nettiturvakoti
Oletko joutunut näkemään tai kokemaan väkivaltaa tai oletko huolissasi omasta käyttäytymisestäsi? Mietityttääkö sinua, mikä on väkivaltaa tai mistä voisi saada apua?
Nettiturvakoti on Ensi- ja turvakotien liiton verkkopalvelu. Nettiturvakoti auttaa väkivallan kaikkia osapuolia tarjoamalla tietoa, keskusteluapua sekä tarinoita perhe- ja lähisuhdeväkivallasta ja siitä selviytymisestä. Sivustolla autetaan myös väkivallan todistajina tai kohteina olleita lapsia ja nuoria.
Nyt sinulla on hyvä hetki tulla juttelemaan Nettiturvakodin väkivaltatyön asiantuntijoiden kanssa, mikäli väkivalta mietityttää. Nettiturvakodin asiantuntijat vastaavat Suomi24 -käyttäjien kysymyksiin perhe- ja lähisuhdeväkivallasta Kysy mitä vain -palstalla 7.5. klo 16-18.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia0 aloitusta · 22 kommenttia
- Hei ja kiitos kysymyksestäsi. Yhteisomistuksessa olevaa asuntoa ei tosiaan valitettavasti voi myydä ilman puolison suostumusta. Tässä asiassa olisi varmaan paras kääntyä lainopillisten palveluiden puoleen, he osaavat neuvoa näissä asioissa parhaiten. Oikeusaputoimistoista voi saada edullisesti neuvoja tilanteeseen.
On hyvä, että pidät huolta omasta turvallisuudesta ja hyvinvoinnistasi. Kenenkään ei tarvitse joutua sietämään väkivaltaa tai pelkäämään läheisissä ihmissuhteissa. Väkivaltakokemusten käsittelyyn on mahdollista saada myös apua. Ensi- ja turvakotien liiton väkivaltatyön avopalvelut tarjoavat keskusteluapua ja tukea väkivallasta selviytymiseen. Mikäli tilanne yhteisessä kodissa menee uhkaavaksi voit myös hakeutua lähimpään turvakotiin. Turvakotiin voi hakeutua jo väkivallan uhan vuoksi.
Terveisin, Jaana/Nettiturvakoti - Hei. Asia on juuri kuten kirjoitit. Tärkeää on, että väkivallasta uskalletaan puhua. Hiljaa oleminen ei auta väkivallan kokijaa eikä tekijää, vaan lisää häpeää ja pelkoa. Liian monesti väkivallasta jätetään kertomatta tai apua ei haeta, koska hävetään tai pelätään. Valitettavan usein väkivallan kokijat joutuvat myös syytetyiksi tai syyllistetyiksi kokemastaan väkivallasta. Näin ei pitäisi tapahtua. Väkivallan tekijä on aina itse vastuussa teoistaan ja käyttämästään väkivallasta. Oli kyse sitten henkisestä tai fyysisestä väkivallasta tai jostain muusta väkivallan muodosta, on perhe- ja lähisuhdeväkivalta aina ihmisoikeusrikkomus ja rikos. Meillä jokaisella on velvollisuus puuttua väkivaltaan ja ottaa asia puheeksi, kun näemme tai kohtaamme väkivaltaa. Näin tekemällä voimme myös murtaa väkivaltaan liittyvää tabua ja auttaa väkivallan eri osapuolia saamaan apua ja katkaisemaan väkivalta.
Terveisin Tuulia/ Nettiturvakoti - Hei, ja kiitos viestistäsi. Tilanne teillä kotona vaikuttaa todella haastavalta. Vaimosi käytös on väkivaltaa, henkistä ja fyysistä. Vaimosi ei selvästi itse näe käytöksessään mitään väärää, mikä tietysti haastaa tilannetta entisestään. Sinulla on oikeus parisuhteeseen, jossa saat olla sellainen kuin olet, ilman pelkoa siitä, että puolisosi suuttuu tai käyttäytyy väkivaltaisesti. Se mitä joudut kokemaan, ei ole missään tilanteessa oikein.
