään myös omia halujasi? Miettisit asioita, jotka sinua kiihottavat yms. Kyllä ihminen pystyy paljon vaikuttamaan omaan intohimonsa määrään sillä, miten ohjaa ajatuksensa. Saatat vaikka yllättyä siitä, miten kivaa puuhaa se sitten onkaan, kun virittää itsensä siihen tilaan. Ainakin välillä.

Älä tuo seksielämään katkeruutta mistään. Avioliittoasiasta teidän täytyy puhua. Seksi on asia ihan erikseen.

Tietenkin on tärkeää ja ihanaa, että oma mies kehuu. On sitten itsetunnon kanssa ongelmia tai ei. Toivottavasti olet osannut asiasta kauniisti ja selkeästi kertoa miehellesi. Koska hän rakastaa sinua, niin uskon että hän oppii. Mutta toisenlaiseksi totaalisesti hän ei tule muuttumaan koskaan. Molempien on osattava arvostaa toisiaan sellaisina kuin on. Meissä jokaisessa on jotain hyvää ja jotain huonoa. Jos ärsyttää ettei miehesi osaa kehua, niin mieti mitä kaikkea muuta hän tekee sinua kohtaan todella ihanasti. Osoittaako ihailuaan muilla tavoilla. Minun miehelläni on tapana taputtaa minua kaksi kertaa olkapäälle, kun ei osaa sanoa niitä kauniita asioita. Se taputus kuulema tarkoittaa, että "olet ihana ja tärkeä, meillä on kaikki hyvin." Ja joka kerta kun mies taputtaa minua kaksi kertaa olkapäälle, niin minä kuvittelen mielessäni ne sanat ääneen. Ehkä teillekin toimisi joku vastaava, jos sanojen ääneen sanominen on miehellesi vaikeaa?

Kannattaa käydä esim Väestöliiton sivuilla lukemassa kiintymistyyli-teoriasta. Se avasi ainakin minun silmäni sen suhteen miksi tuntui ettei toisesta saa mitään irti.

eyrtuiyue kirjoitti:

Haluan nyt korjata sinulta tämän niin yleisen harhaluulon, joka on yksi yleisemmistä syistä myös ns. turhiin ja ennalta vältettäviin avioeroihin. Naimisiin meneminen ei yleensä muuta suhdetta millään tavalla! Etenkin kun teillä on kyseessä jo monivuotinen suhde, niin naimisiin meneminen ei tule muuttamaan teidän tilannettanne millään tavalla. Ei hyvään, eikä huonoon. Naimisiin ei pidä ikinä mennä siksi, että odottaa sen muuttavan jotakin.

Parisuhteen dynamiikkaan voi vaikuttaa esimerkiksi lasten saanti, muutto vieraalle paikkakunnalle, toisen sairastuminen yms. Mutta naimisiin menoon ladataan ihan liikaa odotuksia. Se on kuitenkin käytännössä vain yksi ihana juhlapäivä. Sen jälkeen arki palautuu maahan, ja suhde on vain ns. virallinen.

Sinulla on kuitenkin oikeus haluta naimisiin. Onhan se rakkaudentunnustus, ja vieläpä tärkeä turva lakisääteisesti (esimerkiksi omaisuus, huoltajuusasiat ja nimiasiat helpompia lasten syntyessä, leskenoikeus, lähiomaisuus jne.) Mutta et voi ikinä toivoa, että mies lukee ajatuksiasi. Et kertonut, että oletteko puhuneet siitä, että sinä haluaisit naimisiin? Teidän ehdottomasti kannattaa asiasta puhua. Selvästikin asia vaivaa sinua, ja alkaa vaikuttaa parisuhteeseenne. Sellainen piiloagressiivisuus ja katkeruus on haitaksi teidän molempien onnelle. Avoimuus on aina parempi vaihtoehto.

Seksin suhteen suosittelen, että jos miehellä on tarpeita, joita sinulla ei juuri nyt ole, niin älä kuitenkaan latista hänen intoaan sillä, että sanot olevasi valmis tyydyttämään hänen tarpeensa... Mieti asiaa miehen kannalta. Mitäs jos sinua haluttaisi aivan valtavasti, ja mies sanoisi sinulle että "Ei minun tee mieli, mutta voin tyydyttää sinun tarpeesi." Tulisiko siitä hyvä mieli? Tuskin. Ja tuskin myöskään sellaista haluaisit.

Se on hyvä pitkässä suhteessa, että on valmis tulemaan vähän vastaan, jos joskus tarpeet eivät ihan kohtaa. Toinen voi yrittää innostua vähän useammin, ja toinen voi tyytyä vähän vähäisempään määrään. Mutta kun mies haluaa, niin mitä jos kuitenkin parhaasi mukaan niillä hetkillä keskittyisit miettimään myös omia halujasi? Miettisit asioita, jotka sinua kiihottavat yms. Kyllä ihminen pystyy paljon vaikuttamaan omaan intohimonsa määrään sillä, miten ohjaa ajatuksensa. Saatat vaikka yllättyä siitä, miten kivaa puuhaa se sitten onkaan, kun virittää itsensä siihen tilaan. Ainakin välillä.

Älä tuo seksielämään katkeruutta mistään. Avioliittoasiasta teidän täytyy puhua. Seksi on asia ihan erikseen.

Tietenkin on tärkeää ja ihanaa, että oma mies kehuu. On sitten itsetunnon kanssa ongelmia tai ei. Toivottavasti olet osannut asiasta kauniisti ja selkeästi kertoa miehellesi. Koska hän rakastaa sinua, niin uskon että hän oppii. Mutta toisenlaiseksi totaalisesti hän ei tule muuttumaan koskaan. Molempien on osattava arvostaa toisiaan sellaisina kuin on. Meissä jokaisessa on jotain hyvää ja jotain huonoa. Jos ärsyttää ettei miehesi osaa kehua, niin mieti mitä kaikkea muuta hän tekee sinua kohtaan todella ihanasti. Osoittaako ihailuaan muilla tavoilla. Minun miehelläni on tapana taputtaa minua kaksi kertaa olkapäälle, kun ei osaa sanoa niitä kauniita asioita. Se taputus kuulema tarkoittaa, että "olet ihana ja tärkeä, meillä on kaikki hyvin." Ja joka kerta kun mies taputtaa minua kaksi kertaa olkapäälle, niin minä kuvittelen mielessäni ne sanat ääneen. Ehkä teillekin toimisi joku vastaava, jos sanojen ääneen sanominen on miehellesi vaikeaa?

