Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/

"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

203

Kommenttia

6086

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Lapset joutuvat vaikeaan tilanteeseen, jos kodin ja koulunyhteistyö ei suju. Jos kotona opetetaan käyttäytymään jollain tietyllä tavalla, ja koulussa tai esikoulussa vallitsee erilaiset säännöt ja tavat. Ei sen tarvi olla sen suurempaa.
    Kerron nyt esimerkiksi että ruotsalaisessa esikoulussa on tapana (ainakin joissakin) pitää hedelmä-ja satutunti keskellä aamupäivää; lapset tuovat hedelmän kotoaan. Jos joltakin on unohtunut (vanhempi ei ole muistanut pakata mukaan hedelmää tai kotona ei ole sattunut olemaan ) niin me opet kysytään oliko kenelläkään ylimääräistä hedelmää tai antaa vaikka puolet omasta omenastaan. Yleensä aina löytyy joku vapaaehtoinen, koska jokainen lapsi jolla on vähänkaään empatiaa pystyy kuvittelemaanitsensä siinä tilanteessa. Ketään ei kuitenkaan pakoteta.

    Sitten tuli pattitilanne, kun saimme hyvin vihaisen kirjelapun jonkun vanhemmalta, että hänen lapsensa hedelmä on tarkoitettu vain häntä varten eikä jaettavaksi. Yritin selittää, miten jakaminen on osa sosiaalista kasvatusta ja aina vapaaehtoista, mutta ilmeisesti lapsi oli jakanut hedelmästään toiselle vastoi vanhempiensa ohjeistusta. Ratkaisimme tilanteen sen jälkeen tilaamalla keittiöön pari ylimääräistä hedelmää joka viikko.

    Esikoulussa (kuten myös päiväkodeissa) vallitsee sama arvopohja, johon opetusohjelma perustuu ja se ei poikkea koulun opetusohjelmasta kovinkaan paljoa, paitsi että esikouluissa panostetaan vieläkin enemmän sosiaaliseen kasvatukseen: kaikkien tasa-arvoon, solidaarisuuteen, yhteistyöhön, empatiaan ja ryhmädynamiikkaan. Kaiken perustana on demokraattinen kasvatusideologia.
  2. Tämä olisi teema joka vaatisi aivan oman aloituksensa.
    Harvoin esikoulun/varhaiskasvatuksen arvopohja eroaa kovinkaan paljon vanhempien ja kotien arvopohjasta. Lasten kasvatus ja koulutus on sekä vanhempien että koulun vastuulla, yhteistyössä ja täydentäen toisiaan. Siinä valossa on vaikea nähdä miten lapsen kannalta voisi olla rakentavaa jos vanhemmat katsovat varhaiskasvatuksen yrittävän tuhota kodin arvopohjaa. Lapsiparka joutuu siinä vaikeaan ristiriitaan ja luonnollisestikin puolustaa omia vanhempiaan; lapset ovat aina solidaarisia omia vanhempiaan kohtaan, vaikka he olisivatkin väärässä.

    Usein nämä eroavaisuudet koskevat tavaroiden jakamista, takaisin antamista, jos lasta joku on esim. tönäissyt tai lyönyt, ruokailua jne.

    Varhaiskasvattajat ja vanhemmat toimivat aina lapsen edun puolesta tai ainakin näin pitäisi olla, yhteistyössä ja sovinnossa.