Oletko puhunut asiasta koskaan kenenkään ulkopuolisen kanssa? Tiedän, että se voi tuntua pelottavalta, mutta monesti se on ainoa keino saada väkivalta loppumaan. Esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton väkivaltatyön avopalvelut auttavat. Niiden kautta myös vaimosi voisi saada apua omaan väkivaltaisuuteensa. Tärkeää on myös muistaa, että väkivaltaisessa ilmapiirissä eläminen ei ole hyväksi lapselle, vaikka väkivalta ei suoraan kohdistuisi lapseen. Jo lapsen turvallisen kasvun ja kehityksen varmistamiseksi kannustaisin sinua hakemaan apua. Voit myös olla yhteydessä sinua lähinnä olevaan turvakotiin. Turvakotiin voit hakeutua yhdessä lapsen kanssa, jos tilanne muuttuu uhkaavaksi.
Terveisin Tuulia/ Nettiturvakoti - Hei ja hienoa, että kirjoitit tänne. Kuten sosionomina ja lastensuojelualalla työskentelevänä varmasti tiedätkin, on ihan normaalia, että pienten lasten vanhemmat välillä väsyvät ja arki voi tuntua raskaalta. On hyvä, että tiedostat tämän väsymyksen ja oman käytöksesi haasteet.
Voisiko tilannetta lähteä miettimään sitä kautta, minkälainen apu tai tuki voisi auttaa teidän arkeanne ja lisätä näin vanhempien jaksamista ja hyvinvointia? On totta, että vanhempana jaksaa toimia paremmin silloin, kun itse voi hyvin. Jos väsymyksen ja hermojen kiristymisen taustalla on muunlaisia huolia, on näihinkin hyvä hakea apua. Omien tunteidensäätelyyn ja aggressiiviseen käytökseen on mahdollista saada apua Ensi- ja turvakotien jäsenyhdistysten avopalveluista. Nettiturvakodin Avopalvelut-sivuilta voit katsoa itseäsi lähinnä olevan yhdistyksen ja heidän tarjoamat palvelut.
Lasten näkökulmasta tilanteet, joissa vanhempi menettää hermonsa ja käyttäytyy hallitsemattomasti, on pelottavaa ja uhkaavaa. Siksi olisi tärkeää löytää keinoja, millä saisi rauhoitettua itsensä tilanteessa ja haastavissakin tilanteissa kykenisi olemaan turvallinen vanhempi. Kannustavaa kasvatusta on mahdollista oppia ja vahvistaa. Hyvää tietoa kannustavasta kasvatuksesta ja haastavissa tilanteissa toimimisesta löytyy Kasvata kannustaen -virtuaalikirjasta. Kannattaa tutustua tähän materiaaliin, mikäli se ei ole tuttu entuudestaan.
Terveisin, Jaana/Nettiturvakoti - Hei. Tämä onkin vaikeampi kysymys, eikä ehkä ihan meidän erityisosaamista. Kannustaisin sinua joka tapauksessa hakemaan apua, tilanteesi ei ole helppo. Jos suhteeseen liittyy väkivaltaa, voit saada apua Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten palveluista. Ovatko Suomen mielenterveysseuran palvelut sinulle tuttuja? Heidän sivuiltaan voisi myös löytyä jotain apua ja tietoa kysymykseesi liittyen.
Terveisin Tuulia/ Nettiturvakoti - Hei ja hyvä, että kirjoitit tänne. Ystäväsi tilanteessa on kuvailemasi perusteella selkeästi monenlaista vakavaa väkivaltaa. On raskasta seurata vierestä, kun läheinen ihminen toimii itselleen haitallisesti, eikä halua ottaa tarjottua apua vastaan.
Syitä siihen, miksi väkivaltaisesti suhteesta ei lähde, on monia. Syynä voivat olla yhteiset lapset, taloudellinen tilanne, pelko leimaantumisesta, pelko tulevasta tai vielä jäljellä oleva toivo paremmasta. Usein väkivaltaiseen kumppaniin liittyy edelleen myös positiivisia tunteita ja väkivallan kokija voi edelleen rakastaa väkivaltaista puolisoaan.
Läheisenä tärkein, mitä voit tehdä, on osoittaa että olet läsnä, toimit empaattisesti, tarjoat apua ja tukea. On hyvä, että sanoitat ystävällesi väkivaltaa ja ilmaiset, että olet huolissasi hänestä. Jos pystyt jossain vaiheessa keskustelemaan ystäväsi kanssa asiasta, voisitte yhdessä miettiä, mistä hän voi hakea apua ja minkälaista tukea tilanteeseen on tarjolla. Apua väkivaltaan -chattiin voi tulla juttelemaan luottamuksellisesti ja nimettömästi väkivallasta. Nettiturvakodista löytyy myös paljon tietoa lähisuhdeväkivallasta ja siitä selviytymisestä. Myös Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset tarjoavat apua sekä turvakodeissa että avopalveluissa, mikäli ystäväsi on jossain vaiheessa valmis hakemaan apua ja keskustelemaan tilanteesta väkivaltatyön asiantuntijan kanssa. Lisää tietoa väkivaltatyön palveluita tarjoavista yhdistyksistä löydät Ensi- ja turvakotien liiton sivuilta.