Lue lisää

Nimimerkki eyrtuiyue kirjoittaa viisaita sanoja! Hänen kommenttinsa kannattaa muidenkin-, mutta erityisesti aloittajan, lukea hyvin tarkkaan.

Tervehdys "mmmiiiiii"

Hyvä, ettet ole tuosta neljännen vastauksen kirjoittajan sukupuolesta niin varma!
Ensiksikin voin vahvistaa olevani mies. Eli AP kommentoi sittenkin miehen mielipidettä.

Toiseksi tämä sinun kommenttisi kertoo muuten itsestäsi jotain: et ole perusteluistasi edes varma, mutta silti menit jo vetämään tyrmäävät johtopäätöksesi AP:n pyrkimyksistä.

Keskustelu osoittaa AP:n olevan aivan ilmiselvästi kiinnostunut miehestään, parisuhteestaan ja tulevaisuudestaan, ja lopulta kokemuksiaan ihmetellen hän on avautunut tänne juuri saadakseen näkökulmia ymmärryksensä lisäämiseksi. Vai viitsisikö muuten kirjoittaa tuolla tavoin?

Minunkin kokemuksellani joillekin naisille on ominaista mittava puntarointi ja kaiken monimutkaistaminen. Ja sitten ovat ihmeessä, kun ei kaikkeen osata kommentoida.

Mutta jotkin AP:n esille tuomat ongelmat vaatisivat mieheltä aika vähän korjaantuakseen.
Ei ihmisen itsensä tarvitse luopua olemasta oma itsensä, mutta pelkkiä tapoja pitää pystyä hiukan hiomaan, jos yleensäkin haluaa elää jonkun toisen kanssa yhdessä. Siis puolin ja toisin.

Vaikenemalla, luulemalla ja arvailemalla, siis kaivautumalla omiin poteroihin alkavat paskat kerääntymään ympärille. Ja homma alkaa haisemaan.
Hiukan riskiä pitää pystyä ottamaan. Kannattaa kertoa, mitä haluaa, jos potuttaa.

Jos tärkeissä asioissa ei pystytä näkemään tulevaisuutta samoin, niin silloin pitää erota.
Jos jompikumpi puoliskoista ei viiden vuoden seuranpidon kuluessa pysty ilmaisemaan, haluaako ylimalkaan naimisiin vai ei, niin kyllä sillä toisella on jo oikeus alkaa jotenkin asiaa pöyhimään! Se on molempien etu. Viime kädessä.

mmmiiiiii, pystytkö ehdottamaan jotain konkreettista parempaa toimintatapaa ap:lle?

Joo, uskon, että olet mies. Voisin sanoa AP:lle että yrittäisi asettua myöskin miehen asemaan. Minä taas näen, että AP on pääasiassa vain kiinnostunut omasta hyvinvoinnistaan. Haluaa huomiota ja kehuja enemmän, huono itsetunto kenties? AP:lle voisi vielä lopuksi sanoa, että kosi itse. Miksi miehen se pitäisi tehdä?

Nimimerkille mmmiiiiii.. En ole kiinnostunut kommentoimaan kirjoituksia, joista aistin vihamielisyyttä ja negatiivisuutta. En ole kiinnostunut kirjoittelemaan ihmisten kanssa, jotka jo tietävät millainen minä olen! ( Itsetuntoni on kehujen varassa, olen itsekäs, nalkuttaja ja olen vaadin miestäni muuttumaan mieleiseksi). Nämä ihmiset saavat vapaasti pitää käsityksensä minusta.

Aloituksen tein tänne saadakseni tietää laajemmin miesten ajattelumaailmasta ja ajattelin, että sitä kautta ymmärtäisin myös omaa miestäni vielä paremmin. Se, että kirjoitan tänne, ei todellakaan tarkoita, että minulla suhteessani olisi pahoja ongelmia.

Puolin_ja_toisin kirjoitti:

Tervehdys "mmmiiiiii"

Hyvä, ettet ole tuosta neljännen vastauksen kirjoittajan sukupuolesta niin varma!
Ensiksikin voin vahvistaa olevani mies. Eli AP kommentoi sittenkin miehen mielipidettä.

Toiseksi tämä sinun kommenttisi kertoo muuten itsestäsi jotain: et ole perusteluistasi edes varma, mutta silti menit jo vetämään tyrmäävät johtopäätöksesi AP:n pyrkimyksistä.

Keskustelu osoittaa AP:n olevan aivan ilmiselvästi kiinnostunut miehestään, parisuhteestaan ja tulevaisuudestaan, ja lopulta kokemuksiaan ihmetellen hän on avautunut tänne juuri saadakseen näkökulmia ymmärryksensä lisäämiseksi. Vai viitsisikö muuten kirjoittaa tuolla tavoin?

Minunkin kokemuksellani joillekin naisille on ominaista mittava puntarointi ja kaiken monimutkaistaminen. Ja sitten ovat ihmeessä, kun ei kaikkeen osata kommentoida.

Mutta jotkin AP:n esille tuomat ongelmat vaatisivat mieheltä aika vähän korjaantuakseen.
Ei ihmisen itsensä tarvitse luopua olemasta oma itsensä, mutta pelkkiä tapoja pitää pystyä hiukan hiomaan, jos yleensäkin haluaa elää jonkun toisen kanssa yhdessä. Siis puolin ja toisin.

Vaikenemalla, luulemalla ja arvailemalla, siis kaivautumalla omiin poteroihin alkavat paskat kerääntymään ympärille. Ja homma alkaa haisemaan.
Hiukan riskiä pitää pystyä ottamaan. Kannattaa kertoa, mitä haluaa, jos potuttaa.

Jos tärkeissä asioissa ei pystytä näkemään tulevaisuutta samoin, niin silloin pitää erota.
Jos jompikumpi puoliskoista ei viiden vuoden seuranpidon kuluessa pysty ilmaisemaan, haluaako ylimalkaan naimisiin vai ei, niin kyllä sillä toisella on jo oikeus alkaa jotenkin asiaa pöyhimään! Se on molempien etu. Viime kädessä.

mmmiiiiii, pystytkö ehdottamaan jotain konkreettista parempaa toimintatapaa ap:lle?

