Millainen puhenopeus teillä on?

Saunavahti-keleFinland

Millainen suullinen ulosanti teillä on, sanojen lähtönopeus, kiihtyvyys?
Kuinka nopeasti puheenne tavoittaa naapurin kun olette avanneet latinaläpenne?
Entä desipelit, matala, hillitty, heti kitarisat kaakkoon ja satakymmenen ulos?
Tuleeko puhetta ja tekstareita ulos 5000 minuuttia kuukaudessa ja lauseita rajattomasti ilman määräaikaista huutoa?
Harkitse itsesi päivittämistä.

81

793

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Minä puhun nopeasti ja en aina jaksa odottaa loppuun saakka oikein hidasta kanssapuhujaa, vaan alan miettiä vastausta jo ennekuin hän on lopettanut.
      Meillä kaikki ovat nopeita puhujia ja saada puheenvuoroa voi tuottaa vaikeuksia ellei pidä puoliaan, varsinkin kun koko jengi on koossa. Kieltä vaihdetaan läsnäolevien henkilöiden mukaan; joskus minulla menee kyllä piuhat sekaisin ja puhun väärää kieltä väärälle henkilölle....esim. suomea pojalle tai espanjaa lutuselle, mutta ei se haittaa....
      ***
      Kirjoitan myös nopeasti ja harkitsematta tarkkaan mitä kirjoitan enkä koskaan lue uudelleen mitä kirjoitan ennen lähettämistä eteenpäin. Minulla on copyrightomiin kirjoitusvirheisiini, kuten esim. sanojenyhteenkirjoittamiseen. Yrittäkää kestää :)

      • "Paloma.se.co"

        Miksi ihmeessä kommentoit tällaista lasten-kakka-aloitusta?
        Mielestäni sinusta riittäisi parenpaankin.
        Paljonkin parenpaan.
        Vai onko aloitus omasi? :)

        H.


      • NuijaJaTosinuija
        hunksz kirjoitti:

        "Paloma.se.co"

        Miksi ihmeessä kommentoit tällaista lasten-kakka-aloitusta?
        Mielestäni sinusta riittäisi parenpaankin.
        Paljonkin parenpaan.
        Vai onko aloitus omasi? :)

        H.

        Ja opettele itse kirjoittamaan edes suomen kieltä!!!!
        Voisit suoriutua paremmin keskusteluissakin!


      • NuijaJaTosinuija kirjoitti:

        Ja opettele itse kirjoittamaan edes suomen kieltä!!!!
        Voisit suoriutua paremmin keskusteluissakin!

        "NuijaJaTosinuija"

        Minusta Paloma kirjoittaa Suomea hyvin.

        H.


      • hunksz kirjoitti:

        "Paloma.se.co"

        Miksi ihmeessä kommentoit tällaista lasten-kakka-aloitusta?
        Mielestäni sinusta riittäisi parenpaankin.
        Paljonkin parenpaan.
        Vai onko aloitus omasi? :)

        H.

        Ei ole ja olet oikeassa: aloitus on lapsellisesti ja sekavasti muotoiltu, mutta aihe, siis puherytmi ja nopeus ovat kiinnostavia. Katsotaan jos saisimme kaikesta huolimatta asiallista keskustelua aikaan siitä.
        Muistan kun tulimme Ruotsiin v. 87 ja parin kuukauden päästä eka reissulle Suomeen miten melkein nukahdin kuunnellessani uutisia Suomen tv:stä. Niiiiin hitaaasti papat ja mummut haaaastelivat että mielenkiintoni ehti lopahtaa jo ennenkuin he (uutistenlukijat) olivat saaneet sanat ulos suustaan. Mamma sanoi että ne puhuu ihan normaalisti; minä olin omaksunut vieraan puhenopuden.
        Nyt luulen että puheeni on taas hidastunut normaaliin ruotsalaiseen puherytmiin.


      • Paloma.se.co kirjoitti:

        Ei ole ja olet oikeassa: aloitus on lapsellisesti ja sekavasti muotoiltu, mutta aihe, siis puherytmi ja nopeus ovat kiinnostavia. Katsotaan jos saisimme kaikesta huolimatta asiallista keskustelua aikaan siitä.
        Muistan kun tulimme Ruotsiin v. 87 ja parin kuukauden päästä eka reissulle Suomeen miten melkein nukahdin kuunnellessani uutisia Suomen tv:stä. Niiiiin hitaaasti papat ja mummut haaaastelivat että mielenkiintoni ehti lopahtaa jo ennenkuin he (uutistenlukijat) olivat saaneet sanat ulos suustaan. Mamma sanoi että ne puhuu ihan normaalisti; minä olin omaksunut vieraan puhenopuden.
        Nyt luulen että puheeni on taas hidastunut normaaliin ruotsalaiseen puherytmiin.

        "Paloma.se.co"

        Miksi ihmeessä alennuit kommentoimaan itsellesi?

        H.


      • hunksz kirjoitti:

        "Paloma.se.co"

        Miksi ihmeessä alennuit kommentoimaan itsellesi?

        H.

        ...sinäkin alennuit...

        H.


      • Heikunkeikku
        Paloma.se.co kirjoitti:

        Ei ole ja olet oikeassa: aloitus on lapsellisesti ja sekavasti muotoiltu, mutta aihe, siis puherytmi ja nopeus ovat kiinnostavia. Katsotaan jos saisimme kaikesta huolimatta asiallista keskustelua aikaan siitä.
        Muistan kun tulimme Ruotsiin v. 87 ja parin kuukauden päästä eka reissulle Suomeen miten melkein nukahdin kuunnellessani uutisia Suomen tv:stä. Niiiiin hitaaasti papat ja mummut haaaastelivat että mielenkiintoni ehti lopahtaa jo ennenkuin he (uutistenlukijat) olivat saaneet sanat ulos suustaan. Mamma sanoi että ne puhuu ihan normaalisti; minä olin omaksunut vieraan puhenopuden.
        Nyt luulen että puheeni on taas hidastunut normaaliin ruotsalaiseen puherytmiin.

        "Paloma..."
        Muistan kun "sata vuotta" sitten oltiin perheen kanssa Kanarialla. Siellä espanjalainen myyjä innostui aivan valtavasti, kun kuuli, että olemme Suomesta. Hän alkoi puhumaan suomea NIIIIIIN nopeassa tempossa, että piti korvaläpysköjä höröttää satasella, että olisi saanut puheensorinasta tallennettua edes osan lauseitten sanoista. Kukaan suomalainen ei varmaankaan koskaan ikinä oppisi puhumaan niin nopeaan. Myyjän puhe kuulosti koommilliselta.
        Mietin tässä, että niinköhän nopiaatte sinäkin oot puhunut:)


      • hunksz kirjoitti:

        "Paloma.se.co"

        Miksi ihmeessä alennuit kommentoimaan itsellesi?

        H.

        Nyt olen ihan ymmälläni.
        Vastasin SINUN kommenttiisi; olenko minä nyt sinä.
        Aloitus ei tietenkään ole minun; minä enedes osaisi kirjoittaa noin lapsellisesti.


      • ent.siivoojaparka
        Paloma.se.co kirjoitti:

        Ei ole ja olet oikeassa: aloitus on lapsellisesti ja sekavasti muotoiltu, mutta aihe, siis puherytmi ja nopeus ovat kiinnostavia. Katsotaan jos saisimme kaikesta huolimatta asiallista keskustelua aikaan siitä.
        Muistan kun tulimme Ruotsiin v. 87 ja parin kuukauden päästä eka reissulle Suomeen miten melkein nukahdin kuunnellessani uutisia Suomen tv:stä. Niiiiin hitaaasti papat ja mummut haaaastelivat että mielenkiintoni ehti lopahtaa jo ennenkuin he (uutistenlukijat) olivat saaneet sanat ulos suustaan. Mamma sanoi että ne puhuu ihan normaalisti; minä olin omaksunut vieraan puhenopuden.
        Nyt luulen että puheeni on taas hidastunut normaaliin ruotsalaiseen puherytmiin.

