Vapaa kuvaus

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Tulikärpästen polku-julkistamistilaisuus 7/05, klo 12:00 Kulttuurikulmassa, Liisankatu 19, Helsinki. Tervetuloa!

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

202

Kommenttia

6071

  1. Täällä kaytetään sanaa "lumitykki" myös tuosta sääilmiöstä, ei ehkä niin paljon Suomessa, tai ehkä vain rannikolla. Meille itämeren maisemissa asuville koillistuuli tykittää lunta suuria määriä aika ajoin, joskus on esim. Gävleen tullut muutamassa päivässä puolitoista metriä uutta lunta.

    Mutta nyt on keskikesä ja juhannuksenviettoon valmistaudumme täällä Sveanmaalla, aivan Norrlannin rajoilla. Juhnannussalkoja koristellaan kaikenlaisella kasvillisuudella; tuossa lähikylässä käärivät koko puisen rungon kielon lehtiin. (Täällä kasvaa todella runsaasti kieloja ) kukkaseppeleitä sidotaan luonnonkukista ja lapsille on tiedossa paljon kaikea kivaa kyläaukiolla huomenna.

    Lohenpuolikas on pakkasessa eikä se siellä vetisty, turhaa höpinää vaan, palstalla asustelevat kiusanhenget vain yrittävät joka väliin jotain ikävää saada heitettyä. Vastat voi myös pakastaa, mutta minulla ei ole taropeeksi tilaa pakastearkussani, ei ole tullut hankittua kuin yksi arkku. Toista jääkaappia oleme ajatelleet, laittaa sen pienelle teholle ja säilyttää vihanneksia ja hedelmiä kesäaikaan. Talvisin pidämme ruokailuhuoneen viileänä, noin kymmenasteisena, ja säilytämme tuoreita vihanneksia ja hedelmiä siellä.

    Marttojen suositukset varmaan ihan asiallisia, en ole koskaan seurannut niitä. Lääkäri patistelee minua syömään enemmän punaista lihaa, kun ei tahdo maistua ja lääkitykseni verottavat b-vitamiineja kropasta. Onkohan niin, että Suomessa seurataan ja totellaan kaikenlaisia suosituksia enemmän kirjaimellisesti kuin täällä?

    Eskilstunan uuden kotileipomon paketti saapui; nyt on karjalanpiirakoita ja ohrarieskaa pakkasessa, simaa juhannusjuomaksi.
  2. Lumitykki on meillä myös tuttu juttu, mdk.mdk. Kun tuulee mereltä, etenkin pohjoisesta ja meri on vielä sula, niin lunta saattaa tulla suuria määriä aivan hetkessä. Kaikki talvet ei kuitenkaanole samanlaisia, joskus hyvinkin vähälumisia täällä Pohjois-Upplannissa. Kaksi miestä talossa ja lumilinko auttavat pitämään ajotien ja polut saunalle ja puuvajaan auki,. Minusta siihenei olisi...enää. Viisitoista vuotta sitten kun asuin pikkuisessa mökissä metsän reunassa ihan yksin loin vielä itse lumet, tai sitten kävelin aina samoja jalanjälkiä puuvajalle ja ajotieltä loin vain senverran että auto mahtui .

    Muistan hyvin ihanan talosi, josta näinuseita kuvia ja varmasti tuntui vaikealta luopua siitä. Muutto pienempään on aina vaikeaa; meillä oli samanlainen tilanne kun tyhjennettiin mieheni talo Bålstassa. Roskalavalle heiteltiin vain parvekkeelle kalliiit huonekalut, sängyt ja lipastot, vaikka minä vastustin.
    Monet kerrat olen muuttanut ja jättänyt tavaraa, myynyt jotain, varastoinut jotain, jakanut pois ja lahjoittanut keräyksiin, tutuille ja naapureille ja vaikka en olekaaan erityisen materialisti, niin sydän on vuotanut verta kaikki se luopuminen.

    Hyvä että muistutit minua tuosta luopåumisen tuskasta; nyt en halua enää muuttaa minnekään.

    Juhannus on tulossa ja lohenpuolikas tuli kaupasta ostettua eilen; uusia perunoita, matjessilliä, ja lihanhimoisille possua grilliin.Juustoja olen hankkinut nautittavaksi itsetehdyn raparperi-mansikkahillon kanssa. Huomenna haemme juhannuskoivut ovenpieleen. Tänään on ohjelmassa saunan siivous ja vastan teko juhannussaunaan.

    Vähän perinteitä, jotain muualta tuotua ja näin me kukin luomme omannäköisemme juhannuksenvieton. Kaukana muistoissa lapsuuden ja nuoruuden juhannukset, kokonpoltto rannassa, sitten nuorena juhannustanssit ja telttailu kavereiden kanssa.

    Hyvää Juhannusta/mittumaaria/kesäpäivän seisausta !
  3. Huomenta puolipilviseltä, kuitenkin nyt jo kesäiseltä alajuoksulta, juhannukseen valmistuu kyläyhteisö ja luonto kukoistaa kaikessa vehreydessään ja runsaat sateet, joita seurasi pari lämmintä päivää ovat saaneet niittykukat kukkimaan, joten juhannussaloista tulee todella kauniita ja värikkäitä tänä vuonna.

