Ensitapaaminen minun ollessa 15 ja miehen 27, v.2007.
Parisuhteen aloitus minun ollessa 16 ja miehen 28, v.2008.
Avoliitto minun ollessa 18v ja miehen 30v, v.2010.
Naimisiin, minun ollessa 20v ja mies 32v, v.2012.
Esikoisen syntymä, minun ollessa 22v ja mies 34v, v.2014.
Toisen lapsen yritys, alkaa tänä vuonna minun ollessa 23v, miehen 35v ja esikoisen 1v, jos kaikki menee suunitellusti niin toinen lapsemme syntyy v.2016 kun minä 24v, mies 36v ja esikoinen 2v.
Pystytkö näkemään meidän perheen: tavallisena ja onnellisena perheenä, olemaan onnellinen meidän puolesta?, kun jotkut haukkuu/joidenkin mielestä perheemme ei näköjään ikinä pysty olemaan _normaali_, kun parisuhde on alkanut minun ollessa niin "nuori".
No olen kyllä asunut 16-vuotiaana jo omassa osoitteessa ja hoitanut itsenäisesti kaikki asiat, vaikka välttämättä ei olisi tarvinnut, mutta hyvin pärjäsin ja omasta tahdostani olen elänyt niin kuin olen elänyt ja mielestäni ollut nuoremmalla iällä myös ihan kypsä. Tuskin muuten nyt olisin tässä pisteessä missä olen.
Joten koirat haukkuu ja karavaani kulkee! :)
Mielipiteitä meidän perheestä? <3
59
361
Vastaukset
Viimeksi kun kyselit niin annoit ymmärtää olevasi vasta suunnittelemassa tällaista etenemistä ;) Valitettavasti en osaa kännyllä sitä ketjua tähän linkittää, mutta sait silloin provosoitua pitkän keskustelun enkä ihan heti näe miksi kukaan viitsisi tarttua syöttiisi uudestaan.
- EllenJulianna
En minä mitään provosoi, enkä ole ennen elämästäni keskustelua tälle keskustelupalstalle aloittanut. Se on ollut sitten joku muu, jolla on ollut kanssa isompi ikäero parisuhteessaan ja kun kyseinen parisuhde on alkanut niin toinen osapuoli ollut huomattavasti nuorempi.
Minkä takia jonkun pitäisi provosoitua minun elämästä ja menettää hermonsa? Eikö minulla ole oikeutta, elää omaa elämääni, parhaaksi katsomallani tavalla, ilman että joudun saamaan siitä arvostelua muilta? Siinä vasta kysymykseni sinulle. - Stellaria
EllenJulianna kirjoitti:
En minä mitään provosoi, enkä ole ennen elämästäni keskustelua tälle keskustelupalstalle aloittanut. Se on ollut sitten joku muu, jolla on ollut kanssa isompi ikäero parisuhteessaan ja kun kyseinen parisuhde on alkanut niin toinen osapuoli ollut huomattavasti nuorempi.
Minkä takia jonkun pitäisi provosoitua minun elämästä ja menettää hermonsa? Eikö minulla ole oikeutta, elää omaa elämääni, parhaaksi katsomallani tavalla, ilman että joudun saamaan siitä arvostelua muilta? Siinä vasta kysymykseni sinulle.Kuulepa, sinulla on oikeus elää elämääsi, mutta aikuisen pitää käsittää, että aina on ihmisiä, jotka arvostelevat ja epäilevät, mitä tahansa teetkin. Osa epäilyistä voi olla silkkaa huolta. Mitä huolehdit muiden mielipiteistä, kun itse olet varma, mitä teet? Et ole kovin ainutlaatuinen; meistä moni poikkeaa jollain tapaa keskimääräisestä.
- arvaajaxyz
Tätäkö helka tarkoitit
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13456344
Minäkin arvasin heti että sama kirjoittaja kyseessä. - EllenJulianna
Stellaria kirjoitti:
Kuulepa, sinulla on oikeus elää elämääsi, mutta aikuisen pitää käsittää, että aina on ihmisiä, jotka arvostelevat ja epäilevät, mitä tahansa teetkin. Osa epäilyistä voi olla silkkaa huolta. Mitä huolehdit muiden mielipiteistä, kun itse olet varma, mitä teet? Et ole kovin ainutlaatuinen; meistä moni poikkeaa jollain tapaa keskimääräisestä.
Olenko väittänytkään olevani jotenkin ainutlaatuinen? Tietääkseni en.
Ja vihaan tuota, että on aina ihmisiä jotka arvostelee ja tuomitsee, mitä teetkin... - Stellaria
EllenJulianna kirjoitti:
Olenko väittänytkään olevani jotenkin ainutlaatuinen? Tietääkseni en.
Ja vihaan tuota, että on aina ihmisiä jotka arvostelee ja tuomitsee, mitä teetkin...Ehkä muiden julkituoma arvostelu ei liity vain ikääsi. Ylipäätään, miksi välität muiden mielipiteistä? Miksi tuhlaat energiaa vihaan? Miksi haet hyväksyntää?
- eiihyvääpäivää
EllenJulianna kirjoitti:
Olenko väittänytkään olevani jotenkin ainutlaatuinen? Tietääkseni en.
Ja vihaan tuota, että on aina ihmisiä jotka arvostelee ja tuomitsee, mitä teetkin...Ensin tulet keskustelupalstalle kysymään mielipiteitä ja sitten kun niitä saat niin ei enää kelpaakaan? Olisit lisännyt aloitukseesi että "vain kanssani samaa mieltä olevat saavat kommentoida!". Voi jessus mistä näitä idiootteja sikiää..
- 30plus
eiihyvääpäivää kirjoitti:
Ensin tulet keskustelupalstalle kysymään mielipiteitä ja sitten kun niitä saat niin ei enää kelpaakaan? Olisit lisännyt aloitukseesi että "vain kanssani samaa mieltä olevat saavat kommentoida!". Voi jessus mistä näitä idiootteja sikiää..
Se on trolli ja provoaa vaan täällä saadakseen reaktioita. <3 :)
.... eli sopii hyvinkin kysyä "mistä näitä idiootteja sikiää" :D - EllenJulianna
Stellaria kirjoitti:
Ehkä muiden julkituoma arvostelu ei liity vain ikääsi. Ylipäätään, miksi välität muiden mielipiteistä? Miksi tuhlaat energiaa vihaan? Miksi haet hyväksyntää?
No mihinkä se sitten liittyisi? ja ihan huvikseen näitä mielipiteitä kysyn? :D ja mihinkä vihaan? ja hyväksyntää en hae muilta sen kummemmin, en tarvitse sitä.. :D
- EllenJulianna
eiihyvääpäivää kirjoitti:
Ensin tulet keskustelupalstalle kysymään mielipiteitä ja sitten kun niitä saat niin ei enää kelpaakaan? Olisit lisännyt aloitukseesi että "vain kanssani samaa mieltä olevat saavat kommentoida!". Voi jessus mistä näitä idiootteja sikiää..
Missä olen sanonut että ei kelpaa tai ollut muutenkaan sillä mielellä, ettei kelpaisi?????
