Paloma.se01

Paloma.se01 profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/<br /><br />"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."<br /><br />Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.<br /><br />Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html<br /><br />Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)<br />Viimeisin:<br />"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."<br /><br />Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Liittynyt 7v sitten
254 aloitusta · 7529 kommenttia
No minulle tulee tää synnyinkotinostalgia noin kerran vuodessa, mutta kyllä se varmaan menee taas ohi. Se tulee kun ajamme pihaan ja vanha talo seisoo siinä mäellään, siihen tulivat äijä ja mummo, pojat ja miniät evakkoina kesällä ´44, synnyin kammarissa sedän vaimo kätilönä ja päivämääräkin vielä epäselvä, vaikka syntymäyodistuksessani lukee 28.02. Kätilö vakuuttaa (tai hänen tyttärensä, minun serkkuni) että olen syntynyt 29 pvä. koska se oli karkausvuosi.

Katto ei vuoda,; äiti laitatti uuden peltikaton juuri enne kun alzheimer iski, kivijalka, joka oli liikkunut, nostettiin paikoilleen, maaliia on vielä jäljellä (valkoiseksi maalattu) mutta alkanut rapistumaan, ovet ja ikkunat huonossa kunnossa, yleisvaikutelma rämähtäneen ja aution näköinen. Pihanurmikko ajetaan kai pari kertaa kesässä, tuomi on kaadettu ajat sitten, terijoen jalavista vain toine jäljellä, sireenimaja revitty pois ja grillipaikka muuttunut romunkeräyspaikaksi. Suuri kallio pian laidalla, jolla istuimme kesäpäivinä serkkujen kanssa ja söimme päiväruokaa, kun kaikki jotka olivat kylässä ei mahtuneet pöytään on paikallaan, samoin ihana vanha aitta, jossa nukuimme kesäisin. Piharakennuksista ainoastaan vanha riihi ja se aitta jossa on kolme huonetta ovat jäljellä, samoin puuliiteri ja piensarrain (alunperin sarrain oli heinälato pihassa, nyttemmin siihen on valettu lattia sementistä ja siskonpojat pitävät siinä romujaan)

Luovutimme talon siskolle, joka asuu Suomessa ja jolla on paljon aikuisi alapsia ja lapsenlapsia, koska arvelimme hänellä olevan sille käyttöä, mutta luulen että ei siellä kukaan käy montaa kertaa kesässä. Soutuven rannssa, rantasauna käytössä, vaikka koko ranta ja saunakin meni kappoissa kun sisko myi osuuttaan naapurille rahapulassaan. (

Siis aivan mahdoton tapaus kaikesta nostalgiastani huolimatta: metsät osittain hakattu, rannat myyty vieraille kesämökeiksi, pellot naapurille, pihapiiri kutistettu luille ja jäljellä vain vanha rapistunt puutalo, jonne ei tule juoksevaa vettä, ei viemäriä. Sähköt tosin on ja liittymä myös. Talolla on ikää jo yli sata vuotta ja jos minulla olisi energiaa ja varaa riittävästi ostaisin pihapiirin ja rannan takaisin (tiedän että naapuri ei myy, koska veljeni oli jo tarjoutunut ostamaan sen takaisin), Nyt me kaikki sisarukset olemme jo sen ikäisiä, että juoksevan veden ja etenkin sisävessan ja peseytymismahdollisuuksien puuttuminen tekee oleskelusta siellä hyvin hankalan.

Olen nyt päässyt eroon yhdestä vanhasta talosta Kolumbiassa ja sijoitan tämän vanhan talon remonttiin, jossa asumme. Rakastan vanhoja taloja ja teetätän mielelläni pientä remonttia ja restauraamista, mutta vesi, viemäri ja sähkö on oltava, samoin hyvä autotie perille.
Järjestelin ny aamulla yläkerran vaatekomeroa ja kaappeja. Minulla kuten varmaan monella muullakin on tapana ottaa esille kesävaatteet ja talvivaatteet vuodenajan ja ilmojen mukaan, elikkä talvileningit ja talvifarkut vaatekomeron perälle, kukkaismekot ja hihattomat hellelenigit esille tähän aikaan vuodesta. Minulla on pieni vaatekaappi makuuhuoneen ulkopuolella ylätasanteella, jonne ripustan juuri niitä vaatteita mitä pidän arkisin vuodenajan mukaan , aamutakkeja ja villatakkeja. Nyt on ongelmana se, että kun sää muuttuu nopeasti ja jos eilen oli helle niin tänään puhaltelee jäätävä tuuli pohjoisnavalta, niin että talvivaatteet ja kesävaatteet samassa rekissä.

