Olen 19-vuotias mies ja minulla on todennäköisesti vakava masennus. Outoa tässä on kun joskus tulee sellainen olo, että nyt tapan itseni ja saatan mennä paikkaan jossa siihen on mahdollisuus, mutta jänistän sitten onneksi. Sitten se olo menee viikon parin päästä ohi ja ihan normaali olo taas kunnes se masennus palaa voimakkaana takaisin. Pelottaa että joskus teen niin että menetän henkeni tai loukkaannun pahasti, mutta sillä hetkellä se tuntuu ainoalta ulos pääsyltä. Olen polttanut sytkärillä ihoani ja partahöylällä viillellyt pahimpina aikoina kun on ollut sellainen olo, että ei tajua onko edes elossa.
En kehtaa puhua tästä kenellekkään koska tollaisista oireista ei netistä löytynyt että masennusksesta nousee pinnalle ja taas vajoaa alas.
Lääkäriin en masennuksen aikaan jaksa mennä ja kun normaali olo niin ei tarvi tuntuu ettei tarvitse D:
Onko kenelläkään tietoa mitä voisi olla tai samantyyppistä oireilua?
Kiitos vastauksesta!
Outo masennus
19
241
Vastaukset
- 19v
Minulla on paniikkihäiriö todettu 2,5 vuotta sitten ja se on niin lievä nykyään, ettei siitä ole haittaa ja nämä nykyiset oireet ovat alkaneet vuosi takaperin.
Ja tahtoisin mieluummin tänne ehdotuksia kun en uskalla lääkäriin. :( - etolepoikkeus
Kun saatat itsellesi kipua, niin käännän henkistä pahaa oloa fyysiseen kokemukseen. Kyllä sinun kannattaisi alkaa puhumaan tunteista jonkun kanssa.
- 19v
Tuntuu että tätä ei voi ottaa vakavasti kun välillä on ihan normaali olo. En ole varma, että kuvittelenko koko asian ja mietin että on niitä vakavampiakin asioita. Puhuminen on vaikeaa kun tuntuu myös ettei kukaan ymmärrä minua.
- En.siis.ole.alalla
Ei se kyllä ole ollenkaan tavatonta tai harvinaista, että psyykkinen olo masennuksessa vaihtelee. Tietenkin lääkärille (tai psykiatriseen avohoitoon yleensäkin) saa hakeutua silloinkin, kun olo on ihan normaali, hyvä. Silloin voi kertoa, että "tämä ei ole koko totuus". Pitemmässä hoidossa olevilla usein olo vaihtelee eri vastaanottokäynneillä eikä se tarkoita, ettei asioita kannata käsitellä kun olo on hyvä. Silloinhan sitä terapiaakin jaksaa työstää kaikkein parhaiten!
Vaara tosiaan on, että syvemmässä olossasi tapat itsesi. Tiedän, että moni tekee itsemurhayrityksen huonoimmassa olossaan ja vielä mahdollisesti alkoholi on alentanut kynnystä vahingoittaa itseä. Ensiavussa saatetaan olla helpottuneita, kun se ei onnistumnutkaan. Mutta jospa se onnistuukin..elämän mahdollisuudet jäivät katsomatta. Masennus on hoidettavissa..siihen saa apua eikä sitä ole syytä hävetä.
Tuo, että onko tilanteesi vakava vai ei (tarvitsetko millaista tukea, hoitoa vai et) on juuri sellainen asia, jota kannattaa vastaanotolle tulla miettimään jonkun kanssa. Toisen kanssa voi tutkailla ja ammattilainen osaa kertoa kokemuksensa ja ammattitaitonsa perusteella, miten yleensä voi olla, mikä on tavallista (normaalia) ja mihin kannattaa panostaa hoidon muodossa.
Mielialaongelmat (ja psyykkiset oireet yleensäkin) ovat AINA yksilöllisiä. Netistä löydät joidenkin kertomuksia ja kokemuksia, mutta kaikki me olemme yksilöitä.
