Risto.Sukka
Opiskelija
Kiinnostuksen kohteet:
geeniteknologia, kosmologia, suhteellisuusteoria, psykologia
♂
Minä ja alienit
Hyperavaruudessa eli meille näkymättömissä ulottuvuuksissa elää kahdenlaisia olentoja, joiden lajit ovat mitääni ja rikki. Molemmat pystyvät siirtymään meidän avaruuteen, mutta vain tietyt ihmiset, joilla on kehossaan mitäänien muokkaamia rakenteita, voivat nähdä niitä. Mitäänit on kehittyneempi laji, joka pystyy kommunikoimaan ihmisen kanssa telepaattisesti. Rikit taas on alkeellisempi laji, joka ei pysty kommunikoimaan ihmisen kanssa mitenkään, eivätkä ne yleensä edes tule meidän avaruuteen. Kun olin pikkulapsi, mitäänit asentivat minuun implantteja, ja sen jälkeen olen nähnyt kummankin lajin otukset. Mitääni on harmaa, pallon muotoinen, ja liikkuu kierimällä pitkin lattioita. Siihen vaikuttaa meidän avaruudessa painovoima eikä se voi leijua ilmassa. Suurin jonka olen nähnyt on ollut halkaisijaltaan puoli metriä. Olen myös nähnyt rikin muutaman kerran. Se on ruskea, epämääräisen muotoinen, täynnä kaikenlaisia putkia ja ulokkeita, ja liikkuu hyppimällä. Ne eivät koskaan siirry avaruudesta toiseen ihmisten nähden, joten en tiedä miltä se siirtyminen näyttää. Mitääni pyörähtääkin yleensä esiin kaapista tai sängyn alta. Joskus mitääni haluaa päivittää tai korjata implantteja, jolloin minun on maattava lattialla, kun se pyörii hitaasti koko kehoni läpi. Mitäänit ovat antaneet minulle myös telepaattisen kyvyn. Se näkyy sillälailla, että saatan vastata ennen kuin kysyjä on ehtinyt kysyä. En osaa suoraan lukea ajatuksia, mutta aistin heti jos joku vaikka valehtelee. Minun telepaattinen psi-taso on 2, mutta joskus olen suorassa katsekontaktissa skannannut ajatuksia ihan tahtomattani. Implantit ovat kai jotenkin epävakaita. En tiedä, miksi ne ovat valinneet juuri minut ja mitä ne minusta haluavat. Ehkä se selviää joskus. Kaikesta huolimatta on kivaa tietää jotain, mitä edes huippu tiedemiehet eivät tiedä. Olen varma, että tämä kaikki on totta, sillä mistä muuten olisin jo pikkulapsena tiennyt niiden olevan mitäänejä ja rikkejä, elleivät mitäänit olisi itse sitä minulle telepaattisesti kertoneet.
- Tähän sopii sellainen vanha sananparsi, että "parempi kertarytinä kuin pitkä kitinä". Onko sulla ollut murrosikää ollenkaan? Et voi kasvaa itsenäiseksi, jos olet aina hyväksynyt sellaisenaan kaiken mitä äiti sanoo ja jatkat samaa rataa edelleen kenties omaan vanhuuteesi asti. Joskus on vain tehtävä ratkaisuja, jotka tuntuvat vaikeilta, mutta sitä kautta äitisi todennäköisesti ymmärtää, että kykenet kantamaan vastuun itsestäsi. Äidilläsi on vain sellainen alitajuinen pelko, että olet ymmärtämätön lapsi, joka ei kykene huolehtimaan itsestään. Nyt siis omaa kämppää etsimään ja muuttamaan, tunteet myrskyävät ja kuohuvat puolin ja toisin, äiti on kauhuissaan niin kuin kuuluukin olla, mutta kun pöly laskeutuu, niin huomaat että äidin rakkaus kestää kaiken ja voitte jatkaa elämää hyvissä väleissä. Kyllä äitisi varmaan salaisesti toivoo, että löydät hyvän vaimon ja olet onnellinen perheesi kanssa.
