Eläkkeelle siirtymisen jälkeinen tyhjyyden tunne

Muutto takaisin synnyinseudulle, suurin virhe mitä ihminen voi tehdä.
Miksi: Siellä ei ole enää yhtään tuttua "näin monen vuoden jälkeen".

Tulet saamaan toinen toistaan hohdokkaampia kertomuksia auvoisesta onnesta ja ohjeita sen saavuttamiseksi.
Valikoi parhaat!

No kolmen kuukauden päästä koittaa se "ilon hetki". Saas nähdä miten se vapaus alkaa ja jatkuu. Mitään suunnitelmia eikä odotuksia minkään suhteen ei ole tehty, pitäiskö tehdä vai ei, tiedä sitten.
Tuskin minäkään synnyinseudelleni muutan, mutta pääkaupunkiseudulta ainakin pois, ei ole ihmisille tarkoitettu paikka.

Arkeen pitää sisältyä normaali " huusholli " . Viihde onkin juttu erikseen , ehkäpä hakeutuminen toisten eläkeläisten rientoihin . Sinä elät nyt omaa elämää josta duunin tuomat kontaktit ovat poissa . Aikaa aikaa siitä se

Olen onnellinen eläkeläinen. Ei ole kertaakaan tullut ikävä töihin. Aika kuluu liiankin nopeasti, välillä ihmettelen kuinka ehdin tehdä kaikkea työn lisäksi kun nyt tahtoo aika karata käsistä.
Parasta mitä tiedän on kiireettömät aamut, saa nukkua rauhassa miten kauan haluaa ja valvoa vaikka aamuyöhön. Iloni ovat vaatimattomia, mutta arjen pienistä hetkistä elämän onni tulee.

Mieti mikä sinua kiinnostaa ja ala sen mukaan järjestellä harrastuksiasi. Harrastukset tuovat mukanaan saman henkisiä kavereita.

Minä aion jatkaa työntekoa osa-aikaisena eläkkeelle pääsyn jälkeen niin pitkään kuin voimia riittää. Olin pitkään kotiäitinä lasten ollessa pieniä, joten työnteko on minulle hyvin tärkeää juuri varmaan sen vuoksi. Ja se myös lisää eläkkeen määrää.

Lähdetään kaikki sinne Portugaliin, perustetaan suomikerho. Uidaan Atlannin aalloissa ja juodaan Vinho verdeä.

Ei mikään tapahdu hetkessä. Ota aikaa ja tutustu pikkuhiljaa muutoksiin. Mulle sattui eläköitymisen aikoihin myös yksi elämäni suurimmista muutoksista. Ja muuttokin, mutta ei synnyinseudulle. Olen luonut uuden elämän. Eniten uusia tuttavuuksia ja toimintaa on tuonut paikallinen eläkeläisyhdistys. Yksityiselämän tilanne on sellainen, että puuhaa riittää. Voi valita, mitä tekee.

Työasiat kun menettävät merkityksensä, jää paljon tyhjää tilaa. Päähänkin, ei ole työelämän aivovoimistelua,pähkinöitä purtavaksi.
Työelämä pitää ihmisen pienessä paineessa, se vie eteenpäin.
Nyt se liikkeellepaneva voima puuttuu, olet nyt oman itsesi herra, johtaja.
Olet johtaja ja alainen:)
Kyllä varmaan moni on tuntenut samoin.

Täällä voit pyöriä aamusta iltaan kun tulet riippuvaiseksi palstaan voit ottaa nukkuma ajastakin hyvä että syömään kerkiät.

Noh. Muutitko takaisin synnyinseudulle vai jämähditkö eläkeläisen keinutuoliin?

Hirveesti on sulle vastattu. Portugali ois ehkä hyvä. . Mut..aattelin.. ehkä haluaisit ystävän? Ihmettä voit odottaa. . Voisin olla sun ystävää. . Koto paikka on pettymys.. . Jaa..Miksikö? Minäkin tarvitsisin ystävää. No aattelin.. ei ole kyse mistään pervosta. . Olen nainen Suomen rannikolta. Voisin olla ystävä?

