Turhaanko2017

Montako kertaa tapaat näitä miehiä, ennen kuin luovutat heidän kohdallaan? Kestävä tunne ei aina synny heti. Saatat tietysti olla oikeassakin. Olen itse naisvaltaisella alalla oleva mies, en harrasta nettideittailua, mutta se kemia kohtaamisista vaan puuttuu. Tapasin viime kesänä yhden aivan upean naisen, mutta tapailumme kaatui lopulta olosuhteisiin, jotka estävät yhteisen tulevaisuuden.

Etsit siis komeaa miestä kuvien perusteella. Et voi tietää kuka on hyvä kumppani pelkän profiilin perusteella. Se komea mies ei aina ole se paras kumppani mutta naiset ei sitä ymmärrä. Siksi kohtaamisia ei tule kun tavis naiset ei halua taviksiin tutustua.

Huijarihan se voi olla ... hmmm, mut näyttää kasvoilta luotettavalta... hitsi, mä nyt kuitenkin kokeilen miten käy jos teen lisä tuttavuutta tähän koistukseen. Sittenpä tiedän oliko se sitä oikeata vai ei, hih hih hi.

Näikö ne naiset funtsailee sielä deiteillä

Tavataan huomenna illalla.

Axl smith ei olisi saanut niin paljon pillua ilman hyvää ulkonäköä. Joten kyllä se ulkonäkö on se minkä perusteella nainen miehen valitsee. Axl kotona ramppasi jatkuvasti naisia nussimassa ja sitten se mies olikin joku jännämies joka kuvasi naisia. Sellaiset tyypit saa naisia vain ulkonäön perusteella.

Minulla on teoria että nettiin jää paljon niitä hieman vaativampia tai ei niin hyviä tapauksia, sillä ne paremmat tapaukset pariutuvat paljon nopeammin. Ja varsinkin keski-ikäiset tietävät jo hyvin pitkälle mitä haluavat kumppanilta, joten kaksi sellaista sitten yhteen... ei ole helppoa.

Ei naiset todellakaan tapaa kuvattomia. Lopeta se valehtelu heti. Nainen haluaa aina kuva miehestä.

Minua jotenkin säälittää kun katson mainosta jossa eri ihmisiä hakemassa kumppania, itsekkin aikoinaan hain sieltä ja sain kyllä komean, mutta olikin ihminen, joka ei ajatellut kuin itseään.

Monenko miehen kanssa kävit ulkona? Itselläni vasta 13 mies kolahti, eikä hänkään ensimmäisillä treffeillä ns. Järisyttänyt minun maailmaa 😁 mies on paljon ujompi, rauhallisempi ja syvällisempi kuin oikeastaan kaikki exäni ja hän vielä kaiken lisäksi puhui ekoilla treffeillä tosi paljon työstään... mikä oli tosi tylsää kuunneltavaa. Tokilla treffeillä mies vasta oli enemmän oma itsensä ja meillä oli tosi hauskaa. :)

Se on vähän kun lottoa pelaisi. Naiset luulee olevansa voittajia kun tapaavat vain niitä komeita miehiä. Montako kertaa se komea mies olikin huono mies luonteeltaan.

Itse huomaan että huono mennyt parisuhteeni on kuin haamuna takaraivossani. Haluaisin ihmisen lähelleni, mutta kuitenkin sitten alkaa pelottamaan. En tiedä mitä pelkään. Varmaankin että menetän taas tilanteen hallinnan ja oman minuuteni. Harmi, että joku mies jota tapaan saattaa tulkita taas sen, että ei minua sitten kiinnostanutkaan, omaksi viakseen ja huonommuudekseen. Nyt olen treffi tauolla, ja koitan päästä näistä peloistani eroon. Tilanetta on pahentanut muutama playeri, johon olen vielä tyhmyykksissäni hairahtant.

Yleensä keskitytään seuranhaussa ulkonäköön. Sehän on selvä, että ulkonäönkin pitää miellyttää, että voi jatkoa ajatella. Mutta sitten se luonteiden yhteensopivuus. Siitä se sitten on lopulta kiinni, syntyykö "kipinää" ja suhdetta. Erilaisissa deittipalveluissa on tähän tarpeeseen persoonallisuustestejä, jonka perusteella saa sitten omaan persoonallisuuteen sopivia kumppaniehdotuksia: http://bit.ly/deittiseuraa

Miten jollain voi olla aikaa ja halua tutustua kymmeniin ihmisiin, viestitellä ja tapaillakin? Sehän jo itsessään kertoo työttömästä luuserista tai mt-ongelmista.

Itse näen että olemalla aito oma itsensä riittää, vaistoan epäaidot henkilöt välittömästi. Pari kertaa olen profiilin luonut, molemmilla kerroilla parin kuukauden viestittelyt tuoneet tuloksen. Kannattaa muistaa, että sitä ritaria valkoisen ratsun selässä on turha odottaa, sellaista ei ole kuin saduissa. Liian moni kai elää uskossa, että minulle kyllä löytyy parempaa, eletään jossain ihmeellisessä kuvitelmassa jossa elämä on auvoista päivä toisensa jälkeen. Uskotellaan että MINÄ olen täydellinen ja hyvä ihminen, kumppanin pitää olla sitä myös. Ja sitten kun se elämä näyttää nurjan puolensa, ei osata tulla toista vastaan vaan laitetaan peli poikki, tuossa toisessa on vikaa, saan kyllä uuden paremman elämän. Okei, lifestylebloggaajat ja parisuhdegurut? lehtien palstoilla ruokkivat näitä aatteita, sinun ei tarvitse sietää sitä tai tätä, kuusi merkkiä siitä onko kumppanisi narsisti soopaa. Ja mitä tekee tyhmä kansa, nielee kaiken tuon moskan koukkuineen päivineen.
Parisuhde, avoliitto, avioliitto vaatii toisen sietämistä, se on jatkuvaa toisen ihmisen erilaisuuteen törmäämistä, vastaan tulemista ja myötäilyä. Terveellä tavalla tietenkin, vaikeistakin hetkistä selviää olemalla aidosti toisen rinnalla, elää elämää kaikkine kolhuineen.
Toinen juttu on, jos suhde muodostuu jonkun epävakaan kuvitelman päälle, otetaan henkilö laastariksi tai vain sen vuoksi että muillakin on.
En kritisoi kenenkään valintoja, jotkut elää valheessa ja suhteet kariutuvat yksi toisensa jälkeen, siitä vaan ei ole minulta pois. Itse koen että parisuhde on kahden kauppa, se vaatii töitä molemmilta.