- Kuulostaa enemmänkin psyykkiseltä ongelmalta kuin aseksuaalisuudelta. Koet seksin vastenmieliseksi, koska sinulla on tiedostamaton ristiriita tunteiden ja ajatusten välillä. Tunnet luonnollisen seksuaalisen attraktion toista ihmistä kohtaan, mutta jostain alitajunnan syvyyksistä kumpuaa sellaisia ajatuksia, että tämä on väärin, ei hyväksyttävää, jopa syntiä. Mieti, kuka siellä moralisoi. Toinen vaihtoehto on, että koet perinteisen seksin vastenmieliseksi, koska haluat jotain muunlaista seksiä, mutta alitajuinen moraalisi ei salli sitä. Vapaudu estoistasi ja kerro sille ihastuksellesi mitä haluat tehdä!
- Kannattaa käydä psykiatrin juttusilla jos se häiritsee elämää. Siihen löytyy kyllä lääkkeitäkin. Ainakin tietyt masennuslääkkeet tuhoavat tehokkaasti seksuaalisen halun ja kyvyn, joskus jopa pysyvästi. Itse en kyllä ymmärrä, miksi joku haluaa luopua niin hyvältä tuntuvasta asiasta jo nuorena. Luonto hoitaa homman ja kuusikymppisenä ukkona et pysty enää kuin kerran viikossa. Mies kun tulee tiettyyn ikään, niin eihän sillä pelaa enää mikään, sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta, ... Oikeesti, nauttikaa kun vielä pystytte. Elämässä joutuu luopumaan monista asioista ja mieskunto on yksi niistä. Sitten kun lerppamiesvaiva iskee, huoh
- Psykiatrian historia on täynnä mitä omituisempia teorioita. Minulla on oma teoriani, jota tietenkin saa kritisoida.
- Alkoholi ei suoraan aineena ole masennuksen aiheuttaja. Kun juot viinaa ja saat sen miellyttävän olotilan, syntyy psyykkinen riippuvuus. Haluat saada sen olotilan uudestaan. Mutta et saakaan toteuttaa haluasi, vaan työ ja kaikenlaiset muutkin velvoitteet odottavat. Yrität löytää jostain hetken, että saat edes pari olutta kaadettua kurkkuusi. Muut ihmiset arvostelevat sinua, että olet huono ihminen ja luuseri, kun et pysty päivääkään olemaan erossa viinasta. Alitajunnasta kaikuu 90v isoäidin motkotus, että en ole koskaan viinaa juonut ja näin pitkään olen elänyt terveenä, oma syysi jos sairastut ja kuolet nuorena. Muistat myös ne valistuksen sanat, miten alkoholi tuhoaa terveytesi. Miten tällaisen syyllisyyden ja pelon taakan kanssa voi olla masentumatta? Joillakin ihmisillä on asennetta niin kuin eräskin ukko baarissa totesi: "Kyllä mä kaljani otan vaikka rullatuolissa istuen. Mitä se kuuluu muille, jos jonkun mielestä lyhyt ja hauska elämä on parempi kuin pitkä ja tylsä." Täyttä humpuukia myös nuo serotoniini-tutkimukset. Jokaisella ihmisellä on yksilöllinen aivojen kemiallinen tasapaino, joka menee täysin sekaisin, kun sitä yritetään lääkkeillä sorkkia vaikuttamalla yhteen välittäjäaineeseen. Tottakai alkoholikin muuttaa sitä tasapainoa, mutta kaikkein eniten se tasapaino järkkyy, kun joudut jatkuvaan tunteiden ja järjen ristiriitaan, freudilaisittain superego syyllistää ja moralisoi. Liian tiukka yksilön ja yhteisön arvomaailma on masennuksen takana. Nyt joku sanoo, että aivokemiaa ne tunteet ja järkikin ovat. Niin ovatkin, mutta siinä lääketiede on vieläkin ihan lapsenkengissä.
- Nilkkojen paljastelu ei ole mikään teinien keksimä juttu eivätkä aikuiset matki teinejä. Jos katselette maailman muotilehtiä, huomaatte että nilkkoja paljastellaan myös puvun housujen ja nahkakenkien kanssa. Se oli alunperin nimenomaan nuorten aikuisten trendi, jonka muotisuunnittelijat kehittelivät. Teinit ovat sittemmin ottaneet sen omakseen. On siinä vanhojen tyylikriitikoiden silmät pyöreenä, kun bisnesmiehet eivät enää käytä suorien housujen kanssa polvisukkia. No, muoti onkin usein kaikkea muuta kuin tyylikästä.