- Stellaria
EllenJulianna kirjoitti:
No mihinkä se sitten liittyisi? ja ihan huvikseen näitä mielipiteitä kysyn? :D ja mihinkä vihaan? ja hyväksyntää en hae muilta sen kummemmin, en tarvitse sitä.. :D
Aika ärhäkkä tunnut olevan, väitetystä kypsyydestäsi huolimatta. Kirjoitit itse vihaavasi sitä, että ihmiset arvostelevat. Se, että vaatii oikeutta asettua arvostelun ulkopuolelle, kertoo hyväksynnän tarpeesta. Elämään nyt vain kuuluu se, että aina joku on eri mieltä ja arvostelee. Elä niin kuin parhaaksi näet, mutta arvostelulta et voi välttyä.
- ikäpainaa
Kyllä minä luulen että miehesi vaihtaa kohta nuorempaan
- EllenJulianna
Miksi vaihtaisi?
Meillä on ihana lokakuussa 1v täyttävä tytär, hylkäisikö mies siis myös lapsensa? Ja minutkin, vaikka ollaan onnellisia yhdessä ja meillä on todella hyvä parisuhde?
Miten sä kehtaat päästää tollasta ees suustas... Noin hävyttömiä juttuja ei puhu kuin sellainen ihminen joka ei onnistu olemaan muiden puolesta onnellinen... Et ees yhtään ajattele sitä laps parkaa, et se joutuis sit ero perheessä kasvamaan ! - aikahauska
EllenJulianna kirjoitti:
Miksi vaihtaisi?
Meillä on ihana lokakuussa 1v täyttävä tytär, hylkäisikö mies siis myös lapsensa? Ja minutkin, vaikka ollaan onnellisia yhdessä ja meillä on todella hyvä parisuhde?
Miten sä kehtaat päästää tollasta ees suustas... Noin hävyttömiä juttuja ei puhu kuin sellainen ihminen joka ei onnistu olemaan muiden puolesta onnellinen... Et ees yhtään ajattele sitä laps parkaa, et se joutuis sit ero perheessä kasvamaan !Aika moni lapsi kasvaa "eroperheessä" nykyaikana ja ihan normaaleita niistä tulee. <3
Vaikka mitäs sä siitä, oot kuitenki 50-v. mies joka esiintyy teinityttönä provoten netissä ku ei oo muutaka elämää, voivoi. :( Jäänkin innolla odottaan, mihin suuntaan tää tällä kertaa kehittyy, pitäisköhä hakee taas perunalastut messiin! - elämäänsä_tyytyväinen
EllenJulianna kirjoitti:
Miksi vaihtaisi?
Meillä on ihana lokakuussa 1v täyttävä tytär, hylkäisikö mies siis myös lapsensa? Ja minutkin, vaikka ollaan onnellisia yhdessä ja meillä on todella hyvä parisuhde?
Miten sä kehtaat päästää tollasta ees suustas... Noin hävyttömiä juttuja ei puhu kuin sellainen ihminen joka ei onnistu olemaan muiden puolesta onnellinen... Et ees yhtään ajattele sitä laps parkaa, et se joutuis sit ero perheessä kasvamaan !Sitä saa mitä tilaa kun tälle palstalle kirjoittaa. Mitä minä en ymmärrä on miksi sulla on noin kova huoli siitä mitä muut ajattelee teidän perhetilanteesta? Ei kypsän aikuisen tarvitse sellaisia miettiä, senkun elää vaan niin kauan kun hyvältä tuntuu. Teinien kotkotukset nyt ymmärtää kun ovat vielä kaikesta niin epävarmoja ja pitää löytää oma paikkansa. Jos olet sen kerran löytänyt niin hyvä niin. Turha kuunnella niitä kateellisia ihmisiä.
- EllenJulianna
aikahauska kirjoitti:
Aika moni lapsi kasvaa "eroperheessä" nykyaikana ja ihan normaaleita niistä tulee. <3
Vaikka mitäs sä siitä, oot kuitenki 50-v. mies joka esiintyy teinityttönä provoten netissä ku ei oo muutaka elämää, voivoi. :( Jäänkin innolla odottaan, mihin suuntaan tää tällä kertaa kehittyy, pitäisköhä hakee taas perunalastut messiin!Niin tulee, mutta totuus on myös se, että vanhempien ero rikkoo enemmän tai vähemmän lapsia.
Ainahan olisi toivottavaa että lapsi saisi onnellisen ydinperheen, vai mitä? mutta tietysti se ei ole sillon se paras vaihtoehto, jos vanhemmat riitelee koko ajan ja on onnettomia yhdessä, sillon pitää erota, mutta meillä ei miehen kanssa edes onneksi ole tuota tilannetta, vaan ollaan oikeasti onnellisia yhdessä. <3
Nykyään tuntuu, että tuo eroaminenkin on vähän muoti-ilmiö, eikä jakseta kunnolla miettiä edes loppuun asti tai yrittää, vaan erotaan helpommin, jotta päästään jatkamaan vaan sitä omaa elämäänsä ja sivussa/tulevaisuudessa deittailemaan ehkä muitakin ja lapset on vain sivusta kärsijänä. Tälläseen olen valitettavasti itse joutunut törmäämään, joidenkin ihmisten osalta. Toiset taas ovat eronneet ihan oikeista syistä. - EllenJulianna
elämäänsä_tyytyväinen kirjoitti:
Sitä saa mitä tilaa kun tälle palstalle kirjoittaa. Mitä minä en ymmärrä on miksi sulla on noin kova huoli siitä mitä muut ajattelee teidän perhetilanteesta? Ei kypsän aikuisen tarvitse sellaisia miettiä, senkun elää vaan niin kauan kun hyvältä tuntuu. Teinien kotkotukset nyt ymmärtää kun ovat vielä kaikesta niin epävarmoja ja pitää löytää oma paikkansa. Jos olet sen kerran löytänyt niin hyvä niin. Turha kuunnella niitä kateellisia ihmisiä.
No mitä saan? ja ei mulla ole HUOLI mistään, kuhan huvin vuoksi kyselen.. :DD onko se kiellettyä?? nykysin, kenties?
- elämäänsä_tyytyväinen
Ei tietenkään ole kiellettyä. Paitsi nyt kun luen näitä sun vastauksia ja mietteitä eroperheistä jne. niin herää kysymys että itse mietit "mitä jos erotaankin?"? Ei siitä tarvitse puolustuskannalle mennä, aikuinen ihminen keskustelee asiasta rauhallisesti. Tottakai niitä asioita voi käydä mielessä ja itse huolestua siitä ehkä.
Mielestäni olet saanut ihan asiallisia vastauksia, eikä sinulla ole mitään syytä vetää niistä herneitä nekkuun. Hyvänen aika, ihmisethän yrittävät auttaa ja kannustaa sinua! Jos ja kun olet itseesi ja elämääsi tyytyväinen, muiden mielipiteillä ei ole niin paljon merkitystä, jos ollenkaan.
Huvinkin vuoksi saa kysellä muttei tuo aloituksesi ihan "huvin vuoksi" vaikuttanut. Meillä on vaan eri näkemys siitä mitä huvin vuoksi tarkoittaa.
On itsellänikin teininä aloitettu suhde 10 vuotta vanhempaan mieheen joka eteni avioliittoon ja sitä suhdetta on kestänyt nyt 20 vuotta. Kestänyt hyvin vaikka moni aikoinaan epäili vaikka mitä ja yrittivät laitta kapuloita rattaisiin. Puhun siis kokemuksesta.