Minä: "Kukti, meidän vaatteet ei mahdu minnekään"
Mies: "Meillä on liian paljon vaatteita"
Minä: "Ei, vaan meillä ei ole tarpeeksi vaatekaappeja"
Mies: "Ei meillä ole tilaa useammille vaatekaapeille"
Minä: "Me tarvitaan isompi talo"

Nyt minua on mietityttänyt synnyinkotin Suomessa, sisko on tarjonnut sitä minulle takaisin melkein ilmaiseksi. Mies on ehdottomasti vastaan, sanoo että ota ne rahasi pankista ja tee nuotio pihalle mieluummin, vähemmän harmia kun lahoavasta talonröttelöstä, jota et jaksa hoitaa, korjata, remontoida ja sitten olet siellä muutaman viikon ja perilliset sadattelevat kun jätät arvottoman talonromun jjonka pihakin on ihan olematon, luille vedetty, ei vettä, ei viemäriä, ei sisävessaa heille riesaksi. Mies sanoutuu täysin irti koko ajatuksesta, ei jaksa eikä halua eikä näe siinä mitään järkeä. Tottahan se on joka sana, mutta minulla on vahva tunneside siihen talonrötisköön, olenhan syntynyt siinä peräkammarissa !

Kaikkein vaikein asia elämässä taitaa olla sittenkin luopuminen asioista joita on rakastanut tai jotka ovat olleet tärkeitä.
Tervehdys tuuliselta ja sateiselta alavirralta. En nyt halua teitä ihan kahdestaan jättää tänne porisemaan, tungen itseni kolmanneksi pyöräksi, vaikka ei minulla mitään asiaa ole.

Tänään minulla on matkakuumetta, vaikka en ole minnekään lähdössä. Tytär perheineen lentää illalla Frankfurtiin ja sieltä huomenaamulla Seulinn Koreaan kymmene päivän lomalle. Tytär pelkää lentämistä, mutta lähtee mukaan, koska mies ja pojat haluavat matkustaa. Oliskohan paras ottaa jotain rauhoittavaa ennen koneeseen astumista, enen vanhaan sai lentoemolta rauhoittavan tabun jos pelkäsi ihan kauheesti. Miten nykyisin, tietääkö kukaan? Elän sen verran symbioosissa lasteni kanssa että heidän tunnetilansa vaikuttavat minuun vahvasti.

Kävimme eilen Ikeassa ostamassa käsi-ja kasvopyyhkeitä. Kaupassa ostarissa joka on Ikean kyljessä ja katseltiin kaikkea pientä ja mukavaa. Olen ajatellut ostaa maidon vaahdottjan, joko patterikäyttöisen vispilän tai sitten pienen kannun, jossa on neljä ohjelmaa; yksi cappucinolle, yksi lattelle, yksi kuumalle kaakaolle ja yksi kylmälle maidolle. Taidan toivoa sen joulupukilta (saan lahjani yleensä hyvissä ajoin, jos en jaksa odottaa)

Tänä aamuna tein hedelmäsalaatin mehustumaan laitan kaikkia sesongin mehuisisia hedelmiä, ja sitten banaania, maracuyaa (kärsimyspuun hedelmää, jonka hedelmäliha muistuttaa sammakonkutua ja maistuu ihanan aromikkaalta happamenmakealta), luumuja, aprikooseja, kiwia...erinomaista ruuansulatukselle, koska diabeteslääkkeeni hidastuttaa vatsan toimintaa),

Oikeesti pitäisi tehdä jotain järjellistä, esmeks järjestää vaatekomeroita sen sijaan että istuisin pöytäkoneella surffailemassa. Mutta, mutta, kuka se luonnolleen mitään voi!