"Tahaton" lapsettomuus raamatun valossa

Tahaton123

Kipuilen sellaisen asian kanssa kun olen jäänyt vähän niin kuin vahingossa lapsettomaksi. Olen kyllä avioliitossa viimeinkin miehen kanssa vuosien jälkeen enkä tosissani lapsiasiaa ajatellut ennenkuin ihan parina viime vuotena. Miestä on vaikea saada tähän mukaan (ei erityisemmin ole osoittanut intoaan yrittää omaa lasta) emmehän edes tiedä onko meidän edes mahdollista saada lapsia yhdessä. Itse olen saanut melko äsken herätä todelliseen uskoon, mies ei ole vielä uskossa.

Nyt jotenkin koen ettemme täytä avioliiton perimmäistä tarkoitusta, koen olevani epäonnistunut naisena ja ehkä vähän surullinen siitä etten ole nuorempana sinänsä saanut mitään erityisempää vauvakuumetta. Ikää alkaa olla sen verran että jos lapsi saataisi alulle, niin kyllä siihen jo vähän Jumalan ihmettäkin tarvittaisiin.

Hedelmällisimmät vuoteni ovat menneet omiin kasvukipuihin ja kaikenlaiseen synnilliseen rikkovaan elämäntapaan ja henkisyyden etsimiseen vääritä paikoista ja ihmissuhteissani en ole löytänyt aiemmin sopivaa kumppania.

Ihmiset ehkä ihmettelevät lapsettomuuttamme (kuitenkin jo 10 vuotta yhdessä) vaikka onneksi useimmat osaavat olla hienotuneisia eivätkä kysy mitään. Miehen kanssa ollaan vähän tällä alueella lukossa. Mahdollisesta jälkikasvusta ei puhuta enkä itse halua painostaa. Tuntuu että seinä nousee vastaan tässä asiassa. Olen rukoillut tämän asian ratkeamisen puolesta ja päättänyt jättää sen Herran käsiin.

Raamatussa kuitenkin puhutaan paljon lapsista, Jumala kehoittaa täyttämään maan. Välillä tulee mieleen että olen valinnut tämänkin suhteen väärin perustein, eikö miehet yleensäkään halua lapsia? Onko tämä asiasta kokemani sydämen tuska seurausta syntisyydestäni? Teen parannusta koko ajan mutta olen syntinen ihminen. Voiko olla Jumalan suunnitelmaa ettei lapsi nyt vaan kuulu minun elämääni? Olisiko minusta edes äidiksi?

Viihdymme kyllä hyvin toistemme kanssa mutta ei suhteemme kai ole ihan parhaassa balanssissa kun en oikein itse uskalla ottaa lapsiasiaa esille. Se etten uskalla, johtunee siitä että mieheni reagoi muutama vuosi sitten nostaessasi kysymyksen pöydälle vähän huonosti.. sain sen käsityksen että lapset eivät kuulu suunnitelmaan eikä sovi elämäämme. Tämä on vaikea asia, ja toivoisinkin asiallisia kommentteja ja kokemuksia ja jotain yhteyttä. Minulla ei oikeastaan ole ketään jolle voisin asiasta puhua niin että tulisin oikeasti ymmärretyksi. Olen uskossani vielä alkutaipaleella enkä ole vielä oikein löytänyt samanhenkisiä ystäviä.

Onneksi on lohtu Jeesuksessa, ilman sitä olisin varmasti ihan riekaleina tämän asian kanssa. Nytkin kirjoittelen tätä aamuyön tunteina kun nämä vaikeat tunteet pitivät minut valveilla. Jos ei muuta, niin ainakin tämän asian kirjoittaminen jäsentää omia tuntemuksiani ja ehkä vähän auttaakin. Jos joku vielä jaksaa lukea tämän pitkän riipustuksen ja saan jonkun lohdun sanan tai muun avun, olen kiitollinen!