        Missäs sitä niin nopeasti puhutaan ihan yleisesti ja kaikki?
        Kyllä suomenkieltäkin kuulee joskus puhuttavan niin nopeaan, ettei meinaa aivot perässä pysyä. Luulen, että suomalaiset uutistenlukijat on oikein kurssitettu puhumaan hitaasti ja selvästi, ettei mene mitään ohi. Niinhän ruotsalaiset uutistenlukijatkin puhuvat paljon hitaammin kuin mitä tuolla kadulla kuulee ruotsia.

        Latinoilla taas on se oma säkättävä tyylinsä ja sitten, kun puhuvat ruotsia vielä murtaen, niin ei siitä ota selvää, mitä ne haluavat sanoa.
        Miten usein minultakin on kysytty; förstår du svenska? Kun myöntää ymmärtävänsä, niin sitten alkaa omalla kielellään murtaen tulemaan sellaista nopeaa sönkötystä, mistä en ymmärrä yhtään mitään. Kun alkaa utelemaan tarkemmin, että mitä sinulla nyt sitten oli asiaa, niin sanotaan hyvin syyttävän näköisenä; du sa du förstår svenska.
        Njaa, joo. Svenska förstår jag, men prata svenska då.


      • Heikunkeikku kirjoitti:

        "Paloma..."
        Muistan kun "sata vuotta" sitten oltiin perheen kanssa Kanarialla. Siellä espanjalainen myyjä innostui aivan valtavasti, kun kuuli, että olemme Suomesta. Hän alkoi puhumaan suomea NIIIIIIN nopeassa tempossa, että piti korvaläpysköjä höröttää satasella, että olisi saanut puheensorinasta tallennettua edes osan lauseitten sanoista. Kukaan suomalainen ei varmaankaan koskaan ikinä oppisi puhumaan niin nopeaan. Myyjän puhe kuulosti koommilliselta.
        Mietin tässä, että niinköhän nopiaatte sinäkin oot puhunut:)

        :))
        Emmä tiedä.
        Niin vissiin.
        Muistan vain eka Ahvenanmaanristeilyn Tukholmasta keväällä -87, toisen suomalais-kolumbialaisenperheen kanssa. Olimme juuri tulleet USA:sta ja kailotimme niin kovalla äänellä espanjaa, suomea ja englantia (kolme aikuista ja kolme lasta) että koko ravintolan osasto tyhjeni ympäriltämme. Meillä oli hauskaa :)


      • jotain.osaat
        Paloma.se.co kirjoitti:

        Nyt olen ihan ymmälläni.
        Vastasin SINUN kommenttiisi; olenko minä nyt sinä.
        Aloitus ei tietenkään ole minun; minä enedes osaisi kirjoittaa noin lapsellisesti.

        Osaat kuitenkin mollata aloitusta typerästi.


      • jotain.osaat kirjoitti:

        Osaat kuitenkin mollata aloitusta typerästi.

        "kun olette avanneet latinaläpenne?
        Entä desipelit, matala, hillitty, heti kitarisat kaakkoon ja satakymmenen ulos?"
        Aikuisenihmisen harkittua puhetta???


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Missäs sitä niin nopeasti puhutaan ihan yleisesti ja kaikki?
        Kyllä suomenkieltäkin kuulee joskus puhuttavan niin nopeaan, ettei meinaa aivot perässä pysyä. Luulen, että suomalaiset uutistenlukijat on oikein kurssitettu puhumaan hitaasti ja selvästi, ettei mene mitään ohi. Niinhän ruotsalaiset uutistenlukijatkin puhuvat paljon hitaammin kuin mitä tuolla kadulla kuulee ruotsia.

        Latinoilla taas on se oma säkättävä tyylinsä ja sitten, kun puhuvat ruotsia vielä murtaen, niin ei siitä ota selvää, mitä ne haluavat sanoa.
        Miten usein minultakin on kysytty; förstår du svenska? Kun myöntää ymmärtävänsä, niin sitten alkaa omalla kielellään murtaen tulemaan sellaista nopeaa sönkötystä, mistä en ymmärrä yhtään mitään. Kun alkaa utelemaan tarkemmin, että mitä sinulla nyt sitten oli asiaa, niin sanotaan hyvin syyttävän näköisenä; du sa du förstår svenska.
        Njaa, joo. Svenska förstår jag, men prata svenska då.

        Latinojen "säkättävä" puhe johtuu espanjan kielen puherytmistä ja etenkin äänteiden lyhyestä kestosta. Sinulle se on "säkätystä",
        heille sinun puheesi on laahaavaa venyttelyä ja laulamista.


      • NuijaJaTosiNuija
        hunksz kirjoitti:

        "NuijaJaTosinuija"

        Minusta Paloma kirjoittaa Suomea hyvin.

        H.

        Ja ymmärryksessäkin on jotain pahasti vialla. Vaikkei se mikään uutinen enää ole. Kommentti oli osoitettu sinulle itsellesi, siis palstan hunkszukalle. - Sinun kannattaisi opetella kirjoittamaan suomen kieltä. Voisit ymmärtääkin paremmin!


      • ent.siivoojaparka
        Paloma.se.co kirjoitti:

        Latinojen "säkättävä" puhe johtuu espanjan kielen puherytmistä ja etenkin äänteiden lyhyestä kestosta. Sinulle se on "säkätystä",
        heille sinun puheesi on laahaavaa venyttelyä ja laulamista.

        """heille sinun puheesi on laahaavaa venyttelyä ja laulamista."""

        Niinkö ne ovat minusta sinulle sanoneet? Enhän minä edes osaa laulaa.

        Sitähän minä justiinsa yritin tolkuttaa sinulle, että he puhua säkättävät muitakin kieliä sillä omalla säkättävällä tyylillään, mikä on heidän omalle kielelleen ominaista. Mutta eihän espanjaa ja ruotsia kuulu samalla rytmillä puhua, jos haluaa tulla ymmärretyksi. Ne ovat kaksi ihan eri kieltä ja Ruotsissa puhutaan ruotsia (tai suomea) eikä espanjaa.
        Jos latinoista kuulostaa laahaavalta meidän kielemme, niin se on heidän oma ongelmansa. Nyt ollaan Ruotsissa eikä Etelä-Amerikassa.


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        """heille sinun puheesi on laahaavaa venyttelyä ja laulamista."""

        Niinkö ne ovat minusta sinulle sanoneet? Enhän minä edes osaa laulaa.

        Sitähän minä justiinsa yritin tolkuttaa sinulle, että he puhua säkättävät muitakin kieliä sillä omalla säkättävällä tyylillään, mikä on heidän omalle kielelleen ominaista. Mutta eihän espanjaa ja ruotsia kuulu samalla rytmillä puhua, jos haluaa tulla ymmärretyksi. Ne ovat kaksi ihan eri kieltä ja Ruotsissa puhutaan ruotsia (tai suomea) eikä espanjaa.
        Jos latinoista kuulostaa laahaavalta meidän kielemme, niin se on heidän oma ongelmansa. Nyt ollaan Ruotsissa eikä Etelä-Amerikassa.

        Joo joo, mitä tosta turhaan edes jatkaa. Kulttuurirelativismi koskee myös lingvistiikkaa ja sisäänpäin lämpiävä asenteesi tekee kaiken keskustelun lähes mahdottomaksi.
        Sinulla on epämiellyttävä tapa puhua alentavasti tai halveksuvasti muiden kansojen tavoista, jopa heidän puhetyylistään, joka ei passaa sinun hienostuneeseen korvaasi. Suomenkielinen korostus tai aksentti ei ole yhtään sen kauniimpaa tai helpompaa...ellei itse satu olemaan suomalainen.
        Henkilökohtaisesti tykkään että kaikki voimakkaat ulkomaalaiset korostukset vaikeuttavat ymmärtämistä, arabian äänteiden vähyys, espanjan lyhyet äänteet ja umlautin täydellinen puuttuminen, kiinan, japanin ja korean intonaation erilaisuus....esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin.


