Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/

"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

245

Kommenttia

7320

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Ystävättäreni joka asuu Englannissa oli myös sitä mieltä että ihanaa, paras kappale voitti. Kävimme pienen keskustelun yöllä viisujen jälkeen, koska en voinut käsittää miksi hän ajatteli niin.
    Hän selitti, että kappale on erittäin tarttuva jas opivalla tavalla kreisi, siis hassu ja juuri sellainen kui neuroviisujen voittajakappaleen tulee olla.
    Minun mielestäni nuo ei ole oikeita kriteerejä euroviisukilpailun voittamiseen, koska kysymys on laulukilpailusta, ei sirkus-tai tivoliesityksestä. Me vanhempi sukupolvi muistamme vielä ne upeat laulut, jotka aikoinaan voittivat euroviisut, pelkällä laulamisella, säestyksellä , musiikillisilla ansioillaan, ja joissa lyriikka oli osana esitystä.
    Nyt euroviisut ovat kehittyneet aivan päinvastaiseen suuntaan: kappale joka herättää eniten huomiota, jää jostain syystä mieleen, tai poikkeaa valtavirrasta, jossa on parhaat tanssijat, tehosteet, eniten paljasta pyllyä tai rintakehää...musiikilliset ansiot ovat jääneet sivuasiaksi ja lyriikasta ei puhettkaan!
    Emme saa enää niitä Wanhan Hyvän Ajan Euroviisuja koskaan takaisin, joten miten tästä eteenpäin?
    Minä ehdottaisin sanoitusta tekstinä joka kappaleeseen, englanniksi tai jokaisen maan omalla äidinkielellä. Että kaikki tämä bangaranga hölöhölö buum buum ei mitään tarkoittavat äännähdykset jäisivät vähemmälle huomiolle. Ei laulua tarvi esittää kahdellatoista eri kielellä ja voihkinnalla, jos siinä on sanat jotka katselija ymmärtää.
  2. Tuo aikuisen lapsen ja vanhemman välinen suhde kaipaa myös vaalimista ja omaa aikaa. Kuinka monta vanhusta asuu yksinään, kaukana lapsistaan ja vaikka lähempänäkin, niin yhteydenpito on harvinaista, monesti vain äitienpäivänä, tai kun on syntymäpäivä niin lapsi soittaa . Luin hiljakkopin jostain aika surullisen tarinan vanhasta äidistä joka tuli muistisairaaksi ja miten ainoastaan yksi lapsista, vanhin tytär, kävi säännöllisesti katsomassa. Yksi tyttäristä asui Englannissa ja soitteli silloin tällöin videopuheluita, poika asui kahden ja puolen tunnin ajomatkan päässä ja kävi vain kerran, oliko se kahden vuoden aikana, katsomassa äitiään, "kun oli aina niin paljon työkiireitä" jne. Tällaisia tarinoita on pilvin pimein.
    Tottakai lapsille kuuluu oma, itsenäinen elämä ja omien vanhempien sekaantuminen arjen asioissa ei ole hyväksi kun lapsi rakentaa omaa elämäänsä puolisonsa kanssa ja kasvattaa omia lapsiaan. Vanhemman ja aikuisen lapsen välisen suhteen annetaan rempsahtaa ja siteen katketa, mikä ei välttämättä ole hyväksi kummallekaan.
    Aiomme jatkaa näitä äiti-tytär tapahtumia tulevaisuudessakin, niinkauan kuin se on mahdollista. Puitteet ei tarvitse olla samat, emme kumpikaan kaipaa luksusta tai ylellisyyttä, mutta olemme liian "vanhoja" telttailemaan tuntureilla tai nukkumaan tähtien alla Lapissa. Mietimme seuraavaksi pientä kaupunkireissua Euroopassa,
    Pojan kanssa teen pian matkan ja tämä on aivan ensimmäinen kerta, kun olemme ulkomaanmatkalla pojan kanssa. Luuen että siitäkin matkasta tulee antoisa ja äiti-poika-suhdettamme vaaliva kokemus.
  3. Minulla on ainakin kevätkaihonkukkia sivullani taustana ja profiilissa oma ja tytääten kuva :)
    Eilen veimme kukkia miehen edesmenneen haudalle, poika tietenkin mukana. Istutimme neilikoita ja daaliota ja sitten kävimme "äitienpäivälounaalla" japanilaisessa ravintolassa. Vietämme aina tuplat äitienpäivät, ensin suomalaisen äitienpäivän (eilen) ja sitten virallisen ruotsalaisen äitienpäivän joka on toukokuun viimeine sunnuntai.
    Pienimuotoisesti molemmat.... omien lasten ja lapsenlasten kanssa olen lähes jatkuvassa yhteydessä, somen , tekstiviestien ja puhelimen völityksellä ja tapaamme usein myös. Eilen pistäydyimme myös samalla reissulla tyttären luona. Helatorstain aattoniltana lähdemme vuorokauden risteilylle Turkuun, tytär ja minä kahdestaan, jokavuotiselle äiti ja tytär sparisteilylle, mikä on vain premiumhytti, kolmen ruokalajin illallinen, poreallas ja kasvojenhoidot molemmille, ja tärkeintä kaikesta se oma aika jonka annamme toisillemme , ilman puolisoja, muita perheenjäseniä. Saamme rentoutua, nauttia olostamme ja toistemme seurasta ja puhua ihan vain omia asioitamme. Hänelle kiireisenä ja stressattuna elämänsä ruuhkavuosia elävänä naisena erityisen tärkeää pitää pieni paussi kaikkien velvollisuuksien ja vaatimusten keskellä.
    Poikani kanssa tämän saman asian ajaa yhteinen Italianmatkamme kesäkuun lopulla.
    Minulle ei äitienpäivä ole koskaan ollut erityisen suuri asia. En en tarvitse ruusukimppuja, enkä juhlapuheita, runoja enkä samppanjaa. Olen kuitenkin tosi kiitollinen siitä että aikuiset lapset ovat osa elämääni, lähellä ja läheisiä ja että saan viettää omaa aikaa heidän kanssaan.
    Kotona puolisoni ja hänen poikansa arvostavat olemassaoloani ja etenkin mieheni osoittaa joka päivä rakkauttaan ja arvostustaan pienillä asioilla, huomioimalla tarpeeni, ajatukseni ja toiveeni arjen asioissa.
    Ei nyt tämän enempää juhlapuheita minultakaan. Kaupan pelargonioihin olisi mentävä vaihtamaan kunnon multaa, ne ovat vain johonkin kasvuturpeeseen istutettuja ja kuivahtavat hetkessä. Komean sinivioletin petunia-amppelin ostin eilen roikkumaan ulkorappuun, toivottavasti ei tule enää pakkasöitä.
    Hyvää alkuviikkoa alavirrasta!