Sinkkumiehen osa

Paljon on puhuttu sinkkuudesta. Millainen on vl- sinkkumies ja sinkkunainen.
Meitä on yhtäpaljon erilaisia, kuin naimisissa oleviakin.
Itse olen sinkku omasta tahdostani. Usein aloitteenteko on annettu miesten tehtäväksi. Jos mies ei tee mitään, naiset alkavat tekemään sitten itse niitä aloitteita.
Useimmiten naiset pyrkivät antaa eritavoin signaaleja. En muuta käyttäytymistä ketään kohtaan, jos koen heidän suunnalta tulevan signaaleja, koska havaintoni voi olla myös väärä. Normaalistihan ihastuva saattaa langeta signaaleihin ja rakkaus vie sitten mennessään.
Sitten on niitä rohkeampia tapauksia, jotka tulevat ihan juttelemaan ja kertomaan kiinnostumisestaan. Nekään tilanteet eivät minua pelota. Uskon, että puhumalla asiat aina selviää. Olen yleensä kertonut suoraan kantani loukkaamatta minua lähestynyttä naista. Tosin en tiedä, kuinka raskaasti ottavat pakit. Onneksi tällainen on harvinaista. Elämäni aikana vain kolme on uskaltanut lähestää näiden asioiden tiimoilta mua.
Muut lähestymiset ovat olleet enemmän vihjailevan tyylisiä. On sanottu vaikka, että sinä se oot aina niin freshi... Iloinen jne. Susta tulis varmaan hyvä isä jne.
Näissäkin olen voinut todeta, että no, ihminen se olen minäkin. En yhtään parempi, kuin muut. Sitä paitsi koen, ettei musta edes olisi hyväksi isäksi.

Vaikka olen tyytyväinen sinkkuuteeni ja haluaisin myös pysyä sinkkuna, saatan tuntea lievää kiinnostusta toisinaan naisiin. Seuroissa on paljon sellaisia mielenkiintoisen oloisia naisia, joihin olisi kiva tutustua, mutten vain pääse heihin tutustumaan. Isossa siionissa kun on niin paljon porukoita. Täytyisi aina tietää joku, jonka kautta päästä uusiin piireihin. Kerran satuin pääsemään kylään, jossa oli salaa ihailemani nainen. Ja hän tuli saman tien juttelee mulle. Tästä seurasi vielä puhelinsoittoja ja yhteisiä kävelyjä. En kuitenkaan missään vaiheessa tullut täysin varmaksi tunteistani, joten siitä ei lopulta tullut mitään. Pidin kokoajan naisen kartalla, missä mennään. En halunnut antaa hänelle turhaa aihetta. Kerroin hänen positiivisista puolista, mutta totesin, että tällä hetkellä mun tunteet ovat vain nämä ja musta se on vähintäänkin, kuin oikein todeta ne hänelle. Näin ei tule tilannetta, jossa toinen kokee, että hänen tunteillaan on leikitty. Tämä on yhä mun kaveri, eikä meillä enää ole mitään sellaista säpinää. Uskon, ettemme kumpikaan enää edes mieti toista mahdolliseksi puolisoksi. Hän ehkä haluaa miehen, mulle parempi osa on sinkun osa! Ja siihen on syynsä, mutten niistä tässä sen enempää avaudu.