Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/

"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

248

Kommenttia

7361

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Kyllä meilläkin lapsia kolhittiin, lähinnä isän toimesta . Äiti toimi usein ilmiantajana. Saattoi olla että isä oli väkivaltainen äitiäkin kohtaan ja äiti ei uskaltanut tulla väliin. Kertomuksesi rangaistuksista ovat tuttuja minulle myös ja sekin että läheskään aina en tiennyt edes mistä minua piiskattiin ja usein myös minut oli heitetty bussin alle syyttömästi. Tällainen lasten pahoinpitelykulttuuri ei kyllä minussa ainakaan herättänyt muuta kuin uhmaa.

    Isäni ja hänen kasi veljeään kertoivat kyllä sotakokemuksista, meidän lastenkinkuullen. Perjantai-iltana haettiin täysi lasti, lauantaina saunottiin ja Kollaa kesti ja oltiin Raatteen tiellä, ja Summan saarrossa, välillä laulettiin hevoselle heiniä ne syövät tallista seiniä ja suomen tytöt eivät seuraamme kaipaile ne on heiliä saksmannin.

    Ehkä se perjantailasti lähimmästä Alkosta oli se varavettiili, jonka kautta pahimmat traumat purkautuivat, mutta isä muuttui hyväntahtoisesta ja leppeästä miehestä väkivaltaiseksi, mustasukkaiseksi ja rehenteläväksi ja olisi ilmanmuuta tarvinnut "kallonkutistajaa", mutta ei puhettakaan ja sitäpaitsi, perheväkivalta oli aivan liian yleistä ja lasten kasvattaminen piiskalla ja kuriin oli ikään kuin korkeammalta taholta saatu tehtävä. Isän käyttäytymisen olen oppinut vuosien mittaan ymmärtämään ja että se pohjautui siihen pettymykseenja turhautuneisuuteen, jonka sodan jälkimainingit hänelle aiheuttivat: isää ei oltu luotu raatamaan niska limassa tukkireen kanssa talvisessa metsässä, eikä oman isänsä rengiksi kivisellä autiotilalla Keski-Suomessa. Hän oli jo nuoresta ollut motorisoitu ja sodassa upseerien autonkuljettajan ja haikaili kaupunkilaiselämästä.

    Meidänkin viisilapsisesta perheestä kasvettiin aikuisiksi, sielun ja ruumiin voimat tallella ja ihmisiä meistä tuli kaikista.
  2. Minut on, mutta eiedes ylläpito tiennyt
    miksi.
    Rumia en puhu koskaan, vaikka kritiikkini saattaa olla terävää,koska valitsen sanani. Asiat voi sanoa muutenkin.

    Tämä mitä kirjoitin ylläpidosta on kaikkien tiedossa, jos haluaa etsiä sitä sivuilta.
  3. Happamia, sanoi kettu
  4. On oikeastaan yllättävää että sodan ja väkivallan rikkoman, alkoholismista ja traumoista kärsineen yhteiskunnan pojat ja tyttäret pystyivät nousemaan ja rakentamaan hyvinvoivan yhteiskunnan. Eihän se tapahtunut hetkessä, keskityttiin pääasiassa aineelliseen hyvinvointiin, jälleenrakennukseen, sotavelkojen maksuun ja poliittiseen tasapainotteluun vihollisen rajanaapurina. Seurauksena oli nopea vaurastuminen, luokkareki tölleistä yliopistoihin ja kaupunkeihin, työttömyys ja ulkomaille muutto, sittemmin hyvät kauppasuhteet entisen vihollisen kanssa, lisää aineellista varallisuutta ja sitten yhdeksänkymmentäluvun lama.

    Nyt Suomi on suhteellisen hyvinvoiva maa, ainakin aineellisesti, mutta sotien (lähdetään vaikka sisällissodasta liikkeelle, jossa veli nousi veljeä vastaan ideologista syistä) aiheuttama kaksijakoisuus ei ole koskaankadonnut ja kytevä vihamielisyys, luokkaviha ja epäluuloisuus ovat jääneet elämään omaa elämäänsä kansan sielussa.

    Lisätään tähän yhtälöön vielä aikamme teknologinen kehitys joka mahdollisti kaiken tämän kaunan purkamisen nimettömästi, ilman vastuuta, sanoen mitä sylki suuhun tuo, ANONYYMISTI ja kaiken kansan luettavaksi netissä ja SUOMI24-tapaiset keskustelufoorumit, saivat alkunsa kansalaisten turhautuneisuuden, vanhojen kaunojen, ideologisten erimielisyyksien purkamiseen ja puimiseen julkisesti, ILMAN VASTUUTA,

    Käväisin nopeasti Suomessa heinäkuussa, olimme vähän yli kaksi viikkoa lähinnä Keski-Suomessa, Pirkanmaalla ja Pohjoisessa Satakunnassa ja kasvotusten, ihmisten kanssa asioidessa, tapaamiset olivat todella ystävällisiä, leppoisia, tapasin Maailman Onnellisimman Kansan (kahdeksan vuotta peräkkäin) ja minulla ei ole kuin positiivisia kokemuksia synnyinmaani kansasta (tosin otos on hyvin kapea), Olen puhunut miehelle että myisimme talon täällä ja muuttaisimme Suomeen, mutta hän ei ole kiinnostunut, eikä myöskään siitä että ostaisin synnyinkotini takaisin sisareltani, joka olisi suostuvainen: vanha talonröttelö vaatisi suuret remontit ja tulisi kalliiksi pitää.. Uskoisin kuitenkin viihtyväni hyvin, minulla on riittävästi sukulaisia ja ystäviä ja olen hyvin verkostoitunut heidän kanssaan.

    Mutta kun ja jos.....maailma nonnellsimman kansan sijaanj joutuisinkin elämään keskustelufoorumin anonyymien joukossa,? Vai ovatko anonyymit päällekäyjät juuri tätä maailman onnellisinta kansaa jotka tervehtivät kaupassa, tarjoavat palvelujaan ystävällisesti hymyillen, kun naamiot ovat riisuttu?