Paloma.se01

Vapaa kuvaus

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Tulikärpästen polku-julkistamistilaisuus 7/05, klo 12:00 Kulttuurikulmassa, Liisankatu 19, Helsinki. Tervetuloa!

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

202

Kommenttia

6070

  1. Et sitten huom,annut että Muuse aloitti puheensa mukaelemalla Martin Luther Kingin kuuluisaa puhetta "I have a dream"?
    Jatkoi sitten sovittamalla tätä rauhan ja tasa-arvoisuuden filosofiaa tähän aikaa ja yhteiskuntaan?
    "Kuten eräs pastori 60-vuotta sitten, minäkinunelmoin rauhasta ja tasa-arvosta"

    https://www.youtube.com/watch?v=nv7m5a1kbP0&t=73s
  2. Kuuntelin puheen ja olipa puheen kirjoittanut kuka tahansa, se oli tosi upea, Muusella on tulevaisuutta urheilu-uran päätyttyä monella eri alalla. Enemmän Martin Luther Kingiä kuin Malcolm X:ää.
  3. Kiitos korjauksesta.
  4. En ole kiinnostunut mistään nuorisoslangista, vaan suomenkielen uusiosanoista tavallisen, oman ikäluokkani kielenkäytössä.
  5. Sanotaan vaikka en oikein ketään.
    Ymmärrän kuitenkin tiettyyn pisteeseen saakka saamelaisten herkkänahkaisuutta kulttuurin omimisesta.
    Toisaalta Lappi elää paitsi porotaluedesta myös turismista ja käsitöitä ja taidetta myydään ja valmistetaan turisteille myytäväksi.
    Kannattaa kuitenkin pitää mielessä vertailuja tehdessä että saamekulttuuria ei voi rinnastaa heimokulttuureihin, koska saamet ovat alkuperäiskansa, kulttuuri ja kieli, joka määrittelee identiteetin ja sisältää vahvan tunnelatauksen. Ei ole sama olla hämäläinen, karjalainen tai savolainen kuin olla saame, Suomessa.
  6. Pieni korjaus:
    kirjan päähenkilö, kirjailijan minähahmo,on saamenkieliseltä nimeltään Ibbá, ei Iddá. Virhe on minun.

    Kirjassa on paikotellen pitkiä, tiiviitä vuoropuheluja ja infodumppia, jotka hidastuttavat lukemista, mutta minulle ainakin ne sisälsivät paljon tarvittavaa perustietoa sukutarinan ymmärtämiseen.
  7. Totta.
    Petsamosta ja Kuolan niemimaalta evakuoitiin paljon kolttia Inariinn ja ympäröiviin kuntiin, mutta ne jotka jäivät menettivät kultttuurinsa, kielensä ja elinkeinonsa. Koltat olivat perinteisesti olleet puolittain paimentolaisia ja heillä oli kesä- ja talvikylät. Koltansaamea Venäjän puolella puhuu vain ehkä kourallinen väestöä.
  8. Saamelaiset ovat hyvin herkkänahkaisia mitä tulee heidän omaan kulttuuriinsa ja sen omimiseen, sama koskee Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoja.

    Saamelaisten kohdalla uskon sen johtuvan siitä kollektiivisesta traumasta jonka peruja he vieläkin kantavat; pitkään heitä pidettiin alempiarvoisena rotuna, likaisina, villeinä ja taikauskoisina barbaareina, heidän kieltään yritettiin kitkeä pois (saamenkielinen opetus kouluissa Lapissa alkoi vasta joskus 1970-luvulla. Vanhat ennakkoluulot ja uskomukset eivät katoa muutamassa sukupolvessa. Saamelaiset lapset opetettiin häpeämään taustojaan .
    Nyt kun saamelaiskulttuuria arvostetaan ja he itsekin kantavat gaktia (saamepukua) ylpeinä presidentin juhliin saakka, niin oletan heidän muistavan kaikki ne vaikeat vuodet sotien jälkeen, pakkomuutot, evakuoinnit ja suomettamiset. Etenki kolttasaamelaiset, joista monet olivat vielä ortodokseja, saivat kokea paljon syrjintää; jopa muiden saamelaisten taholta.

    Oma mielipiteeni kulttuurin omimiseta ei ole mitenkään kiveen piirretty; ei perinteinen kulttuuriasu ole mikään naamaisvaate tai karnevaaliasu jonka voi pukea päälleen kun haluaa hullutella; toisaalta lainata jotain esim. korua tai vaatetta ja kantaa sitä koska pitää siitä, koska se on kaunis ja pukeva on ok.

