Paloma.se01

Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/

"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

214

Kommenttia

6454

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Omakustanteen teettäminen ei ole kallista. Sitten voi painattaa suhteellisen edullisesti tietyn määrän kirjoja omaan myyntiin tai kirjoja voi ostaa firman omasta kaupasta. Kummassakin tapauksessa kirjoittaja saa suurimmanosan kirjan hinnasta itselleen.. Palvelukustanteita voi myös teettää ; silloin kirjan myyntihintaan täytyy laskea näiden palvelujen (editointi, lay-out, oikoluku, grafiikka, kannet) ja markkinoinnista aiheutuvat kulut.
    Periaatteessa oma-ja puolikustanteista jää leijonanosa kirjailijan käteen sen jälkeen kun painatus ja palvelut ovat maksettu, kokokustanteen hinnasta jää vain joku prosentti myynnistä rojalteina, jotka tilitetään esim. kerran vuodessa. Suuret kustantamot maksavat talliinsa kuuluville kirjailijoille ennakkoa, jjosta rojalteja sitten vähennetään. On oltava todella tunnettu kirjailija, ennen kuin kirjoituksella leipänsä ansaitsee. Apurahoja myönnetään, mutta prosessi on hankala ja mieluiten nuorille, uraa vasta rakentaville kirjailijoille.
    Onneksi minun ei tarvitse murehtia rahoituksesta, koska eläke juoksee ja tämä on vain harrastus.
  2. ihan loistavan (liian) hyvällä suomen kielellä Sitten se vaihtui turkkiin, kunmenin asetuksiin

    Minun olisi pitänyt arvata, että jos se näyttää liian hyvältä se on tekoälyn kädenjälkeä ja hälytyskellot olisi pitäneet alkaa soimaan. Kaikille teille jotka olette mun FB-kavereita: en lähetä viestejä joissa kysyn puhelinnumeroa enkä laita mitään linkkejä kilpailuihin.

    Tarvii varmaan vaihtaa googletilini salasana myös.
    Whats appiin ei ol tullut ongelmaa kuitenkaan.
  3. Huomenta ja hyvää mieltä alkavaan viikkoon!
    Kyllä se vaan niin on että pienikin hyväntuulen ja kiitollisuuden ilmaisu saa vastakaikua runsaasti palstalla. Ei ehkä sitä mitä olisi toivonut, mutta jospa olisi koettava positiivisena se että"vielä se valittaa; on se elossa".

    Konnat ovat olleet liikkeellä somessa; FB-tililleni oli ilmestynyt uusi omistaja joka vaihtoi kielen heti turkiksi ja väännettiin kättä muutama tunti eillen kene tili tää nyt on: vaihdoin salasanaa ainakinkaksikymmentä kertaa ja hän vaihtoi takaisin. Lopulta sain tilin oman hallintaani ja poistin epäilyttävän uuden ystäväprofiilin. Olen myös kiristänyt tilini turvallisuutta ja tarkoituksena on olla lentämättä lankaan uudelleen, kun lapsuudenystävä kysyy mesessä puhelinnumeroa. No se vielä, mutta kun alkaa tulemaan linkkejä ja onnenpyöriä ja seuraavaksi kysymys missä pankissa on tilisi, että voimme panna voittosummasi 5000 euroa sinne niin kaikki punaiset lamput syttyivät. Että jos joku minun FB-kavereistani oli saanut kysymyksen puhelinnumerosta tai linkin whats appiin, niin ei muuta kuin roskikseen.
    Tänään on Mikonpäivä, eli Mikkelinmessu ja perinteinen sadonkorjuukauden päätöspäivä meidän pohjoisilla leveysasteillamme. Meillä tosin peruna vielä osittain maassa ja saa olla kunnse maahan tulee routaa. Punajuuret, porkkanat ja sipulit, sekä ne vähät kurpitsat hain sisään tänä aamuna, mutta mies kääntää varmaan viikolla kasvimaan, niin kyllä niitä vielä löytyy mullan kätköstä. Mitään taloudellista hyötyähänei tällaisesta harrasteluviljelystä ole, mutta on se niinmukavaa pureskella oman maan porkkanaa/
    Maaruskaakaan ei ole tarvinnut lähteä etsimään kaukaa: pihamännyn alla pensasmustikat ovat saaneet upean syysasun.
    Uusi kirjoitusprojekti on lähtenyt käyntiin, mutta tämä ei ole ny mikään lonkalta kirjoitettu satu, vaan sukukronikka joka pohjautuu suvumme naisten selviytymiseen maahanmuutosta ja sopeutumiseen uuteen kieli-ja kulttuuriympäristöön. Ei sitä tarvitse kenenkään lukea, omaksi ilokseni sen kirjoitan.
  4. Osittain samoissa paikoissa kiertelimme mekin 2005. lasten ja tyttären miehen ja anopin kanssa , Veronassa oli hotellimme ja sieltä teimme päivän retkiä Venetsiaan, Lago di Gardaan, vuorille ja maaseudulle.
    Firenzen ja Pisan matka oli kolme vuotta sitten, sisareni kanssa, lensimme Helsingistä Bolognaan ja liikuimme sieltä junalla, eteenpäin, majoitukseemme Livornossa ja sieltä taas lasteni serkun opastamana edelleen junalla Pisaan ja Firenzeen. Samalla tuli kuljettua Italian punaisessa pikajunassa Apenniininien ali yhdessä hujauksessa..
    Suunnittelen vielä yhtä matkaa Italiaan ja silloin aion puhua auttavasti Italiaa .
  5. Ei se ole mikään mahdottomuus.
    Olen antanut hänelle aikaisemmin tilaisuuden vetää viivan näiden nahistelujen alle,avata uuden sivun ja vaikka meistä ei koskaan palstasisaruksia tulisi, niin kuitenkin voisimme kommentoida toistemme viestejä muodollisen asiallisesti, muiden kirjoittajien takia. Ei ole tärpännyt.

