kuka yli 35 v on päässyt haastatteluun ?

Millainen koulutus sinulla on ja milloin olet sen suorittanut? Omien kokemusteni mukaan tuore koulutus auttaa ikärasismia vastaan.

Olen 54 vuotias pitkäaikaistyötön ja viime vuonna pääsin jopa kahteen haastatteluun, kun sitä ennen olin ollut haastattelussa toukokuussa 2008. Silloin olin 47 vuotias ja sain ko. työpaikan. Se oli näitä ns. EU-hankkeita, joten hankekauden päätteeksi jouduin takaisin työttömäksi. Työ sinänsä vastasi kyllä koulutustani eli olin rakennusmestarin nimikkeellä ja esimiestehtävissä eräässä valtakunnallisessa kolmivuotisessa tutkimushankkeessa. Internetistä löytyy edelleen se loppuraportti ja myös minunkin nimeni. Sen jälkeen en ole päässyt yhteenkään hakemaani työpaikkaan edes haastatteluun. Sitten viime vuonna tärppäsi kaksi kertaa. Työpaikat olivat ihan tavallisia työpaikkoja. Eivät mitään esimiespaikkoja. Toinen oli taloussihteerin paikka. Tiesin kyllä, että he todellisuudessa hakivat naista siihen, minä olin haastattelussa vain jonkinlaisena kiintiömiehenä, joten en siitä sen enempää stressannut itseäni. Toinen oli sitten varastonhoitajan paikka, jota hain ja pääsin haastatteluun. Työ olisi ollut tuttua teknisen puolen varastotyötä, jota olen nuorempana tehnyt. Työ ei ole niistä ajoista muuttunut. Jopa logistiikkaohjelmatkin olivat tuttuja. En tullut valituksi. Epävirallisesti eli tutulta insinööriltä sain kuulla, että minut ja pari muuta kaveria oli hylätty iän vuoksi. Me kaikki kolme olimme yli 50 vuotiaita. Jäin vakituisesta työstäni työttömäksi jo toukokuussa 1995, kun silloinen työpaikkani myytiin isommalle yhtiölle ja vain muutama hallintopuolen työntekijä sai jatkaa uuden omistajan palveluksessa. Työntekijöistä sentään suurin osa jatkoi uudella työnantajalla. Silloin en pitkään ollut työttömänä, kun sain varastonhoitajan paikan. Sitä työtä kesti vuoteen 2001, jolloin koko työpaikka lakkautettiin. Pääsin pian taas töihin teknikoksi tekemään mittaus- ja tutkimustyötä. Ko. tehtävät automatisoitiin eli manuaaliset mittaukset lopetettiin, mutta pääsin silloin haastattelun kautta alussa mainitsemaani rakennusmestarin määräaikaiseen virkaan tutkimushankkeeseen. Sitten olenkin ollut työttömänä vuodesta 2011. Vain kaksi kertaa päässyt haastatteluun.

Minä olen viimeksi ollut työhaastattelussa v 2005 ja ikä oli 41v, sain työn, mutta en pystynyt sitä tekemään ja otin lopputilin viikossa, sen jälkeen olen ollut työttömänä toistaiseksi. Ennen tuota 2005 työhaastattelua olin ollut työttömänä n 10 vuotta. Olen periaatteessa ollut koko elämäni työttömänä.

Täytän kesällä 36 ja olen ollut haastattelussa jo useamman kerran vuoden sisällä. Ihan ok meni ja ihan normikysymykset oli.

Kyllä haastatteluita riittää, yx kesäk ja kax syyskesällä, mutta nyt ei ole ollut ainuttakaan puoleen vuoteen. Jokohan ne loppu? Ikää 53v ja alani on taloushallinto. Pidätkö sitä suorittavan tason tehtävänä, en tiedä. Olin v. 2012 haastattelussa ja samoin läski, juoppo pomo katsoi, että olin 90-luvulla ollut työttömänä 1,5v. tuona aikana kylläkin suoritin ammattitutkinnon ja lapsetkin olivat pieniä. Sinänsä paikka ei ollut hyvän työpaikan maineessa, ettei paha sikäli, etten paikkaa saanut.
Nyt en enää oikein ota tosissani mahdollisuutta, että löytäisin vakipaikkaa.