- eiongelmaa
Eipä tuossa mitään niin kovin ihmeellistä ole. Itse olin 17 v. kun kohtasin silloin 26 vuotiaan mieheni. Nyt ollaan oltu yhdessä 27 vuotta joista 20 naimisissa. Alkuun isäni vähän paheksui 'vanhaa ukkoa', mutta nyt on hyvin pidetty vävy. Vanhemmiksi olette juuri hyvän ikäisiä. Onnea teille jatkossakin!
- EllenJulianna
Oi kiitos! C:
No joo, eihän 26-vuotias mikään vanha ukko ole, vaan nuori aikuinen, sukupuolesta riippumatta. Isäs oli se vanha ukko ennemmin. :D
- tertgetgeasrg
Miksi vieraan ihmisen pitäisi "pystyä olemaan" onnellinen puolestasi? Kai se nyt on tärkeintä, että itse olet onnellinen ja tyytyväinen valintoihisi?
Kirjoitus on NIIN samantyylinen kuin esim. nimimerkin "mirita" ja parilla-kolmella nimimerkillä kirjoitetun selostus sen jälkeen, että hoh hoijaa... Miksi pitää jauhaa samaa?- EllenJulianna
Tottakai se on tärkeintä, että on itse tyytyväinen kaikinpuolin elämäänsä ja onnellinen ja MINÄHÄN OLEN! :)
Mutta minusta se kertoo ihmisestä paljon jos pystyy olemaan onnellinen myös muiden puolesta. Ihminen on silloin usein kaikinpuolin positiivinen tyyppi varmasti. <: itse pyrin olemaan onnellinen myös muiden puolesta. Koska katkeruus ja semmonen vittuuntunut ilme naamalla ja vittumainen olo myös sisäisesti, on kuluttavaa... Harmi etteivät sitä kaikki vaan tajua! <: Meilläkin yks tällänen harakka joka on aina pahalla päällä, mietin että miten jaksaa sisäsesti sellasta tunneelämää.... Vissiin on vaan sen luontonen ihminen ja ollut aina sellanen luonteeltaan. Olenkin miettinyt voiko tollaseksi edes syntyä, vai tuleeko ihmisestä katkeroitunut ja paha liian monen kielteisen kokemuksen kautta? Hmm.. - ego_boost
EllenJulianna kirjoitti:
Tottakai se on tärkeintä, että on itse tyytyväinen kaikinpuolin elämäänsä ja onnellinen ja MINÄHÄN OLEN! :)
Mutta minusta se kertoo ihmisestä paljon jos pystyy olemaan onnellinen myös muiden puolesta. Ihminen on silloin usein kaikinpuolin positiivinen tyyppi varmasti. <: itse pyrin olemaan onnellinen myös muiden puolesta. Koska katkeruus ja semmonen vittuuntunut ilme naamalla ja vittumainen olo myös sisäisesti, on kuluttavaa... Harmi etteivät sitä kaikki vaan tajua! <: Meilläkin yks tällänen harakka joka on aina pahalla päällä, mietin että miten jaksaa sisäsesti sellasta tunneelämää.... Vissiin on vaan sen luontonen ihminen ja ollut aina sellanen luonteeltaan. Olenkin miettinyt voiko tollaseksi edes syntyä, vai tuleeko ihmisestä katkeroitunut ja paha liian monen kielteisen kokemuksen kautta? Hmm..Seli seli, sori vaan... Pönkitystä sä täältä haet omalle elämällesi (pitäisi tuiki tuntemattomien tulla jotenkin ylistämään/kannustamaan sun valintoja). Ei sulla oikeasti ollut mitään asiaa, halusit vaan nähdä saatko niitä yltiöpositiivisia kommentteja juuri SUN elämästä ja kun ei napannut tuulta purjeisiin, alkoi taas kismittää. :D Mihin ihminen oikeasti tarvitsee muiden hyväksyntää jos ei omaan epävarmuuteen? "Kait mä nyt valitsin oikein, eiks vaan? Pakko saada hyväksyntää, etten vaan epäile itteäni ja valintojani...". Kyllä se siitä ajan kanssa, toivottavasti.
- elämääää
ei ketään kiinnosta toisten ikä ero tai onnellisuus.
Jos tosiaan oet toi pikku tyttö joka haaveilee tulevasta elämäsät. niin hanki harrastus ja elä nyt.
Sääliksi käy.- myyjätär_lahti
Minunkin työkaverini meni naimisiin yli kymmenen vuotta vanhemman, rumahkon äijän kanssa ja teki lapsenkin. Nyt sitten jo vähän kaduttaa kuulemma kun mies on työtä vieroksuva ja elä vain tukien varassa. Hyi hitto noita vanhoja ukkoja.
- jännäseollapitää
myyjätär_lahti kirjoitti:
Minunkin työkaverini meni naimisiin yli kymmenen vuotta vanhemman, rumahkon äijän kanssa ja teki lapsenkin. Nyt sitten jo vähän kaduttaa kuulemma kun mies on työtä vieroksuva ja elä vain tukien varassa. Hyi hitto noita vanhoja ukkoja.
Yleensä työnvieroksujan tunnistaa jo ennen suhdetta, mutta luuseri jännämiestä etsivä nainenhan ei siitä välitä
- EllenJulianna
Miksi ei kiinnosta toisten ikäero ja onnellisuus!?
Hyvinhän tuo näyttää tämäkin keskustelu vastauksia vetävän... MIKSIKÖHÄN????? Huomaan aina tämän saman paska ilmiön, ikäero keskusteluiden kohdalla, kun olen lukenut niitä muiltakin palstoilta... :D
JA MINUSTA AINAKIN TOISTEN ONNELLISUUS PITÄISI KIINOSTAA.
KOSKA, JOS EI KIINNOSTA, VOIT OLLA HYVIN ILKEÄ MUILLE.
.., JA MYÖS SINULLE VOIDAAN OLLA HYVIN ILKEITÄ !
Minua ainakin kiinostaa muiden ihmisten onnellisuus. Itseni, perheenjäsenieni, ystävieni, mieheni, ulkopuolisten ihmisten jne... Uskon että kun muille on tarpeeksi kauan sopivissa määrin hyvä, niin se palkintaan vielä jotenkin tässä elämässä !
Ja karma taas kostaa, kaiken pahan, jotenkin, aina ! . - EllenJulianna
myyjätär_lahti kirjoitti:
Minunkin työkaverini meni naimisiin yli kymmenen vuotta vanhemman, rumahkon äijän kanssa ja teki lapsenkin. Nyt sitten jo vähän kaduttaa kuulemma kun mies on työtä vieroksuva ja elä vain tukien varassa. Hyi hitto noita vanhoja ukkoja.
No se että ihminen on työtä vieroksuva ja elää tukien varassa, ei oo mitenkään ihmisen iästä kiinni. Se on luonteesta kiinni, ei iän aiheuttava tekijä. Tuon luonteisia löytyy niin nuoremmista, kuin vanhemmista.
Mutta musta tuntuu, että kyllä tällä hetkellä just nuo vanhemmat ihmiset on enemmän sitä luokkaa jotka kannattelee tämänkin maan taloutta. Kun monet nykynuoret haluais vaan lusmuilla ja elää tukien varassa...