Jos olisin sinä, en jättäisi itseäni yksin. Toivon ettet sinäkään tee niin.
- muutama-selitys
- alice miller opit
- ssri-lääkemyrkyt
- ja muu joutavanpäiväinen paskanjauhaminen- 19v
Mitään lääkitystä en ole koskaan käyttänyt mutta ihan oikeassa olet. Yhteiskunta on perseestä. Tuntuu että nykyään mielenterveyshäiriöt lisääntyneet rajusti.
- SomeoneElse
Mä oon kyllä niin samaa mieltä, että perseestä yhteiskunta. Ja mulla on samanlaista. Tosin, ei kokonaisia viikkoja hyvää oloa kylläkään. Voisikohan se liittyä jotenkin kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön? Tuskinpa, mut voihan sitä miettii. Jos keksit jotain hienoo niin kerrotko mulleki täällä? :)
- 19v
Aluksi epäilin bipoa mutta enemmänki tuntuu epätyypilliseltä masennukselta. Muualta luin kokemuksia tästä, niin aikalailla samoja oireita löytyy.
- kokemustaon
Mulla on samat oireet. Masennus voi hyvinki olla juuri tuollasta kausittaista paskaa. Mulla voi hyvinki olla et oon ihan ok vaikkapa keskiviikkona, mutta torstaina huomaan istuvani verilammikossa itkemässä pahaa oloani. Tai en oikeestaan ikinä (enää) oo ok, mutta sellanen ok olo, ettei nyt oo mitään sellasta isompaa vaikka se ainanen ahdistus onki koko ajan jossain määrin olemassa. Mutta on kyllä ihan tyypillistä että on niiyä pahoja ja hyviä kausia.
Mutta mulle on tullu todella tutuks se täysin verellä sotkettu kylppärin lattia ja vasta myöhemmin tajuan, mitä oikeesti tein. Sillä hetkellä vaan ajattelee, että se olo on saatava pois eikä väliä miten. Ymmärrän täysin tunteesi, mutta suosittelen lääkärille puhumista. Jos se puhe julkisesta terveydenhuollosta huolestuttaa niin menet yksityiselle. Itse sain julkiselta hyvää hoitoa ja saan edelleen. Mutta, koska sinulla on pelko oman itsesi puolesta niin ehdottomasti lääkärille. Ei sille oo pakko kaikkee kertoo. Alotat vaan jostain pienemmästä "oireesta" ja selvitätte sen. Itselläni on kyllä hyvät kokemukset. Onnea! Ja kyllä sut vakavasti otetaan. Yrität vaan itte ottaa ittes vakavasti, vaikka se epätodelliselta tuntuiski :) <3- SomeoneElse
Mistä sitä apuu voi saada, mennäkö vaan päivystykseen että "taitaa olla masennus"? Mä en oikeesti tiedä miten ja mitä tehä
- kokemustaon
SomeoneElse kirjoitti:
Mistä sitä apuu voi saada, mennäkö vaan päivystykseen että "taitaa olla masennus"? Mä en oikeesti tiedä miten ja mitä tehä
Vaikka ihan normaalille lääkärille vaan. Menet sinne ja selität tilantees niin se osaa ohjata sut lähimpään sellaseen paikkaan, josta saa oikeenlaista apua. Ei oo sen kummempi juttu. Ja voi sillekki sanoo eka, että epäilee masennusta. Tällöin lääkäri kysyy pari kysymystä ja mitä luultavimmin kirjottaa lähetteen tohon edellä mainitsemaani lähimpään, oikeenlaiseen paikkaan :)
- 19v
kokemustaon kirjoitti:
Vaikka ihan normaalille lääkärille vaan. Menet sinne ja selität tilantees niin se osaa ohjata sut lähimpään sellaseen paikkaan, josta saa oikeenlaista apua. Ei oo sen kummempi juttu. Ja voi sillekki sanoo eka, että epäilee masennusta. Tällöin lääkäri kysyy pari kysymystä ja mitä luultavimmin kirjottaa lähetteen tohon edellä mainitsemaani lähimpään, oikeenlaiseen paikkaan :)
Kiitos vastauksesta. Helpotti itselle kuulla ton koska kynnys mennä lääkäriin on korkea. En ole ennen käynyt lääkärissä tällaisen asian suhteen, mutta psykoterapiassa kyllä olen paniikkihäiriön takia käynyt. Se jäi kesken paikka kunnalta muuton vuoksi. Tavotteena nyt päästä terveyskeskukseen ja sitä kautta kohti parempaa huomista.