    Nyt kutsun hänet uudelleen Ruotsinsuomalaisille kirjamessuille Ruotsinsuomalaiselle koululle Fridhemsplanille, marrask. 8 pvä lauantaina. Minulla on paikka siellä toisessa kerroksessa, kahviota vastapäätä. Lahjoitan Tellukalle yhden kappaleen uutuuskirjaani.
  6. "Mainitsemasi henkilö on ehkä persoonana antanut täällä itsestänsä muita tietävämpänä ja parempana kirjoittajana, joka voi jakaa opetuksia ja viisaita linkkejä jakaen asettaa enemmistön eriarvoiseen asemaan."

    Mutta kuitenkin, koska tekstin ymmärtäminen ja tulkitseminen on AINA lukijan vastuulla, niin eikö ole mahdollista, että kirjoittajan teksti on tulkittu väärin tai että omat henkilökohtaiset asenteet, ominaisuudet, ajatukset ovat vääristäneet lukijan käsityksen kirjoittajasta.
    Omaa mielipidettään, jonka on jskus muinaisuudessa muodostanut jostainuhmisestä voi päivittää, arvioida uudelleen.

    Minulle on tapahtunut niin. Sain elinikäisen ystävän kun tutustuin lähemmin henkilöön jonka koin leuhkaksi, ylimieliseksi ja suorastaan vastenmieliseksi ensi tapaamisella.
  7. Kiitos tuosta tietoiskusta mitä tulee kirjojen kustantamiseen ja kustannusalan viime vuosikymmenillä tapahtuneeseen kehitykseen. Ja tietenkin, tuestasi. Asiahan on juuri niin kuin kuvailit: myös se että kirjojen markkinointi ja mainostaminen tapahtuu nykyisin paitsi perinteisillä kustantamojen rahoittamilla metodeilla nimenomaan somessa: Facebook ja Instagram ovat aivan täynnä tunnettujen kirjailijoiden omia sivuja, minäkin seuraan mm. Isabel Allendea, Sofi Oksasta, Anneli Kantoa jne ja olen mukana monessa kirjoittaja/kirjailijaryhmässä.

    Omakustanne sopii erittäin hyvin juuri ikääntyneelle kirjoittajalle, koska se antaa kirjoittajalle vapauden suunnitella omat kirjojensa markkinointi-ja esittelytilaisuudet, omien voimavarojensa mukaan. Apurahoja ei ikääntyneet kirjailijat useinkaan saa, koska ne halutaan jakaa ensisijaisesti nuorille, kirjoittamisella toimeentulonsa saaville kirjailijoille. Se että saa apurahaa tai että on päässyt jonkun perinteisen kustantamon listoille ei takaa kirjoituksen laatua. Ei ole mitenkään harvinaista myöskään että esim. WSOY, Gummerus, Tammi jne. kustantavat yhden kirjailijan kirjan koska se sopii heidän kustannusohjelmaansa, mutta ei enää seuraavaa, etenkään jos siitä ei tullut best selleriä.
    Kirjan laadun takaa hyvä oikoluku, ammattimainen editointi, lay out , kustannustoimitus ja ne kaikki voi ostaa erikseen omakustanteeseen. Loppu onkin sitten lukijan hallussa "kauneus on katsojan silmässä".