      • OnneksiEnOllutASiellä
        Paloma.se.co kirjoitti:

        :))
        Emmä tiedä.
        Niin vissiin.
        Muistan vain eka Ahvenanmaanristeilyn Tukholmasta keväällä -87, toisen suomalais-kolumbialaisenperheen kanssa. Olimme juuri tulleet USA:sta ja kailotimme niin kovalla äänellä espanjaa, suomea ja englantia (kolme aikuista ja kolme lasta) että koko ravintolan osasto tyhjeni ympäriltämme. Meillä oli hauskaa :)

        Ja piditte kovaa meteliä täysin muista ihmisistä piittaamatta. Kutsutaanko sitä sivistykseksi?


      • ent.siivoojaparka
        OnneksiEnOllutASiellä kirjoitti:

        Ja piditte kovaa meteliä täysin muista ihmisistä piittaamatta. Kutsutaanko sitä sivistykseksi?

        Kyllä hän nyt varmaan on oppinut jo ihmisten tavoille uudestaan, mutta pitää ymmärtää, että kun ihminen niinkin kauan on asunut sivistyksen ulkopuolella villikansan joukossa, niin ne tavat tarttuvat.
        Sellaisiahan ne ovat latinot(kin) aluksi huutajia kaikki tänne sivistyksen pariin tultuaan aivan kuin toiset olisivat kuulovammaisia. Kuulovammaiseksi niitten kanssa helposti meinaa tullakin, kun joku ihan korvan juuressa päästää äänensä valloilleen ja alkaa keskustelemaan kadun toisessa päässä olevalle.


      • mikäliekään
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Kyllä hän nyt varmaan on oppinut jo ihmisten tavoille uudestaan, mutta pitää ymmärtää, että kun ihminen niinkin kauan on asunut sivistyksen ulkopuolella villikansan joukossa, niin ne tavat tarttuvat.
        Sellaisiahan ne ovat latinot(kin) aluksi huutajia kaikki tänne sivistyksen pariin tultuaan aivan kuin toiset olisivat kuulovammaisia. Kuulovammaiseksi niitten kanssa helposti meinaa tullakin, kun joku ihan korvan juuressa päästää äänensä valloilleen ja alkaa keskustelemaan kadun toisessa päässä olevalle.

        Jos hän on löytänyt puuttuvan umlautin ;)))


      • mikäliekään kirjoitti:

        Jos hän on löytänyt puuttuvan umlautin ;)))

        Nimimerkistäsi päätellen olet pihalla kuin lumiukko.
        Umlautilla oikeestaan tarkoitin vain näitä meidän pisteillä kruunattuja vokaaleja ja y:tä.
        Mutta myöskään siirtymää ei vastaavasti ole takavokaaleista etuvokaaleihin. Espanjankielessä lausutaan vain viisi vokaalia: a, e, i, o ja u.
        Arabiassa (olen kuullut kerrottavan) vokaaleja on vieläkin vähemmän.
        https://fi.wikipedia.org/wiki/Umlaut


      • Paloma.se.co kirjoitti:

        Nimimerkistäsi päätellen olet pihalla kuin lumiukko.
        Umlautilla oikeestaan tarkoitin vain näitä meidän pisteillä kruunattuja vokaaleja ja y:tä.
        Mutta myöskään siirtymää ei vastaavasti ole takavokaaleista etuvokaaleihin. Espanjankielessä lausutaan vain viisi vokaalia: a, e, i, o ja u.
        Arabiassa (olen kuullut kerrottavan) vokaaleja on vieläkin vähemmän.
        https://fi.wikipedia.org/wiki/Umlaut

        Ehkä hän ajatteli että se on joku Pokemon :))


      • Anonyymi
        hunksz kirjoitti:

        "Paloma.se.co"

        Miksi ihmeessä kommentoit tällaista lasten-kakka-aloitusta?
        Mielestäni sinusta riittäisi parenpaankin.
        Paljonkin parenpaan.
        Vai onko aloitus omasi? :)

        H.

        Onko tämä sama nimimerkki joka aukoo päätään muuallakin keskustelupalstoilla.


    • Heikunkeikku

      Puhenopeus on normaali. Puheeni ei tavoita naapuria, kosksa en harrasta huutamista.
      Jos kiukustun, niin mieluummin mykkyynnyn (mykkä). Jos minulle alettaisiin huutamaan, niin sanoisin, että näköjään olet nyt niin tuohduksissasi, että on turha keskustella. Keskustellaan sitten myöhemmin, kun puhe on normaali.
      Eli hillitty hillitty oon. On myös malttia kuunnella, mitä toisella on asiaa. Jos minut kesken puheen keskeytetään tosta noin vaan, niin saatan kysyä, että miksi keskeytät koko ajan. Tai voisin sanoa, että noh puhu sinä nyt sitten loppuun ja minä sitten sen jälkeen ja pyydän ettei keskeytetä.

    • itityityity

      Kiihtyvyys nollasta sataan 5 sekkaa

    • savolais.akka

      Puheen nopeudesta johtuen jää ymmärtäminen kuulijalle etenkin hämäläisille savolaista ei näy mailla eikä halmeilla enään jolloin hämis huuli pyöreenä tulee tajuihin.

      • PakenisinItsekin

        Jos höpöttää yhtä sekavasti kuin kirjoittaa, aidot kuuntelijat voivat olla vähissä. Ellei oikeasti ole jotain tärkeää ja erityisen mielenkiintoista kerrottavaa, veikkaan, ettei yllä kirjoittanutta savolais.akkaa kukaan jaksa kauaa kuunnella - puhumisen vauhdistaan riippumatta. En ihmettele, että kuulijat pakenevat paikalta.


    • LikiTäydellinen

      Hallitsen sekä suullisen että kirjallisen esityksen erinomaisesti, erityisen hyvin suomenkielellä. Puhenopeus voi vaihdella paljonkin tilanteesta ja esityksestä riipuen. Osaan myös vaieta ja ottaa sekä tilanteen että yleisön hallintaani. Kokemusta on ehtinyt kertyä vuosien varrella.

    • ent.siivoojaparka

      Luulisin minulla olevan aika normaali puherytmi. Vaikea itse arvioida.
      En säkätä niinkuin niittokone, enkä ihan niin harvakseen puhu, että toinen ehtisi unohtaa edellisen sanan, minkä olen sanonut.
      Yleensä ainakin vastaan, kun kysytään, jos en niin muuta puhuisikaan.
      Silloin, kun tapaan kovasti omaan ääneensä ihastuneita, niin pysyn aivan mielellään hiljaakin vaatimatta puheenvuoroa. Aina vaan ei jaksa keskittyä kuuntelemaan oikein huolella sellaista, jonka suu käy non stoppina tyhjäkäyntiä. Silloin pakenen aika pian omiin maailmoihini ja annan toisen hulpattaa omiaan.

    • mimmimum-..mi
    • expimot

      Olen aina ollut nopea puhumaan, mutta nyt vanhemmiten tempo on onneksi hieman hidastunut. Tosin toisinaan huomaan että ajatus kulkee niin paljon puhetta edellä, että saatan hymyillä tai nauraa asialle joka tulee suustani ulos vasta kohta.

      Muistan ainakin Jouko Turkalla olleen samanlainen tapa.

      • ent.siivoojaparka

        Oletko tosiaankin joskus pystynyt puhumaan samaa vauhtia kuin ajattelet?
        Minusta se kuulostaa paljon erikoisemmalta kuin se, että ajatukset kulkevat paljon puhetta edellä.


    • Takkuava, kaksikielisyys tuottaa haasteita. Koetan pitää kummatkin kielet puhtaana, mutta valitettavasti ruotsinkieli täyttyy suomenkielisillä sanoilla ja toisinpäin. Saatan sotkea englantiakin joukkoon jos se ilmaisu tulee nopeammin. Ei pitäisi, se on pelkkää laiskuutta, ja huomaan että pahemmin vaan sekoittuu jos en pinnistä.

      Kirjoittaminen on nopeampaa, ja kivempaa kun voi peruuttaa.

      • expimot

        "kivempaa kun voi peruuttaa.."

        Niin, paitsi kun olet kerinnyt painaa "lähetä".
        Sen jälkeen se onkin netissä forev... anteeksi ikuisesti.