Lue lisää

Nimimerkille Puolin_ja_toisin.. Ottakaa muutkin miehet mallia tästä miehestä, joka osaa kirjoittaa asioista rakentavaan ja asialliseen sävyyn :) :)

Hienoa, että näet kirjoitusteni takaa, että olen aidosti kiinnostunut miehestäni ja suhteestamme, sillä niin se asia on. Se, että kirjoitan täällä, ei tarkoita ettenkö osaisi mieheni kanssa keskustella. Ajattelin, että täällä netissä voisin saada laajempaa näkökulmaa siihen miten miehet ylipäätään asioista ajattelevat ja sitä kautta ymmärtäisin ehkä vielä paremmin myös omaa miestäni.. Eipä ole tullut montaakaan kunnon vastausta miehiltä asioihin mitä aloituksessani kysyin.

Se mitä sanoit, että ihmisen ei itsensä ei tarvitse luopua olemasta oma itsensä, niin asia on näin. Jokaisen täytyy saada olla oma itsensä parisuhteessa. Ihmisen tulee saada tuntea itsensä hyväksytyksi itsensä omana itsenään. Nämä kumpikaan ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kummankin osapuolen tulisi oppia ymmärtämään toista ja toisen omista eriäviä tarpeita. Ymmärtämällä toisen erilaisia tarpeita ja antamalla toiselle sellaista rakkautta ja huomiota, mitä toinen kaipaa, herätetään suhde kukoistukseensa. Ja tällä tarkoitan ilman muuta molemminpuolisuutta. Käytännössä se ei todellakaan ole niin vaikeata, kun kumppanit ymmärtävät tämän asian merkityksen.

Jos jollekin riittää parisuhde, jossa vain olla möllötetään vuodesta toiseen ja jossa ei mennä pintaan syvemmälle. Minulle se ei riitä, eikä tule koskaan riittämään. Rakkaus elää totuudesta ja tämä totuus on itsensä kohtaamista ja jatkuvasti etenevää henkistä kasvua kohti syvempää rakkauden ja onnellisuuden tilaa :)

Mutta siihenhän aloittaja juuri pyrkii näillä kysymyksillään! Ymmärtämään paremmin. Toivoo, että miehet avaisivat vähän ajatusmaailmaansa. Mikä siinä on pahaa?

Miksi te miehet suhtaudutte näin nurjamielisesti? Ihan kuin aloittaja olisi joku hirviö kun kyselee...

kaikkeakanssa kirjoitti:

Mutta siihenhän aloittaja juuri pyrkii näillä kysymyksillään! Ymmärtämään paremmin. Toivoo, että miehet avaisivat vähän ajatusmaailmaansa. Mikä siinä on pahaa?

Miksi te miehet suhtaudutte näin nurjamielisesti? Ihan kuin aloittaja olisi joku hirviö kun kyselee...

Lue lisää

Pohdin samaa useista tekstin pätkistä kuin aloittaja. Olen luonteeltani paljon pohtiva ja analysoiva ihminen ja tahdon ymmärtää miesten ajatusmaailmaa. Se vaan tuntuu kovin kylmältä, tuntuu kuin rakkauden osoitusten puuttuminen enteilisi suhteen loppumista. Arvostan kyllä ettei mies lauo valheita tunteistaan, mutta se epätietoisuus joka mielessä jyllää vasta tuskaa onkin. Älkää miehet antako kylmiä kommentteja naisille jotka tosissaa koittavat pureutua miesten pään sisään! Me sentään tosissamme yritämme ymmärtää.

Nimimerkille PiWi.

."Tääl on hyvät keskustelut käynnissä. Saanen väliin kysyä, että mitä jos puhutaan paljon mutta ei ymmärretä mitä toinen tarkoittaa? Meillä on tämä ongelma. Me kyetään puhumaan kaikesta. Ongelma on että meillä tulee paljon kummankin puolelta väärinymmärryksiä ja ollaan kyllästytty painimaan tuntikausia saman asian parissa kun toinen ei ymmärrä mitä toinen sanoo."

Miehen ja naisen välille syntyy toisinaan väärinkäsityksiä, kun asiat ymmärretään eri tavalla. Itsekin joskus mietin, että miten mieheni oikein ymmärsi puheeni, kun hänen vastauksensa saattavat olla aika erikoisia tai hän ei vastaa mitään. Myös minä olen ymmärtänyt väärin mitä hän on puhunut minulle. Tämän suhteen myötä olen todella syvästi tajunnut, että mies ja nainen ovat erilaisia. Olemme kuitenkin olleet yhdessä niin pitkään, että ymmärrän yhä paremmin hänen tapaansa nähdä ja kokea asioita. Suhteemme on nykyään aika tasapainoinen.

Kerroit, että kumpikin teistä ottaa herkästi nokkiin. Oletko koskaan ajatellut parisuhdetta syvemmältä tasolta? Parisuhde tarjoaa meille mahdollisuuden henkiseen kasvuun ja muutokseen. Parisuhteessa saamme uuden mahdollisuuden käydä läpi sisäisen keskeneräisyyden eli lapsuutemme ja sisällämme olevat tukahdutetut tunteet. Parisuhteen pohjimmainen tarkoitus on tarjota meille mahdollisuus täydelliseen eheytymiseen. (aika harva ihminen ymmärtää tätä!).

Amerikkalainen terapeutti John Gray sanoo, että noin 90%:a meidän tunne reaktioista johtuu meidän menneisyydestä ja vain noin 10% tai alle johtuu siitä mitä tällä hetkellä tapahtuu. Kumppanin pieni teko saattaa saada vastapuolen kokemaan itsensä täysin hylätyksi tai loukatuksi. Kun voimakas tunne syntyy pienistä asioista, niin silloin voi olla varma, että tunteen juuret ovat lapsuudessa.