    Minä kirjoitan romaaneja lähinnä omaksi ilokseni ja pienelle, mutta uskolliselle lukijakunnalleni. Jokainen positiivinen palaute antaa minulle suurta iloa, virtaa akkuuni. Tekee aamulla sängystä nousemisen merkitykselliseksi asiaksi. Muitakin tärkeitä asioita elämässäni toki on, etusijallakin kirjoittamiseen verrattuna, mutta kirjoittaminen on olennaista päivieni kimallukselle.
  8. Ja mikä kaikkein parasta, kaikki mainitsemasi paikat ovat kävelyetäisyydellä Santa Maria Novella-asemalta. Tein oman kävelyennätykseni kolme vuotta sitten Firenzessä, jota en ole ylittänyt sen jälkeen, 16 000 askelta askelmittarissa.
  9. Ai niin, unohdin vielä sanoa että minulla ei ole mitään lutsumusta olla alistuja sen enempää kuin määräilijä.
  10. En ota niskoilleni syytä minuun kohdistetusta maalituksesta ja nettikiusaamisesta, jota on jatkunut yli kymmene vuotta.
    Ylläoleva ano yrittää samaa koulukiusaajataktiikkaa: uhrin vika jollain tapaa, se sen oikeesti aloittikin, jotain se tekee väärin. Puolustaudun toki, kun minua loukataan.
    En aio jatkaa keskustelua Telukasta, toistan vain että lähes kaikki, jotka ovat olleet mukana pitkään ovat olleet tietoisia tästä kiusaamisesta ja stalkkaamisesta ja todella monet ovat siitä huomauttaneet palstalla. Se ei ole kivaa kenellekään, ellei sitten joku vinksahtanut nauti toisen ihmisen häiritsemisestä.
    Minä olen nyt sanonut sanottavani asiasta; pitkään olen odottanut tilaisuutta puhua suuni puhtaaksi. Nyt kissa on pöydällä ja kuka sitä ei näe tai näkee hiiren kissan sijaan niin omapa on ongelmansa.
  11. Sanahelinää, joka ei oikeastaan tarkoita mitään.

    Satunnainen vierailija, vain vähän aikaa palstalle kirjoittelija ei tiedä, mutta kaikki rekisteröityneet ja anot jotka olivat täällä kun ent. siivoojaparka nyk. Tellukka tuli palstalle (myönnän, tarkkaa vuosilukua ei ole muistissa, mutta siitä on kauan, ainakin kymmenen vuotta tai yli) ja alkoi mitätöimään minun puheitani, koska hän mukamas tiesi paremmin, osasi enemmän, ymmärsi paremmin. Sen jälkeen se on ollut samaa ja enemmän samaa; luonteenpiirteiteni mollaamista, vääristelyä, oletuksia ja sitten vielä kun tulin jakamaan iloani esikoiskirjani julkaisusta, niin hänen muskaavat arvostelunsa irjoittamisesta, vaikka hän ei edes lukenut yhtään kirjaani! Ei minun kirjoistani tarvitse edes tykätä, mutta ivaaminen ja irvisteleminen julkisella foorumilla tekee kipeää. Etenkinkunse jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.
    Tämä henkilö on pahantahtoisesti ollut kimpussani kaikki nyämä vuodet, ei se ole kenellekään mikään arvoitus kuka aloitti tai miten se on mennyt.
  12. Kyllä se oli sinulle tarkoitettu, ent. siivoojaparka nykyinen Tellukka.
    Se 15 vuotta olivain karkea arvio.
    Tunnistit kuitenkin itsesi jahtaajaksi.
  13. En minä etsi mitään "suoisiota" täällä. Suosioni on "oikeassa elämässä" riittävän suuri että minun tarvitsisi sitä kompensoida. Toinen kommenttisi taas oli niin ala-arvoinen että en viitsi siihen edes vastata.
  14. Minä olen täällä aamupäivästä, muiden hommien lomassa. En kyylää täällä yökausia. Saatan vilkaista joskus iltapäivällä tai illalla onko johonkin aloitukseen tai ketjuun jota seuraan tulluut mitään uutta ja kiinnostavaa, mutta kyllä minut täältä tavoittaa aamusta parhaiten :)
    Mutta minä en ole täällä piikittelemässä, ivaamassa ja keljuilemassa muille, vaan rupattelemassa nettituttujen kanssa eri aiheista. Huomio siinä suuri ero.