      • expimot kirjoitti:

        "kivempaa kun voi peruuttaa.."

        Niin, paitsi kun olet kerinnyt painaa "lähetä".
        Sen jälkeen se onkin netissä forev... anteeksi ikuisesti.

        Joo, tru...totta tuo. Nähnyt joskus jonkun nörden peräti vetämässä netin uumenista vuosia jo poistuneena olleen profiilikuvan. Että vaikka ite poistelee, siellä jossain välimuistista kaikki löytyy.

        Olisipa mullakin sellainen.


    • Paljon ihmisiä joilta ei saa suunvuoroa. Sisarelta pitää pyytää, hän on niin vilkas. Tuttavapiirissä pari jatkuvasti äänessäolevaa, heidän seurassaan melko toivotonta saada puheenvuoro. Ne jotka pitävät taukoamatonta esitelmää katkaisen tarkoituksellisesti vaitioloni, alkamalla keskustelun viereisen puheterrorismin uhrin kanssa, ihan muista asioista. Ei seurustelu ryhmässä ole sitä että yksi puhuu kokoajan. Minua kuunnellaan kyllä, rauhallisesti ja selkeästi puhun. Olen vakuuttava puhuja, minusta sanottu.

    • Minä olin kyllä otettu kun huvikseni kuuluttelin englanniksi pyöräilyareenalla Panamerican kisoissa v. 1971 Calissa (sulhaseni oli pääkuuluttaja) ja järjestäjät tykkäsivät että ääneni sopi erittäin hyvin kuuluttamiseen: he pyysivät minua kuuluttamaan englanniksi saman mikä ensin kuulutettiin espanjaksi, minkä teinkin. Mahtava tunne kun saa kuuluttaa esim. jostain kisaennätyksestä ja sitten monikymmentuhanstinen yleisö puhkeaa aploodeihin.

      • minäolenminävieläkin

        No tulihan se sieltä, tämänkin aloituksen pointti.


      • Paloma, kävelen melkein päivittäin juna-aseman ohi, ja joskus miettinyt että mahtaa olla aika siistiä kuulla äänensä, tuhansista megafooneista ympäri maan :)


      • Heikunkeikku

        "Paloma.."
        Aikamoisen Rrrrrohkea nainen olet ollut (varmaan vieläkin) jos oot monikymmentuhantisen yleisön edessä kuuluttanut englannin kielellä, joka ei alkujaan ees ole sinun äidinkielesi.
        Plussan lykkään sulle. Harva ihminen rohekenisi avata suunsa vastaavassa tilanteessa.
        Älkäätte unohtako sitte, että oon minäkin tanssinut balettia kaksistaan Jorma Uotisen kaa yleisön eessä, että en minäkään nyt sentäs mikään vainen vaan ole:)


      • expimot
        Heikunkeikku kirjoitti:

        "Paloma.."
        Aikamoisen Rrrrrohkea nainen olet ollut (varmaan vieläkin) jos oot monikymmentuhantisen yleisön edessä kuuluttanut englannin kielellä, joka ei alkujaan ees ole sinun äidinkielesi.
        Plussan lykkään sulle. Harva ihminen rohekenisi avata suunsa vastaavassa tilanteessa.
        Älkäätte unohtako sitte, että oon minäkin tanssinut balettia kaksistaan Jorma Uotisen kaa yleisön eessä, että en minäkään nyt sentäs mikään vainen vaan ole:)

        Mä olen soittanut bändini kanssa telkkarissa ja kerran Ruben Stiller kysyi multa kadulla "mitä et voisi antaa anteeksi?". Sekin näytettiin telkkarissa.


      • hmp.f kirjoitti:

        Paloma, kävelen melkein päivittäin juna-aseman ohi, ja joskus miettinyt että mahtaa olla aika siistiä kuulla äänensä, tuhansista megafooneista ympäri maan :)

        lentokentillä aina pienenä palomana (tai siis nuorempana) ajattelin miten somaa olisi saada kuulla äänensä kaiuttimista neljällä eri kielellä..."ladies and gentlemen, last call flight number bla bla bla to Timbuktu..."
        on siinä se oma viehätyksensä


      • Heikunkeikku
        expimot kirjoitti:

        Mä olen soittanut bändini kanssa telkkarissa ja kerran Ruben Stiller kysyi multa kadulla "mitä et voisi antaa anteeksi?". Sekin näytettiin telkkarissa.

        Hieno juttu:) Ookko ylypiä häh:)
        No mitä vastasit, että mitä et voisi antaa anteeksi? Jos sen oot telkkarissa sanonut, niin hyvin voit sen sanoa nytkin. Joo, alkoi pikkusen vaivaamaan.
        Telkkarissa oon minäkin ollut. Noh, en sentäs majaillut alvariin, vaan pari kertaa norkoillut. Ekalla kerralla tahdottiin kuvata mua aittan nurkalla siks, koska ohjaajan mielestä mun hiukset olivat niin hienot (väriltään).
        Toka kerta oli (noin puolitoista vuotta sitten telkkarissa esitetty) dokumentti. Annoin vanhoja kaitafilmejä lainaksi ja niistä otettiin otoksia siihen dokumenttiin.
        Meidän tanskandoggitkin siellä kirmaili sata mittarissa. Kun ilmoitettiin, koska se telkkarissa näytetään, niin oijeeee ku teki mieli täälä palstalla siitä mainita. En kuitenkaan rohjennut.


      • Heikunkeikku kirjoitti:

        "Paloma.."
        Aikamoisen Rrrrrohkea nainen olet ollut (varmaan vieläkin) jos oot monikymmentuhantisen yleisön edessä kuuluttanut englannin kielellä, joka ei alkujaan ees ole sinun äidinkielesi.
        Plussan lykkään sulle. Harva ihminen rohekenisi avata suunsa vastaavassa tilanteessa.
        Älkäätte unohtako sitte, että oon minäkin tanssinut balettia kaksistaan Jorma Uotisen kaa yleisön eessä, että en minäkään nyt sentäs mikään vainen vaan ole:)

        Olin vain 22 vuotta silloin eikä minua kauheesti peloittanut mikään silloin. Englanninkielen taitonikin oli ihan uunituoretta....ja ei mitään niin ihmeellistä. Olimme kuitenkin pestautuneet virallisiksi tulkeiksi ja kielenkääntäjiksi näihin suuriin arvokilpailuihin ja oli se hieno kokemus.
        Toinen samantapainen juttu oli muutama vuosi sen jälkeen kun olimme virallisia Suomen edustajia (delegaatteja) uinnin mm-kisoissa entisessä kotikaupungissani. Uimajoukkue tosi koostui vain yhdestä uinmarista, plus hierojasta, valmentajasta ja parista muusta tukihenkilöstä. Mutta saimme kantaa lippua ja olla mukana kaikissa tilaisuuksissa.


      • expimot kirjoitti:

        Mä olen soittanut bändini kanssa telkkarissa ja kerran Ruben Stiller kysyi multa kadulla "mitä et voisi antaa anteeksi?". Sekin näytettiin telkkarissa.

        En tiennytkään että sulla on bandi. Wow.
        Millasta musiikkia soitatte?


      • Heikunkeikku
        Paloma.se.co kirjoitti:

        Olin vain 22 vuotta silloin eikä minua kauheesti peloittanut mikään silloin. Englanninkielen taitonikin oli ihan uunituoretta....ja ei mitään niin ihmeellistä. Olimme kuitenkin pestautuneet virallisiksi tulkeiksi ja kielenkääntäjiksi näihin suuriin arvokilpailuihin ja oli se hieno kokemus.
        Toinen samantapainen juttu oli muutama vuosi sen jälkeen kun olimme virallisia Suomen edustajia (delegaatteja) uinnin mm-kisoissa entisessä kotikaupungissani. Uimajoukkue tosi koostui vain yhdestä uinmarista, plus hierojasta, valmentajasta ja parista muusta tukihenkilöstä. Mutta saimme kantaa lippua ja olla mukana kaikissa tilaisuuksissa.