Sanoit, että teidät molemmat on piesty lapsena eli teidän kummankin lapsuudessa on hyvin kipeitä asioita. Omat vanhemmat edustavat lapselle suurinta turvaa ja tärkeintä asiaa maailmassa. Vanhempien kautta lapsi rakentaa itsetuntonsa ja käsityksensä omasta arvostaa. Jos vanhemmat esimerkiksi lyövät lasta, niin se jättää hyvin voimakkaat jäljet lapseen. Lapseen sisään kasvaa turvattomuutta, pelkoa, ahdistusta ja vihaa. Kun lapsi kasvaa aikuiseksi, niin hänellä on lapsuuden kodissa lyöty käsitys omasta arvostaan ja kodista opitut selviytymismallit eli saadakseen rakkautta pitää esimerkiksi tukahduttaa kaikki omat tunteet ja tarpeet ja asettaa muut edelle.

Teidän kummankin lapsuus heijastuu teidän suhteeseen. Kumpikaan ei osaa luottaa toiseen (omiin vanhempiin ei ole voinut luottaa ja vanhemmat eivät osanneet kohdata). Kummallakin teillä on saattaa olla paljon vihaa ja pelkoa sisällä. Te herätätte toisissanne eloon kummankin haavat. Oletteko tietoisia kumpikin toistenne lapsuudesta ja niistä monista kipeistä tunteista mitä sisällänne saattaa olla? Voisitteko valtataistelun sijaan alkaa ymmärtää toisianne ja antaa toisillenne sitä tukea, ymmärrystä ja rakkautta mitä toinen tarvitsee? Kolmea hyvää kirjaa suosittelen: Harville Hendrix Kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu, John Gray Miehet Marsista ja naiset venuksesta sekä Susanna Ehdin (lääkäri ja immunologi) Itsensä parantava ihminen (kertoo kuinka tunteet ovat kehossa!).

Itse olen käynyt läpi melkoisen henkisen kasvun ja muutoksen, jonka vuoksi tunnen, että kirjoittamani asiat ovat totta.

Hienoa, että olet selvinnyt masennuksesta :) Jokainen, joka on käynyt läpi sen tilan, niin tietää kuinka älyttömän raskasta se on. Olen itse myös elämässäni käynyt läpi äärimmäisen rankan vuoden kestävän masennuksen. Siitä on jo kymmenen vuotta, mutta voin kyllä yhä muistaa millainen helvetti se oli. Se vuosi muutti minua erittäin paljon. Näin jälkeenpäin voin sanoa jopa, että olen kiitollinen siitä, koska vapauduin todella suuresta menneisyyden tunnekuormasta ja synnyin tavallaan uudelleen.

Jokainen ihminen etsii elämäänsä rakkautta ja rauhaa. Totuus on kuitenkin se, että jos ihminen ei löydä sitä rauhaa ja rakkautta itsestään, niin ei sitä löydy mistään muualtakaan. Parisuhdetta voi vaihtaa vaikka kuinka usein ja huomata, että taas sitä vatvotaan samojen ongelmien äärellä. Miten keskeneräisellä ja rikkinäisellä ihmisellä voisi olla täydellinen parisuhde?? Ei mitenkään! Ne ongelmat mitkä ihmisellä on sisällään, niin ne seuraavat häntä jokaiseen parisuhteeseen ja tulevat siinä suhteessa esiin. Jos ihminen ei ole valmis työstämään itseään, niin mikään ei koskaan muutu!

Tottakai on hyviäkin syitä erota.. jos kumppani on väkivaltainen tai suhteessa tapahtuu pahoja laiminlyöntejä. Joskus on suurinta rakkautta omaa itseään kohtaan erota toisesta ihmisestä. Mutta näin suomalaisessa kulttuurissa meillä on todella paljon "turhia" eroja, jotka olisi vältetty, jos ihmiset olisivat ymmärtäneet käsitellä oman kipeän menneisyyden. sellaista ihmistä tuskin onkaan, jonka lapsuus ja menneisyys olisi niin täydellinen, ettei yhtään mitään olisi.

Satuin tälle palstalle ns vahingossa, olen itse kaunis sinkkunainen. Kyllä, lisäsin sanan kaunis, koska tuntuu että kaikki määrittelevät minut "vain" kauniiksi naiseksi.
Mutta siis haluaisin tuoda esille, että aloittaja on ihan mahdottoman viisaan oloinen nainen, ja tuo verbaalisesti hyvin esille tärkeää problematiikkaa! Itsellänikin oli aiemmassa suhteessani aina se ongelma, etten kokenut ikinä tietäväni mitä mies "oikeasti" ajattelee.
Spontaania, vapaata ja rajoittamatonta tunneilmaisua ja ajatusten jakamista ei ollut olemassakaan, mitään ei saanut irti, joskus vain todella sen harkitun ja kliseisen vastauksen, mikä tuntui lähinnä olevan se mitä mies kokee että hänen "kuuluu" sanoa, ei sitä mitä oikeasti ajattelee tai tuntee.
Itse erosin tällaisesta miehestä, koska parisuhteen kannalta tärkeintä on intimiteetti. Jos ei vuodenkaan yhdessäolon jälkeen tunne toista (et voi todella tuntea toista jos hän ei kerro kuka on= jaa rehellisesti ajatuksiaan ja tunteitaan) niin ene vajn jaksanut leikkiä sitä arvailuleikkiä, ja kokoajan yksin ponnistella intiimin henkisne yhteyden luomisen eteen. Olin siis klassisesti yksin suhteessa, ja se oli hyvin kivulias kokemus.
Miehet eivät aina tajua sitä, että yhdessäolo ei ole vain sitä että ollaan samassa fyysisessä tilassa, vaan se on henkisen tilan jakamista, ennen kaikkea. On väkivaltaista pitää ajatuksensa ja tujnteensa vain itsellään, se on tunnetason pihtaamista, ja tuntuu naisesta yhtä pahalta kuin fyysisen seksin pihtaaminen tuntuu miehestä.

