Minun mies kuoli 7 kesäkuuta ,18.15

Hei nimimerkki kyyneleet. Otan osaa suureen suruusi. Sinulla raskas aika edessäpäin, surutyö, joka on pitkä ja kivulias. Kokemusta on. Olet saanut elää hienon liiton miehesi kanssa ja pysyitte yhdessä pitkään. Sinulle jää kauniit muistot yhteisestä ajastanne ja toivottavasti saat siitä voimaa itsellesi jatkaa eteenpäin. Olit miehesi luona kuolinhetkellä. Viimeiseen mahdolliseen asti olitte yhdessä. Ikävä ja kaipaus kestää pitkään, todella pitkään. Suru muuttaa muotoaan jossain vaiheessa ja on sitten helpompi kestää ikävää, mutta aikaa se vie. Toivottavasti sinulla on apua ihan arkisiinkin asioihin jos sitä haluat, tarvitset. Muista syödä ja koita levätä tarpeeksi, että jaksat eteenpäin. Osanotto, voimahali sinulle minulta .

Elämä jatkuu kuoleman jälkeen henkisessä olemuksessa, joten ei miehesi ole täysin poissa vaan todennäköisesti katselee toiselta puolen miten sinulla menee, ja varmaan lohduttaisikin jollain tavalla, jos yrittäisit kuunnella ja yrittäää olla tietoinen hänen läsnäolostaan.

Kun puoliso tai erittäin läheinen kuolee, niin pitkään on mielessä vedenjakajana aika ennen kuolemaa ja aika hetken jälkeen kun lähtö tapahtui.
Voimia sinulle järjestellä hautajaiset ja eteenpäin.

Rakkaan läheisen kuolivuoteella koettu hänen viimeinen hengenveto ja lähdön hetki on äärettömän radikaali kokemus ja vaikea hyväksyä.
Sitä on vaikea siinä hetkessä käsittää, hetki sitten rakas läheinen oli vielä elossa ja elämän piti vielä jatkua, mutta hetki sitten rakas läheinen veti elämän viimeisen henkäyksen ja häntä ei enää ole, hän ei enää koskaan avaa silmiään, emmekä saa enää koskaa kuulla hänen ääntään tai tuntea hänen kosketustaan, siksi se on niin äärettömän raskas, vaikea hyväksyä ja surullinen asia.

Jäljelle jää vain ihmisen hauras kuori, joka oli ihmisen sielun koti hänen täällä eläessään.
Ihmisen sielu kaikkoaa ruumiista kuoleman hetkellä.
Kuolema ei ole lopullinen, eikä kaikki lopu kuolemaan.

-Tomu palaa maahan, josta se on tullut.
Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.
Saarn. 12:7

Kiitos ystävällisistä vastauksista.
Tiedän,että aika kaiken parantaa (olen jo sen verran vanha) ja pyyhkii myös kaipausta pois.
Ja,että vuoden päästä tuntuu jo miltei siedettävältä.
Mutta miten jaksaa sinne asti?
Ensimmäinen viikko on tuntunut miljoonalta vuodelta

Niin,onneksi ymmärretiin meidän koko liiton ajan miten onnekkaita ja onnellisia olimme.
On saanut suuren lahjan kun ihminen jota rakastaa on myös paras ystävä ja luotettava kumppani.

Rakkaus ei koostu ainoastaan intohimosta ja uskollisuudesta vaan myös ystävällisyydestä,luotettavuudesta ja kaipauksesta

Hei nimimerkki, kyyneleet.

Otan osaa menetykseesi. Elät suruaikaa, joka kestää pitkään ja on raskas tie. Kysyt miten selviät alkuajan, kunnes aika parantaa. Huolehdi itsestäsi, älä jää yksin, hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, joiden kanssa sinun on helppo olla. Itke kun siltä tuntuu, anna itsesi olla murheellinen. Suru on tunne, joka kestää aikansa. Saman päivän aikanakin on monenlaisia tunteita, helpompiakin. Mieti mitkä ovat niitä asioita, tekemistä, jotka auttavat sinua silloin kun jaksat jotain tehdä; kävely luonnossa, elokuvan katselu, ystävän kanssa kahvilla käynti... On päiviä, jolloin et halua tehdä yhtään mitään, elä se päivä läpi, seuraava voi olla toisenlainen. Muuta keinoa ei oikein taida olla. Vertaistuki on oikeastaan parasta. Tunnetko leskiä? Sellaisen kanssa jutteleminen, joka on ollut samassa tilanteessa kuin sinä, voi auttaa.

Lämpimin ajatuksin,
Pirkko-pappi

On hyvä puhua asioista vielä ennen kuolemaa, se helpottaa ja lohduttaa kun tietää ettei selvittämättömiä asioita enää jäänyt. Lähdön hetkellä on hyvä kun läheinen on läsnä, se helpottaa myös kuolevaa kun saa olla yhdessä loppuun saakka. Kuolema on aina ikävä juttu, mutta se on jokaisen kohdalla myös väistämätöntä. Surusta toipuminen vie aikaa, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Ensimmäiset kuukaudet ovat aina raskaimpia kuoleman ja hautajaisten jälkeen, lisäksi on perunkirjoitusta ym järjesteltävää surun lisäksi. Se kaikki verottaa voimia. On hyvä joskus vain olla ja levätä, joskus kun mieli hiukan pirteämpi voi lähteä ulos kävelylle tai teatteriin tms. Siis ihmisten ilmoille. On hyvä nähdä muita ihmisiä. Voimia sinulle.