Kadutko pettämistä koskaan?

En kadu vaan harkitsen asian enneakolta niin ettei jää tarvetta katumiseen.
Kuinka moni pettäjä katuu pettämisen jälkeen?
– tuo on paha kysymys. Suomessa vioeroon päättyi 13 939 avioliittoa vuodessa joten pettäjiä lienee jo avioliitoissa arviolta 7000/v. Kun joukkoon lasketaan muut liitot ja suhteet niin Suomessa pettämistä katuvia lienee 560 henkilöä/v.

Tajuan loukanneeni entistä puolisoani julmasti kun menin ja petin. Olisin ajan ennen eroa voinut käyttää keskustelemiseen vieraissa juoksemisen sijaan. Mutta en kadu tekemisiäni. Alkoi uusi ja mulle parempi elämä. Uudessa suhteessa yritän tietoisesti välttää edellisen suhteen virheitäni. Hyvin menee, ei kaipuuta entiseen.
Mitä nyt olen ihmisten juttuja kuunnellut, niin kyllä se jätetty on, joka toivoo jättäjän paluuta. Toivoo että katumuksen kautta palaisivat yhteen. Harva palaa. Älä ap turhaan odottele.

Tietysti kadun mitä tein. Mutta toisaalta nyt tiedän kokemuksella mitä paskaa se antoi. En tee samaa enään koskaan. Kuinka typerä on kun huomaa kuinka katala sitä osaa olla kun tilaisuuden saa. Nyt suunta muuttunut täysin. On edelleen kohdattu uusia halukkaita leikkiin mutta nyt se on helppoa sanoa ei. Tuo petoksen tie on täyttä paskaa. Tuskin tuokaan joka alkoi kanssani salaa on tyytyväinen tilanteeseen. Kyyräilemme nyt toisiamme esittäen kuinka kaikki on hyvin ja ohi. Nyt pelkkä kuvan katsominen oksettaa. Enkä edes nyt näe mihin muka ihastuin. Kai se pelkkää seksin himoa oli. Jäipä paskat muistot tuosta ihmisestä samoin itsestä. En tee sitä enään koskaan.

En kadu, kadun sitä että jatkoin suhdetta kiinni jäätyänikin ja annoin ex-vaimoni kohdella minua kuin rikollista.

Se katumus kestää siihen asti, kun arki tulee uuteen suhteeseen ja pitäisi saada vipinää. Ihmisen luonne on mitä on, ei se mihinkään yhdestä sormien polttamisesta muutu.

En kadu mitään.

En kadu miks pitäis. Olen käyttänyt myös kumia joka kerta jos sattuu käymään vielä niinkin että kotona saa mikä on yhtä harvinaista kuin lotossa voittaminen eli ei todennäköistä.

En ole huomannut, että katuminen kuuluisi naisen ominaisuuksiin.

Kadun vain huonoja valintoja elämässä, en seksiä vieraiden kanssa.

Jokainen joka on epärehellinen, häpeää huonoa mainettaan.

En kadu pettämistä, mutta kiinnijäämistä kyllä. Tai lähinnä sitä tuskaa, minkä kiinnijääminen tuotti.

Siinä mielessä kyllä pettämistäkin olen joskus katunut, että se seksi oli älyttömän huonoa, joten en katsonut riskin arvoiseksi.

Kaduttaa kun satutin vaimoani ja hän otti eron. Kaduttaa kun perhe ei asu enää samassa talossa. Kaduttaa kun lapsiin sattuu.

Kyllähän se kadutti kovasti. En edes saanut teosta mitään nautintoa. Olin hyvin ahdistunut ja ajattelin koko ajan, että miksi ihmeessä teen tämän. Jostain syystä en vain voinut olla tekemättä sitä. Tuntui kuin olisin jonkinlainen kone, joka toimii automaattiohjauksella. En kertonut puolisolleni asiasta, koska tiesin että hän ei ikinä ymmärtäisi.
Nyt olen naimisissa toisen henkilön kanssa (jota en ole pettänyt) enkä enää kadu silloista pettämistä samalla tavalla, koska kadun koko avioliittoa, jossa silloin olin. Kadun kyllä itse seksiaktia, mutta en sitä, että petin puolisoani tekemällä sen.

Nuoruudssa kun opiskelujen jälkeen olin reisuuhomissa ja neisllani oli joku meno niin menin asunpaikkani paikalliseen ja seiltä yhden naisen luoke ja seksiä muutaman kerran ja seuraavana päivänä siinä klo10.00 aikoihin naiseni luokse ja naiseni ihmettel ikun en heti ruvennut sektailemaan vaan vasta iltäoäivällä niin snaoin että vähän vasyttää ja kun 4-6 kertaa sekstailee vuorokauden aikana niin lepoa pitää olla välillä. Suhteemme veteli jo viimeisiään johtuen hänen liiallisesta määräilystä. Ei kasuttanut yhtään.

