Martinan ruokabloggaus

Vaikeaselkoinen. Liian pitkät virkkeet, ei pisteitä, korrelaattivirheitä jne. Henkilön, joka ammatikseen kirjoittaa blogia, pitäisi pystyä kirjoittamaan asiansa selkeästi.
Miten autismi liittyy ruokaan? ("Haluanko pienellä asialla ottaa riskin että lapseni sairastuu autismiin --")
Seuraavassa tekstin käsittämättömin virke: "Kyllä, me kaikki elämme tietoisuudessa että tarhassa missä paljon bakteereja nämä taudit tarttuu ja jyllää enemmän kuin esimerkiksi meidän muiden tavallisesssa elämässä missä emme suinkaan ole ihmiseten kanssa tekemisissä."
Lyönti-, pronomini-, korrelaatti-, asiavirheiden määrä on verraten suuri.
Martinan kannattaa kirjoittaa vain lyhyitä virkkeitä, kunnes oppii hallitsemaan tekstiään ja saamaan sen loogiseksi. On luettava ja kirjoitettava paljon, jotta oppii hyväksi kirjoittajaksi. Martinan on aloitettava perusteista eli lyhyistä virkkeistä ja pienistä teksteistä.

Martina on johtava mediapersoona ja kaikkien alojen asiantuntija, koska hänellä on monipuolinen koulutus mm. rantapelastuksesta, kauneudenhoidosta, hyvinvoinnista ja kuntourheilusta sekä laaja-alainen näkemys ja kokemus perheen ja vaativan työn yhdistämisestä, ihmissuhteista, julkisuuden ja talouden hallinnasta sekä perheen toimintojen logistiikasta.

Ravitsemus liittyy kiinteästi Martinan kaikkiin osaamisalueisiin, joten on luonnollista, että hän neuvoo meitä lähiöluttanoita, kuinka voimme parhaalla mahdollisella tavalla huolehtia itsemme ja perheemme hyvinvoinnista tinkimättömästi 110%:lla, kuten Martina tekee joka päivä.

"Kyllä, me kaikki elämme tietoisuudessa että tarhassa missä paljon bakteereja nämä taudit tarttuu ja jyllää enemmän kuin esimerkiksi meidän muiden tavallisesssa elämässä missä emme suinkaan ole ihmiseten kanssa tekemisissä," toteaa Martina 19.4.2015 julkaistussa blogissaan (http://blogbook.fi/martinaaitolehti/.) Tämä tieto sai minutkin harventamaan lasten kanssa tehtäviä Siwa-reissuja ja kirpputorikäyntejä.

Lapseni ja mieheni juovat vielä maitoa ja syövät leipää, mutta eivät enää kauan. Martina kysyi maailmani mullistavan kysymyksen: "Haluanko pienellä asialla ottaa riskin että lapseni sairastuu autismiin, kärsii keskittymishäiriöitä koulussa tai kärsii kipuja, turhaan." (http://blogbook.fi/martinaaitolehti/) Kissalle en ole onneksi antanut maitoa koskaan.

Ei kai kouluttamattomalta tämän enempää voi odottaa. Ihan normimutuhöpönpöpösettiä.

Pitäähän tuossa yksi asia paikkaansa: "...jatkamme kuten ennen, miettien tyhmänä mistä kaikki johtuu."

Sanon nyt ensiksi, että olen tavallinen lähiölunttana, joten asioiden ymmärtäminen on toki sitä luokkaa. Mutta jos edellä on siteerattu oikein Martinan blogia, siellä siis sanotaan maidon juomisesta ja leivän syönnistä uskomattomia asioita. "Haluanko pienellä asialla ottaa riskin että lapseni sairastuu autismiin, kärsii keskittymishäiriöitä koulussa tai kärsii kipuja, turhaan", opastaa Martina meitä blogissaan.
Lähiölunttanana en voi ymmärtää edellä mainittuja väitteitä. Vaikka Martina onkin kaikkien alojen erikoisasiantuntija, tuollaisia väitteitä en ole ennen kuullutkaan tai olen rajoittunut pahasti. Uskottavampaa olisi, jos Martina sanoisi liian rasvaisen maidon juonnin aiheuttavan sydän-ja verisuonitautien riskiä. Kalsiumin saannin turvaamiseen maitotuotteet ovat oivallisia, vai pitäisikö kaikkien syödä kalkkitabletteja tai hedelmien/leivän sijaan vitamiinitabletteja? En ole myöskään kuullut maidon juonnin aiheuttavan autismia!

Martina haluaa tarjota vain parasta lapsilleen ja miehelleen. Millintarkasti toteutettu ruokavalio on perfact ja täyttää vaativimmatkin kv-kriteerit. Hemmessä ruoka tarjoillaan tietysti Versecen astiastolta. Lähiöluttanoiden onneksi nakit ja tsamppanja ovat sallittujen ruoka-aineiden listalla.

Kokkailunkin avulla hän yhä ylös yrittää, julkisuuteen kiipeää!