Että sinäänsä en tuomihtis. Ite arvostan vanhempia ihmisiä, (oman äidin ja isän ikäsiäkin, -60 luvulla syntyneitä.) ja pelottaa, siinä vaiheessa kun täällä tulee elämään vain 80-lukulaisista ylöspäin syntyneitä, että pysyykö tämän maan talous ja tämä maa muutenkaan kasassa... Koska nykynuorten kulttuuri on just lähteny mun mielestä 80-lukulaisista liikkeelle ja niistäkin jo aika moni on lusmu. Ja päihdeongelmainen. Koska mitä olen kuullut, niin -90 luvun lopussa levis huumeet just suomeen ja nuorten keskuudessa, eli huumeita suosiva kulttuuri. Mitä ei luojan kiitos, enää niin paljon, esim. minun aikaan syntyneiden, -95 nuorien ja vähän vanhempien ja nuorempienkaan keskuudessa ei ole. Mutta kyllähän nykyään rulaa paljon kannabista suosiva kulttuuri jne... Kai tää aina vähän vaihtelee aika kaudesta riippuen ja sitten myös nuorista, että millon huumeet on enemmän esillä ja suositumpia ja millon taas ei... Se menee niin kun sykleissä ylös ja alas. Mutta ainahan niitä on ollu huumeiden käyttäjiä ja muita ongelmaisia ja sitten taas myös niitä "kunnollisia" ihmisiä, jotka ei oo sortunu näihin ongelmiin. Ja se miks laitoin tuon kunnollisia, heittomerkkeihin, niin siksi, kun kukaan ei tiedä tai monikaan ei ainakaan tiedä, että minkälainen se päihdeongelmainen ihminen on voinut olla esim. ennen... Ennen kun on tullut tosi paljon jotain henkisiä ongelmia elämään ja sitten sortunu päihteiden väärinkäyttöön ja tullut päihdeongelma !
Mut tää tästä asiasta. Ei enempää lisättävää. - AkkeliAb
hahhaa :D Ai että 80-lukulaiset ovat jotain lusmuja, mutta -95 lukulaiset ovat jo kunnon kansalaisia :D. Mä nään tän kyllä HIEMAN eri lailla. Huumeita on aina ollut, mutta näkyvimmiksi ne ovat tulleet 90-luvulta alkaen, ja suunta on siitä lähtien ollut koko ajan huonompaan. Jos mietitään työkulttuuriasioita ja maan "kasassa pysymistä" niin olen ennemminkin huolissani niistä 90-luvulla ja sen jälkeen syntyneistä.. Tietokoneet ovat laiskistaneet nykykersat, jotka vieroksuvat kaikenlaista työntekoa. Mielummin istuvat vain tietokoneen ääressä juomassa cocista ja keräämässä läskiä takapuoleen. Töiden suhteen nirsoja ja käyttäytyvät huonosti. Huolissani todellakin olen siitä, mihin pullamössösukupolvi voi tätä maata tulevaisuudessa viedä.
- ikkremimin
EllenJulianna kirjoitti:
No se että ihminen on työtä vieroksuva ja elää tukien varassa, ei oo mitenkään ihmisen iästä kiinni. Se on luonteesta kiinni, ei iän aiheuttava tekijä. Tuon luonteisia löytyy niin nuoremmista, kuin vanhemmista.
Mutta musta tuntuu, että kyllä tällä hetkellä just nuo vanhemmat ihmiset on enemmän sitä luokkaa jotka kannattelee tämänkin maan taloutta. Kun monet nykynuoret haluais vaan lusmuilla ja elää tukien varassa...
Että sinäänsä en tuomihtis. Ite arvostan vanhempia ihmisiä, (oman äidin ja isän ikäsiäkin, -60 luvulla syntyneitä.) ja pelottaa, siinä vaiheessa kun täällä tulee elämään vain 80-lukulaisista ylöspäin syntyneitä, että pysyykö tämän maan talous ja tämä maa muutenkaan kasassa... Koska nykynuorten kulttuuri on just lähteny mun mielestä 80-lukulaisista liikkeelle ja niistäkin jo aika moni on lusmu. Ja päihdeongelmainen. Koska mitä olen kuullut, niin -90 luvun lopussa levis huumeet just suomeen ja nuorten keskuudessa, eli huumeita suosiva kulttuuri. Mitä ei luojan kiitos, enää niin paljon, esim. minun aikaan syntyneiden, -95 nuorien ja vähän vanhempien ja nuorempienkaan keskuudessa ei ole. Mutta kyllähän nykyään rulaa paljon kannabista suosiva kulttuuri jne... Kai tää aina vähän vaihtelee aika kaudesta riippuen ja sitten myös nuorista, että millon huumeet on enemmän esillä ja suositumpia ja millon taas ei... Se menee niin kun sykleissä ylös ja alas. Mutta ainahan niitä on ollu huumeiden käyttäjiä ja muita ongelmaisia ja sitten taas myös niitä "kunnollisia" ihmisiä, jotka ei oo sortunu näihin ongelmiin. Ja se miks laitoin tuon kunnollisia, heittomerkkeihin, niin siksi, kun kukaan ei tiedä tai monikaan ei ainakaan tiedä, että minkälainen se päihdeongelmainen ihminen on voinut olla esim. ennen... Ennen kun on tullut tosi paljon jotain henkisiä ongelmia elämään ja sitten sortunu päihteiden väärinkäyttöön ja tullut päihdeongelma !
Mut tää tästä asiasta. Ei enempää lisättävää."esim. minun aikaan syntyneiden, -95 nuorien..."
Tuota, aloituksessa olleiden ikien ja vuosilukujen perusteella sun pitäis kyllä olla -92 syntynyt.
- Margareeta
Entisaikaan ei tämmöinen ikäero ollut kummallista, vaan jopa suotavaa. Katsottiin, että mies oli kypsempi ja vakavaraisempi kantamaan vastuutaan tulevasta vaimostaan ja lapsistaan.
Niihin aikoihin, kun vanhemmat itse naittivat tyttäriään ja etsivät sopivaa puolisoa hänelle, veti vanhempi ehdokas pitemmän korren. Nuorella ehdokkaalla piti sitä vastoin olla kunnon näyttö kypsyydestään ennen kuin olisi pystynyt päihittämään vanhemman miessulhasen.- EllenJulianna
Miks nykyään sit on kummallista!?
- Margareeta
Niinpä! Ilmeisesti entisaikaan oltiin suvaitsevaisempia kuin nykyään, vaikka toisin oletetaan.
Ennen solmittiin myös järkiavioliittoja, joissa ratkaisevampina olivat talousasiat kuin rakkaus tai rakastuminen. Harvoin mentiin naimisiin pelkästään rakastumisen seurauksena ilman että vanhemmat tai yhteisö olisi ratkaisseet asiaa.
- trolliprinsessa
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13456344
Provo trolli hehehe. :)
Mutta joo, aika klisee teinityttö aikuinenmies -suhde. Tää tarina ei oo totta, mutta noi lastensaanti-iät olis ihan normaalit. Vaikka niin on kaikki naisen 20-36 vuoteen ajottuvat lastensaannit yleensäkin. - nesu
no joo, mutta kohta sinun täytyy lähteä hakemaan kikkeliä muualta, ikämiehillä ei tahdo enää oikein kunnolla pelittää. Usein vaiettu asia, mutta valitettavan tosi!
- EllenJulianna
Heh, oon kuullu kyllä noista ongelmista, mutta niitä pitäs vissiin olla vasta yli 45-vuotiailla miehillä.. ;) nuorimmillaan. Ja yli 50v miehillä se on sitten ihan normaalia.