Fyysinen pahoinpitely on aina myös rikos, mistä voi tehdä ilmoituksen myös muu kuin väkivallan kokija. Jos perheessä on lapsia, on mahdollisuus hakea perheeseen apua lastensuojelun kautta.
On hienoa, että tuet ja kannustat ystävääsi väkivallattomaan elämään ja hakemaan apua ja tukea tilanteeseen. Se on tärkeintä, mitä voit tehdä. Muista pitää huoli myös omasta hyvinvoinnistasi ja auttaa omien jaksamisesi puitteissa.
Terveisin, Jaana/Nettiturvakoti - Hei, ja kiitos hyvästä kysymyksestä. Kuvaamasi tilanne kuulostaa jo vainolta.
Vainoaminen on toistuvaa, ei-toivottua yhteydenottamista, seuraamista ja tarkkailemista, joka aiheuttaa kohteessaan pelkoa tai ahdistusta. Vainoaminen sisältää uhkaavia tekoja, pelottelua, kontrollointia tai väkivaltaisia tekoja. Vainoamisella on vaikutuksia kokijan hyvinvointiin ja turvallisuuteen. Se, että ex-kumppanisi ottaa jatkuvasti yhteyttä ja ilmaantuu paikalle, ei ole oikein.
Tiesithän, että voit tehdä tilanteesta rikosilmoituksen? Lisäksi neuvoisin sinua hakemaan ulkopuolista apua. Esimerkiksi Varjo-tukikeskus auttaa valtakunnallisesti vainoon liittyvissä kysymyksissä. Tärkeää on, että sinulla on turvallinen olo ja jatkuvat yhteydenotot saataisiin loppumaan. Tuollaisessa tilanteessa eläminen on erittäin kuormittavaa pitkään jatkuessaan.
Terveisin Tuulia/Nettiturvakoti - Hei, ja kiitos kysymyksestäsi. Monesti käy niin, että väkivalta alkaa vähitellen, kuin huomaamatta. Pieniä merkkejä ei ehkä huomaa tai ne ovat niin pieniä, että menevät kokonaan ohi. Lopulta käy juuri kuin kirjoitat, syitä väkivaltaiseen käytökseen ei enää tarvita.
On tavallista, että ihmiset kysyvät, miksi et vain lähde. Lähteminen ei vain aina ole niin helppoa ja yksinkertaista. Väkivallan tekijään liittyy monenlaisia tunteita ja hänessä on monesti myös paljon hyvää, sellaista mihin on joskus ihastunut ja rakastunut. Lisäksi lapset tai taloudelliset kysymykset voivat mietityttää. Pärjäänkö yksin? Voi myös olla, että väkivallan tekijä on käytöksellään onnistunut musertamaan itsetunnon niin huonoksi, ettei enää usko, että lähteminen voisi olla mahdollista. Joissain tilanteissa lähteminen on kuitenkin se askel, joka on otettava, jotta väkivalta saadaan loppumaan. Väkivaltaisesta suhteesta irtautuminen ei ole helppoa ja pelko ja ahdistus ovat tavallisia tunteita. Tärkeintä on, että huolehdit omasta hyvinvoinnistasi ja turvallisuudestasi. Sinulla on oikeus turvaan ja kunnioittavaan parisuhteeseen, missä et joudu tuntemaan pelkoa tai uhkaa. Pieni asuinalue ei varmasti helpota tilannetta. Oletko miettinyt turvakotia? Tai oletko käynyt juttelemassa tilanteestasi jonkun ulkopuolisen kanssa? Monesti se, että voi yhdessä toisen kanssa miettiä ratkaisuja, selkiyttää omia ajatuksia ja saa näkemään uudenlaisia ratkaisuja. Väkivalta on mahdollista katkaista ja siitä on mahdollista selviytyä.