MissFreud kirjoitti:

Satuin tälle palstalle ns vahingossa, olen itse kaunis sinkkunainen. Kyllä, lisäsin sanan kaunis, koska tuntuu että kaikki määrittelevät minut "vain" kauniiksi naiseksi.
Mutta siis haluaisin tuoda esille, että aloittaja on ihan mahdottoman viisaan oloinen nainen, ja tuo verbaalisesti hyvin esille tärkeää problematiikkaa! Itsellänikin oli aiemmassa suhteessani aina se ongelma, etten kokenut ikinä tietäväni mitä mies "oikeasti" ajattelee.
Spontaania, vapaata ja rajoittamatonta tunneilmaisua ja ajatusten jakamista ei ollut olemassakaan, mitään ei saanut irti, joskus vain todella sen harkitun ja kliseisen vastauksen, mikä tuntui lähinnä olevan se mitä mies kokee että hänen "kuuluu" sanoa, ei sitä mitä oikeasti ajattelee tai tuntee.
Itse erosin tällaisesta miehestä, koska parisuhteen kannalta tärkeintä on intimiteetti. Jos ei vuodenkaan yhdessäolon jälkeen tunne toista (et voi todella tuntea toista jos hän ei kerro kuka on= jaa rehellisesti ajatuksiaan ja tunteitaan) niin ene vajn jaksanut leikkiä sitä arvailuleikkiä, ja kokoajan yksin ponnistella intiimin henkisne yhteyden luomisen eteen. Olin siis klassisesti yksin suhteessa, ja se oli hyvin kivulias kokemus.
Miehet eivät aina tajua sitä, että yhdessäolo ei ole vain sitä että ollaan samassa fyysisessä tilassa, vaan se on henkisen tilan jakamista, ennen kaikkea. On väkivaltaista pitää ajatuksensa ja tujnteensa vain itsellään, se on tunnetason pihtaamista, ja tuntuu naisesta yhtä pahalta kuin fyysisen seksin pihtaaminen tuntuu miehestä.

Lue lisää

"On väkivaltaista pitää ajatuksensa ja tujnteensa vain itsellään, se on tunnetason pihtaamista"

Vaimoni koulutti minut tähän "pihtaamiseen" jo tapailun alussa. Kun ilmaisin välittömästi tuntemuksiani, hän loukkaantui verisesti ja haki vastaloukkauksilla hyvityksen. Pikku hiljaa kuukausien ja vuosien kuluessa oppi varomaan tarkkaan sanomisiaan. Myötäilyllä on nyt menty jo kolme vuosikymmentä.

Suomettunutko kirjoitti:

"On väkivaltaista pitää ajatuksensa ja tujnteensa vain itsellään, se on tunnetason pihtaamista"

Vaimoni koulutti minut tähän "pihtaamiseen" jo tapailun alussa. Kun ilmaisin välittömästi tuntemuksiani, hän loukkaantui verisesti ja haki vastaloukkauksilla hyvityksen. Pikku hiljaa kuukausien ja vuosien kuluessa oppi varomaan tarkkaan sanomisiaan. Myötäilyllä on nyt menty jo kolme vuosikymmentä.

Lue lisää

Joo, varmasti on myös naisia, jotka eivät ole kykeneväisiä suoraan tunneilmaisuun tai henkiseen läheisyyteen. Eli vaikka kuinka jakaisit avoimesti ja rakentavasti ajatuksiasi ja tunteitasi niin niitä ei osata ottaa vastaan. On myös miehiä, jotka kaipaavat henkisen yhteyden luomista keskustelun muodossa, mutta heitä ei ainakaan suomesta paljoa löydy ;)

Uskon, että sellainen ihan rehellinne, aito, ja haavoittuvainen syvien tuntojen ja ajatusten, pelkojen ja toiveiden rehellinen ilmaisu on monelle miehelle, SEKÄ naiselle vaikeaa. Ei vana siis jaarittelu vaan aito jakaminen. Se on kuitenkin välttämätöntä vahvan tunnesiteen ja hyvinvoivan parisuhteen ja eheytymisen kannalta. Meissä kaikissa kun on omat haavamme (ihan jokiasessa ihmisessä on jonkinsortin haavaumia), joiden eheytymiseen juuri tuo parisuhteen henkinen puoli antaa mahdollisuuden. Se eheytyminen on sitten se suuri onnen ja suuren rakkauden kokemus!

Ikävän usein vain mieluummin paetaan, joko jättäämällä suhde, tai muuten vaan luomalla etäisyyttä, noiden asioiden käsittely. Mutta juuri se tilanne jossa ne heräsi on se, jossa niitä parhaiten voi työstää ja parantaa. Puhukaa siis ihmiset, puhukaa!

MissFreud kirjoitti:

Satuin tälle palstalle ns vahingossa, olen itse kaunis sinkkunainen. Kyllä, lisäsin sanan kaunis, koska tuntuu että kaikki määrittelevät minut "vain" kauniiksi naiseksi.
Mutta siis haluaisin tuoda esille, että aloittaja on ihan mahdottoman viisaan oloinen nainen, ja tuo verbaalisesti hyvin esille tärkeää problematiikkaa! Itsellänikin oli aiemmassa suhteessani aina se ongelma, etten kokenut ikinä tietäväni mitä mies "oikeasti" ajattelee.
Spontaania, vapaata ja rajoittamatonta tunneilmaisua ja ajatusten jakamista ei ollut olemassakaan, mitään ei saanut irti, joskus vain todella sen harkitun ja kliseisen vastauksen, mikä tuntui lähinnä olevan se mitä mies kokee että hänen "kuuluu" sanoa, ei sitä mitä oikeasti ajattelee tai tuntee.
Itse erosin tällaisesta miehestä, koska parisuhteen kannalta tärkeintä on intimiteetti. Jos ei vuodenkaan yhdessäolon jälkeen tunne toista (et voi todella tuntea toista jos hän ei kerro kuka on= jaa rehellisesti ajatuksiaan ja tunteitaan) niin ene vajn jaksanut leikkiä sitä arvailuleikkiä, ja kokoajan yksin ponnistella intiimin henkisne yhteyden luomisen eteen. Olin siis klassisesti yksin suhteessa, ja se oli hyvin kivulias kokemus.
Miehet eivät aina tajua sitä, että yhdessäolo ei ole vain sitä että ollaan samassa fyysisessä tilassa, vaan se on henkisen tilan jakamista, ennen kaikkea. On väkivaltaista pitää ajatuksensa ja tujnteensa vain itsellään, se on tunnetason pihtaamista, ja tuntuu naisesta yhtä pahalta kuin fyysisen seksin pihtaaminen tuntuu miehestä.

