Oon 16v tyttö. Mulla on ollut jostain seiskaluokalta asti jotenkin epämääräisen outo olo, ikään kuin kaikki ois vain unta. Mulla oli myös yläasteen aikana lievää satunnaisesti esiintyvää alakuloisuutta. Jossain vaiheessa yläastetta rupesin miettimään, että saattaisin olla masentunut. En kuitenkaan puhunut siitä kellekään.
Ysillä alakuloisuutta alkoi olla vähän enemmän, mutta oli kuitenkin vielä hyvin pientä eikä haitannut koulunkäyntiä. Oikeastaan koulu sujui mulla ysin alussa melko hyvin.
Mutta sitten...
Ysin keväällä aloin olla hirveän stressaantunut, enkä jaksanut enää keskittyä koulujuttuihin. Läksyt sain vielä jotenkuten tehtyä, mutta kaiken maailman esitelmät sun muut jäivät aina viime tippaan. Aloin saamaan lähes joka viikko ns. itku/masennuskohtauksia(hermoromahdus?), koska työmäärän suuruus ahdisti mua. Kokeista aloin saada arvosanoiksi lähinnä vain kutosta tai seiskaa, koska en saanut luettua kokeisiin. Mulla alkoi olla myös jonkin verran itsetuhoisia ajatuksia, mutta ne oli vain satunnaisia ja ne lähti yleensä pois kun menin ulos kävelemään.
Kun koulu loppui, olin ihan poikki ja väsynyt ja olin koko kesän ihan apaattinen ja makasin vain sängyssä. En kyennyt enää itkemään vaikka mulla oli paha olla. Joskus heinäkuun puolivälissä viilsin saksilla pienen pintanaarmun mun käsivarteen. Muutaman päivän päästä toistin saman uudestaan ja näin tapahtui useita kertoja.
Lukion alettua aloin viillellä useammin (noin 2-3 kertaa viikossa) ja hieman syvempiä haavoja. Läksyjä en saanut tehtyä millään vaikka koulussa jaksoinkin käydä, ja kokeisiin jäi lukematta. (Onneks vaihdan kymppiluokalle niin ei tarvi enää stressata niin paljoo.) Mulla oli tosi usein huono olla mutta iloisiakin päiviä oli paljon.
Tässä pari kuukautta sitten mulla alkoi mennä vähän paremmin... tai oikeastaan se masentuneisuus alkoi olla sellasta jaksottaista. Eli saatan olla esim 3-5 päivää ihan maassa kunnes taas alan olla vähän ilosempi. Silloinkin kun oon iloinen, niin silloinkin siinä sivussa tuntuu siltä kuin jokin ois pielessä. Oon lapsesta asti ollut kova murehtimaan pieniäkin asioita ja tuntuu et oon koko ajan huolestunut jostain mutten tiedä mistä. Viiltelystäkään en oo päässyt vielä kunnolla eroon, teen sitä nykyään noin kerran viikossa. Oon pari kertaa yrittänyt lopettaa, mutta oon aina uudestaan sortunut siihen.
Lopuksi haluan vielä lisätä, että mua kiusattiin päiväkodissa ja eskarissa ja lähes koko peruskouluajan, ja olin koko yläasteen ja oon edelleenkin ilman kavereita.
Mitä tämä on?
En_oo_ihan_kunnossa
0
65
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 743420
- 2012902
- 252770
- 492678
- 222584
Kuule rakas...
Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl412385Miten hitsissä ulosoton asiakas?
On tää maailma kumma, tässä haisee suuri kusetus ja ennennäkemättömän törkeä *huijaus*! Miten to.monen kieroilu on edez2301935Törmättiin tänään
enkä taaskaan osannut reagoida fiksusti. Menen aina lukkoon. Yksi asia on varma: tunteeni sinua kohtaan ovat edelleen v241807- 421713
Kela valvoo lasten tilejä.
Tämä isoveli Kela kyttää jopa lasten yli 200,- euron rahat jotka on melko varmasti lahjaksi saatu. Se vaikuttaa perheen1531562