Olen suomen ainoa astronautti ja haastatteluja ei ole tullut vielä yhtäkään vuosikymmeniä jatkuneen työttömyysurani aikana. Cape caranevalissa kuitenkin omalla rahalla käynyt kouluttautumassa astronautiksi ja olen myös viikon viettänyt sukkulalennolla koulutukseni aikana. Nykyään kuvittelen käyttäessäni pölynimuria olevani sukkulalennolla - koska myös sen on valmistanut Hoover. Joka viikko käyn katsomassa työvoimatoimiston sivuilta sanalla "astronautti", löytyisikö työtä. TE-virkailija ehdotti, että käyttäisi myös sanoja kosmonautti ja taikonautti, mutta valitettavasti pätevyyteni ei riitä - kirjoitetusta kielitaidosta uupuu yhä. Olen myös onnistunut pitämään itseni huippukunnossa pesukoneesta rakentamani sentrifugin avulla - tila on kortilla, mutta ei se mitään - näin on kuulema avaruusaluksessakin! Ja hakemisen iloa myöskin sinne! ;)

Olen yli 50v ja hakenut ja haen yhä melkein mitä työtä vain. vain vuokratyötä saa.

54-ikäisenä meni entinen duuni kun yrittäjä eläköityi, kk olin työttömänä ja sitten soitin saman alan ainoaan paikkaan eteläsuomen alueella. Seuraavana pnä käymään ja seuraavana töihin.Ei ollut missään julkisessa haussa, eikä edes olisi tarvinneet lisäväkeä periaatteessa sillä hetkellä, mutta niin vaan töihin...jostakin syystä.

Viime keväänä olin työttömänä ja sain kutsun kahteen haastatteluun kuukauden sisään. Näistä kumpikaan ei tärpännyt. Kuukausi myöhemmin kaverini firmassa avautui työ josta hän minulle vinkkasi ja kävin sitten paikan päällä esittäytymässä. Puoli tuntia myöhemmin olimme jo sopineet työn olennaisimmista asioista. Puoli vuotta meni ihan työppärin tuella osapäiväisenä. Ei päätä huumaavaa tuloa mutta positiivinen yllätys oli että firma halusi jatkaa työsuhdetta täysipäiväisenä. Tuntui lottovoitolta tässä työttömyyden valtaamassa maassa.
Niin joo, ikää jo reilu 40 v

No kyllä sinne haastatteluun pääsee aina välillä kun oikein ahkerasti lähettelee hakemuksia ainakin täällä PK-seudulla. Ongelma vaan on se, että haastatteluun saatetaan ottaa vaikka 20 ihmistä, joten todennäköisyys tulla valituksi on todella pieni.

Itse muistan yhdenkin haastattelun, jossa tämä haastattelija käyttäytyi todella ylimielisesti ja välinpitämättömästi. Työ olisi ollut sellaista ettei se olisi edes vaatinut oikeastaan mitään osaamista mistään. Myöhemmin huomasin, että eivät ottaneet ketään haastateltavista töihin vaan pistivät uuden haun mol.fiin.

Oikeastaan ainoa mahdollisuus päästä johonkin työhön jossa maksetaan edes jonkinlaista palkkaa on suhteet. Tämän nyt tietää varmaan moni.

Kannattaa ehkä miettiä myös yrittäjyyttä, siinäkin voi pärjätä ihan hyvin jos vaan käyttää ihan maalaisjärkeä asioissa, eikä ala tekemään jotain älytöntä joka ei kiinnosta ketään.

No joo, tämmönen juttu näköjään tuli tästä...

Olen 55v. nainen ja takana perusteeton irtisanominen, joka käytännössä tarkoitti AMK tutkintoni ja koko urani mitätöimistä, kun kyse on pienestä paikkakunnasta. Tästä on nyt 6vuotta ja elän täysin yhteiskunnan elättinä. Kepulaiset saivat elätin eläkeikään saakka, mutta toivottavasti nyt kepulaisilla töitä riittää että jaksavat elättää minua. Olen päässyt haastatteluihinkin saakka, mutta ei tämänikäistä enää noteerata mihinkään. Veroja en ole irtisanomisenjälkeen maksanut paria kolmea sataa enempää ja olen loppuelämäni katkera työnantajan törkeästä toiminnasta.