Terveisin Tuulia/Nettiturvakoti - Hei, hyvä että kirjoitit tänne. Kuvailemasi tilanne kuulostaa henkiseltä väkivallalta. Läheisissä ihmissuhteissa ei täytyisi joutua kokemaan pelkoa, väkivaltaa tai sen uhkaa. Kaikilla meillä on oikeus elää turvassa.
Väkivallan tunnistaminen ei aina ole kovin helppoa, kun itse elää väkivaltaisessa tilanteessa. Väkivalta voi alkaa pikkuhiljaa ja olla aluksi hyvin vähäeleistä ja hienovaraista. Usein fyysinen väkivalta mielletään ainoastaan väkivallaksi, mutta väkivallalla on monia muitakin muotoja, kuten esimerkiksi juuri henkinen väkivalta. Henkistä väkivaltaa on mm. nimitteleminen, haukkuminen, kontrolloiminen, mielipiteiden ilmaisun kontrolloiminen tai fyysisellä väkivallalla uhkaaminen. Väkivallalle tai sillä uhkailulle ole missään tilanteessa oikeutusta.
Usein pelkoa on hyvä pitää väkivallan mittarina, väkivallan muodosta riippumatta. Kerroit, että pelko kuuluu vahvasti teidän arkeenne, mikä kertoo väkivaltaisesta ilmapiiristä. Myös se, että varoo sanomisiaan ja alkaa mukauttaa omaa toimintaansa toisen mielialojen mukaan, on merkki väkivallan läsnäolosta. Riitely muuttuu väkivallaksi siinä kohtaa, kun toinen ei enää uskalla kertoa omaa mielipidettään, pelätessään toisen reaktiota. Tasavertaiseen riitelyyn kuuluu, että molemmat uskaltavat ilmaista mielipiteitään ilman pelkoa seurauksista.
Lapset aistivat väkivallan läsnäolon ja väkivaltaisessa ilmapiirissä eläminen ei ole hyväksi lasten hyvinvoinnille, kasvulle ja kehitykselle. Kerrot myös, että miehesi on tarttunut kovakouraisesti lapseen, mikä on väkivaltaa ja väärin. Ihan kuten alussa mainitsemasi luunapitkin. Lapsilla on oikeus turvalliseen ja kannustavaan kasvuympäristöön, missä ei tarvitse pelätä tai olla huolissaan väkivallasta. Ensisijaisesti vanhempien tehtävänä on huolehtia siitä, että lapset saavat kasvaa turvassa.
Väkivalta loppuu harvoin itsestään ja valitettavan usein se myös muuttuu ajan myötä pahemmaksi. Siksi olisi tärkeää saada apua tilanteeseen ja väkivallan loppumiseen mahdollisimman pian.
Koko teidän perheen hyvinvoinnin kannalta olisi tärkeää hakea apua tilanteeseen. Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset tarjoavat apua kaikille väkivallan osapuolille ja koko perheelle. Lisää tietoa palveluista löydät Nettiturvakodin Avopalvelut-sivuilta.
Terveisin, Jaana/Nettiturvakoti - Hei! Istanbulin sopimus on tärkeä meidän työtä ohjaava sopimus. Istanbulin sopimus yhdessä muun lainsäädännön ja sopimusten kanssa luo perustan väkivaltatyölle. Lainsäädännöllä, sopimuksilla ja oikeuksilla voidaan esimerkiksi perustella väkivaltatyön oikeutus ja tarve.
Viime vuonna Suomi raportoi sopimuksen tavoitteiden eteen tehdyistä toimenpiteistä ja tuloksista. Kansalaisjärjestöt tekivät oman rinnakkaisraporttinsa, josta voit halutessasi lukea lisää.
Raportissa on asiaankuuluvasti perusteltua kritiikkiä siitä, ettei sopimuksen toimeenpanosuunnitelman toteutukseen ole varattu valtion budjetista varoja. Arjen havaintoihin perustuvat huolet liittyvät esimerkiksi siihen, kuinka väkivaltaa kokeneet naiset ja perheväkivallan uhrit saavat apua, jäävät avun ulkopuolelle, milloin apu on ollut riittämätöntä tai missä tilanteissa uhri joutuu kokemaan myös ns. rakenteellista väkivaltaa.
Sopimuksen myötä on tapahtunut paljon, mm. turvakotipaikkojen määrä on lisääntynyt ja ympärivuorokautinen auttava puhelin, Nollalinja, on avattu. Paljon toimia on kuitenkin vielä tehtävissä.