    Paljonhan me lainaamme "elementtejä" alkuperäiskansojen kulttuureista, mutta eiköhän se ole kiinni meidän omasta asennoitumisestamme näihin kulttuureihin onko se loukkaavaa tai väärin vai ei.
  9. Päivittämässä, siis katsomassa mitä uusia sanoja kieleen on tullut poissaoloni aikana, miten sanat ovat muuttaneet merkitystään.
    Kyllä minä suomea osaan :)
  10. 97% DNA-testin mukaan.
    Identiteettini on vahva ja samoin kielitaitoni.
    En ole mistään pois.
  11. Palaan mielelläni aloitukseni aiheeseen:
    oletko osallistunut kirjahaasteeseen?
    Kommentoi jotain kirjaa ja jotain kategoriaa haasteessa.
    ***

    Puolikkaasta kiinnostuneelle:

    Olen nyt lukenut Inga Maggan kirjan Puolikas, joka on kirjailijan toinen romaani. Ensimmäisestään "Varjonyrkkeilijä" hän on saanut paljon tunnustusta.
    Puolikas" viittaa kirjailijan omaan taustaan: puoleksi saame, puoleksi suomalainen.
    Hieniovaraisesti, kielellä joka on täynnä symboliikkaa, hän lähtee yrittämään itsensä eheyttämistä "kokonaiseksi", ei kokonaan saameksi eikä suomalaiseksi, mutta kokonaan häneksi: luoda yhteys ja sisältö johonkin, jonka hän kokee ei-kenenkään maana.

    Tie omaan minuuteen on pitkä: kaupunkisaamena (puoli-) ja kielettömänä (puoli-) hän kutoo itselleenomanidentiteetin lapsuuden maisemasta. Ivalojoen uomasta, kivistä ja tammukoista, poronnahkalaukuista ja jalkimista, pauloista , jotka muistuttavat jokea: sininen paula piiloutuu nilkan yli kierrettynä valkoisen alle, koska vesi on aina siellä.

    Iddá opiskelee kieltä jota hän ei oppinut koskaan, kuin muutaman sanan lapsuudenkodissaan: koko isän suku ja saamen kulttuuri kulkee kuin loimilangat läpi koko hänen kasvuympäristönsä ja kulttuuritaustansa. Kieli häneltä puuttuu, koska saamelaisten lasten kuului puhua suomea; saamella ei niin väliä. Saamilapset otettiin yhteiskunnan syliin ja heidän kulttuuriaan ei suorastaan kielletty, mutta sitä katsottiin alaspäin. Koltat olivat alin kasti saamelaisia.
    Joikaaminen oli "pirun laulua" lestadiolaisuskovaisissa piireissä ja joikaamisen kuuluminen ennusti kuolemaa.

    Paljon ennakkoluuloja Iddá kokee matkallaan minuuteen: oikeat saamelaiset eivät halua että hän puhuisi huonoa saamea tai omisi heidän kulttuuriaan; ei-saamelaisten silmissä hän on kuin kävelevä huutomerkki.
    Hän pitää kuitenkin pintansa ja pitkissä vuoropuheluissa setänsä , kumminsa ja muiden isänsä sukulaisten kanssa, leikaten kaavoja ommellen kankaita yhteen perinteisistä väreistä suvun historia ja hänen paikkansa perinteessä alkaa hahmottumaan.

    Lapin kansan tapaan kysymys on: Mistä sie olet pois?
  12. Töissä koulussa tarjottiin aina välillä veripalttua, mutta sen ohella joku toinen vaihtoehto. Esikoululasten kanssa syötiin useammin, pekonin ja puolukkahillon kanssa. Ihan syötävää, kotona en laita nyt kun mies ei välitä veriruuista.

    Onhan se vähän häijyn näköistä jos ei ole tottunut veriruokia näkemään pöydässä. Ennen varsinkin maaseudulla käytettiin kaikki teuraseläimen ruhon osat, myös veri ruuaksi, ei ainoastaan Suomessa, vaan kaikkialla. Skottien haggis on myös vastenmielistä teurastusjätteistä tehtyä ruokaa.