Voisiko rekryfirmat osallistua tähän ja kertoa tilastojaan, paljonko on viimeisen esim. viiden vuoden aikana palkattu minkäkin ikäistä työvoimaa. Itse olen reilusti yli 50, mutta ajattelen samalla, että olisi vielä ainakin yli 10 työvuotta jäljellä ja kouluttautunut olen kaiken aikaa. Vertaillessani nuorempiin kollegihin, on työmoraalini hieman eri tasoa, samoin osaaminen. Kaiken ikäisiä olisi kiva olla työpaikalla kuitenkin. Olen ollut parissa haastattelussa, joissa olisi pitänyt puolittaa palkkapyyntö, öh, miten maksaa asuntolainaa ym. elättää työttömiä nuoriaan, jos ei saa kuin ruokarahaa...

Olen 53 vuotias merkonomi, olen päässyt useisiin työhaastatteluihin, ja nyt pääsin töihinkin. Ensi viikolla menen vielä yhteen työpaikkahaastatteluun. Kiinnostavampi työ ja paremmat kulkuyhteydet houkuttaa. Koulutus vuodelta 2012, viime vuonna olin töissä 6viikkoa, mutta ehkä aikaisemmat kokemukset painavat niin, että pääsen edes joskus haastatteluihin. Työpaikat sijaitseva työssäkäyntialueeni ulkopuolella, pakko on vaan matkustaa työn perässä.

Olen päässyt haastatteluihin ja ikää 40 .
Sen olen huomannut, että mitä "parempaa" paikkaa olen hakenut, sen todennäköisemmin tulee kutsu haastatteluun.
Taustalla korkeakoulutusta ja johtotehtäviä.

http://www.hyphen.fi/2015/05/liiketoimintasuunnitelma-osa-2-riskit.html?m=1

Olen 43v ja päässyt useampaankin haastatteluun ja töihinkin. Vaikeaa se oli. Olin 39v ja yt:n jälkeen työtön. Työuraa takana 15v. Ihmettelin, ettei kutsuja tullut, kunnes hoksasin poistaa hakemuksesta ja CV:stä iän kokonaan. Lisäksi sen, että olen yksinhuoltaja. Päätin, ettei niillä ole merkitystä työn kannalta. Kysyvät sitten haastattelussa iän, jos haluavat. Meni viikko ja alkoi tulla haastattelukutsuja. 2kk ja olin vakituisessa ja hyväpalkkaisessa työssä. Samaa kikkaa kokeilin, kun tuosta firmasta myytiin puolet ja oma työpaikkakin lähti. Taas tärppäsi, kun en maininnut ikää missään vaiheessa.

Olen päässyt haastatteluun useamman kerran ja saanut töitäkin jonkun kerran, mutta vain määräaikaisia. Ikää tällä hetkellä 54 v. Riippuu paljon, kuinka kemiat pelaa haastattelussa.

AMK ja ylempi yliopistotutkinto. Toistakymmentä vuotta työkokemusta. Viimeiset kolme vuotta pätkätöitä. Asiantuntija rooleja kaikki. Ikää 40.

Yli sata hakemusta, 2 työhaastattelua. No luck. Seuraavaksi alan hakemaan hommia mihin vaatimuksena "Hyvä tyyppi", eikä teknisestä osaamisesta kysytä mitään.

Nykyään haetaan vaan HUIPPUja. Pitää olla HUIPPUmyyjä, HUIPPUasiakaspalvelija, HUIPPUJEN HUIPPU JA LOISTOTYYPPI! Oikeasti, en hae yhteenkään työhön jossa on mainittu jokin noista lauseista. Eivät arvosta oikeita kykyjä vaan haluavat töihin sällejä jotka väkisin tyrkyttävät tuotteita asiakkaille. En suostu myymään mummolle 4K televisiota kaikin herkuin koska tiedän että mummo ei sitä tarvitse. Eri asia on jos sitten erikseen mummo sellaista 4K televisiota pyytää. Tyrkyttäminen ei ole myyntiä. Mutta valitettavasti erittäin suurella osalla suomalaisista yrityksistä on sellainen käsitys että tyrkyttäminen = myynti. Toki tuotteita pitää tarjota ja vaihtoehtoja, mutta ei väkisin.