Terveisin Tuulia/Nettiturvakoti - Hei ja kiitos kysymyksestäsi. Lasten ruumiillinen kuritus katsottiin hyväksi kasvatukseksi aina 1980-luvulle asti. Ruumiillinen kuritus kiellettiin lailla vuonna 1984 mutta arkeen asti muutos kiinnittyy hitaasti. Totta on, että 80- ja 90 -luvuilla tukkapölly ja luunapit tai huutaminen olivat vielä monessa kodissa käytössä. Asenteet ovat onneksi muuttuneet ja suurin osa ei pidä enää väkivaltaa hyväksyttävänä kasvatuskeinona. Toki asian eteen on tehty paljon. Tälläkin hetkellä on meneillään Hyvä kasvaa -kampanja, jonka teemana on kannustava kasvatus.
Tänä päivänä tiedämme paljon kannustavasta kasvatuksesta ja sen positiivisista vaikutuksista lapsen kasvulle ja kehityksellä. Sanoisin, että oman historian pohtiminen siinä mielessä on tärkeää, että huonoja malleja ei tulisi siirrettyä omille lapsille tai omaan parisuhteeseen. Selvästi olet jo asiaa pohtinut ja miettinyt.
Kannattaa lukea lisää Hyvä kasvaa -kampanjasta, jos aihe enemmän kiinnostaa.
Terveisin Tuulia/Nettiturvakoti - Hei. Väkivalta on aina vallan väärinkäyttöä. Se mitä kerrot, kuulostaa kyllä henkiseltä väkivallalta.
Henkistä väkivaltaa on esimerkiksi läheisen alistaminen, nimitteleminen ja haukkuminen. Henkinen väkivalta voi olla julkista nolaamista tai se voi tapahtua neljän seinän sisällä piilossa. Henkistä väkivaltaa on myös sosiaalinen eristäminen esimerkiksi ystävistä tai sukulaisista, taloudellinen alistaminen, mielipiteiden ilmaisun tai pukeutumisen kontrollointi, vapaasti ulos menemisen estäminen, seksuaalisuuteen liittyvä psyykkinen alistaminen tai fyysisellä väkivallalla uhkaaminen.
Henkistä väkivaltaa voi olla vaikea tunnistaa, sillä se voi alkaa hyvin pikkuhiljaa ja olla aluksi hyvin vähäeleistä ja hienovaraista. Väkivallalla on tapana vähitellen paheta, joten myös henkinen väkivalta yleensä pahenee. Tällöin sitä kokeva on alkanut pitää tilannetta normaalina eikä huomaa henkisen väkivallan pahenemista.
Lähes jokaisessa parisuhteessa riidellään joskus. Normaaliin riitelyyn kuuluu se, että riidan osapuolet voivat vapaasti kertoa oman mielipiteensä ilman pelkoa seurauksista. Riita muuttuu väkivallaksi, kun et enää uskalla kertoa mielipidettäsi, koska pelkäät miten puolisosi siihen reagoi.
Väkivaltaan kannattaa hakea apua. Usein jo se, että kokemuksistaan saa keskustella jonkun ulkopuolisen kanssa, auttaa jäsentämään omaa tilannetta ja helpottaa omaa oloa. Apua voi saada esim. Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten väkivaltatyön avopalveluista. Nämä palvelut ovat kaikille avoimia ja maksuttomia. Avopalveluissa voi saada apua puhelimitse, kahdenkeskisissä keskusteluissa tai vertaisryhmässä.
Terveisin Tuulia/ Nettiturvakoti - Hei, Olet oikeassa, Suomessa lähisuhdeväkivalta on valitettavan yleistä. Tutkimukset osoittavat, että Suomi on EU:n toiseksi vaarallisin maa naisille. Joka kolmas suomalaisnainen on kokenut jossain vaiheessa elämäänsä läheisessä suhteessaan väkivaltaa. Miesten kohdalla luku on jonkin verran pienempi. Tosin miehet kertovat kokemastaan väkivallasta harvemmin ulkopuolisille kuin naiset.