    Tuossa ylempänä mainittiin lehmän mahalaukku. Minä tiedän vain lehmän vatsanpeite "callos", josta myös Kolumbiassa tehdään kummallisen näköistä soppaa, jossa rasvaliemessä kelluu haisevia valkoisia kennonpalasia. Ei minun evästäni.

    Mustamakkara on ok, ei suurta herkkua, mutta tuon aina Suomesta pojalle, joka tykkää kovasti.

    Muuten, minulle ruuan tuoksu/haju ja värit, koostumus ja tarjoille asettelu on osa makuelämystä ja voi pilata muuten ihan syötävänkin ruuan.
  13. Me ollaan Demeterin , Eliaanan ja Korppiksen kanssa suurinpiirtein samanikäisiä, Vuosi pari ehkä välillä.
    Ruokahaluni on parantunut nyt vähän, syön melkein normaalista nyt, vain että annokset on oltava pieniä. Kroppani on tottumassa semaglutidin vaikutukseen. Ei minun elämäni nyt mitään helvettiä ole,. Eilen leivoin karpolaosconesseja air fryerissa mummsfilibabba.

    Meillä kaikki tykkäävät sämpylöistä joissa on siemeniä ja saksanpähkinöitä, mielellään grahamjauhoja tai leseitä myös.
  14. Minulla kakkostyypin diabetes hyvässä mallissa, mittaan sokerit kahdesti päivässä ja otan lääkkeeni, ei ole mitään pahempia vaurioita vielä . Säännöllinen elämä, rutiinit ja liikuntaa päivittäin, ruokavalio tietenkin, mutta tunnen itseni hyvinkin terveeksi.

    Kaupoissa on tuoretta leipää ja pakastin on, mutta kotitekoiset sämpylät tulevat edullisemmaksi ja tykätään kovasti. Samalla saan leipoa niistä itselleni sopivat, kokojyväviljaa, rouhetta, kuitua, siemeniä, jne.

    Mukava lukea että olet kiinnostunut terveydestäni.
  15. Tasapainoharjoituksia menossa tälläkin puolella Pohjanlahtea, eilen tein pienen kävelyn kotikadulla, johon oli ajettu soraa, Hokit kenkiin ja onnistuihan sellainen vähän alle 2km. lenkki, mutta aikaa meni, kun piti varovasti astella, kun ei sitä soraa ihan joka paikkaan ollut riittänyt. Pihan kolatut polut ovat nyt lähes sulat, pääsee saunalle, pyykkituvalle, liiterille ja varastolle, mutta tietenkin voisi myös suolata, jos lisää jäätä olisi tulossa ja onhan sitä, jo ensi viikolla. Ei se kesä vielä ollutkaan tulossa, meitä on petetty! Vaikka tunti ollaan saatu takaisin päivänvaloa.

    Paljon kaikenlaista harmia on ollut palstan vanhimmalla porukalla, leikkauksia, sairauksia ja kestämistä. Myötätunnolla seuraan ja toivon kaikille paranemisia ja tsemppiä tällaisena hankalana vuodenaikana, kun ulkona liikkuminenkin on vaikeaa .
    Mietin tässä uuden hellan ja uunin ostoa, kun uunini ei paista kunnolla, siinä on jotain häikkää vastuksissa, se kuumenee kyllä 225 asteiseksi, mutta sitten ei ole mitään normaalia paistolämpöä että saisi pullaa tai sämpylöitä paistettua, jäävät päältä vaaleiksi ja palavat pohjasta. Mies on tarjonnut että lähdetään kauppaan valitsemaan uusi hella ja uuni, mutta minä vielä sinnittelen, kun tuo air fryer (mikä sen nimi nyt olikaan suomeksi) pieni kiertoilmauuni hoitaa hommat kyllä hyvin, mutta isompaa peltiä tai edes isoa vuokaa sinne ei mahdu. Vaara piilee, että jos hankkisimme uuden hellan, niin minun oletettaisi olevan esiliina edessä kyynärpäät jauhossa joka toinen päivä paistamassa leipää, kun ovat kovin persoja tuoreelle leivälle täällä.

    Kirjoittelen tässä tekstiehdotuksia julisteeseen ja infoon Gävleen kirjastoon, jossa esittelen kirjojani 26 pvä helmikuuta. Keväämmällä tulen Helsinkiin uuden kirjani julkkareihin (toimitusvaiheessa kustantajalla), että jos joku pääkaupungissa asuva palstalainen on kiinnnostunut niin tervetuloa vaan, laitan profiiliini myöhemmin ajan ja paikan.