En kadu kuin sitä mix en aikaisemmin jo eronnut. Tein väärin itseäni ja expuolisoani kohtaan. Suhteemme oli tullut tien päähän, tien josta ei päässyt eteenpäin. Rakastuin toiseen jota nyt rakastan ja suhde kestänyt melkein 10 vuotta. Nyt pettäminen ei käy edes mielen vierellä.

Kadun. Kadun enemmän kuin mitään muuta.

Olen yhä yhdessä puolisoni kanssa, mutta mikään ei ole kuin ennen. Nyt tajuan sen, että pettäminen oli kaikista huonoin tapa yrittää ratkaista asiat. Parasta olisi ollut ottaa lusikka kauniseen käteen heti siinä vaiheessa, kun ongelmat alkoivat. Jos siitä ei olisi ollut apua, olisi pitänyt erota mahdollisimman hyvissä väleissä ja lapset huomioon ottaen. Nyt lopputulema oli se, että pettämisen paljastumisen jälkeen erosta olisi tullut todella sotkuinen ja ruma. Haluan olla vielä mieheni kanssa yhdessä ja saada avioliiton toimimaan, mutta ymmärrän että rikoin jotain todella perustavaa ja syvää. Mieheni on sanonut ääneen että hän ei koskaan enää näe minua sellaisena kuin ennen ja että hän ei koskaan enää tule rakastamaan minua samalla tavalla kuin joskus. Elämä on ihan ok ja hyvääkin osittain, mutta se "viattomuus ja taika", mikä on ollut, on kadonnut.

Mieheni sanoi, että yksi ensimmäisiä ajatuksia minun jäätyä kiinni oli se, että pettämistä ei saa koskaan meidän liitosta pois. Se on tehty ja se tulee aina olemaan meidän välillä, vaikka se annettaisiin anteeksi.

Itse häpeän tekojani lopun elämäni. Kun näin, miten mies kärsi ja yritti selvitä siitä paskasta mihin hänet laitoin, tunsin itseni maailman suurimmaksi paskaksi ja maan matoseksi. En osannut missään vaiheessa ajatella, miten paljon satuttaisin. Jotenkin kuvittelin vain että jos jään kiinni, tulee ero tai jatketaan. En ehkä uskaltanut ajatella sitä kaikkea, mikä jää hankaamaan meidän välillemme.

Mies, jonka kanssa petin, on hänkin saanut oman osansa. He olivat mieheni kanssa samaa kaveripiiriä, joka jakaantui niin, että kaikki eivät mahdu enää yhtä aikaa illanviettoihin ja tilaisuuksiin.

Ihan liikaa tuli rikottua vain koska en osannut ottaa ongelmia ajoissa puheeksi.

En kadu, minulla on uusi, parempi elämä ihanan miehen kanssa. Sitä kadun että loukkasin exääni verisesti ja pilasin hänen elämänsä, Niinkuin hän sanoo.
Pettäminen ei ollut edes mitenkään vaikeaa. Entinen puolisoni ei tervehtinyt, halannut tms kun tulin kotiin iltaisin, pysytteli omassa huoneessaan tai korkeintaan kävi huutamassa että missä olen luuhannut kun en ole kotona siivoamassa tai laittamassa ruokaa hänelle... Jos tulin parin päivän työreissulta ja minulla olisi ollut paljon kerrottavaa, mies murjotti ja oli mykkäkakossa pari seuraavaa päivää.
Pitkässä liitossa en ollut pettänyt koskaan aiemmin, eikä ole tarkoitus pettää nykyisessäkään liitossa. Ei pidä paikkaansa, että siitä tulisi tapa.

Kannattaisi miettiä kahteen kertaan sitä pettämistä.
Miltäpä kuulostaisi kuulla uusperheessä toisen lapsilta, kun kutsuvat sinua huoraksi tai joksikin muuksi, haukkuvat lapsiasi. Tätä nimittäin tapahtuu.

Turha se on seksiä pihtaavan puoliskon toista syyttää, antaisi niin ei tapahtuisi vastaavaa...ei kaduta yhtään.

Ja aina se seksi, sekin sujuisi jos osaisitte kuunnella toisianne ja elää moraalista elämää. Sinkkuus on mennyttä silloin kun yhteen muuttaa kumppanin kanssa ja se pitää myös uskoa. Ei lähdetä rallattelemaan kun mieli tekee ja kaikesta puhutaan puolison kanssa. Mikä koti se sellainen on että ovi käy jatkuvasti kun kumpikin menee ja tulee ja kukaan ei tiedä mistään mitään.
Kai alkaa puuttumaan seksin, jos joka ilta toinen katselee kun menet menojasi.

Sama täällä ukon työ yötäpäivä vie seksihalut. Enpä odottele enään...