Syitä siihen, että lähisuhdeväkivalta on Suomessa yleistä, on varmasti monia. Väkivaltainen käyttäytyminen periytyy ja kulkee yli sukupolvien. Jos lapsuuden kodissa on joutunut näkemään tai kokemaan väkivaltaa, on tavallista, että aikuisena löytää itsensä väkivaltaisesta suhteesta tai huomaa itse ratkovansa tilanteita väkivallalla. Valitettavasti edelleenkin perheen piirissä tapahtuvia asioita pidetään meillä yksityisinä. Häpeän ja pelon takia asiaa ei uskalleta ottaa puheeksi, eikä kukaan uskalla kysyä. Monesti juuri se yksi kysymys voisi auttaa lopettamaan väkivallan ja saada väkivallan osapuolet hakeutumaan avun piiriin.
Tärkeää onkin, että väkivallasta uskalletaan puhua ja näin madalletaan kynnystä myös avun hakemiselle. Avun hakemisessa ja väkivaltakirteen katkaisemisessa ei ole mitään hävettävää, päinvastoin.
Terveisin Tuulia/Nettiturvakoti - Hei, hienoa kuulla, että huolehdit ystävästäsi. On hyvä, että olet juttelut asiasta hänen kanssaan ja ilmaissut, että olet hänen tukenaan.
Väkivaltaisesta suhteesta lähteminen ei valitettavasti ole aina niin helppoa, kuin voisi ajatella. Vaikka suhteessa olisi väkivaltaa, voi siinä olla myös monia asioita, jotka pitävät kiinni suhteessa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi lapset, taloudelliset asiat, pelko leimautumisesta tai tulevasta, yhteiset hyvät hetket ja muistot. Väkivaltaiseen puolisoon voi usein olla edelleen myös positiivisia tunteita ja väkivaltaa kokeva voi edelleen rakastaa puolisoaan. Väkivaltaa kokeva voi haluta eroon väkivallasta, mutta ei puolisosta. Nämä voivat olla syitä, jotka estävät lähtemisen väkivaltaisesta suhteesta.
Väkivalta voi myös arkipäiväistyä ja siinä tulee valitettavalla tavalla kuin osa ns. normaalia arkea. Toisaalta väkivallan kokija voi edelleen tuntea toivoa siitä, että tilanne muuttuisi paremmaksi. Väkivalta vaikuttaa myös itsetuntoon ja väkivallan kokija voi tuntea myös syyllisyyttä tilanteesta, vaikka väkivalta onkin aina väkivallan tekijän vastuulla.
Kaikilla on kuitenkin oikeus elää turvallista elämää eikä kenenkään tarvitse sietää läheisissä suhteissa pelkoa tai väkivaltaa.
Väkivaltaa kokevan läheisenä on tärkeintä kuunnella väkivaltaa kokenutta, olla läsnä ja olla empaattinen. Mikäli ystäväsi on valmis keskustelemaan ja hakemaan apua, voisitte yhdessä pohtia esimerkiksi keinoja siihen, miten väkivallan saisi päättymään: voisiko väkivaltainen puoliso kenties hakea apua ja mitä tukea väkivallan kokija voisi hakea. Molempien osapuolien hyvinvoinnin kannalta väkivallan katkaiseminen olisi tärkeää.
Fyysinen pahoinpitely on aina myös rikos ja ystävän kanssa voi käydä myös tätä läpi. Jos perheessä on lapsia, on tärkeää tukea lasten avun saamisen mahdollisuutta ja sitä, että lapset voivat olla ja kasvaa turvallisissa olosuhteissa. Lastensuojelusta voi saada apua ottamalla yhteyttä tai tekemällä lastensuojeluilmoituksen. Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä huolestuneena läheisenä tai myös perheensisäisenä, mikäli vanhempi haluaa hakea apua sitä kautta.
Läheisenä on haastavaa seurata vierestä, jos ystävä toimii itselleen haitallisesti. On hienoa, että olet hänen tukenaan ja tarjoat hänelle apua. Muista pitää huolta myös omasta hyvinvoinnistasi ja auttaa sen verran kuin itse jaksat.
Terveisin, Jaana/Nettiturvakoti - Hei, hyvä että kirjoitit tänne. Kuka tahansa meistä voi tosiaan joutua kohtaamaan läheisisissä suhteissa väkivaltaa, eikä se tai väkivaltainen teko katso sukupuolta. Kerrot, että haluaisit elää rauhallista elämää. Sinulla, kuten meillä kaikilla, on oikeus turvalliseen elämään eikä kenenkään tarvitsisi joutua pelkäämään läheisissä ihmissuhteissa tai kohtaamaan väkivaltaa.