        Kivoja muisteloita.
        Minullakin on monia muisteloita, jotka ovat hautautuneet johonkin ties minne, eikä niitä ajattele piiiiiitkiiiin aikoihin. Ei edes muista niitä. Sitten joku sanoo tai kirjoittaa jotakin ja niin vaan yhtäkkiä sieltä "ties mistä" putkahtaa esiin ne tutut tapahtumat kirkkaana muistona, kuin olisivat eilen tapahtuneet. Hiton kivaa, kun ne putkahdukset aina piipahtelee täs päiväs.


      • Heikunkeikku kirjoitti:

        Kivoja muisteloita.
        Minullakin on monia muisteloita, jotka ovat hautautuneet johonkin ties minne, eikä niitä ajattele piiiiiitkiiiin aikoihin. Ei edes muista niitä. Sitten joku sanoo tai kirjoittaa jotakin ja niin vaan yhtäkkiä sieltä "ties mistä" putkahtaa esiin ne tutut tapahtumat kirkkaana muistona, kuin olisivat eilen tapahtuneet. Hiton kivaa, kun ne putkahdukset aina piipahtelee täs päiväs.

        Minullekin tuli mieleen toi kuuluttaminen kun joku otti ja kehaisi omia puhetaitojaan :) Että joo, olenhan minäkin: Olin muuten puhetaidon kurssilla collegessa USA:ssa ja meillä oli tosi kriittinen profe mutta ei se koskaan ollut pahemmin minun kimpussani. Mutta kyllä oli minullakin perhosia masussa kun piti pitää puheita kurssitovereille kielellä joka oli heidän äidinkielensä, ei minun. Julkinen puhuminen on vaativa asia ja monet tutisivat kuin haavanlehdet kun niiden vuoro tuli. Minäkin pelkäsin, mutta suomalaisella sisulla....


      • expimot
        Heikunkeikku kirjoitti:

        Hieno juttu:) Ookko ylypiä häh:)
        No mitä vastasit, että mitä et voisi antaa anteeksi? Jos sen oot telkkarissa sanonut, niin hyvin voit sen sanoa nytkin. Joo, alkoi pikkusen vaivaamaan.
        Telkkarissa oon minäkin ollut. Noh, en sentäs majaillut alvariin, vaan pari kertaa norkoillut. Ekalla kerralla tahdottiin kuvata mua aittan nurkalla siks, koska ohjaajan mielestä mun hiukset olivat niin hienot (väriltään).
        Toka kerta oli (noin puolitoista vuotta sitten telkkarissa esitetty) dokumentti. Annoin vanhoja kaitafilmejä lainaksi ja niistä otettiin otoksia siihen dokumenttiin.
        Meidän tanskandoggitkin siellä kirmaili sata mittarissa. Kun ilmoitettiin, koska se telkkarissa näytetään, niin oijeeee ku teki mieli täälä palstalla siitä mainita. En kuitenkaan rohjennut.

        En oo ylpeä, pikemminkin vaivautunut... tai olin, nyt on jo aika hoitanut eikä tunnu enää missään.

        Sanoin Rubenille suunnilleen näin: "ei nyt tule heti mieleen sellaista mitä en voisi antaa anteeksi, mutta mun mielestä Arja Alho pitäisi armahtaa jo". Oli vuosi 1997.

        Niin ja oon mä ollut radiossakin muutaman kerran.


      • expimot
        Paloma.se.co kirjoitti:

        En tiennytkään että sulla on bandi. Wow.
        Millasta musiikkia soitatte?

        Bändi on yhä olemassa, mutta minä en enää ole siinä. Soittelen nykyään vain omaksi ilokseni. Rokkia oon aina soittanut.


      • expimot
        Paloma.se.co kirjoitti:

        Minullekin tuli mieleen toi kuuluttaminen kun joku otti ja kehaisi omia puhetaitojaan :) Että joo, olenhan minäkin: Olin muuten puhetaidon kurssilla collegessa USA:ssa ja meillä oli tosi kriittinen profe mutta ei se koskaan ollut pahemmin minun kimpussani. Mutta kyllä oli minullakin perhosia masussa kun piti pitää puheita kurssitovereille kielellä joka oli heidän äidinkielensä, ei minun. Julkinen puhuminen on vaativa asia ja monet tutisivat kuin haavanlehdet kun niiden vuoro tuli. Minäkin pelkäsin, mutta suomalaisella sisulla....

        Joo toi julkinen puhuminen on monelle kova paikka.

        Muista yhden työtilaisuuden jossa kaikkien piti esitellä lyhyesti itsensä. Kun tuli yhden kollegan vuoro, hän esittäytyi: "piip piip piip piip...", ilmeisesti vinoili mutisijoille tai jotain. Kun lopetti piippityksensä ja käänsi katseensa seuraavaan, alkoi tämä vuorostaan esitellä itseään. Kukaan ei reagoinut millään tavalla tapahtuneeseen.

        Ihmettelin että mitä äsken tapahtui ja tulin siihen tulokseen, että suurin osa ei edes huomannut että kaveri ei oikeasti puhunut. Ilmeisesti jännittivät niin paljon tilannetta ja omaa vuoroaan että eivät kuulleet muuta.

        ...tai sitten ne muutkin vain ihmettelivät hiljaa tapahtunutta.


      • Heikunkeikku
        Paloma.se.co kirjoitti:

        Olin vain 22 vuotta silloin eikä minua kauheesti peloittanut mikään silloin. Englanninkielen taitonikin oli ihan uunituoretta....ja ei mitään niin ihmeellistä. Olimme kuitenkin pestautuneet virallisiksi tulkeiksi ja kielenkääntäjiksi näihin suuriin arvokilpailuihin ja oli se hieno kokemus.
        Toinen samantapainen juttu oli muutama vuosi sen jälkeen kun olimme virallisia Suomen edustajia (delegaatteja) uinnin mm-kisoissa entisessä kotikaupungissani. Uimajoukkue tosi koostui vain yhdestä uinmarista, plus hierojasta, valmentajasta ja parista muusta tukihenkilöstä. Mutta saimme kantaa lippua ja olla mukana kaikissa tilaisuuksissa.

        Toinen yritys. Vastasin jo, vaan ei lähtenyt lentelemään viesti palstalle.
        Arvelinkin, että olet ollut kovin nuori, mutta siitä huolimatta olet ollut varsin rohkea tyyppi. Rohkeutesi on tuuppinut sinua jos jonnekin. Minusta hyvä asia ja öh kadehdittavaa.


      • Heikunkeikku
        expimot kirjoitti:

        En oo ylpeä, pikemminkin vaivautunut... tai olin, nyt on jo aika hoitanut eikä tunnu enää missään.

        Sanoin Rubenille suunnilleen näin: "ei nyt tule heti mieleen sellaista mitä en voisi antaa anteeksi, mutta mun mielestä Arja Alho pitäisi armahtaa jo". Oli vuosi 1997.

        Niin ja oon mä ollut radiossakin muutaman kerran.

        Jos mä nyt jotakin, niin sä sit taas vetäsisit esille muuta.
        Luovutan. Olishan mulla jotakin vielä, vaan jätän väliin, kun kuiteskin sulla olis parempaa:)
        Mutta mulle jää ilahduttava asia, että voin sanoa keskustelleeni jonkinasteisen julkkiksen kaa :)


      • expimot kirjoitti:

        En oo ylpeä, pikemminkin vaivautunut... tai olin, nyt on jo aika hoitanut eikä tunnu enää missään.

        Sanoin Rubenille suunnilleen näin: "ei nyt tule heti mieleen sellaista mitä en voisi antaa anteeksi, mutta mun mielestä Arja Alho pitäisi armahtaa jo". Oli vuosi 1997.

        Niin ja oon mä ollut radiossakin muutaman kerran.

        Kerro mulle tosta Arja Alhosta.
        Mitä se on tehnyt?


      • Paloma.se.co kirjoitti:

        Kerro mulle tosta Arja Alhosta.
        Mitä se on tehnyt?

        "Paloma.se.co"

        Kuten nainen aina.
        Hän itki.

        H.