Lue lisää

Kiitos MissFreud!!! Sinä osuit täysin asioiden ytimeen ja puit sanoiksi asiat juuri kuten minä tarkoitin :) Täytyy sanoa, että täysi kymppi sinulle kuinka kiteytit minunkin ajatukseni ja tunteeni niin lyhyeksi ja selkeäksi kokonaisuudeksi.

Suomettunutko kirjoitti:

"On väkivaltaista pitää ajatuksensa ja tujnteensa vain itsellään, se on tunnetason pihtaamista"

Vaimoni koulutti minut tähän "pihtaamiseen" jo tapailun alussa. Kun ilmaisin välittömästi tuntemuksiani, hän loukkaantui verisesti ja haki vastaloukkauksilla hyvityksen. Pikku hiljaa kuukausien ja vuosien kuluessa oppi varomaan tarkkaan sanomisiaan. Myötäilyllä on nyt menty jo kolme vuosikymmentä.

Lue lisää

Sinun välittömät tunneilmaisusi olivat siis negatiivisia (kaiketi loukkaavia, kun vaimosi kerran niitä vastaloukkauksilla hyvitti).
Ilmaisitko ainoastaan niitä vaimollesi, vai saiko hän joskus myönteistä palautetta sinulta?

Vaikeinta miehessä on se, että miestä pitäisi osata ymmärtää ja miestä pitäisi osata rakastaa miehen toivomalla tavalla ilman, että mies itse osaa itse kertoo miten tämä kaikki tapahtuu!! (Katson kun jos nainen tekee sen itse parhaaksi näkemällä tavalla, niin se ei useinkaan ole juuri sitä mitä mies toivoo! Katsos, kun mies ja nainen ovat erilaisia. Jos et ole sitä vielä sattunut huomaamaan).

VieläkinAvovaimo kirjoitti:

Vaikeinta miehessä on se, että miestä pitäisi osata ymmärtää ja miestä pitäisi osata rakastaa miehen toivomalla tavalla ilman, että mies itse osaa itse kertoo miten tämä kaikki tapahtuu!! (Katson kun jos nainen tekee sen itse parhaaksi näkemällä tavalla, niin se ei useinkaan ole juuri sitä mitä mies toivoo! Katsos, kun mies ja nainen ovat erilaisia. Jos et ole sitä vielä sattunut huomaamaan).

Lue lisää

Kuka tuon määritelmän "vaikeinta miehessä onse, jne." on tehnyt vai onko se sinun tulkintasi? Olet tulkintoinesi ja johtopäätöksinesi todella harhateillä, ei se systeemi noin toimi. Mies ja nainen ovat erilaisia mutteivat välttämättä niiltä ominaisuuksiltaan, joita sinä kuvittelet.

VieläkinAvovaimo kirjoitti:

Vaikeinta miehessä on se, että miestä pitäisi osata ymmärtää ja miestä pitäisi osata rakastaa miehen toivomalla tavalla ilman, että mies itse osaa itse kertoo miten tämä kaikki tapahtuu!! (Katson kun jos nainen tekee sen itse parhaaksi näkemällä tavalla, niin se ei useinkaan ole juuri sitä mitä mies toivoo! Katsos, kun mies ja nainen ovat erilaisia. Jos et ole sitä vielä sattunut huomaamaan).

Lue lisää

Rentoudu rakasta omalla tavallasi. Jos se ei toimi, sen ei kuulukaan toimia.

Samaten älä painosta miestä muuttumaan sellaiseksi kuin sinä tarvitset. Päätät vain olla yhdessä tai erota.

Minusta tuntuu, että sinulla on tässä koira haudattuna. Haluat jotenkin näyttää miehelle, että sinä tsemppaat suhteen eteen. Sitten, kun mies ei miellytä, sinulla on millä iskeä miestä vyön alle.

Nainen peesaa tätä. Hyviä kirjoituksia silti tuossa aiemminkin. Mutta, tosiaan tässä on nytkin enemmän kyseessä kahden ihmisen suhde ja heidän eroavaisuutensa. Itsekään en ole ihan tyypillinen nainen, olen ollut suhteessa, jossa mies oli se jankkaava nainen ja minä möyröttävä mies. Nyt on taas ehkä hiukan toisinpäin eri miehen kanssa. Paras olisi siis miettiä ensinnäkin mitä minä voin tehdä vastaantulemiseksi ja toiseksi mitä sen toisen pitäisi tehdä ja kykeneekö ja haluaako hän sitä. Mihin aloittaja rakastui ja ihastui miehessään? Onko tämä ulosannin heikkous ne asiat poisssulkeva? Kukaan ei koskaan ole täydellinen ja jokaisen pitää parisuhteessa miettiä asiat mielessään niinkin että kykenenkö minä sietämään tätä epätäydellistä piirrettä (kun mahdollisesti kaikki muu on oikein hyvin!) vai onko se niin häiritsevä että jos se ei korjauspyynnöistä huolimatta muutu, niin sitten olisi parempi lähteä etsimään jotain muuta kumppania, joka täyttäisi tämän ehdon.. Ehkä se on niin tärkeä asia, että sitä kannattaa ensimmäisenä olla kumppanista tsekkaamassa? Jos taas ei, niin miksi korjata kelvollista. Täydellistä ei ole. <-iso piste.

Minun kuvani miehistä on taas se että ne vasta mököttävätkin ja ummistavat suun jos joku ei ole hyvin. Koita siinä nyt sitten arvailla mistä asiasta mies nyt voisi mököttää. Huom en ole pirttihirmu. Kumma se on kun tunteistaan miesten ei tarvitse ilmoittaa eikä sitten viitsitä ilmoittaa epäkohdista suhteessakaan. Anteeksi yleistys. Ottakaa tämä niin että koskee joitakin miehiä ja myös naisia.

Olen monessa asiassa samaa mieltä. Parisuhteeni on tarjonnut mahdollisuuden eheytyä lapsuuden ajan kokemuksesta ja näin on tapahtunut. Tuota parisuhteen murroskohtaa mietin...onko ihan totta, että perinteiset mallit eivät enää päde? Kovin usein nainen kaipaa perinteistä miestä rinnalleen ja moni mies perinteistä naista, ainakin sisimmässään. Ja tällaiset suhteet yleensä kestävät, siis sellaiset, joissa roolijako on selkeä ja kumpaakin tyydyttävät ja molemmat kokevat olevansa ensi sijaisesti mies ja nainen.