10

177

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Moikka rakas uskosisar!
      Kirjoituksesi on hyvin koskettava. Ensinnäkin ihanaa, että olet saanut tulla uskoon, sissä se on tärkein asia ajallisen elämän aikana. On totta, että lisääntyä ja täyttää maa on yksi Jumalan ihmiselle antamista tehtävistä. Ihminen joutuu jossain vaiheessa ottamaan kantaa tähän kysymykseen hankkiako jälkikasvua ja asia saattaa tulla kipeäksi ongelmasi, jos sitä perillistä ei ala kuulua tai asia on vain jäänyt jostain syystä taka-alalle.

      Olen ollut pitkään uskossa ja olin kauan aviossa, mutta liittomme jäi lapsettomaksi. Ehkä miehelle se oli jossain vaiheessa jopa todellinen ongelma ja minä kun lähtenyt tekemään asialle mitään. En edes yrittänyt alkaa selvittämään syitä lapsettomuuteemme ja sitä, että voisinko ylipäätänsä saada lasta. Melko todennäköistä etten olisi saanut. Olen sitä mieltä, että lapsen kannalta on tärkeää jos molemmat puolisot ovat motivoituneita vanhemmuuteen ja varsinkin äiti, koska hänellä on se suurin vastuu ja tehtävä hoivaamisessa ja lisääntymisessä.
      Oletko ajatellut totuutta, että maa on jo jopa ylikansoitettu ja tänäänkin miljoonat ja miljoonat lapset kärsivät ja jopa kuolevat ennen aikuisuuttaan kun sitä hoivaa, elinmahdollisuutta, koulutusta, terveydenhoitoa ei ole.
      Jumala tarvitsee tänään kipeästi pariskuntia tai yksittäisiä ihmisiä pitämään huolta näistä jo syntyneistä ihmistaimista. Rakas sisareni, sinä ja minä voimme suorittaa valtavaa tehtävää ottamalla sydämellemme näitä orpoja, köyhiä, sairaita lapsia. Minulla on ollut kummilapsi Etiopiasta, Intiasta ja tällä hetkellä haluan auttaa Romanian romaanilapsia, jotka elävät suorannaisessa kurjuudessa ilman tulevaisuutta.

      Kerrot jättäneesi asian Jumalan huoleksi. Jos aika ei ole enää saada lasta geeniesi kautta ikäsi, ja parisuhteen kautta, niin olisiko sinulla tehtävä olla kummiäiti, esirukoilija jollekin kovaosaiselle lapselle. Sijaislapsia et varmaan voi ottaa kotiin, jos miehesi ei ole asiaan innostunut.
      Kehitysmaissa voi auttaa ja pelastaa lapsen elämä jopa muutamalla kympin euron panoksella kuukaudessa. Kummi- ja auttamisjärjestöjä on paljon. Mainitsen tässä Fida International, Patmos Lähetyssäätiö, OneWayMission, ym. jotka ovat osoittautuneet luotettaviksi ja pitkällä jo aikavälillä.
      Kannustan työhön ja kyselemään Jumalan edessä, mitä tehtäviä Hänellä on sinulle tarjolla.
      Toivottavasti kirjoituksesta on sinulle lohtua!
      [email protected]

    • Tahaton123

      Kiitos salopuu vastauksestasi kyllä todellakin sain siitä lohtua. Olit kertonut omista lapsettomuuteen johtaneista elämänvaiheistasi hienosti ja vahvisti minuakin että elät kuitenkin noin täyttä elämää tasapainoisena naisena ilman perhettä. Kummilapsitoiminta voisi toden totta olla sellaista joka tuottaisi itsellenikin mielihyvää. Täytyypä katsastella eri vaihtoehtoja.

      Yön surullisista hetkistä olen noussut sen verran että koen että tahdon nyt elää vain Jumalalle antautuneena ja antaa johdatuksen toimia elämässäni. Se ei tietysti poista ainakaan tässä hetkessä sitä tuskaa ja ajottaista huonommuudentunnetta jota lapsettomuus minussa aiheuttaa. Jotenkin käperryn itseeni ja itkeskelen elämäni sisällöttömyyttä.