    Olen myös varannut liput miehelle ja itselleni Ruotsin suomalaisten eläkeläisten yhteiseen kulttuuriristeilyyn Helsinkiin, toukokuun alussa. Saan esitellä ja myydä kirjojani matkan aikana.

    Olen lukenut saamelaisista ja heidän kulttuuristaan ja rikkaasta käsityöperinteestään. Sodanjälkeiset sukupolvet Etelä-Suomessakin osasivat tehdä käsillään vaikka mitä, omat vanhempanikin olivat taitavia isä puutöisä ja äiti kutoi lähes kaikki kodin tekstiilit, verhot ja pöytäliinat. No tyttärestä ei polvi ole ainakaan parantunut ja tyttärentytär .... osaakohan hän edes nappia ommella kiinni? Mummoni oli räätälin vaimo ja ei kuulemma ollut mikään kauhean taitava muussa, mutta teki mahdottoman hienot napinlävet :)

    Hyvää viikonloppua!
  16. Olen yhden ainoan kerran ajanut Keski-Suomesta Tenojoen vuononpohjaan Jäämerelle ja kauan siinä sai auton penkkiä painaa. Inarissa ja Lemmenjoella pysähdyimme, kävimme Siida-museossa ja sitten lemmenjoen kansallispuistossa patikoimassa, yövyimme mökkikylässä ja jatkoimme matkaa Tenojoen vartta Norjan puolelle. Poroja sai varoa ja paikallisetkin kuulemma kolaroivat porojen kanssa usein, me ei kolaroitu, mutta kyllä niiden kävelyä ajoradalla sai varoa kun ne ei ymmärtäneet pelätä meitä yhtään.

    Toisen Lapinmatkani olen tehnyt Ruotsin puolelta ensin sukuloimaan Haaparantaan ja sitten ylös Tornionjoen rantaa Kolariin, muistaakseeni, jossa joen ja rajanylitys, Kittilään ystävättären luo yökylään. Mies oli ratissa, joten minä vain ihailin upeita maisemia.
  17. Olisin iloinen jos joku jolla on asiasta tietoa vastaisi eikä vain tämä henkilö joka haluaa mollata minua.
  18. Kyselen ja etsin tietoa, koska itse en tiedä.
    Eikös suurin osa Lapin kansaa ole etelästä muuttaneita, lukuunottamatta saamelaisia, puolisaameja, kolttia, jotka on evakuoitu Venäjän puolelta, kalastajia ja metsästäjiä etelästä ja tietenkin ne jotka pyörittävät turistibisneksiä ja ovat kai etupäässä etelästä.

    Poronhoito on perinteinen elinkeino Lapissa, mutta ei kai siitäkänn kaikki elä?
  19. Ihan vain mediasta havaittua, olen tietenkin väärässä. Missään artikkelissa ei käytetä sanaa "lappilainen". Laitoin sanan hakuun ja sain neljä sivullista linkkejä Lappilainen,fi-lehden sivuun , artikkeleihin lehdestä ja muuhun lehteen viittaavaa, mutta en itse sanasta "lappilainen" löysin yhden ainoan, kielikellosta, joka suosittelee "lappilaista" yhteisnimitykseksi.

    " Nimitys lappalaiset on vanhastaan tarkoittanut vain niitä Lapin asukkaita, joista nyt käytetään yhä useammin nimitystä saamelaiset. Kun Lapissa on muitakin kuin saamelaisia, on lappilainen sopiva kaikkien tuon maakunnan asukkaiden yhteisnimitykseksi. "
    https://kielikello.fi/lappilainen/

    Kuinka vakiintunut sana "lappilainen" sitten on, yhteisnimityksenä saamelaisista, lantalaisista ja etelästä muuttaneista Lapin maakunna asukkaista, kertokaa ihmeessä minulle, haluan tietää!
  20. Lappilainen-sanaa ei taideta oikein käyttää, paitsi lehden nimessä.
    Hämäläinen, savolainen jne. ei oikein vastaa saamelaista, koska saame on kieli, kulttuuri, alkuperäiskansa, Häme on maakunta, heimo, murre.

    Onneksi minun ei tarvitse päättää, miksi saamelaiset haluavat kutsua itseään, mutta tunnustan heidän oikeutensa itse valita se.
    21. 33 / 304
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt