Mies, lupaus ja muut asiat. (Pitkä viesti)

Ensimmäinen asia,
Mieheni lupaa tehdä asian minkä pyydän, muttei kuitenkaa tee sitä.
Esim. Annan yhden tehtävän, tyyliin veisitkö roskat ja hän sanoo joo. Seuraavana päivänä roskat ovat vieläkin viemättä ja hermostun, joudun itse viemään ne. Nyt olen päättänyt, että jos pyydän nätisti jotain ja hän vastaa tekevänsä sen, eikä kuitenkaan tee sitä, en myöskään minä tee sitä. (Eikä ole kuitenkaan mitään tapahtunut.. nytkin on jo kertynyt uusi roskapussi eteiseen - hyh! Biojätteet mun on pitänyt viedä kun alkavat muuten haista..).

Sekä toinen,
jos mieheni lupaa ostaa jotain mulle (pyytäessä ja ilman pyyntöä), ei hän kuitenkaan osta sitä. Hermostuin sellaisesta, nykyään olen ihan hiljaa mitä tahdon, ja ostan itse sen ja jos mieheni sanoo lupaavansa ostaa jotain kivaa, olen vain että joo, kiva. *feikkihymy*.
En siis enää usko häntä ollenkaan.

Kolmas asia,
Mieheni pelaa kotona vain pelejä, katsoo televisiota tai nukkuu, tai on treeneissä tai töissä. Jos sanon hänelle haluavani läheisyyttä, yhdessäoloa ja keskustelua enemmän tuntuu siltä että häntä ei kiinnosta. Ja kun on nukkumaan menoaika, haluaa hän seksiä.
Nykyään olen sanonut että haluaisin yhdessäoloa ja yhdessä tekemistä enemmän, ennen seksiä, mutta niin ei ole käynyt ja nyt seksielämämme on tyrehtynyt. Oloni on ollut kuin jollain ystävällä, joka nukkuu samassa sängyssä, ja asuu samassa asunnossa.

Niin, En halua suhteelta pelkkää seksiä, haluan muutakin. Mutta tuntuu ettei se olisi mahdollista..

Neljäs asia,
Ulkona ollessakaan emme pidä kädestä tai puhu, ja kun ollaan kavereiden kanssa, mieheni puhuu vain kavereille, ja nauraa heidän kanssaan.. Mutta ei puhu mulle ja kun puhun hänelle hän vastaa vain nopeasti yhden sanan. Tunnen itseni hyvin yksinäiseksi, hän ei huomioi minua oikeastaan ollenkaan. Mutta antaa olla kun hän on todellisessa räkäkännissa lepertelee meidän ollessa kahdestaan muiden kuulematta rakastavansa minua ja muitakin asioita joita ei selvinpäin puhu. Itse siinä sitten vain kuuntelen ja mietin missä vika kun ei voi selvimpäin sanoa..

Viides asia,
Ärsyttää kun joudun maksamaan kaikki laskut mitä tulee, vaikka suurin osa niistä on yhteisiä. En saa sitten ostettua itselleni mitään, kun niitä joutuu maksamaan. Ja jos itse jätän maksamatta, ja pyydän häntä vihdoin maksamaan sen tulee vaan, joojoo, maksan kohta *laittaa laskun pöydälle* ja töllöä katsomaan. Sitten onkin tullut lisälasku siitä. Myös muutaman päivän päästä kysyn maksoitko sen laskun, ja vastaus on en, *jokinselitys* ja niin joudun maksamaan sen ettei menisi perintään tai muuhun enkä raivotuisi hänelle jälleen. Eli en luota häneen enää näissäkään asioissa. (Käy töissä, tienaa enemmän, ei huolehdi mistään asioista.. Minä joudun huolehtimaan niistä.)

Hän tuntuu vain niin saatanan saamattomalta ihmiseltä että hermot ovat alkaneet kiristyä ja pamahdella, ja jaksamattomuuden tunne on tullut. Meillä jopa on yhteinen lemmkki jota hän ei kuitenkaan hoida.
En tiedä enää mitä tehdä. Erota en voi, enkä pitää välivuotta kun pelkään hänen sitten tekevän itselleen jotain. (Kerran olen välivuotta ehdottanut, ja se ei mennyt hyvin..). Olemme seurustelleet jo mooooonta vuotta.

En haluaisi nalkuttaa, huutaa, raivota, suuttua, Mutta en jaksa olla kokoaikaa se joka tekee kaikki asiat, saa aikaiseksi edes jotain, kun toinen vain on saamaton sohvaperuna.. En jaksa.

- ennen hän ei ole ollut tuollainen -

Äh, hieman sekalainen ja pitkä viesti, mutta toivottavasti jaksoitte lukea ja osaisitte jotenkin neuvoa näissä pulmissa..