      • TosiTylsääOlisi
        hmp.f kirjoitti:

        Paloma, kävelen melkein päivittäin juna-aseman ohi, ja joskus miettinyt että mahtaa olla aika siistiä kuulla äänensä, tuhansista megafooneista ympäri maan :)

        Minusta se olisi todella tylsää. En luovuttaisi ääntäni moiseen käyttöön, en edes kohtuullisen isostakaan rahasummasta.


    • hiljaisuusonpelottavaa

      Moottoriturpa olen ma.

      • Vieläpelottavampaa

        Se on kyllä ihan hirrrveen karrrseeta jos ihminen puhuu vaikka ei ole mitään asiaa.


      • ent.siivoojaparka
        Vieläpelottavampaa kirjoitti:

        Se on kyllä ihan hirrrveen karrrseeta jos ihminen puhuu vaikka ei ole mitään asiaa.

        Joskus tapaa sellaisia ihmisiä, jotka puhuvat taukoamatta, eikä heistä oikein tiedä, ajatteleeko hän vain ääneen vai puhuuko hän minulle, onko sitä toisen kuultavaksi tarkoitettukaan.


    • Mä luin juuri Facesta sellasen viisauden joka oli kuin minua varten sinne laitettu:
      "Harkitse aina ennenkuin vastaat:
      ansaitseeko kysyjä selityksen
      tai vastauksen
      vai ainoastaan ohituksen."

      • ent.siivoojaparka

        Voin hyvin ymmärtää, että se "viisaus" on kuin juuri sinulle muutenkin ihmisiä eriarvoisina pitävänä tarkoitettu.

        Itse taas en voi kuvitellakaan, että minulle olisi ihmisen ansaitsemisesta kiinni niin pieni asia, alentuako vastaamaan hänen kysymykseensä vai ei. Kukaan ei ole minulle niin ala-arvoinen tai vähäpätöinen, että ohittaisin hänen kysymyksensä minulle siksi, että hän ei ole sitä ansainnut.

        Jos jätän kokonaan vastaamatta minulle osoitettuun kysymykseen, mitä hyvin harvoin tapahtuu, niin silloin se johtuu siitä, että kysymys on minulle hankala, liian vaikea, enkä tiedä miten siihen vastaisin tai sitten en edes ole ymmärtänyt kysymystä ja esitän helposti vastakysymyksen, mitä hän sillä kysymyksellään ajaa takaa.

        Itse kysyjän ansaitsemisella vastaukseen siinä ei ole osaa eikä arpaa.


      • hytinäx1

        Olen käyttänyt tätä facen taktiikkaa iät ja ajat, en suosittele kenellekään. Jos on jotain sanottavaa niin se täytyy sanoa, sekä myös ottaa tila siltä toiselta joka vaan puhuu.
        Kaikki voisi olla toisin kun olisi puhunut ja samalla tullut myös kuulluksi. On se hyvä että nykyajan lapset saavat retoriikka opetusta koulussa ja uskaltavat ottaa paikkansa. Eivät ole enää samanlaisia nynnyjä kuin isovanhempansa.


      • hytinäx1 kirjoitti:

        Olen käyttänyt tätä facen taktiikkaa iät ja ajat, en suosittele kenellekään. Jos on jotain sanottavaa niin se täytyy sanoa, sekä myös ottaa tila siltä toiselta joka vaan puhuu.
        Kaikki voisi olla toisin kun olisi puhunut ja samalla tullut myös kuulluksi. On se hyvä että nykyajan lapset saavat retoriikka opetusta koulussa ja uskaltavat ottaa paikkansa. Eivät ole enää samanlaisia nynnyjä kuin isovanhempansa.

        Minun suurin "heikkouteni" näillä palstoilla on aina ollut liian positiivinen suhtautuminen kanssaihmisiin: uskon aina kaikista vain parasta. Se saa minut vastaamaan kaikenlaisiin kysymyksiin jotka on tarkoitettu vain mollaamaan, ärsyttämään, pilkkaamaan ja olen erinomainen uhri palstakiusaajille, trolleille ja sen sellaisille.

        Vastaan melkein aina kaikille jotka osoittavat sanansa minulle: useat ilkeämieliset letkautukset eivät olisi ansainneet vastausta.
        Sitten taas on kysymyksiä jotka ansaitsevat vastauksen: ehkä lyhyen ja tyhjentävän. Se riittää.'
        Väärinkäsitykset anasiatsevat selittelyn, jos asia sillä voidaan korjata. Jos ei niin tilanteesta tulee todellakin pateettinen ;)

        Elikkä, päinvastoin mitä siivoojaparka yritti sönkätä tossa ylempänä: minun ongelmani ei ole se että pitäisin ihmisiä eriarvoisina. Pikemminkin päinvastoin. Kysymykset jotka minulle esitetään (täällä palstalla) voivat olla hyvinkin eriarvoisia ja ansaita jopa tulla ohitetuiksi. Mun tarvii vielä oppia tän elämän aikana valitsemaan taisteluni.


      • ent.siivoojaparka
        Paloma.se.co kirjoitti:

        Minun suurin "heikkouteni" näillä palstoilla on aina ollut liian positiivinen suhtautuminen kanssaihmisiin: uskon aina kaikista vain parasta. Se saa minut vastaamaan kaikenlaisiin kysymyksiin jotka on tarkoitettu vain mollaamaan, ärsyttämään, pilkkaamaan ja olen erinomainen uhri palstakiusaajille, trolleille ja sen sellaisille.

        Vastaan melkein aina kaikille jotka osoittavat sanansa minulle: useat ilkeämieliset letkautukset eivät olisi ansainneet vastausta.
        Sitten taas on kysymyksiä jotka ansaitsevat vastauksen: ehkä lyhyen ja tyhjentävän. Se riittää.'
        Väärinkäsitykset anasiatsevat selittelyn, jos asia sillä voidaan korjata. Jos ei niin tilanteesta tulee todellakin pateettinen ;)

        Elikkä, päinvastoin mitä siivoojaparka yritti sönkätä tossa ylempänä: minun ongelmani ei ole se että pitäisin ihmisiä eriarvoisina. Pikemminkin päinvastoin. Kysymykset jotka minulle esitetään (täällä palstalla) voivat olla hyvinkin eriarvoisia ja ansaita jopa tulla ohitetuiksi. Mun tarvii vielä oppia tän elämän aikana valitsemaan taisteluni.

        Jaha.
        Nyt aloitkin sitten puhumaan ihan eri asiasta kuin alunperin.

        Nyt puhut kysymyksistä etkä kysyjistä niinkuin siinä facelta lukemassasi sinulle tarkoitetussa "viisaudessa" luki:

        "Harkitse aina ennenkuin vastaat:
        ansaitseeko kysyjä selityksen
        tai vastauksen
        vai ainoastaan ohituksen."

        Minusta jokainen kysyjä, naamaan tai nimeen katsomatta, on ansainnut jonkunlaisen vastauksen jo siinä, että esittää kysymyksen.


    • Äänellinen

      Puhun selkeällä ja kuuluvalla äänellä. Artikuloin hyvin enkä kuiskaa ja kähise silloin kun ei ole tarvetta kuiskutella tai olla epäselvä. Saan aika usein kiitosta selkeästä ulosannistani, joskus tosin myös herkkäkorvaisten kauhistelua. Niitten, joiden mielestä ääntä ei saa eikä tule käyttää, koska se pitää piilottaa ja pana vakan alle niin kuin kaikki muutkin Luojan lahjat.

      • siis-naapurit-herää

        korppis on kova huutamaan niin se kehuu kun saa orkun


      • hytinäx1

        Jopa poliittisessa keskustelussa voi erottaa mihin puolueeseen tai aatteeseen puhuja kuuluu. Ainakin täällä oikeistolaiset poliitikot puhuvat hyvin selkeästi ja itsevarmasti vaikka he olisivatkin väärässä.
        Ja täytyy sanoa että Ruotsin aiemmin vihatuimman puolueen puheenjohtajan , saatuaan puhe-ja ilmasiuopetusta, hänen suosionsa senkun vain kasvaa.