Mies ja nainen OVAT rakentuneet eri lailla ja heidät kasvatetaan yleensä jonkin tasoisesti kuitenkin roolimallien mukaisesti; en näe tässä mitään pahaa.

Väitän kuitenkin, että moni nainen vaatii mieheltä tunnetaitoja vaikkei edes itse niitä omaa. Tuo onkin peruskysymys koko suhteessa; miksi vaatia toiselta jotain mistä ei itsekään tiedä vaan kaikki on oletuksen tasolla? Miten voi vaatia toista muuttumaan ja samalla säilyttää periaatteen "Totuus tarkoittaa täydellistä rehellisyyttä aivan kaikessa!! Ihmisen täytyy saada olla oma itsensä olipa hän sitten mitä hyvänsä."

Huh, onpa kovat odotukset ladattu suhteelle! Miten parisuhteen kautta voisi tavoittaa täydellisen eheytymisen ja löytää pysyvän onnellisuuden? Jos näin olisi, silloinhan osa meistä voisi olla täydellisiä vanhempiakin. "Ehjä ihminen on kuin lapsi" - siis haavoittunut? Ristiriitaista... Tuskin ihminen koskaan on valmis. Kyllä, hyvä suhde voi paikata ja täydentää, mutta elämässä ei voi olla rauhaa ja onnea jatkuvasti. Ja edelleen rassaa tuo miesten ja naisten erojen korostaminen.

Uskon, että moni mies tai nainenkaan ei jaksa juuri tuota menneisyyteen peilaamista ja analyysiä, etenkin, jos asiat nyt tuntuvat olevan mallillaan.

Stellaria kirjoitti:

Huh, onpa kovat odotukset ladattu suhteelle! Miten parisuhteen kautta voisi tavoittaa täydellisen eheytymisen ja löytää pysyvän onnellisuuden? Jos näin olisi, silloinhan osa meistä voisi olla täydellisiä vanhempiakin. "Ehjä ihminen on kuin lapsi" - siis haavoittunut? Ristiriitaista... Tuskin ihminen koskaan on valmis. Kyllä, hyvä suhde voi paikata ja täydentää, mutta elämässä ei voi olla rauhaa ja onnea jatkuvasti. Ja edelleen rassaa tuo miesten ja naisten erojen korostaminen.

Uskon, että moni mies tai nainenkaan ei jaksa juuri tuota menneisyyteen peilaamista ja analyysiä, etenkin, jos asiat nyt tuntuvat olevan mallillaan.

Lue lisää

Jokainen ymmärtää kirjoitetun tekstin omalla tavallaan niin kuin stellariakin. On hämmästyttävää, että vaikka kuinka rakentavasti kirjoitin nämä asiat, niin ne on siltikin ymärretty väärin!! Miten se on mahdollista? En viitsi kommentoida kirjoitustasi enempää, koska kaikki vastaukset ovat ylemmässä pitkässä tekstissäni.

VieläkinAvovaimo kirjoitti:

Jokainen ymmärtää kirjoitetun tekstin omalla tavallaan niin kuin stellariakin. On hämmästyttävää, että vaikka kuinka rakentavasti kirjoitin nämä asiat, niin ne on siltikin ymärretty väärin!! Miten se on mahdollista? En viitsi kommentoida kirjoitustasi enempää, koska kaikki vastaukset ovat ylemmässä pitkässä tekstissäni.

Lue lisää

Hämmästyttävää ehkä. Ja huom.: olen nainen. Jos nainen voi ymmärtää naisen näin "väärin", onko olennaista korostaa enää miesten ja naisten välisiä eroja? Ehkä en ymmärrä väärin, ehkä olen vain eri mieltä. Aitoa kohtaamista, rehellisyyttä? Kenen ehdoilla?

Stellaria kirjoitti:

Huh, onpa kovat odotukset ladattu suhteelle! Miten parisuhteen kautta voisi tavoittaa täydellisen eheytymisen ja löytää pysyvän onnellisuuden? Jos näin olisi, silloinhan osa meistä voisi olla täydellisiä vanhempiakin. "Ehjä ihminen on kuin lapsi" - siis haavoittunut? Ristiriitaista... Tuskin ihminen koskaan on valmis. Kyllä, hyvä suhde voi paikata ja täydentää, mutta elämässä ei voi olla rauhaa ja onnea jatkuvasti. Ja edelleen rassaa tuo miesten ja naisten erojen korostaminen.

Uskon, että moni mies tai nainenkaan ei jaksa juuri tuota menneisyyteen peilaamista ja analyysiä, etenkin, jos asiat nyt tuntuvat olevan mallillaan.

Lue lisää

Onnellisuusprofessori: - Onnen kokeminen on mielestäni sitä, ettei haikaile tulevaisuuteen tai menneisyyteen, vaan osaa nauttia hetkestä ja arvostaa sitä, olla kiitollinen siitä mitä on, Ojanen tiivistää.

Nimimerkille Daphneaw.... On se aika jännää kuinka voimakkaasti kritisoit minun ajatuksiani näistä asioista. Kirjoitat, että..

"Siinä kohtaa mennään jonnekkin hakotielle, kun pitää olla analysoimassa ja miettimässä miten voidaan valaistuminen saavuttaa parisuhteen/henkisen tien kautta. Toi valaistuminenkin on kyllä jotain höpöhöpöä. Toki jos se onnelliseksi tekee niin miksipä siihen ei uskoisi, uskoohan monet erilaisiin satuolentoihin."

Tässä kohtaa koen, että haluat MITÄTÖIDÄ minun näkemykseni asioista. Minä puhun höpöhöpö juttuja ja uskon erilaisiin satuolentoihin. Tämähän on VAIN SINUN TOTUUTESI, JOTA TOITOTAT TÄSSÄ KIRJOITUKSESSASI JONAIN YLEISENÄ TOTUUTENA. Itse siis syyllistyt juuri siihen mihin mistä minua syytät.

