Maahanmuuttoa ja politiikkaa

http://www.talentia.fi/lehti/lehden_jutut/tasta_puhutaan/maahanmuuttoa_ja_politiikkaa.6062.blog

Maahanmuuttoa ja politiikkaa

Miksi Lieksa on noussut mamu-keskustelun kestoaiheeksi? Kesäisen hiljaisella Lieksan kaupunginraitilla ei näy maahanmuuttoongelmia.

Kaupungintalolla sosiaalijohtaja Soile Syrjäläinen ja johtava sosiaalityöntekijä Tarja Lehto valottavat Lieksan maahanmuuttajien kotouttamista ja sen tielle kasattuja hankaluuksia.
Maahanmuuttajia alkoi tulla Lieksaan vähitellen ilman sen suurempaa suunnittelua. Lieksalla on sopimus maahanmuuttajien vastaanottamisesta ELY-keskuksen kanssa. Sopimusta päivitettiin vuonna 2006. Ilman sopimusta ei kunta saa valtion avustuksia maahanmuuttajista syntyviin kuluihin.
Kristillinen opisto perusti nuorten alaikäisten ryhmäkodin 10–12 nuorelle vuonna 2008. Vuonna 2009 päätettiin ottaa pieni kurdijoukko. Muutamia nuoria miehiä tuli asumaan joksikin kuukaudeksi ja lähti sitten pois. Seuraavaksi muutti muutama somaliperhe Kontiolahdella suljetusta vastaanottokeskuksesta. Sitten tuli taas yksi perhe, sitten toinen.
Nyt vajaan 13 000 asukkaan Lieksassa asuu 431 ulkomaalaistaustaista. Suurin ja eniten keskustelua herättänyt ryhmä ovat somalit. Suhteellisesti ulkomaalaisten osuus Lieksassa ei mahdu edes Suomen kymmenen kärkeen, mutta maalaismaisessa kulttuurissa määrä toki on näkyvä.
Viimeisin julkisuutta saanut lieksalaispäätös on keväältä, kun kaupunki päätti olla ottamatta syyrialaisia pakolaisia. Kotouttaminen vaatii joustavuutta ja kekseliäisyyttä
Soili Syrjäläinen ei alkuun tiennyt, miten laajasta tehtävästä kotouttamisessa on kysymys.
– Kaikki pitää osata miettiä ja ratkaista: terveydenhuolto, tulkkaus, kielikoulutus, yhteisöllisyyden tukeminen. Yhteistä kieltä ei yleensä ole, sillä eivät tulijat osaa englantia.
– Aiemmin, kun Suomeen tultiin pakolaisohjelmien kautta, olivat tulijat jo valikoituja ja valmennettuja. Nyt tullaan suoraan leireiltä, jossa on saatettu olla pitkäänkin ja siksi moni kovin huonossa kunnossa.
Kotouttamisen haasteista kovimmillaan kertoo Soile Syrjäläisen kuvaus kesältä 2011, kun Lieksaan tuli 16-henkinen perhe suoraan pakolaisleiriltä. Heidät haettiin Lieksaan Helsinki-Vantaan lentokentältä ja asutettiin 4 huoneen kerrostaloasuntoon.
– Melkoinen mylläkkähän siitä alkoi. Piti opettaa kaikki vesihanojen ja vesivessojen toiminnasta alkaen. Ihan kertasanomisella eivät uudet tavat juurtuneet. Naapureilta tuli sanomista vähän joka asiasta, ei vähiten tarpeiden tekemisestä ulos ja metelistä.
– Ahtauskin oli perheelle tietysti ongelma. Miten 4 huoneeseen mahtuu 16 ihmistä? Lopulta löysimme kaikkia tyydyttävän ratkaisun, tyhjilleen jääneen 20-paikkaisen päiväkodin, jonne perhe majoitettiin.
Soile Syrjäläinen on tyytyväinen ammattikorkeakouluopiskelijoiden työpanokseen maahanmuuttajien alkuperehdyttämisessä. Opiskelijat tekivät hyvää työtä ja saivat aineiston lopputyöhönsä. Nyt TE-keskus järjestää koulutusta.
Kotoutumisessa kielen oppiminen on keskeinen asia. Kielikurssien järjestäminen ei ole aivan yksinkertaista eikä koulutusta polkaista tyhjästä. Vieraan kielen opiskelu ei ole helppoa varsinkaan, jos oman kielen luku- ja kirjoitustaito puuttuu. Uutta kieltä pitää voida käyttää, mutta jos kurssilla istuu päivät pitkät toisten kielipuolien kanssa, niin harjoittelemaan ei juuri pääse.
Kotouttamispolitiikka ja maahanmuuttopolitiikka ovat valtakunnallisia ja niiden vaihtelut näkyvät myös yksittäisissä kunnissa. Nyt näkyy se, että perheenyhdistämispolitiikka on kiristynyt. Silti nykyisin Lieksaan tulee uusia maahanmuuttajia lähinnä perheenyhdistämispäätösten kautta.

Integraatio on iso juttu
Uuteen kulttuuriin sopeutuminen ja sulautuminen ei toteudu itsestään, eikä helposti.
– Pitäisi olla luontevia tapoja kohdata ja toimia yhdessä, huokaa Soile Syrjäläinen.
Lieksassa on järjestetty "maailma kylässä -tapahtumia, joissa esitellään eri kulttuureja ja tarjotaan oman kulttuurin ruokaa.
– Martat, Zontat ja monet muut järjestöt ovat järjestäneet tapahtumia, jonne maahanmuuttajat ovat tervetulleita. Silti kantaväestö pelaa jalkapalloa omissa joukoissaan, samoin maahanmuuttajat. Huutelua esiintyy edelleen, jopa lapsille huudellaan ikävästi. Keskinäisiä kahinoita on myös ollut.
Avuksi kahinoiden ja ongelmien ratkaisuun somaliyhteisö on perustanut työryhmän, johon kuuluu seitsemän miestä.
– Jos meillä on jokin ongelma, esittelemme sen työryhmälle. Se pohtii ja käsittelee asiaa ja palaa yleensä ratkaisuehdotuksen kanssa viikon kuluessa. Sopivan ajan kuluttua työryhmä käy vielä tarkistamassa meiltä, onko kaikki kunnossa.
Suurehkosta yhteisöstä on tukea maahanmuuttajille. Yhteisö rakentaa yksilön identiteettiä. Tällä on hyvät puolensa, mutta toisaalta voi olla, ettei tule tarvetta rakentaa suhteita kantaväestöön.
– Laitan toivoni alakoululaisiin. Koulujen pihoilla lapset luontevasti ovat yhdessä. Tänään ilahduin, kun näin valkohiuksisen pikkutytön ajamassa polkupyörää tumma käkkäräpää tarakalla. Siinä oli kotoutuminen kohdallaan!

Kek