Väkivaltakokemusten käsittelyyn ja väkivallasta irti pääsemiseen on mahdollista saada apua. Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten väkivaltatyön avopalvelut tarjoavat apua ja tukea kaikille väkivallan osapuolille. Lisätietoa Ensi- ja turvakotien jäsenyhdistyksistä löytyy liiton nettisivuilta, mistä voit etsiä itseänne lähinnä olevan yhdistyksen. Myös Nettiturvakodin Apua väkivaltaan -chattiin voi tulla juttelemaan luottamuksellisesti ja nimettömästi kaikki väkivallan osapuolet.
Fyysinen pahoinpitely on aina rikos ja väkivallan tekijä on vastuussa toiminnastaan. Vaikka toista voi kannustaa ja tukea avun hakemiseen, on päätös avun hakemisesta kuitenkin jokaisen meidän oma, eikä toista voi pakottaa avun piiriin. Väkivaltaa kokeneena sinun on tärkeää pitää ensisijaisesti huolta omasta hyvinvoinnistasi ja saada tukea väkivaltakokemuksista selviytymiseen.
Väkivallasta on mahdollista selviytyä, ja helpompaa se on silloin, kun siihen saa apua ja tukea.
Terveisin, Jaana/Nettiturvakoti - Hei, ja kiitos kysymyksestäsi. Väkivaltaa on tosiaan monenlaista. Monesti tunnistamme fyysisen väkivallan, lyönnit, potkut tai hiuksista repimisen. Fyysiseen väkivaltaan liittyy aina myös pelkoa ja uhkaa. Väkivalta ei kuitenkaan aina jätä fyysisiä jälkiä ja sen muodot voivat olla moninaiset. Henkinen väkivalta satuttaa sisältäpäin. Se voi olla haukkumista, nimittelyä tai uhkailua. Kumppani voi yrittää rajoittaa menemisiäsi tai ystäväpiiriäsi. On myös selvää, että jos parisuhteessa on väkivallan uhkaa tai vallan käyttöä, ei se voi olla näkymättä seksissä jollain tavalla. Seksuaaliväkivalta voi olla monenlaista painostamista tai pakottamista sellaisiin tekoihin, joita toinen ei halua tehdä. Näiden lisäksi väkivalta voi olla taloudellista, kumppani voi yrittää määritellä miten ja mihin käytät rahojasi tai uskontoon liittyvää. Joissain tapauksissa väkivalta voi myös jatkua eron jälkeen vainona, jolloin ex-kumppani pyrkii seuraamaan ja ottamaan yhteyttä ei-toivotusti.
Lähisuhteissa tapahtuva väkivalta on Suomessa valitettavan yleistä. Tutkimukset osoittavat, että Suomi on EU:n toiseksi vaarallisin maa naisille. Joka kolmas suomalaisnainen on kokenut jossain elämänsä vaiheessa lähisuhdeväkivaltaa. Miehistä noin kuusi prosenttia on joskus kokenut kumppanin tekemää fyysistä väkivaltaa. Miehet kertovat kokemastaan väkivallasta harvemmin muille kuin naiset.
Terveisin Tuulia/ Nettiturvakoti - Hei, ja kiitos hyvästä kysymyksestä. Väkivalta on tosiaan aihe, josta useimmiten vaietaan, tai siitä ei uskalleta puhua. Väkivaltaan liittyy paljon erilaisia tunteita, mm. pelkoa, häpeää, yksinäisyyttä, mitkä omalta osaltaan tekevät aiheesta tabun. Valitettavan usein vieläkin ajatellaan, että perheen asiat eivät kuulu ulkopuolisille ja se mikä tapahtuu perheen sisällä, pidetään salassa. Vaikka kyseessä olisi väkivalta, eli rikos.
Tästä syystä on totta, että emme välttämättä tiedä, vaikka lähipiirissämme joku kokisi väkivaltaa. Monesti asiaa peitellään ja salaillaan mahdollisimman pitkään. Sanoisin, että asiasta puhuminen rohkeasti on tärkeää. Pienillä asioilla voi tehdä paljon. Somessa voi esim. jakaa artikkeleita tai väkivallan kokijoiden tarinoita tai ottaa osaa aiheeseen liittyvään keskusteluun. Ystäviltä voi vaikka kysyä, mitä he ajattelevat väkivallasta. Se, että joku kysyy tai ottaa asian puheeksi, voi olla merkittävä asia väkivaltaa kokeneelle. Monet nimittäin sanovat, "Olisipa joku joskus kysynyt". Sanosin, että tarvitsemme rohkeita viestinviejiä, sellaisia ihmisiä, jotka uskaltavat ottaa asian puheeksi ja kysyä. Näin voimme vähitellen murtaa väkivallan tabua.