    • reppuriika

      Jos pidän puhetta yleisön edessä, niin rytmi on nopeahko. Ääni on melko matala ja ilman mikkiä on hankala saada kuulumaan. Jos alan hidastamaan puhetta, niin juoni ja asia saattaa takkuilla. Jokaisella on yksilöllinen tempo, mutta voi puhetaitoa opetella.
      Itseni on työlästä kuunnella hidasta jaarittelijaa, mutta liian nopea falsettikimittäjäkään ei ole parasta kuultavaa.

    • Ensimmäisen televisiohaastattelun jälkeen pelkäsin, että olen saattanut huiskia käsillä kasvojeni edessä. Vasta ohjelman nähtyäni helpotti, kun käteni näyttivät liikkuvan kohtuullisen rauhallisesti ja paljon kasvoja alempana. Sen jälkeen en ole pelännyt esiintymistä millään foorumilla. Niihin aikoihin suomalaiset pitivät yleensä puhuessa kätensä jotakuinkin paikoillaan.

      Televisiossa ja radiossa olen esiintynyt kohtuullisen harvoin. En ole koskaan halunnut pyrkiä sinne, vaan olen suostunut, koska olen pitänyt asiaa tavalla tai toisella kohtuullisen tärkeänä. Puheen suhteen ei ole tarvinnut jännittää, koska olen aina puhunut selkeästi.

      Muistan jännittäneeni tosissani, kun jouduin kielikurssin päättäjäisissä täysin yllättäen nousemaan lavalle Wienin yliopiston juhlasalissa ja esittämään professorille kiitokset suurena yllätyksenä saamastani palkinnosta saksan kielellä. - Ihan turhaan jännitin. ;)

      • hytinäx1

        Entisessä työpaikassa toimitusjohtajamme kertoi harjoitellevansa puhetta etukäteen kotona peilin edessä ja pyysi myös arvosteluja aviopuolisoltaan. Koskaan hän ei "kylmiltään" tullut henkilökunnan eteen missään palaverissa eikä muuhunkaan työasioita koskevaan tapaamiseen.
        Jos hänet yllätti kysymyksellä, jota hän ei ollut harjoitellut, jäi hän sanattomaksi.


      • O-Orvokki

        Oliko teitä suurikin joukko?


      • OlisiKivaTietää
        hytinäx1 kirjoitti:

        Entisessä työpaikassa toimitusjohtajamme kertoi harjoitellevansa puhetta etukäteen kotona peilin edessä ja pyysi myös arvosteluja aviopuolisoltaan. Koskaan hän ei "kylmiltään" tullut henkilökunnan eteen missään palaverissa eikä muuhunkaan työasioita koskevaan tapaamiseen.
        Jos hänet yllätti kysymyksellä, jota hän ei ollut harjoitellut, jäi hän sanattomaksi.

        Minkä alan yrityksen johtajasta kerroit?


    • Ihmiset ovat erilaisia ja meitä varttuneempia on varmaan monia sellaisia, jotka eivät ole joutuneet koskaan esiintymään ihmisjoukon edessä.

      Oppikoulussa me pidimme jo 10 - 11-vuotiaana luokan edessä esitelmiä erilaisista aiheista ja varmaan jokainen joutui/pääsi ainakin ryhmän mukana esiintymislavallekin. Niitä esitelmiä harjoiteltiin myös kotona joskus vanhempien ja peilin edessä.

      Ennen kulttuurikilpailuja harjoiteltiin myös osaavan valmentajan kanssa.

      Aikuisena en muista kirjoittaneeni esityksiäni sanasta sanaan koskaan, paria poikkeusta lukuunottamatta, kun jouduin käsittelemään uutta aihetta ja sanastoa vieraalla kielellä. Yleensä pohdin asioita, luonnostelen niitä mielessäni ja kirjaan jonkinlaisen yhteenvedon oikeaan järjestykseen paperille. - Nykyisin ei sekään taida olla tarpeen, koska suurempia haasteita ei juurikaan taida olla odotettavissa.

      • ent.siivoojaparka

        Niitä esitelmiä tosiaan jouduttiin pitämään luokan edessä muutamankin kerran vuodessa eri aineitten tunneilla.
        Lisäksi jouduttiin koulussa ja joillakin kursseillakin pitämään extempore esitelmiä. Viisi minuuttia luokan ulkopuolella aikaa valmistautua esitelmään. Oikeastaan ne oli sitä helpointa laatua, kun siinä ei ehtinyt etukäteen jännittämään, eikä vaatimukset olleet niin kovin korkeat aihesisällön suhteen.


    • Aloitukseen,
      Ei ainakaan yhtä nopeaa, kuin tanskalaisella meklarilla, ilmeisesti oma rotu siellä.
      Karjalaista verta on ja puhetta tulee kyllä. Työssäni jouduin puhumaan, mielestäni, siinä punnitaan tietty aitous ns. läsnäolo.
      Joitakin muistopuheita olen myös kirjoittanut ja sitten hautajaisissa puheen pitänyt. Kun suru on luettavissä oman perheen ja saattoväen kasvoista -tilanne on haastava,.
      Lapsen häissä sulhasen äidin puhe oli liikuttava ja hilpeä ym.
      Olen noista kaikista hetkistä kiitollinen ja onnellinen haikeudesta huolimatta- kyllä te tiedätte .......................

      • Joskus puheiden aloittaminen voi tuntua vaikealta, vaikka puhe olisi jo odottamassa taskussa valmiiksi kirjoitettuna. Mieleeni muistui yksi oma kokemukseni muutamien vuosien takaa, kun puheiden pitäminen ei meinannut millään käynnistyä.

        Olin saanut kutsun entisen työpaikkani yhden entisen osakkaan hautajaisiin ja huomasin joutuneeni edustamaan yhdessä yhden DI-kollegan kanssa ko. firman entisiä työntekijöitä. Omistajia ja liiketuttavia tapasimme myös hautajaisissa ja muistotilaisuudessa.

        Koska jouduin ajamaan liki sata kilometriä hautajaisiin, minulla oli hyvää aikaa mietiskellä vainajaa ja häneen liittyviä kuvioita vuosien varrelta. Vainajalla oli ollut paljon erikoisia, mielenkiintoisia kuvioita takanaan, ja olin saanut tutustua myös hänen perheeseensä. Kaikki esille nousseet muistot olivat jollain tapaa positiivisia. Ne alkoivat keskusteluistamme ennen työsuhteeni alkamista ja monenlaisista sekä työhön että yksityisiin kuvioin liittyvistä asioista.

        Kestityksen siirryttyä muistotilaisuudessa kahvitteluvaiheeseen pyydettiin ihmisiä kertomaan omia muistojaan vainajasta. Pitkän hiljaisuuden aikana ehdotin fiksulle DI-kollegalleni, että hän olisi ottanut puheenvuoron. Hän kieltäytyi ja jonkin ajan päästä nousin sitten spontaanisti itse ylös ja kerroin matkalla mieleeni nousseita muisteluksia. Koin, etten varsinaisesti pitänyt puhetta, vaan muistelin mielenkiintoisia asioita vainajasta yhteisten vuosien varrelta. Jotkut kertomani asiat nostivat hymyn kuulijoiden huulille ja välillä kuului pieniä naurahduksiakin.

        Oli mukava huomata, että konstailettoman puheenvuoroni jälkeen monet ihmiset alkoivat kertoa omia muistojaan ja pitää puheitakin.
        Vainajan vaimo kävi kiittämässä minua puheestani. Moni muukin antoi positiivista palautetta ja jotkut halusivat kiittää ja jakaa kanssani mukavia, persoonallisia muistoja, joita puheenvuoroni oli nostanut heidän mieliinsä.

        Ei yhtään hassumpi kokemus, vaikka epäröin ja epäilin ottamaani roolia ko. tilaisuudessa. Joskus spontaani puhe voi olla parempikin kuin hiottu viralliselta kuulostava ja huolellisesti kirjallisesti valmisteltu (muisto)puhe.


      • de-meter
        optimisti-orvokki kirjoitti:

        Joskus puheiden aloittaminen voi tuntua vaikealta, vaikka puhe olisi jo odottamassa taskussa valmiiksi kirjoitettuna. Mieleeni muistui yksi oma kokemukseni muutamien vuosien takaa, kun puheiden pitäminen ei meinannut millään käynnistyä.

