17v ja 29v parisuhde. Mielipiteitä?.

Olen 17-vuotias nuori naisen alku ja ihastunut 29-vuotiaaseen mieheen. Itseasiassa tätä ihastumista on kestänyt jo 2v ajan, tutustuttiin sillon ensimmäisen kerran kun minä olin 15v ja mies 27v, minun aloitteesta, kun otin mieheen yhteyttä facebookin kautta ja kehuin häntä komeaksi. :) Hän oli siis muualta mulle jo ennestään "tuttu" ja sitä kautta osasin ehtiä just hänet käsiini.

Kun kehuin miestä komeaksi, hän kiitti ja sitten ruvettiin juttelemaan enemmän ja sitä kautta tutustuttiin. Mies oli vähän vaikea alussa kaveruudenkin suhteen, koska meillä oli ikäeroa sen verran paljon ja miehen silmissä olin vielä aika nuori, mutta itse tuota ikäeroa en loppupeleissä nää ees pahana koska ei mun mielestä 12v oo ikäerona vielä mitään ja kaverihan nyt ainakin voi eri ikäisten ihmisten kanssa olla ja mun mielestä isot ikäerot on vasta päälle 20v ikäeroja, joissa vanhempi osapuoli voi hyvin olla nuoremman isä tai äiti ! Meillä ei sitä ongelmaa ole. :) muutenkin olen aina inhonnut ja ärsyyntynyt siitä sanonnasta, että mulla muka ois myöhemmin oikeus tälläiseen parisuhteeseen missä ikäeroa enemmän, ei kyllä ole, vaan mulla on oikeus just sillon kun itse haluan ja millon asian parhaaks näen... :) muiden mielipiteistä viis .

Meitä yhdistää moni asia miehen kanssa. Mies on todella komea ja minä nätti nuori nainen. Luonteiltamme olemme hyväntahtoisia ja vilkkaita, ystävällisiä, tunteellisia, mutta ei silti mitään lässyköitä ja miehessä tykkään etenkin siitä että hän ei halua haastaa riitaa kenenkään kanssa, vaan haluaisi että kaikki eläisivät sovussa, mies on myös sosiaalinen ja tykkää juhlimisesta, matkustelusta, erilaisista kulttuureista... Joten näin ollen osaa hyvin hyväksyä myös erilaiset ihmiset. :)

Meitä yhdistää myös meidän taustat. Mies on entinen narkomaani ja rikollinen, jonka vanhemmat on eronnu, isä ei ole ollut läsnä, äiti ollut alkoholisti. Mun vanhemmat on myös eronnu, äiti hylkäs minut mun ollessa 7v, isä entinen alkoholisti, oon ollu huostaanotettuna, mua on kiusattu. Rankkojen taustojemme vuoksi pystyttiin hyvin myös ymmärtämään toisiamme ja tukemaan toisiamme.

Mä oon aina tykänny vanhemmista pojista/miehistä ja haaveillu myös tulevani nuorena äidiksi, mutta sitä ennen haluaisin seurustella vuosia ja mennä naimisiin ennen lapsen syntymää. Uskon että juuri tämän miehen kanssa se kaikki voisi onnistua! Oon aatellu että esikoisen syntyessä, mie oisin 22v ja mies 34v, ne ois hyvät iät meille molemmille, 20-21vuotiaana menisin naimisiin...

Jännä nähdä teidän muiden mielipiteitä, vaikka lopulliset päätökset teenkin itse, toivottavasti en nyt kuitenkaan kauheasti saisi mitään paskaa niskaan vaan joku muukin voisi nähdä että tästä voisi kehkeytyä jotain ja kunnioittaa myös mun toiveita nuoresta äitiydestä yms, tiijän että meidän suhde on jollakin tavalla erilainen, mutta just sitä minä oonkin halunnu mun elämään, jotain erilaista, mikä kolahtais oikeen kunnolla ja mä uskon et tää mies on minun sielunkumppani ... <3 tuutte näkee vielä ;)