Terveisin Tuulia/ Nettiturvakoti - Hei, väkivallan on mahdollista loppua. Jokaisella meistä on oikeus elää väkivallatonta elämää, ilman pelkoa ja uhkaa. Kannustan sinua hakemaan apua, jotta et joutuisi kokemaan väkivaltaa.
Väkivallan loppumiseen tarvitaan usein ulkopuolista apua ja puuttumista. Tärkeää onkin, että väkivallan kaikki osapuolet, myös väkivallan tekijä, saavat apua tilanteeseen ja kokemaansa. Tarjolla on monenlaista apua, mm. Ensi- ja turvakotien liiton avopalveluissa. Jos joudut kotonasi tai suhteessasi pelkäämään, hae apua. Yksin ei tarvitse pärjätä.
Terveisin Tuulia/Nettiturvakoti - Kaikki vanhemmat kohtaavat kasvatuksessa haastavia tilanteita ja tuskin yksikään meistä vanhemmista selviää kasvatustyöstä ilman äänenkorottamista. On kuitenkin eri asia huutaa, karjua ja olla uhkaava.
Lapsen näkökulmasta on pelottavaa, jos vanhempi käyttäytyy hallitsemattomasti ja ilmaisee vihaa ja raivoa hallitsemattomasti. Lapselle voi tarvittaessa puhua jämäkästi ja ääntä korottaen, mutta tärkeintä näissä tilanteissa on, että vanhempi kykenee hallitsemaan omaa käyttäytymistään ja tunteitaan. Itsensä hallinnan menettänyt vanhempi on lapsen näkökulmasta pelottava ja turvaton. Siksi silloinkin, kun on vihainen, olisi tärkeää pysyä turvallisena aikuisena.
On hyvä, että olet pysähtynyt miettimään omia kasvatusmenetelmiä ja toimimista haastavissa tilanteissa. Sitä voi myös pohtia, mistä oma käytös johtuu ja koittaa löytää tilanteisiin ratkaisuja. On normaalia, että pienten lasten vanhemmat väsyvät ja silloin voisi miettiä, minkälainen apu tai tuki arkeen voisi olla tarpeen. Jos taas muunlaiset huolet kuormittavat vanhempaa, on niihinkin tärkeää hakea apua ja tällä tavalla pitää huolta omasta hyvinvoinnista.
Kannustavaa kasvatusta on myös mahdollista oppia ja vahvistaa. Tilanteisiin, joissa hermot meinaavat mennä, on hyvä etukäteen pohtia vaihtoehtoisia tapoja toimia ja keinoja siihen, miten itsensä voi rauhoittaa tilanteissa.
On ilo kuulla, että teillä on lämpimät välit lastenne kanssa ja selvästi haluat toimia lapsillesi mahdollisimman hyvänä vanhempana. Lisää hyvää tietoa kannustavasta kasvatuksesta kannattaa käydä lukemassa Kannustavan kasvatuksen virtuaalikirjasta.
Terveisin, Jaana/Nettiturvakoti - Hei, ja kiitos hyvästä kysymyksestä. Suurin osa turvakotien osoitteista on tosiaan julkisia. Suomessa on myös yksi turvakoti, jonka osoitetietoja ei ole julkistettu missään.
Turvakodit ovat turvallisia paikkoja ja niissä on mietitty siellä olevien turvallisuus tarkasti. Turvakoti on tarkoitettu tilanteisiin, joissa kotiin jääminen ei enää väkivallan tai sen uhan takia ole turvallista. Henkilökunta on perehdytetty asiaan ja yhteydet vartiointiliikkeisiin ja poliisiin on mietitty tarkasti. Ovet pidetään aina lukittuina ja vaaratilanteisiin on olemassa omat ohjeistukset. Myös turvakodin asiakkaat perehdytetään niin, että kaikkien turvallisuus on taattu. Turvakodeille on olemassa kansalliset laatusuositukset, joissa määritellään myös turvallisuuteen liittyvät kysymykset. Jokaisen asiakkaan kohdalla mietitään turvallisuus erikseen ja tarpeen mukaan tehdään myös erityisjärjestelyjä.
Terveisin Tuulia/Nettiturvakoti