Ihastuksen tunnustaminen

Kyllä voi kertoa. Ensinnäkin kukapa ei haluaisi kuulla olevansa jonkun mielestä erityisen tärkeä, tuskin siitä pahastuisi kukaan ( vaikkei itse tuntisikaan samoin). Toiseksi saat itsellesi mielenrauhan ja parhaassa tapauksessa päädyt onnellisesti suhteeseen.

Kylläpä kuulostaa tutulta. Itsekkin olen pari kuukautta koettanut ottaa selvää samanlaisesta tilanteesta. Sanattomiin viesteihin sorrun itsekkin, mutta niiden tulkinta saa ainaki oman pään ihan sekaisin. Tässä olen koittanut rohkeutta kerätä hetken, ennen kuin asiasta aijon puhua. Me myös melko kokemattomia nuoria aikuisia.

Ainut miksi sitä vielä jarruttaa kun tyyppi on minun tosi hyvä kaverini. Että pelkää että hyvä ystävyys saattaa hankaloitua. Toisaalta ei ehkä ollenkaan välttämättä... Tyyppi ei varmaan kauhistuisi jos kertoisin. Ja sitten joo toisaalta pelkää ja tiedostaa sen että joku muu saattaa viedä hänet sillä välin kun koitan tunnustella hänen oloaan että olisikohan valmis siihen että kertoisin. Paras varmaan jotenkin ensin kosketuksin ja sanoin ja teoin niinku vielä selkeämmin. Sitä kyllä ollaan tehty kumpikin (mm. saattaa ohimennen taputtaa selkään.) Kaikesta vaan ei ole varma mikä on kaverillista ja mikä ei.. Henkilö senverran arka ettei tiedä miten sanoa ja koska... Pidän vaan kovasti. Ja mietin että onko hänen elämässä nyt otollinen aika tälläisiä suuria mennä paljastamaan kun muutenkin hänelle tapahtunut (tosin jo viikkojaviikkoja sitten) radikaaleja muutoksia elämässä. Että ehkä se on juuri se kaikista suurin syy sitentin lopulta. Kun tyyppi on niin herkkä... mutta Nytkin sellainen tunne kun taas tekemisissä ollaan että vois vaan mennä pamauttamaan sen kun pelkää että joku muu ottaa ja vie :D

Heitänpä ajatuksen. Entä jos hän ei ole sillä tavalla kiinnostunut, silloin asia ei välttämättä ole hänelle "tosi iso juttu". Varsinkaan jos ette ole enää teinejä. Toisaalta jos kiinnostus on molemmin puolista, niin se voi olla hänelle todella iso juttu. Jälkimmäisessä tapauksessa en usko, että tämän asian suuruus hirvittävästi häntä haittaa.

Mielestäni jos asian varsinkin ilmaisee esimerkiksi sanomalla "tykkään susta" tms. se ei varmasti aiheuta suuria onglmia. Siinä tilanteessa asia saattaisi kyllä selkiytyä tyypille.

Parastahan tässä ketjussa on se, että joka ikinen seikka on kuin omasta suustani. Painin samassa tilanteessa ja pohdin ihan samoja asioita saamatta mitään aikaiseksi. Hyvä siis neuvoa... :D

Joo kiitos kovasti.... :) Pelottaa se ajatus kanssa jos se ei tykkääkään vaan on alkanut ajatella että olen ihan keskinkertainen ihminen vaan tai jotain... Mutta niin kovin joskus tuntuu että voisi pitää...

Varmistele ensin onko hän pari suhteessa... Tai parissa suhteessa.

On ihan vapaa:D Tärkeä lisäkysymys... Kun hän on minun tositosi hyvä kaverini niin on alkanut tulla tunne että kaveritasolla ei pysty olemaan enää niin rennosti kunin ennen ja se harmittaa tositosi kamalasti... Ja se johtuu siitä kun alan pelkäämään että kyllä hän jonkun muun löytää ja mietin omia ja hänen sanomisiaan ihan pakosta kun haluaa etä kaikki onnistuisi. Että ei hän minuun ihastu ajattelen ja ahdistun. Ei hän minusta välitä. Huomaa että ihminen on ehtinyt tulla tässä ajassa tosi tärkeäksi... Miten tuosta tunteesta päästä eroon että ihastus henkilöön pistää miettimään liikaa (jonka kanssa oli ennen maailman helpoin olla) ja ystävyys kärsii? Mikä olisi hyvä hetki tunnustaa tunteet? Onko järkevää vaikka pienenpienellä kirjeellä? Mutta entäs sen jälkeen sitten voi olla kun tietää tyypin lukeneensa sen? Miten kohdata siteen ihminen. :D Ja jos kirjeenkin laittaa mitä siihen kannattaa laittaa. Musta sellainen voisi olla aika ihana tapa tunnustaa tunteet. Toisaalta kasvokkain parempi. Näkee heti reaktion.