Lie sangen yleistä, että kun joku elämänprojekti tulee päätöspisteeseen esim. nuorena opiskelut sitä seisoo hetken ikäänkuin tyhjän päällä. Eläkkeelle siirtyminen ei tuottanut minulle vaikeuksia. Tosin nykyisin joskus kun katselen työpaikkailmoituksia herää outo tunne, hakisiko tuota työtä ; )

Työeläkeikä täyttyy loppulomien kanssa kolmen kuukauden päästä. Olin jo ajatellut pyynnöstä jatkaa mutta tässä säästötilanteessa esimies todennäköisesti muuttaa mielensä ja hyvä niin, kyllä nuorille pitää työtä olla.

En koe pääseväni eläkkeelle, joutumista on lähellä. Nyt jo harrastan paljon, en edes viitsi luetella yhdistyksiä joissa toimin, on lapsenlapset ja liikunnat. Energiaa piisaa.

Ymmärrän aloittajaa oikein hyvin ja juuri tuo tyhjyyden tunne tullee minuakin kalvamaan. Työ on ollut niin tärkeä, motivoiva ja iloinen asia. Hyvä että toiset osaavat nauttia eläkkeellä olosta, minä en taida kuulua heihin. Olen etsinyt alani keikkatöitä, mutta ei ole tärpännyt. Vain työn kautta tunnen itseni arvokkaaksi ihmiseksi, enkä voi sille mitään, se on pitkälti kasvatuksen tulos, jota en osaa pitää vääränä. Saa moittia asennettani. Iloa en eläkkeelle pääsemisestä tunne.

Kuten kerroin edellisessäkin eläke-jankutuksessa.
Suunnittelin asian 2007 alkaen.
Kun kello sitten aikanaa kävi, olin riemu-mielin.
Rahaa tilillä, lisää tuli.
Jaa että tyhjää?
Hi..hi...hih...
Teidän mieli-kuvituksettomien aloitajien kanssa.

H.

Meillä on jotain rahaakin arvokkaampaa jonka saimme juuri samaan aikaan kun pääsimme eläkkeelle, eli siis toinen toisemme. Se on asia jonka rinnalla kalpenevat kaikki pankkitilien koot. Eläkkettäkin on sen verran että pärjätään. Aika menee nopeasti ja en kadehdi ketään, varsinkaan kun vielä varpaankynnetkin joutuu nyrsimään ihan yksinään.
Ei ssis tyhjää tunnetta harrastuksia ja huushollia riittää, elämää parhaimmillaan, ilman pakotteita.

Kävelylenkki on tooosi hyvä juttu ja piristyksen lisäksi hyväksi terveydelle. Mutta henkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi se ei riitä. Liiku myös harrastuksiin ja matkoille ja minne vain tekemään mitä vain minkä tunnet omaksesi.

Minä tein 3-vuorotyötä eli olin työvuodet epäsäännöllisessä rytmissä ja ei ollut harrastuksia. Kun pääsin eläkkeelle aika terveenä niin liityin kansalaisopiston toimintaan: käyn jumpassa ja kertaan kieliä ja tulevana syksynä aloitan sukututkimuksen. Olen myös nauttinut eläkeliiton toiminnasta,siellä tutustuu ihmisiin ja tehdään kivoja retkiä ja matkoja. Olen nauttinut eläkepäivistä ja rauhalliset aamut ovat luksusta. Mene rohkeasti mukaan!

Missä on AP sun harrastukset? Kiinnostaako sinua kuorolaulu? huonekalujen entisöinti? harrastajateatteri? vesijumppa? Kannustan myös liittymään johonkin eläkeläisyhdistykseen: tutustut uusiin ihmisiin ja heillä on monenlaisia retkiä ja liikuntaryhmiä ja kulttuuria. Kotoa ei tule kukaan hakemaan.

Nautin oman kodin rauhasta. Jos aika käy pitkäksi, lähden lenkille tai uimaan. Ratkon sanaristikoita rahasta jne. Kansalaisopistolla on paljon hyviä kursseja, että sinne vaan.

Alotukseen:

Annan hyvän neuvon,
sinun täytyy rakastua, jopa elämä alkaa tuntua mielenkiintoiselta.