Vapaa kuvaus

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Tulikärpästen polku-julkistamistilaisuus 7/05, klo 12:00 Kulttuurikulmassa, Liisankatu 19, Helsinki. Tervetuloa!

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

202

Kommenttia

6071

  1. Hehe, ei meidän pienessä kylässä liiku sellaisia heikkejä eikä muitakaan varjopuolen kulkijoita. Tavallinen sekoitus eläkeläisiä, lapsiperheitä, työssä käyviä aikuisia, ei yhtään ravintolaa, ei edes pizzeriaa, mutta kirkko on ja hautausmaa ja monta vanhaa taloa, jotka on jätetty kesäasunnoiksi, kun jälkipolvi onmuuttanut lähuikaupunkeihin, Gävleen, Uppsalaan jTukholmaankin on vainnoin parintunnin ajomatka. Junat kulkee ja bussit samoin. Kioski on auki kesäaikaan, kun campingin kesäasukkaat saapuvat ja uimarannassa on vilskettä kun sää sallii. Uimarannan vieressä on Pohjoismaiden toiseksi suurin pumptrack, joka onhyvin suosittu, nuorta väkeä tulee läheltä ja kaukaan esittelemään taitojaan hyppyreissä.

    Kylässä toimii aktiivi kyläyhdistys, joka järjestää yhteisiä juhlapäivien jippoja, kokko rannassa, juhannussalko jne. toimelias urheiluseura joka hankki EU_rahoituksen pumptrackin rakentamiseen, ja kiinteistöjenomistajien yhdistys, Kesällä ranta täyttyy lapsiperheistä piknikillä ja uomassa, venelaitureissa on kaikenkokoista paattia ja campingillä istuu eläkeläisiä aurinkotuoleissaan ja juo iltapäiväkahvia.

    Kadulla, jonne näkyy olkkarinikkunasta, kulkee koulusta palaavia lapsia, koirien kävelyttäjiä, juoksijoita ja kävelijöitä, muutama mummo rollaattorillaan, pyöräilijöitä, autoja hiljaa ajaen ja kaikki tervehtivät toisiaan jos ovat näköetäisyydellä.

    Yöllä on hiljaista, ei liikennettä, ei kulkijoita. Kuu nousee pihakoivujen takaa, sade ropisee ikkunaan, etupihalla hrakat ja naakat lentelevät ja nokkivat matoja, kissat etsivät hiiriä ja kauriit aamunkoitteessa etsivät tuoreita vihanneksia. Mäyrä, kettu ja jänis eivät ole mitenkään harvinaisia vieraita.

    Ei mitään hämäräheikkejä (kiva uusi sana minulle!) tässä vanhassa, hyvinvoivassa ja vihtyisässä uplantilaisessa kylässä Taalainmaanjoen rannalla.
  2. Kiehtova ajatus, mutta käytännössä aika rasittavaa, ellei sitten ota pitopalvelusta apua tai tee jippo kimpassa jonkun toisen sukulaisen kaa, esimerkiksi siskokset tai äiti ja tyrär. Kannattaa miettiä paitsi ruokia ja juomia myös majoitusta.
    Meidän ikäkäluokassamme yleisin tapa saada suku kopkoon on että joku porukasta kuolee ja sitten pidätään hautajaiset, jossa tavataan sukulaisia joita ei olla nähty pitkään aikaan, muistellaan vainajaa, ainoo huono puoli siinä on että jos itse on se vainaja ei tapaa niitä muita sukulaisia ja vanhoja kavereita, mutta hyvän asianpuolesta voisi vaikka uhrautua.