Mutta siihenkin pystyy nykyään hakemaan varmasti ihan hyvää apua lääkäristä ja sinne me marssittais sit mun kullan kanssa, jos sellasia ongelmia ilmenis !
Eikä tässä seksin takia olla yhdessä. Vaan rakkauden, joten seksi on vaan sivuseikka, vaikka tärkeä osa toki myös parisuhdetta ja läheisyyden kannalta ja etenkin jos lapsia lisää haluaa, mutta joo, moneen asiaan on nykypäivänä hyvää lääketieteellistä apua... Niin lapsettomuudesta lähtien. Pystytään tutkimaan, selvittämään ja hoitamaan.
- 1919
mulla saman samanlainen ikä ero ja olen varma miksi kyselet mielipidettä.
olet itse epävarma olostasi
vaimoni on montakertaa halunnut omissa kriisessään kokeilla vierasta mutta uskallus on puuttunut- EllenJulianna
Miksi olisin epävarma?
Eikä tulisi mieleenkään pettää kumppaniani... vaikka nykyään se on vissiin poikkeus, kuin normi, jos ei petä. Kun on kaiken maailman Tempation Islandit yms. paska ohjelmat. -.-' ei arvosteta enää kunnon parisuhdetta ja avioliittoja.
- vanhaN
Minusta olisi hyvä, että ihminen ehtisi käydä koulut loppuun ja asumaan vähän aikaa ihan itsekseen ennen kuin tekee isoja päätöksiä elämässään kuten hankkii lapsia tai menee naimisiin. Aika usein nuorilla on kuitenkin epävarmuutta (esim. kyselee täältä, että onko heidän suhde OK), jota taas sellaisilla ihmisillä ei ole tarvetta kysellä, kun itsetunto on OK.
Joskus käy vaan niin, että se ensirakkaus ei kestäkään lapsia tai sitä, että tulee "viisaaksi aikuiseksi". Joskus mies haluaa vain teinityttöä eikä aikuista naista tai että menomono alkaa vipattamaan naisella. Esimerkiksi biologinen tosiasia on se, että naisella seksielämä on tyydyttävintä noin 40-v ikäisenä ja jos on kovin vanha mies, niin se voi olla parisuhteelle tosi kova kriisin paikka.
Toivon, että tulette onnellisiksi ja pysytte sellaisina. Muistathan kuitenkin huolehtia siitä, että hankit itsellesi koulutuksen ja työn, jotta olet hyvänä esimerkkinä omille lapsillesi siitä, että nainen pystyy hoitamaan parisuhteen, lapset ja työn. Kun naisella on ns. omaa rahaa, hän ei ole niin riippuvainen miehestä eikä ole pakko jäädä roikkumaan huonoon parisuhteeseen, sillä joskus voi käydä niin, että mies esim. alkoholisoituu, tulee väkivaltaiseksi tms.- Stellaria
Samoilla linjoilla. Tosin ihminen voi olla epävarma ja muuttua myöhemminkin kuin nuoruusvuosinaan. Jos on hyvän kumppanin vierelleen löytänyt, ei sitä kannata pelkästään iän takia heivata. Mutta kannattaa olla rehellinen itselleen ja elää myös/ennen kaikkea itseään varten.
Olen elänyt suurimman osan nuoruusvuosistani mieheni kanssa - kasvanut hänen kanssaan ja ehkä myös kasvanut osin häneen kiinni. Yhteenkuuluvuuden tunne on syvä. Aikuistuminen ja itsenäistyminen vakaassa parisuhteessa on täysin mahdollista, mutta ainakin omalla kohdallani se tarkoitti myös kyseenalaistamista ja jonkinlaisia irtiottoja miehestä (enkä todellakaan tarkoita, että olisin haikaillut muiden perään). Omaa tilaa. Erillisyyttä.
Minulla ei ole noin suurta ikäeroa mieheeni kuin ap:llä, joten oli varaa odotella sopivaa aikaa lasten "hankintaan" ja kouluttautua ensin. Löytää elämästä omat jutut, muutakin kuin mies ja perhe. Ja eihän miehen ikä ole lasten hankkimisen kannalta niin kriittinen. - parisuhteileva
Minulla ja puolisollani on ikäeroa 18 vuotta.
Tämä olisi voinut olla ongelma, jos olisimme tavanneet nuorempina, toisen ollessa vielä peruskoulussa ja toisen jo aikuinen, sillä yleensä siinä peruskouluiässä vuodenkin ikäero voi olla massiivinen tekijä. Yleensä sellaiset peruskoululainen aikuinen -suhteet eivät kovin kauaa kestä. Ja niissä tapauksissa, joissa kestää, nuorempi menettää silti jotain itsestään, koska onhan hänen pakostakin kasvettava kertaheitolla kovin aikuiseksi. Siinä käy helposti myös niin, että hän epävarmuuden iässään imee kaikki mielipiteensä siltä vanhemmalta osapuolelta, eikä näin ollen kehitä omia ajatuksiaan lainkaan, ottaa vain valmiiksi pureskellut mielipiteet. Sillä tavoin ihminen ei koskaan kasva omaksi itsekseen.
Eri asia ovat suhteet, joissa on kyllä se (suurikin?) ikäero, mutta on tavattu vasta aikuisiällä ja alettu seurustella silloin. Tälläisessa suhteessa kummatkin ovat saaneet kasvaa rauhassa ja kehittyä itsekseen, ja se, miksi sitten päädytään yhteen, tulee yleensä niistä yhteisistä arvoista, päämääristä ja kiinnostuksista, jotka sattuvat löytymään molemmilta - ei niin, että vanhempi puolisko olisi kasvattanut nuoremman mieleisekseen. Aikuisten ikäerosuhde (ja ikäero on siis yli 5 vuoden ikäerot tässä tapauksessa) on yleensä paljon tasapainoisempi, koska siinä molemmat kuitenkin hakeutuvat jo AIKUISEN seuraan, ei minkään keskenkasvuisen lapsen. - Stellaria
parisuhteileva kirjoitti:
Minulla ja puolisollani on ikäeroa 18 vuotta.
Tämä olisi voinut olla ongelma, jos olisimme tavanneet nuorempina, toisen ollessa vielä peruskoulussa ja toisen jo aikuinen, sillä yleensä siinä peruskouluiässä vuodenkin ikäero voi olla massiivinen tekijä. Yleensä sellaiset peruskoululainen aikuinen -suhteet eivät kovin kauaa kestä. Ja niissä tapauksissa, joissa kestää, nuorempi menettää silti jotain itsestään, koska onhan hänen pakostakin kasvettava kertaheitolla kovin aikuiseksi. Siinä käy helposti myös niin, että hän epävarmuuden iässään imee kaikki mielipiteensä siltä vanhemmalta osapuolelta, eikä näin ollen kehitä omia ajatuksiaan lainkaan, ottaa vain valmiiksi pureskellut mielipiteet. Sillä tavoin ihminen ei koskaan kasva omaksi itsekseen.
Eri asia ovat suhteet, joissa on kyllä se (suurikin?) ikäero, mutta on tavattu vasta aikuisiällä ja alettu seurustella silloin. Tälläisessa suhteessa kummatkin ovat saaneet kasvaa rauhassa ja kehittyä itsekseen, ja se, miksi sitten päädytään yhteen, tulee yleensä niistä yhteisistä arvoista, päämääristä ja kiinnostuksista, jotka sattuvat löytymään molemmilta - ei niin, että vanhempi puolisko olisi kasvattanut nuoremman mieleisekseen. Aikuisten ikäerosuhde (ja ikäero on siis yli 5 vuoden ikäerot tässä tapauksessa) on yleensä paljon tasapainoisempi, koska siinä molemmat kuitenkin hakeutuvat jo AIKUISEN seuraan, ei minkään keskenkasvuisen lapsen.Ymmärrän riskit, mutta kaikissa suhteissa ne eivät realisoidu. Nuori on vaikutteille altis, mutta voi hänellä omaakin järkeä olla. Eivätkä kaikki suhteen vanhemmat osapuolet ole päällepäsmäreitä. Ihminen kasvaa aina jollain tapaa vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Elämänkokemukset vaihtelevat.
En koe menettäneeni mitään, vaikka sitouduin nuorena yhteen mieheen. Mutta lapsia en todellakaan ollut valmis hankkimaan vuosiin. Olimme sikäli samankaltaisessa tilanteessa, että molemmat vielä opiskelimme. Haimme omia teitämme - yhdessä. En ole ikinä ajatellut (eikä miehenikään), että mieheni olisi ikänsä takia jotenkin yläpuolellani tai oikeammassa. - EllenJulianna
Anteeksi mitä!?
Nyt on kyllä ihan pakko puuttua etenkin tähän kommenttiin, !
Asuin kyllä omillani pari vuotta ennen kun muutettiin miehen kanssa avoliittoon. (?)
Ja minun itsetuntoni/luottamukseni on kyllä ihan kunnossa, tiedän olevani kaunis, hyvä ja pärjäävä ihminen !
Nykyinen mieheni ei ole myöskään ensirakkauteni, ensirakkauteni oli 13-vuotiaana yksi 15-vuotias "Jani". :D
Ja seksielämä ei ole todellakaan tyydyttävintä naisella 40v , sillon monella naisella rupeaa jo limakalvot kuivumaan, hormoonitoiminta muuttumaan, kuukautiset jää pois, ei ole enää niin hedelmällinen, mikä vaikuttaa seksin haluamiseenkin... Kyllä naisella, kuin myös miehellä, seksielämä on parhainta 20-39vuotiaana sanoisin minä. Yli 40-vuotiaana alkaa vähitellen ikä painaa luonnollisestikin ja tulemaan muitakin terveydellisiä kremppoja ja kolotuksia.
Ja minä olen kyllä kouluttautunut ammattiin ja olen ollut töissä, nykysin olen kyllä vain äitiyslomalla. (: ja omaa rahaa on, myös oma perhe ystäviä, jotka auttaisi tarvittaessa jos haluaisin miehestä eroon... Mutta kun ei tarvitse ja toivottavasti ei tarvitse koskaan. Olisi ihanaa elää ehjänä perheenä, elämämme loppuun saakka. - EllenJulianna
parisuhteileva kirjoitti:
Minulla ja puolisollani on ikäeroa 18 vuotta.
Tämä olisi voinut olla ongelma, jos olisimme tavanneet nuorempina, toisen ollessa vielä peruskoulussa ja toisen jo aikuinen, sillä yleensä siinä peruskouluiässä vuodenkin ikäero voi olla massiivinen tekijä. Yleensä sellaiset peruskoululainen aikuinen -suhteet eivät kovin kauaa kestä. Ja niissä tapauksissa, joissa kestää, nuorempi menettää silti jotain itsestään, koska onhan hänen pakostakin kasvettava kertaheitolla kovin aikuiseksi. Siinä käy helposti myös niin, että hän epävarmuuden iässään imee kaikki mielipiteensä siltä vanhemmalta osapuolelta, eikä näin ollen kehitä omia ajatuksiaan lainkaan, ottaa vain valmiiksi pureskellut mielipiteet. Sillä tavoin ihminen ei koskaan kasva omaksi itsekseen.
Eri asia ovat suhteet, joissa on kyllä se (suurikin?) ikäero, mutta on tavattu vasta aikuisiällä ja alettu seurustella silloin. Tälläisessa suhteessa kummatkin ovat saaneet kasvaa rauhassa ja kehittyä itsekseen, ja se, miksi sitten päädytään yhteen, tulee yleensä niistä yhteisistä arvoista, päämääristä ja kiinnostuksista, jotka sattuvat löytymään molemmilta - ei niin, että vanhempi puolisko olisi kasvattanut nuoremman mieleisekseen. Aikuisten ikäerosuhde (ja ikäero on siis yli 5 vuoden ikäerot tässä tapauksessa) on yleensä paljon tasapainoisempi, koska siinä molemmat kuitenkin hakeutuvat jo AIKUISEN seuraan, ei minkään keskenkasvuisen lapsen.No minua ei ole kyllä kukaan kasvattanut mieleisekseen.
En ole niin heikko persoona.
Ja tuo että ylä-aste ikäisten keskuudessa vuosikin merkitsisi paljon parisuhteessa, on paska puhetta, 2v ikäeroa tuon ikästen parisuhteessakin on ihan ok. :D jne. Ellei siitä toisesta oo kasvatettu lapsellisempaa, kuin ikäisensä kuuluisi olla. Puhun nyt omasta kokemuksesta. - renatta
EllenJulianna kirjoitti:
Anteeksi mitä!?
Nyt on kyllä ihan pakko puuttua etenkin tähän kommenttiin, !
Asuin kyllä omillani pari vuotta ennen kun muutettiin miehen kanssa avoliittoon. (?)
Ja minun itsetuntoni/luottamukseni on kyllä ihan kunnossa, tiedän olevani kaunis, hyvä ja pärjäävä ihminen !
Nykyinen mieheni ei ole myöskään ensirakkauteni, ensirakkauteni oli 13-vuotiaana yksi 15-vuotias "Jani". :D
Ja seksielämä ei ole todellakaan tyydyttävintä naisella 40v , sillon monella naisella rupeaa jo limakalvot kuivumaan, hormoonitoiminta muuttumaan, kuukautiset jää pois, ei ole enää niin hedelmällinen, mikä vaikuttaa seksin haluamiseenkin... Kyllä naisella, kuin myös miehellä, seksielämä on parhainta 20-39vuotiaana sanoisin minä. Yli 40-vuotiaana alkaa vähitellen ikä painaa luonnollisestikin ja tulemaan muitakin terveydellisiä kremppoja ja kolotuksia.
Ja minä olen kyllä kouluttautunut ammattiin ja olen ollut töissä, nykysin olen kyllä vain äitiyslomalla. (: ja omaa rahaa on, myös oma perhe ystäviä, jotka auttaisi tarvittaessa jos haluaisin miehestä eroon... Mutta kun ei tarvitse ja toivottavasti ei tarvitse koskaan. Olisi ihanaa elää ehjänä perheenä, elämämme loppuun saakka.Se nyt vaan menee niin että naisen seksuaalisuus ja seksuaalinen halukkuus on parhaimmillaan keski-ikäisenä ja siitä ylöspäin. Siinävaiheessa miehen seksuaalinen halukkuus on jo hiipunut reilusti alapäin ja lisänä ongelmana on vielä heikentynyt potenssi. Potenssia toki voidaan hoitaa erektiolääkkeillä, mutta haluja nuo lääkkeet ei tuo lisää valitettavasti.
Ongelmia varmasti tulee jos nainen haluaa jokapäivä ja mies kerran viikossa lol.
Taitaa olla miehet myös lyhyempi-ikäisiä kun naiset. - Stellaria
renatta kirjoitti:
Se nyt vaan menee niin että naisen seksuaalisuus ja seksuaalinen halukkuus on parhaimmillaan keski-ikäisenä ja siitä ylöspäin. Siinävaiheessa miehen seksuaalinen halukkuus on jo hiipunut reilusti alapäin ja lisänä ongelmana on vielä heikentynyt potenssi. Potenssia toki voidaan hoitaa erektiolääkkeillä, mutta haluja nuo lääkkeet ei tuo lisää valitettavasti.
Ongelmia varmasti tulee jos nainen haluaa jokapäivä ja mies kerran viikossa lol.
Taitaa olla miehet myös lyhyempi-ikäisiä kun naiset.Peesaan. Olen aina nauttinut seksistä enkä ikinä kärsinyt haluttomuudesta. Joka iässä olen kuvitellut, että kyseisessä iässä seksi on parhaimmillaan. Ehdottomasti seksi tässä iässä on minulle nyt parempaa kuin parikymppisenä.
- nelkytplusnainen
EllenJulianna kirjoitti:
Anteeksi mitä!?
Nyt on kyllä ihan pakko puuttua etenkin tähän kommenttiin, !
Asuin kyllä omillani pari vuotta ennen kun muutettiin miehen kanssa avoliittoon. (?)
Ja minun itsetuntoni/luottamukseni on kyllä ihan kunnossa, tiedän olevani kaunis, hyvä ja pärjäävä ihminen !
Nykyinen mieheni ei ole myöskään ensirakkauteni, ensirakkauteni oli 13-vuotiaana yksi 15-vuotias "Jani". :D
Ja seksielämä ei ole todellakaan tyydyttävintä naisella 40v , sillon monella naisella rupeaa jo limakalvot kuivumaan, hormoonitoiminta muuttumaan, kuukautiset jää pois, ei ole enää niin hedelmällinen, mikä vaikuttaa seksin haluamiseenkin... Kyllä naisella, kuin myös miehellä, seksielämä on parhainta 20-39vuotiaana sanoisin minä. Yli 40-vuotiaana alkaa vähitellen ikä painaa luonnollisestikin ja tulemaan muitakin terveydellisiä kremppoja ja kolotuksia.
Ja minä olen kyllä kouluttautunut ammattiin ja olen ollut töissä, nykysin olen kyllä vain äitiyslomalla. (: ja omaa rahaa on, myös oma perhe ystäviä, jotka auttaisi tarvittaessa jos haluaisin miehestä eroon... Mutta kun ei tarvitse ja toivottavasti ei tarvitse koskaan. Olisi ihanaa elää ehjänä perheenä, elämämme loppuun saakka.Vai ei seksielämä tyydyttävää 40 naisella kun limakalvot kuivuu? Voi tyttö hyvä. Nainen on seksuaalisimmillaan 40 vuotiaana. Lapset kasvatettu, ei velvollisuuksia, ei pelkoa raskaaksi tulemisesta. Seksistä nauttii ihan eri tavalla kuin nuorena. Ja jos kuivuutta esiintyy, siihenkin lääkkeet löytyy.
Mäkin luulin 20 vuotiaana olevani seksin jumalatar, osaavani kaiken ja että halut häviää viimeistään nelkyt vuotiaana. Ei se niin vaan mene. Tulet sen vielä näkemään.
Mun seksielämäni on ainakin parhaimmillaan juuri nyt. - parisuhteileva
Stellaria kirjoitti:
Ymmärrän riskit, mutta kaikissa suhteissa ne eivät realisoidu. Nuori on vaikutteille altis, mutta voi hänellä omaakin järkeä olla. Eivätkä kaikki suhteen vanhemmat osapuolet ole päällepäsmäreitä. Ihminen kasvaa aina jollain tapaa vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Elämänkokemukset vaihtelevat.
En koe menettäneeni mitään, vaikka sitouduin nuorena yhteen mieheen. Mutta lapsia en todellakaan ollut valmis hankkimaan vuosiin. Olimme sikäli samankaltaisessa tilanteessa, että molemmat vielä opiskelimme. Haimme omia teitämme - yhdessä. En ole ikinä ajatellut (eikä miehenikään), että mieheni olisi ikänsä takia jotenkin yläpuolellani tai oikeammassa.Stellaria, en tarkoittanut kommenttiani hyökkäykseksi sinua vastaan, kunhan pohdiskelin siltä pohjalta, millaisia kokemuksia luettua tietoa on tullut vastaan. :)
Itsellä tosiaan on tuota ikäeroa parisuhteessa ja oletan, että se olisi voinut olla ongelma, jos olisimme tavanneet toisen ollessa vielä kakara. - damnit
EllenJulianna kirjoitti:
Anteeksi mitä!?
Nyt on kyllä ihan pakko puuttua etenkin tähän kommenttiin, !
Asuin kyllä omillani pari vuotta ennen kun muutettiin miehen kanssa avoliittoon. (?)
Ja minun itsetuntoni/luottamukseni on kyllä ihan kunnossa, tiedän olevani kaunis, hyvä ja pärjäävä ihminen !
Nykyinen mieheni ei ole myöskään ensirakkauteni, ensirakkauteni oli 13-vuotiaana yksi 15-vuotias "Jani". :D
Ja seksielämä ei ole todellakaan tyydyttävintä naisella 40v , sillon monella naisella rupeaa jo limakalvot kuivumaan, hormoonitoiminta muuttumaan, kuukautiset jää pois, ei ole enää niin hedelmällinen, mikä vaikuttaa seksin haluamiseenkin... Kyllä naisella, kuin myös miehellä, seksielämä on parhainta 20-39vuotiaana sanoisin minä. Yli 40-vuotiaana alkaa vähitellen ikä painaa luonnollisestikin ja tulemaan muitakin terveydellisiä kremppoja ja kolotuksia.
Ja minä olen kyllä kouluttautunut ammattiin ja olen ollut töissä, nykysin olen kyllä vain äitiyslomalla. (: ja omaa rahaa on, myös oma perhe ystäviä, jotka auttaisi tarvittaessa jos haluaisin miehestä eroon... Mutta kun ei tarvitse ja toivottavasti ei tarvitse koskaan. Olisi ihanaa elää ehjänä perheenä, elämämme loppuun saakka.Joo jäiskin kuukautiset pois 40-vuotiaana.... Odottaisin innolla! Mutta kun ne jää kaiketi keskimäärin 50-60-vuotiaana vasta. :(
Ja mistä tiiät, miltä seksi 40-vuotiaasta tuntuu ku et ees oo vielä sen ikänen. :DDDD - Stellaria
parisuhteileva kirjoitti:
Stellaria, en tarkoittanut kommenttiani hyökkäykseksi sinua vastaan, kunhan pohdiskelin siltä pohjalta, millaisia kokemuksia luettua tietoa on tullut vastaan. :)
Itsellä tosiaan on tuota ikäeroa parisuhteessa ja oletan, että se olisi voinut olla ongelma, jos olisimme tavanneet toisen ollessa vielä kakara.En kanna kaunaa. Kirjoitit ihan asiaa, ja ymmärrän hyvin esim. vanhempieni huolen. Olin ehkä vähän erilainen nuori: oli ollut jo muutenkin pakko kasvaa aikuisemmaksi, halusin tai en. Luulot siitä, että aikuiset aina tietäisivät paremmin tai että aikuisuudessa olisi jotain tavoiteltavaa, olivat karisseet liian nopeasti, liian nuorena. Suhde hyvään mieheen lievitti kyynisyyttä :) En varmaan olisi erityisen ilahtunut, jos omat lapseni alkaisivat seurustella hyvin nuorina.
