Perhe-elämää tai "luostarielämää"

Toisin uskovat tyrmäsivät mm. ”älyttömänä” Raamatun kohdilla perustelemani väitteen, että avioliitto jatkuisi taivaassa. Millaista ”taivaselämä” sitten olisi? Jos parisuhde ei jatku, silloin taivas tarkoittaisi yksin olemista ja täällä parisuhteelle rakentuneiden perhesuhteiden merkityksettömyyttä. Kyse olisi vain ystävyyssuhteista. Minulle sellaisesta tulee mielleyhtymä munkkien ja nunnien luostarielämään, sillä parisuhteettomuus ja perheettömyys taivaassa ei olisi nykytyylin mukaista itsekeskeistä chillailevaa hipsteri sinkkuutta, vaan se tarkoittaisi ”palvelevana enkelinä” olemista ja sitähän juuri munkit ja nunnat ovat tässä elämässä. Sellainenkin pelastuksen tila on mormoniopin mukaan taivaassa, mutta se ei ole pelastuksen täyteys.
Ylösnousemuksen jälkeisenä ihmisen lopullisena osana ei ole vain kaksi vaihtoehtoa: taivas tai helvetti, vaan taivaita on useampi tasoisia. Mormoniopin mukaan niitä on kolme, joissa on kuitenkin myös sisäisiä aste-eroja. Nämä kolme ovat selestinen (taivaallinen), terrestrinen (maallinen tai maanpäällinen) ja telestinen (kaukainen) valtakunta eli taivas ja niiden vertauskuvina käytetään aurinkoa, kuuta ja tähtiä.
Paavali kertoi minkälaisissa ruumiissa kuolleet nousevat ylös. Tehtyään ensin eron eri elollisten lajien ruumiiden välillä, hän sanoi: ”On taivaallisia [selestisiä] ja maallisia [terrestrisiä] ruumiita, mutta taivaallisten [selestisten] loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten [terrestristen]. Auringolla [selestisyydellä] on oma loistonsa, kuulla [terrestrisyydellä] omansa ja tähdillä [telestisyydellä] omansa, ja toinen tähti [telestisyydessä] loistaa toista kirkkaammin [tarkoittaen telestisyyden sisäisiä aste-eroja]. Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa” (1.Kor. 15:40-42, hakasuluissa nimimerkki lisännyt). Jokainen tulee saamaan perimänsä valtakunnan kirkkautta vastaavaan ylösnousemusruumiin. Jeesus kertoi, että vanhurskaiden osana tulee olemaan auringon kirkkauteen verrattava selestinen valtakunta: ”Mutta Jumalan omat loistavat silloin Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon!” (Matt. 13:43). Paavali myös kertoi ”eräästä Kristuksen omasta”, joka ”temmattiin kolmanteen [eli selestiseen] taivaaseen” (ks. 2.Kor. 12:2-4). Myös Jeesuksen sanat: ”Minun Isäni kodissa on monta huonetta” (Joh. 14:2); sekä useat kohdat Raamatussa, joissa puhutaan tekojen mukaisesta tuomiosta, viittaavat muuhun kuin kahteen mahdolliseen (taivaan tai helvetin) kohtaloon.
Kahtia jaossa eroavuus lähellä rajaa juuri ja juuri helvettiin päätyvän ja juuri ja juuri taivaaseen pääsevän välillähän olisi hiuksenhieno ja kuitenkin esimerkiksi juuri ja juuri taivaaseen päässeen osana olisi sama ”täyteys” kuin sinne ”reilusti” päässeellä! Olisiko Jumala silloin täysin oikeudenmukainen? Koko pelastussuunnitelma keskittyy siihen, että ihmiset saisivat osakseen selestisen taivaan, koska se on niin ylivertainen vähäisempiin kirkkauden valtakuntiin verrattuna. Se on melkein kuin ”parasta tai ei mitään” -asetelma ja siksi se ilmaistaan jaolla vuohiin ja lampaisiin tai oikealla ja vasemmalla puolella oleviin, yms. Toki on olemassa helvetti joidenkin lopullisena kohtalona, mutta heidän määränsä on vähäinen.
Nykyisessä lankeemuksen jälkeisessä tilassa maailma on pahuuden vuoksi telestinen eli kaukainen Jumalasta. Samalla tavoin parannuksen teosta kieltäytyvien pahantekijöiden osana on telestinen eli Jumalasta kaukainen, tähtien kirkkauteen verrattava valtakunta taivaassa. Nämä elävät ”luostarielämää” ja vain Pyhä Henki on heidän yhteys jumaluuteen.
Kristuksen toisen tulemisen myötä tämä maa uudistetaan paratiisilliseen tilaan, jolloin se on kuin ”maanpäällinen taivas” ja sitä jäävät asuttamaan kaikki ”kunnialliset” ihmiset (ei siis vain mormonit), siksi myös ylösnousemuksen jälkeinen ”kunniallisten ihmisten”, mutta omasta valinnastaan selestisyydestä paitsi jäävien, taivas on ”maanpäällinen” eli terrestrinen taivas. Nämä elävät astetta laadukkaampaa ”luostarielämää” ja Jeesus Kristus on heidän vieraanaan.
Tuo paratiisillinen kuolevaisuuden ajanjakso kestää n. 1000 vuotta ja sinä aikana Jumalan pelastustyö saatetaan päätökseen, mm. avioliittoratkaisujen osalta. Maa kuolee ja uudistetaan eli saa ”ylösnousemuksen” selestiseen tilaan, jota mormonitulkinnan mukaan Ilmestyskirjassa kuvataan ”valtaistuimen edessä kristallin tavoin välkehtiväksi lasimereksi, jonka rannalla voiton saaneet seisovat” (Ilm. 4:6; 15:2; ks myös. Ps. 37:29; Jes. 60:21). Nämä selestisen taivaan, ainakin sen korkeimman asteen eli korotuksen perivät elävät avio- ja perhe-elämää ja tulevat lopulta Jumalan kaltaisiksi.
(Huom! ”Luostarielämää” ei ole mormonikirkon käyttämä ilmaisu, vaan minun.)