    Kylän lapset ja heidän vanhempansa lähtevät traktorin peräkärryn kyydissä poimimaan luonnonkukkia seppeleihin torstaina. Nyt kukkii päivänkakkaroita, harakankelloja ja koko joukko muita joidennimeä en enää suomeksi muista ja niistä lapset tekevät ne perinteelliset seppeleet juhannussalkoon. Perjantaina tanssitaan sitten salon ympärillä, on kaikenlaista arpojen myyntiä, pikkuopurtavan myyntiä ja sitten kylännuoret pelaavat jalkapalloa viereisellä kelpalla omia vanhempiaan vastaan. Me emme tänä vuonna taida osallistua, kun tytär ja lähisuku odottaa meitä viettämään juhannusaattoa heille, grillailemaan ja seurustelemaan.

    Mdk.Mdk, olen seurannut sinun muuttohistoriaasi mielenkiinnolla ja etenkin minua jäi mietityttämään syyt miksi paluumuuttosi Suomeen ei jäänyt pysyväksi: oliko sittenkin niin, että ne uudet juuret jotka olit kasvattunut täkälöiseen multaan olivat elinvoimaisemmat ja se tuttu ja turvallinen kotiympäristö ja ihmissuhteet olivatkin täällä?

    Minäkin olen harkinnut paluumuuttoa, mutta olen aika lailla luopunut siitä, koska mies ei pidä sitä järkevänä ajatuksena. Hän on asunut vielä pitempään kuin minä täällä Ruotsissa ja juurtunut paremmin minua täkäläiseen yhteiskuntaan. Sitten nuo lapset ja lapsenlapset....

    Nehän ovat meikäläisen elämän suuri rikkaus ja eheyttävä, kannatava voima, kuten Hil-lankin tekstistä tulee esille. Minulla ei ole niin paljoa jälkikasvua mutta iloitsen noista kahdesta nuoresta miehestä, jotka toivottavasti vievät sukumme tarinaa eteenpäin. Minne ja mihin suuntaan, sitä emme tässä muuttuvassa maailmassa koskaan tiedä.
  4. Sateinen maanantaiaamu alavirralla, eilinen helle on helpottanut ja viikolle on luvattu normaalia juhannusviikon säätä: sataa ja paistaa vuoro vuoroin. Lämpötilat keikahtelevat siinä parinkymmenen asteen tiimoilla, öisin viileämpää. Kuka muistaa kun nuoruudessamme kävimme juhannustansseissa ja telttailemassa ja melkein aina satoi tai oli kylmää?

    Viikonvaihde meni lähinnä kasvimaata kunnostaessa, mutta lauantaina ehdin leipomaan karjalanpiirakoita suomiseuran rouvien kanssa, oli siellä yksi mieskin, eli paikallisen seuran puheenjohtaja jonka tehtävänä oli vahtia ettei piirakat palaneet uunissa ja pensselöidä unnista otetut piirakat voisulalla ja laittaa leivinliinojen alle jäähtymään. Mukavaa meillä oli ja taisi olla niin, että ei siellä ollut kai ketään joka ei olisi joskus aikaisemmin leiponut.

    Eilen taas oli meidän kylän vuotuinen jippo, kun vattenfallin voimalaitoksen padon luukut avattiin ja vettä juoksutettiin pauhaavana koskena . Väkeä oli varmaan pari sataa tai enemmän, markkinakojuja paljon ja innostuin ostamaan juustoja ja kanelipullia.. Myöhemmin olisi ollut jotain ohjelmaakin, mutta me lähdettiin laittamaan ruokaa kotiin. Olemme käyneet tässä Putousten päivän-tapahtumassa lähes joka vuosi.

    Keskellä putousta on suuri kivi, johon on maalattu musta risti sen munkin muistoksi jonka paikalliset heittivät vesiputoukseen seurauksena riidasta kalastusoikeuksista, jotka sveanmaan kuningas Knut oli antanut läheisen Vibyn luostarin munkeille, Munkki onnistui kuitenkin raahautumaan vesiryöpyistä keskelle koskea olevall kivelle, mutta kukaan ei voinut tulla pelastamaan häntä siltä. Vuorokausia myhemmin munkin ruumis löydettiin suvannosta joen rannalta. Tämä tapahtui joskus 1200-luvulla.

    Vuonna 1937 historia oli toistaa itseään, kun läheisessä kasarmissa oli juhlat ja juopunut upseeri oli mennyt uimaan kosken rantaan ja koska koski oli kuivillaan silloinja padon luukut kiinni, niin hän meni lepäämään munkinkivelle ja nukahti sinne. Hän heräsi siihen että vesimassat syöksyivät hänen ohitseen kun luukut oli avattu ja häntä ei kukaan ollut huomannut kivellä. Hän onnistui kuitenkin pelastautumaan ominneuvoin, koska hänen poissaolonsa oli havaittu ja luukut suljettiin kunhänet löydettiin kiveltä