      Luotan kuitenkin siihen että Jumala näyttää minulle tien tavalla tai toisella. Hän tuntee minut ja tietää kaiken tuskani. En siis oikeasti ole yksin!

      Kaipa sitä voisi ajatella että kärsimys meitä kasvattaa jollain tapaa. Joskus vaan langanpää hukkuu ja todella mietti elämänsä tarkoitusta täällä maan päällä. Olen vielä uskossani heikko, joskus on vaikea muistaa että apu on oikeasti tosi lähellä ja kipujen luovuttaminen Herralle tuo helpotuksen.

      Herra varmasti tietää sydämeni salaisimmatkin toiveet ja surut. Hänen tiensä ovat tutkimattomat. Varmasti jonakin päivänä saan vastauksia, ehkä eri tavalla kuin olin toivonut mutta Hän on viisas.

    • käskyvanhentunut

      Maa on jo täytetty.

    • Vielä jatkan sisarelle. Et ole ja emme me lapsettomat ole yhtään sen huonompia kuin he, joille Herra on antanut tehtäväksi ihan perheessä lasten kasvattamisen vastuun. Et ole naisena yhtään huono jos et ole synnyttänyt.
      Todellakin kun ei ole suurta sukua, niin jää energiaa ja aikaa touhuta Jumalan valtakunnan hyväksi.
      Itseäni myös helpottaa tämän jumalattoman ja pahan maailman keskellä, ettei ole jälkikasvua tänne jäämään. Jos olisin äiti tai mummo niin varmasti huolehtisin yli kohtuuden jälkikasvuni tulevaisuuden puolesta ja en osaisi jättää heitä levollisesti Isän huomaan.
      Rakas sisareni kyllä Jumalalla on sinulle työtä ja tehtävää ja Raamatussa sanotaankin, että eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän.

    • 12_13

      Toivottavasti asia ratkeaa hyvin. Mielestäni olisi hyvä, jos pystyisitte keskustella, miksi ei lasta. Sen kautta asia voisi ratketa. Mutta mielestäni asiasta ei kannata myöskään ottaa liikaa painetta. Itse luottaisin Jumalan järjestävän asiat hyvin.

      Mielestäni nämä sanat sopivat tähänkin tilanteeseen:

      Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Sillä henki on enemmän kuin ruoka, ja ruumis enemmän kuin vaatteet. Katselkaa kaarneita: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole säilytyshuonetta eikä aittaa; ja Jumala ruokkii ne. Kuinka paljoa suurempiarvoiset te olette kuin linnut! Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Jos siis ette voi sitäkään, mikä vähintä on, mitä te murehditte muusta? Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat: eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, kuinka paljoa ennemmin teidät, te vähäuskoiset! Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko. Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan. Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa.
      Luuk. 12:22-31

    • NelliFortuna

      Jumalat ovat ihmisten keksimiä satuolentoja ja heihin luottamalla elämässäsi ei tule ikinä mikään muuttumaan.

      Sinun tulee toimia itse. Sanot miehellesi että haluat lapsen. Jos ei käy niin mies vaihtoon. Lääketiede tarjoaa erilaisia tehokkaita hoitoja lapsettomuuteen.

      Ethän jää nurkkaan itkemään ja aseta toivoasi mielikuvitusolentoon vaan otat elämäsi ohjat omiin käsiin.