Minä olen alusta asti halunnut herättää rakentavaa keskustelua. Se tuntuu olevan monille täällä netissä vaikeaa. Täällä netissä kun on tapana mitätöidä toisen ihmisen näkemyksiä, olla vihamielinen ja negatiivinen aloittajaa kohtaan. Tämä netti on monille sellainen negatiivisten tunteiden kaatopaikka.

Olen käynyt läpi haastavan henkisen tien ja allekirjoitan omassa elämässä todeksi kaikki kirjoittamani asiat mielipiteissäni. En kuitenkaan ole ketään vaatinut täällä ajattelemaan samalla tavalla kuin minä ajattelen. Nämä on minun ajatuksiani.. pitäisikö jokaisen mielipiteen eteen laittaa lause "Minun mielestäni..", ettei porukalla tule ahdistusta siitä, että jollakin ihmisillä on omia ajatuksia asioista.

"Aloittajalla on jokseenkin yksisilmäinen käsitys siitä, millaista parisuhteessa tulee olla ja miten siinä luovia. Ihan hyviä ajatuksia, mutta kannattaa tosiaan keskittyä vain itseen ja omaan kasvuun, kumppani saa keskittyä omaansa ja tottahan toki on hyvä välilä käydä syvempiäkin keskusteluja eri aiheista mutta kyllä kaikesta ongelman saa aikaiseksi jos alkaa tarpeeksi miettimään. Niin ja mikä tässä jutussa ehkä eniten mättää on se valmiiksi pureskeltu ajatus miten asioiden pitäisi olla. "

Jokainen ihminen elää sillä tietoisuudella ja ymmärryksellä joka hänellä on. Ihmiset ovat sielullisesti kuin eri ikäisiä lapsia.. 5 vuotias ei ymmärrä niin paljon kuin 10 vuotias. Mitä syvemmäksi ihminen kasvaa, niin sitä enemmän hän alkaa ymmärtämään tämän ihmiselämän todellista tarkoitusta. Vanhemmalle sielulle kun ei valitettavasti riitä pinnallinen elämä, vaan hänellä on kaipuu syvemmälle omaan jumala olemukseen. Joka ainoa ihminen maan päällä etsisi sitä, jos vain ymmärtäisi mistä siinä on kysymys.

Mun olisi pitänyt kirjoittaa tää aloite jollekin henkisemmälle palstalle, jossa ihmiset ovat jo valmiiksi samalla ymmärrystasolla ja olisi kivaa jakaa ajatuksia.

VieläkinAvovaimo kirjoitti:

Nimimerkille Daphneaw.... On se aika jännää kuinka voimakkaasti kritisoit minun ajatuksiani näistä asioista. Kirjoitat, että..

"Siinä kohtaa mennään jonnekkin hakotielle, kun pitää olla analysoimassa ja miettimässä miten voidaan valaistuminen saavuttaa parisuhteen/henkisen tien kautta. Toi valaistuminenkin on kyllä jotain höpöhöpöä. Toki jos se onnelliseksi tekee niin miksipä siihen ei uskoisi, uskoohan monet erilaisiin satuolentoihin."

Tässä kohtaa koen, että haluat MITÄTÖIDÄ minun näkemykseni asioista. Minä puhun höpöhöpö juttuja ja uskon erilaisiin satuolentoihin. Tämähän on VAIN SINUN TOTUUTESI, JOTA TOITOTAT TÄSSÄ KIRJOITUKSESSASI JONAIN YLEISENÄ TOTUUTENA. Itse siis syyllistyt juuri siihen mihin mistä minua syytät.

Minä olen alusta asti halunnut herättää rakentavaa keskustelua. Se tuntuu olevan monille täällä netissä vaikeaa. Täällä netissä kun on tapana mitätöidä toisen ihmisen näkemyksiä, olla vihamielinen ja negatiivinen aloittajaa kohtaan. Tämä netti on monille sellainen negatiivisten tunteiden kaatopaikka.

Olen käynyt läpi haastavan henkisen tien ja allekirjoitan omassa elämässä todeksi kaikki kirjoittamani asiat mielipiteissäni. En kuitenkaan ole ketään vaatinut täällä ajattelemaan samalla tavalla kuin minä ajattelen. Nämä on minun ajatuksiani.. pitäisikö jokaisen mielipiteen eteen laittaa lause "Minun mielestäni..", ettei porukalla tule ahdistusta siitä, että jollakin ihmisillä on omia ajatuksia asioista.

"Aloittajalla on jokseenkin yksisilmäinen käsitys siitä, millaista parisuhteessa tulee olla ja miten siinä luovia. Ihan hyviä ajatuksia, mutta kannattaa tosiaan keskittyä vain itseen ja omaan kasvuun, kumppani saa keskittyä omaansa ja tottahan toki on hyvä välilä käydä syvempiäkin keskusteluja eri aiheista mutta kyllä kaikesta ongelman saa aikaiseksi jos alkaa tarpeeksi miettimään. Niin ja mikä tässä jutussa ehkä eniten mättää on se valmiiksi pureskeltu ajatus miten asioiden pitäisi olla. "

Jokainen ihminen elää sillä tietoisuudella ja ymmärryksellä joka hänellä on. Ihmiset ovat sielullisesti kuin eri ikäisiä lapsia.. 5 vuotias ei ymmärrä niin paljon kuin 10 vuotias. Mitä syvemmäksi ihminen kasvaa, niin sitä enemmän hän alkaa ymmärtämään tämän ihmiselämän todellista tarkoitusta. Vanhemmalle sielulle kun ei valitettavasti riitä pinnallinen elämä, vaan hänellä on kaipuu syvemmälle omaan jumala olemukseen. Joka ainoa ihminen maan päällä etsisi sitä, jos vain ymmärtäisi mistä siinä on kysymys.

Mun olisi pitänyt kirjoittaa tää aloite jollekin henkisemmälle palstalle, jossa ihmiset ovat jo valmiiksi samalla ymmärrystasolla ja olisi kivaa jakaa ajatuksia.

Lue lisää

Tästä voin vetää vain sen johtopäätöksen, että sun kannattaa ottaa mies, joka on jo valmiiksi samalla ymmärrystasolla. Tämä ilman sarvia ja hampaita.