        Olin saanut kutsun entisen työpaikkani yhden entisen osakkaan hautajaisiin ja huomasin joutuneeni edustamaan yhdessä yhden DI-kollegan kanssa ko. firman entisiä työntekijöitä. Omistajia ja liiketuttavia tapasimme myös hautajaisissa ja muistotilaisuudessa.

        Koska jouduin ajamaan liki sata kilometriä hautajaisiin, minulla oli hyvää aikaa mietiskellä vainajaa ja häneen liittyviä kuvioita vuosien varrelta. Vainajalla oli ollut paljon erikoisia, mielenkiintoisia kuvioita takanaan, ja olin saanut tutustua myös hänen perheeseensä. Kaikki esille nousseet muistot olivat jollain tapaa positiivisia. Ne alkoivat keskusteluistamme ennen työsuhteeni alkamista ja monenlaisista sekä työhön että yksityisiin kuvioin liittyvistä asioista.

        Kestityksen siirryttyä muistotilaisuudessa kahvitteluvaiheeseen pyydettiin ihmisiä kertomaan omia muistojaan vainajasta. Pitkän hiljaisuuden aikana ehdotin fiksulle DI-kollegalleni, että hän olisi ottanut puheenvuoron. Hän kieltäytyi ja jonkin ajan päästä nousin sitten spontaanisti itse ylös ja kerroin matkalla mieleeni nousseita muisteluksia. Koin, etten varsinaisesti pitänyt puhetta, vaan muistelin mielenkiintoisia asioita vainajasta yhteisten vuosien varrelta. Jotkut kertomani asiat nostivat hymyn kuulijoiden huulille ja välillä kuului pieniä naurahduksiakin.

        Oli mukava huomata, että konstailettoman puheenvuoroni jälkeen monet ihmiset alkoivat kertoa omia muistojaan ja pitää puheitakin.
        Vainajan vaimo kävi kiittämässä minua puheestani. Moni muukin antoi positiivista palautetta ja jotkut halusivat kiittää ja jakaa kanssani mukavia, persoonallisia muistoja, joita puheenvuoroni oli nostanut heidän mieliinsä.

        Ei yhtään hassumpi kokemus, vaikka epäröin ja epäilin ottamaani roolia ko. tilaisuudessa. Joskus spontaani puhe voi olla parempikin kuin hiottu viralliselta kuulostava ja huolellisesti kirjallisesti valmisteltu (muisto)puhe.

        Hautajaispuhe on varmasti niitä vaikeimpia puheita - etenkin jos vainaja on läheinen. Ja yleensä muisteluihin tarvitaan joku joka ikään kuin avaa pään.
        Nyt kun kerroit tuon kokemuksesi, O.O, kahdet hautajaiset muistuivat mieleen.
        Toisissa en liikutukseltani saanut sanaa suustani, eivätkä muutkaan läheiset saaneet. Onneksi vainajan esimies piti tosi kauniin puheen, sellaisen jossa sanottiin olennainen vainajan elämästä ja työstä.
        Ystäväni hautajaisissa pystyin kumma kyllä pitämään puheen ihan "pokkana" tosin valmisteltuna ja paperista luntaten. Ehkä tilannetta helpotti se, että olin tiiviisti mukana hänen viime vaiheissaan ja sain tehdä surutyötä ennen hautajaisia.
        Siskon hautajaisissa olin taas itkijänainen, mitään ei irronnut vaikka kuinka olisin halunnut. Onneksi naispappi oli kuunnellut lankoa tarkasti ja piti hienon puheen.
        Liiallinen tunneherkkyys ei tosiaan ole hyväksi puhujalle.


    • de-meter

      Puhenopeus ? Kai se riippuu tilanteesta. Kotona ja tuttujen kesken voi päästää puheen valloilleen - aika nopeaa se taitaa olla. Kylillä sitten on paras tsekata tilanne, puhua harvakseltaan tai olla vaiti. Kun minulla on aika paljon sinkkututtuja , tuo viimeinen vaihtoehto ei ole edes vaihtoehto..))
      Työelämässä ja maailmanparannusprojekteissa jouduin yleisön eteen, mutta en pidä itseäni hyvänä puhujana. Olen laadultani enempi pohdiskelija ja analyytikko kuin julistaja. Jos jossakin julkisessa roolissa olin kotonani niin se oli kyllä juonto. Tykkään haastatella ihmisiä ja antaa tilaa toisille.
      Politiikassa pyrin aktiivisesti välttelemään mediaa - olin sitä mieltä, että joku toinen oli tietävämpi ja fiksumpi vastaamaan isoihin kysymyksiin. Joskus pyydettiin telkkariin työkuvioihin liittyen, mutta osoitin silloinkin tehtävän toiselle, sellaiselle jolla oli enemmän pyrkyä.
      Tutuille toimittajille oli joskus aktiiviaikana pakko antaa periksi. Niin, että kyllä minut on mainittu valtamediassakin kuvan kanssa ja ilman..)) Onneksi kaikesta tuosta on aikaa ja nobodyna on rento olo...

    • optimisti-orvokki
      Hieno kommentti- nythän on useissakin muistotilaisuuksissa ollut ohjelmaan merkitty muistelu tai vapaa sana, se varmasti helpottaa läheisten ja ystävien oloa - ikäänkuin on käy purkutilaisuudesta , eli vaikutus on pitempiaikainen ja positiivinen.

      de-meter
      Kyllä tuo puheiden pito on aika henkilökohtainen kyky, eikö. Hyvin ymmrrän ettei ole aina halua olla framilla, jos sitä on työssä -

      • de-meter

        kawe@ kirjoittava ihminen - jollaisena itseäni pidän, jos jonakin pidän - ei välttämättä ole hyvä puhuja. Monta kirjailijaa muistan kuulleeni, joilta puhe ei suju hyvin. myöntävät sen
        itsekin. Luulen, että kyse on juuri tuosta liiallisesta tunneherkkyydestä, kyvyttömyydestä sulkea muut kanavat ja keskittyä vain yhteen.
        Tietysti harjoitus tekee mestarin ja onhan monet meidän näyttelijätkin kertoneet vaikeuksistaan tällä saralla.


    • Tuosta puhumisesta kuin otsikossa, seillä kotikylässä Suomessa oli eräs emäntä nopea puhumaan ja kun toinen vastasi hän ei ollut hiljaa vaan sanoi, niin-tuota tuota, jne. kunnes taas voi itse puhua.

    • Anonyymi

      Olen lapsesta asti pitänyt puhumisesta. Isoimpia kiksejä olen saanut puhuessani jossain isossa tilaisuudessa.
      Kerran olin isossa seminaarissa jossa olin paikkaamassa kuuluisaa varsinaista puhujaa joka oli saanut nimellään paljon kuulijoita mutta ei päässyt viisumiongelmien takia maahan.
      Puhun kolmea kieltä. Olen harjoitellut ymmärrettävää puhumista kuten selkosuomea.
      Olen joutunut normielämässä opettelemaan pitämään suuni kiinni ja olla käyttämättä kuuluvaa ääntäni.
      Puhenopeuteeni on vissiin vaikuttanut 25v avioliitto latino-vainmon kanssa?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mielessäni vieläkin T

      Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän
      Ikävä
      38
      1883
    2. Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita

      Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p
      Jyväskylä
      43
      1446
    3. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      6
      1411
    4. Ei luottoa lakko maahan

      Patria menetti sovitun ksupan.
      Suomen Keskusta
      15
      1394
    5. Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?

      Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.
      Ikävä
      1
      1365
    6. Persut petti kannattajansa, totaalisesti !

      Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,
      Maailman menoa
      9
      1356
    7. Sinäkö se olit...

      Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis
      Ikävä
      2
      1337
    8. Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat

      Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin
      Vaipat
      1
      1270
    9. Hyvää yötä ja kauniita unia!

      Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä
      Tunteet
      2
      1210
    10. Lepakot ja lepakkopönttö

      Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta
      5
      1197
    Aihe