Niin vetämätön olo että tiukkaa tekee lähtee kotoa mihinkään D:
Ahdistus pahenee vielä kun tietää että armeija alkaa heinäkuussa.
Mutta tsemppiä muille ongelmiinsa ja niistä kannattaa kyllä kertoa jollekkin <3 - kokemustaon
19v kirjoitti:
Kiitos vastauksesta. Helpotti itselle kuulla ton koska kynnys mennä lääkäriin on korkea. En ole ennen käynyt lääkärissä tällaisen asian suhteen, mutta psykoterapiassa kyllä olen paniikkihäiriön takia käynyt. Se jäi kesken paikka kunnalta muuton vuoksi. Tavotteena nyt päästä terveyskeskukseen ja sitä kautta kohti parempaa huomista.
Niin vetämätön olo että tiukkaa tekee lähtee kotoa mihinkään D:
Ahdistus pahenee vielä kun tietää että armeija alkaa heinäkuussa.
Mutta tsemppiä muille ongelmiinsa ja niistä kannattaa kyllä kertoa jollekkin <3Hyvä että voin auttaa :) nää on kyllä todella inhottavia juttuja ja toi psykoterapian keskeytyminenki voi joskus pahentaa tilannetta jos vaikka sattuuki oleen niin, että paniikkihäiriö onki oikeestaan oire, eikä sairaus. Ja oli se tosi vaikeeta sanoo kenellekkää mitään, mutta tajusin sen asian yks ilta jälleen sen sheiverinterän kans istuessani, että tarviin apua ennen ku vedän liian syvälle. On sitä pari kertaa tullu pinseteillä kaivettua pois kädestä ku on uponnu sinne kokonaan. Hyvä että haet apua, vaikka se iso asia onki. Tästä eteenpäin on sitte lääkärin tehtävä auttaa, eikä sun tartte murehtia ittekses mitä helvettiä voisit tehdä. Oli kiva että voin auttaa :)
- 19v
Perskule.. Alkaa mahdottomalta tuntumaan tämä hoitoon hakeminen kun eivät vastaa ja kun vastaavat sanovat soittavansa takaisin eikä mitään sitten kuulu..
- 678uh
Soita uudestaan niin kauan että vastaa. Et menetä mitään toistuvasta soittamisesta.
- Chimneys
yhden ihmisen mielipide, vertaan omiin kokemuksiin:
Tukahduttamalla tunteet kiehautat vaan hitaasti pääsi. Joku elämäsi osa-alue kaipaa kipeesti muutosta, ja mieli koittaa siitä viestittää. Vastaat siihen oireilemalla itseäsi vahingoittaen, ehkä ymmärryksen ja iän tuoman viisauden puutteesta. Mut voit potkia masennusta munille olemalla rehellinen itsellesi. Koska olet vahva ja kykenevä tietoisesti lopettamaan leikkelyn tai polttomerkinnät ja muun turhan paskan elämästäsi.
Jos syy on pohjimmiltaan filosofinen, mikä ikäs puolesta on hyvinkin mahdollista, ajattele enemmän maailmaa ja vähemmän itseäsi. Enemmän maailmaa ja vähemmän itseäsi. Jos taas jonkin sortin aivokemiallinen, apua saat jos suostut ottamaan sen vastaan. Yritä lopettaa märehtiminen ja opettele elämään sen kanssa, koska "peikko" voi myös istua olkapäälläs koko loppuelämän. Keep calm and carry on.