- growupkid
EllenJulianna kirjoitti:
Anteeksi mitä!?
Nyt on kyllä ihan pakko puuttua etenkin tähän kommenttiin, !
Asuin kyllä omillani pari vuotta ennen kun muutettiin miehen kanssa avoliittoon. (?)
Ja minun itsetuntoni/luottamukseni on kyllä ihan kunnossa, tiedän olevani kaunis, hyvä ja pärjäävä ihminen !
Nykyinen mieheni ei ole myöskään ensirakkauteni, ensirakkauteni oli 13-vuotiaana yksi 15-vuotias "Jani". :D
Ja seksielämä ei ole todellakaan tyydyttävintä naisella 40v , sillon monella naisella rupeaa jo limakalvot kuivumaan, hormoonitoiminta muuttumaan, kuukautiset jää pois, ei ole enää niin hedelmällinen, mikä vaikuttaa seksin haluamiseenkin... Kyllä naisella, kuin myös miehellä, seksielämä on parhainta 20-39vuotiaana sanoisin minä. Yli 40-vuotiaana alkaa vähitellen ikä painaa luonnollisestikin ja tulemaan muitakin terveydellisiä kremppoja ja kolotuksia.
Ja minä olen kyllä kouluttautunut ammattiin ja olen ollut töissä, nykysin olen kyllä vain äitiyslomalla. (: ja omaa rahaa on, myös oma perhe ystäviä, jotka auttaisi tarvittaessa jos haluaisin miehestä eroon... Mutta kun ei tarvitse ja toivottavasti ei tarvitse koskaan. Olisi ihanaa elää ehjänä perheenä, elämämme loppuun saakka.Okei, nyt vaikutat jo provolta. Tulehan uudestaan keskustelemaan kun olet kasvanut aikuiseksi ja ymmärrät jotain aikuisen ihmisen elämästä. Ehkä sitten nelikymppisenä toivon mukaan. Minä ainakin jätän nyt tän keskustelun, hirveä kakara olet!
- tylsäää
Provokaatio, sama aloittaja ja lähes sama tarina kuin tässä: http://keskustelu.suomi24.fi/t/13456344
Ja muutenkin, oikeesti? Kuka oikeassa suhteessa elävä naimisissa oleva lapsen ONNELLINEN äiti kyselee jossain netissä, tai ylipäätään yhtään missään, mitä mieltä VIERAAT IHMISET ovat hänen elämästään? Ymmärtäisin vielä sellaisen "olen tietämätön epäkypsä teini ja ihastunut itseäni X vuotta vanhempaan tyyppiin, kannattaako lähestyä?" -keskustelun, mutta joopa joo, tämmöiset epätodelliset avautumiset ja perään kyselyt "mitä mieltä olet, vain positiivisia kommentteja saa laittaa!" -jutut on aika blääh.
Trollaaja-aloittaja haluaa selkeesti herättää jotain keskustelua ja saa kiksit siitä kun porukka kiihtyy (?) eikä sitten enää kommentoi omaan keskusteluunsa kun tarpeeksi moni tunnisti hänet trollariksi, mutta kai sitä feikkitarinaakin voisi välillä vaihtaa.
Eikä tuo edes ole mikään teini tuo aloittaja, eikä myöskään 24-v. nainen vai mitä nyt väittikään. Joku vanha setänen se on.- EllenJulianna
Miksi porukka ensinnäkään kiihtyisi?????????? :D
Ja tuota, kyllä tää avaus on ihan todellinen, mutta ei ole pakko uskoa jos ei halua... ! - ei_huh_huh
Joo ei kukaan jaksa uskoa sun satuihin, täällä hypit vaan eri nimimerkeillä ja vaihtelet pikkasen sun "faktoja". Keksi hyvä ihminen fiksumpaa tekemistä... :D
- hrty
Kyselet asioita täällä jälkikäteen, itsehän tiedät miten on mennyt. Minua jää ajatteluttamaan tuo, miksi kyselet, olet elänyt jo pitkän pätkän elämää kumppanisi kanssa, mitä siinä enää kyselemään.
Mitään et kerro kuitenkaan siitä, onko teillä ammatit, joiden tuloilla elää, koulunkäynti on tainnut ainakin sinulta jäädä vähiin, kun olet aloittanut parisuhteen noin varhain.
Jos kaikki on tähän saakka sujunut olisi parasta jättää huomioimatta muiden mielipiteet. Se mikä kummastuttaa, koet että teitä haukutaan, minusta tuollainen itsetunnon puutetta jos kokee kaiken haukkumiseksi.- EllenJulianna
Huvikseen? :D
Ja kummallakin on ammatit.
Nyt saan mulle kuuluvat tuet, kun oon äitiyslomalla ja mies käy normaalisti töissä.
Miten parisuhteen varhain aloittaminen, vaikuttaisi olennaisesti siihen että koulutus jäisi vähiin????????????????????
Olen normaalisti käynyt peruskoulun, sitten ammattikoulun ja sen jälkeen mennyt töihin. Niin kun suurin osa ihmisistä ja olen mielestäni toiminut ihan hyvin sen asian suhteen. Ei mua olisi kiinostanut edes enempää käydä kouluja, en vain ole sellainen ihminen, eikä se tee musta yhtään huonompaa ! :D
Oikeastaan sellaset ihmiset jotka käy kouluja lähes kolmekymppisiksi, voi olla jopa huonompia ihmisiä, kun pyhittäneet puolet elämästään vain kouluttautumiselle.
Mutta kukin tyylillään. :) Mulle riittää ihan tavallinen työ ja tavallinen elämä !
- jdd7dtdt
tää on niin provo..kukaan onnellisessa liitossa oleva nainen ei mieti tälläisiä.
- VAIHDATARINAA
Samaa mieltä.
Kaksi mahdollisuutta:
1. Aloittaja ei ole onnellinen elämäänsä vaikka väittää niin, ja kyselee nyt mielipiteitä siitä, pitäisikö hänen olla onnellinen vai kauhean onneton.
2. Aloittajan tarina on täyttä sontaa. Tämä on todennäköisempää aiempien keskusteluiden perusteella.
- gfhdhdfhgdf
Mielisairaus on sellanen juttu että se pistää monesti ihmisen ajattelemaan ja uskomaan itestään jotain mitä se ei ole. Sitten ihminen saattaa kertoa myös livenä muille olevansa tällainen. Siinä vaiheessa hoitoon hakeutuminen on ainoa vaihtoehto palata takaisin normaaliksi.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)956876Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu292696- 332283
- 841960
- 121681
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais61487- 91377
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa141351"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla81304Musiikkineuvos Ilkka Lipsanen eli Danny TV:ssä - Blondeja, hittibiisejä, räjäyttävä Danny Show...
Ilkka Lipsanen eli Danny on viihdyttänyt meitä jo kuusi vuosikymmentä. Musiikkineuvos on myös liikemies, jonka voidaan311257