      • Tahaton123

        NelliFortunalle haluaisin kertoa että minulla on elävä Jumala, elämäni on muuttunut valtavasti henkilökohtaisen uskonratkaisun myötä. Aiemmin elämässäni olen nimenomaan pitänyt elämäni ohjakset omissa käsissäni, ja mitään todellista rauhaa ja ratkaisuja en ole sitä kautta koskaan löytänyt. Kun sain tulla uskoon, sain antaa elämäni Jumalan ohjaukseen ja mikä helpotus se olikaan! Maailma näyttäytyy nyt ihan erilaisena paikkana. Jumalan rakkaus kantaa minua ja olen saanut parantua ihmeellisellä tavalla monesta tuskastani Pyhän Hengen vaikutuksesta. Taivaan Isä on todellinen ja ainoa tie rikkonaisuudesta eheytymiseen. Tuo ei toki poista sitä että en koskaan kipuilisi minkään asian kanssa. Olenhan ihminen, lihallinen ja virheellinen. Miten ihanaa onkaan saada tunnustaa vajavaisuutensa ja antaa se Jumalan hoidettavaksi.

        Toki voin yrittää keskustellakin mieheni kanssa vielä asiasta, luotan että siihenkin Jumala järjestää oikean hetken ja asiaa voisi käsitellä ihan aikuisesti. Avioliitosta en ala eroamaan, olen niin monella muulla tasolla onnellinen tässä liitossa, aion pitää muuten hyvästä, lempeästä ja hauskasta miehestäni kiinni! Eihän ole mitään takeita että löytäisin uutta miestä vuosiin, ei ole takeita että lapsensaanti onnistuisi, yksin en edes yrittäisi, lapsella on oikeus rakastavaan ja läheiseen isä- suhteeseen. Sitäpaitsi olen luvannut Jumalan kasvojen edessä olla tämän miehen rinnalla myötä- ja vastoinkäymisissä. Aion kunnioittaa tätä lupausta.

        Toki voi olla myös niin että Jumalalla on minulle muita suunnitelmia kuin äitiys ja silloin asiat varmasti ratkeavat ihan oikeassa järjestyksessä. Kunhan en ala pullikoimaan vastaan ja väkisin toteuttamaan omaa tahtoani.

        Asia mitä myös olen miettinyt tuli jo tuolla ylempänä esille; maailma on julma ja levoton paikka tänä päivänä, pystyisinkö kasvattamaan lapseni tasapainoiseksi ja Jumalaan luottavaksi yksilöksi tässä maailman ajassa kun mikään ei ole pyhää, on niin paljon levottomuutta ja rikkonaisuutta ja todellakin jumalatonta menoa. En haluaisi enää itsekään syntyä ja kasvaa aikuiseksi tällaisessa maailmassa.

        Kiitos paljon kaikille viestiini vastanneille todella. Asiat näyttäytyvät jo nyt selkeämpinä ja olen saanut paljon lohtua ihanista viesteistänne! Jumalan siunausta teidän kaikkien elämään!


      • KysynVaan-76

        "Toki voin yrittää keskustellakin mieheni kanssa vielä asiasta"

        Toivottavasti keskustelit miehen kanssa asiasta jo ennen kuin menitte naimisiin? Olisi hyvä että molemmat tietäsivät toisen ajatukset näin tärkeistä asioista ennen kuin menevät naimisiin.


      • Keissa

        Nelli Fortuna! Kyllä aloittaja on valinnut elämälleen perustan Kristus-kallion ja siltä perustalta ei kukaan halua enää lipua pois. Hän saanut sen jo selvästi kokea. Tietenkin vapaalla palastalla saa jokainen ilmaista mielipiteensä ja yrittää jaella jopa neuvoja.


    • asdfghijkö

      Jotkut sanoneet, että lapsen saamainen on kuin lottovoito. Vain superaktiivisilla on toivoa ja lopunaikoina liekkö toivoa sellaisilakaan,lun suomalaistenkin potenssit romahtaneet!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      66
      4449
    2. Haistoin ensin tuoksusi

      Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu
      Ikävä
      14
      2219
    3. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      25
      1744
    4. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      12
      1478
    5. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      25
      1411
    6. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      5
      1288
    7. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      10
      1217
    8. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      13
      1126
    9. SOSIALI DEMOKRATIA

      AATE , JOKA ETENEE.
      22
      1076
    10. Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä

      Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      291
      1004
    Aihe