Mieti, kuinka suuren osan vuorokaudesta käytät kehää kiertäviin ajatuksiin, sumupäisenä makoiluun ja saamattomuuteen, ja kuinka suuren niihin juttuihin joista pidät, jotka saa sut tuntemaan olosi hyväksi, kokemaan edistymisen tunnetta, eikä aiheuta morkkiksia. Kumpaan ikinä käytätkin enemmän aikaa, tekee sinusta "sinut".
Kumpi sä haluat olla?
Masennuslääkkeet vain pitkittää ongelmaa, vie huiput ja pohjat (mitkä kuuluu elämään) pois, etkä lopulta tunne mitään. Viina , budi, tupakka, paska ruokavalio, kohtuullistin näitä omassa arjessa ja auttoi, myös säännöllinen urheilu pelastaa paremmin ku jeesus.
https://www.youtube.com/watch?v=AgMbUj-FqBg
Tää saattaa kiinnostaa sua, miksei muitakin palstalaisia. (TED) - ennenmasentunut
pyydä ehdottomasti apua! itse olen käynyt saman läpi, kunnes menin niin huonoon kuntoon että kaveri viimein haki mun puolesta apua, itse en sitä kyennyt tajuta. NYT HETI PUHUMAAN TUOSTA. henkinen hyvinvointi on yhtä tärkeä kuin fyysinenkin, sillä henkinen hyvinvointi vaikuttaa myös fyysiseen hyvinvointiin. itse sain ainakin lääkityksen masennukseen, ja se todellakin helpottaa pikkuhiljaa parissa kuukaudessa, vaikka parantumiseen meni todella paljon aikaa. nyt haet apua, mitä ennemmin niin sen parempi. :)
- 19v
Onneksi nyt on vähän parempi mieliala vaihteeksi. Ymmärrän, että ilman apua voi pahentua ja sitä en halua. Ensiviikolla aloitan taas soittelemaan apua että jospa sitä pääsee sinne avunpariin mahdollisimman pian sitten.
- tottavitussa
no totta vitussa meette kaikki sinne lääkäriin. en uskalla mennä... just -.- silloin kun on ongelmia niihin haetaan apua jotta paha olo helpottuisi ja ei leviäisi myös muihin ihmisiin ja suomi ei halua pysyä EU:n kärkimaana itsemurhatilastoissa. ihan sama uskaltaako vai ei. jos mä tarviin kaupasta ruokaa mutta en uskalla mennä nii kyllä mä silti menen sinne. Tehkää asioita jotka auttavat teitä parantumaan älkää rypekö ongelmissa!!!!!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuka maksaa Elokapinan töhrinnän?
Vieläkö tukevat Elokapinan toimintaa mm. Aki Kaurismäki, Sofi Oksanen, Paleface, Koneen Säätiö ym. ? Kenen kukkarosta ot5853879Muuttaisiko viesti mitään
Haluaisin laittaa viestin, mutta muuttaisiko se mitään. Oletko yhä yhtä ehdoton vai valmis kyseenalaistamaan asenteesi j483318- 382801
Valpuri Nykänen elokapina
Aikas kiihkomielinen nainen kun mtv:n uutiset haastatteli. Tuollaisiako ne kaikki on.662759Oon vähän ihastunut suhun nainen
Vaikka toisin jokin aika sitten väitin mutta saat mut haluamaan olemaan parempi ihminen :)192144- 322091
Se että tavattiin
Hyvin arkisissa olosuhteissa oli hyvä asia. Olimme molemmat lähestulkoon aina sitä mitä oikeasti olemme. Tietysti pieni121967- 291865
Oot pala mun sielua
Jos toivot, että lähden mä lähden. Jos toivot, että jään mä jään. Koen, että olet mun sielunkumppani, mutta lämmöllä my171810Hei T........
Ajattelin kertoa että edelleen välillä käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua, enkä varmasti ikinä... Vaikka on kulunu471759