    Olen kuitenkinnyt lopultakin saanut tarpeekseni 15 vuoden ajojahdista jota edellä mainittu nimimerkki on minuun kohdistanut ja ilmanettä minä olisin sen itse jollain tapaa aiheuttanut, muuten kuin ajattelemalla eri tavalla kuin hän.
  15. Palaaminen juurilleen on taas asia josta on paljon keskusteltu. Ympyrän sulkeutuminen, saada kuolla omalla maallaan, haudatuksi oman maan multaan. Mahdollisesti tärkeämpää jääneille, kuin lähteneille.
  16. Laitetaan tässä ihan kokeilumielessä vielä kolmas kommentti samasta aiheesta, koska ne kaksi ensimmäistä katosivat kuin orkaani bittiavaruuteen: testaan nyt vain vähän eri sanoilla muotoiltua tekstiä, jospa robocop on ohjeistettu niin herkäksi että reagoi ilman viivettä tiettyihin sanavalintoihin.

    Minä vain ihmettelin sitä että mitäköhän ne Tellun aikuiset tyttäret oikein ajattelesivat jos tietäisivät että morsan kummittelee kaiket yöt keskustelupalstoilla keljuilemassa tuntemattomille ihmisille?
  17. Katselin äskettäin tilastoja Euroopan vanhenevasta väestöstä. Moldavia johtaa tilastoa, syntyvyys alhainen, keskimäärin 1,3 lasta ja nekin lähtee sitten pois maasta heti kun kasvavat aikuisiksi. Italia, Kreikka, Saksa, Pohjoismaat jne. muualla maailmassa esim Japanin väestö ikääntymässä nopeaan tahtiin.
    Alhainen syntyvyys, maastamuutto, joissakin maissa huonot tulevaisuudennäkymät,,uesko tulevaisuuteen jne. eivät innosta väestönkasvuun.
    Ja sitten tämä yltiönationalismi, maahanmuuttovastaisuus, joka vaikeuttaa maahnamuuttajien kotoutumista, viihtyvyyttä ja sopeutumista, vaikka maahanmuutto on on tarpeellista, elvyttävää ja pitkällä tähtäimellä valtiontaloudelle tuottavaa.
  18. Jospa kysymys ei olekaan siitä, että ettei paremmasta ymmärrä tai kokee jonkun aamiaisen mainitsemisen arvoisena asiana. Jospa jotkut haluavat vain olla enemmän läsnä rakkaiden ihmisten elämässä, kertoa että kaikki meni hyvin taas, lento oli ajoissa, hotellihuone odotusten mukainen? Jakaa arkipäiväänsä rakkaittensa kanssa ilman kehuskelua, vinoilua, mitätöimistä?
    Luulenpa että sinulla ano ja minulla ei ole mitään toisillemme kerrtottavaa,
  19. Jospa ne jotka matkustavat ovat itse kiinnostuneita jakamaan väliaikatietoja ja kuvia kotiin jääneiden kanssa? Tyttären anoppi on aina ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla linjalla, minä seuraan lähinnä sivusta ja kommentoin valokuvia. Muut ryhmän jäsenet ovat mukana vaihtelevalla intensiteetillä,, mutta kyllä aloite ryhmän avaamisesta tähän tarkoitukseen ontullut matkustajilta, jotka haluavat jakaa kokemuksiaan kotiinjääneiden kanssa. Siinä perheessä ollaan jo pitkään tehty monta ulkomaanmatkaa vuosittai, jopa pojatkinovat matkustaneet enemmän kuin mummo konsanaan.
  20. Tuota minäkin olen ihmetellyt että miten me yleensäkin selvittiin hengissä ja pärjättiin ennen älykännyköitä ja nettiä, whats appia ja meseä, kun ei tiedetty edes missä mennään ja kuka mitäkin puuhaa ja missä puolella maailmaa huitelee.

    Whats app ryhmän, johon kuuluu lähin perhe ja sitten tarpeen mukaan muitakin aktivoimme päivää ennen kuin porukat lähtevät matkalle; seuraamme reaaliajassa matkustajien elämää jo ennen lentokentälle lähtöä Sitten seuraa muutaman tunnin uutispimennys, ellei ole välilaskuja ja sitten valokuvat hotellihuoneesta, aamiaislautasesta, katuelämää, ostoksia jne mitä nyt milloinkin matkustajat tekevät lomamatkallaan ja sitten taas kotiinlähtö ja paluu turvallisesti. Ne jotka ovat jääneet kotiin kertovat väliin kotimaan kuulumiset, sään ja mitä haluavat tuliaisiksi. Meidän nuoruudessamme ei mitään raportoitu, mentiin vain ja sitten kerrottiin, kun joskus tultiin kotiin ja tavattiin .
    Aika hienoa, mutta vähän hektistä myös.

    Nyt minultakin on askel vähän hidastunut, mutta yritän pysyä mukana, Katselen valokuvia ja kuvaan itsekin mielelläni muidenottamia kuvia, mutta mitään himoa pitemmille matkoille ei ole enää. Olen kyllä sitä mieltä että vanha ihminen kaipaa muutakin kuin rauhaa, siis vaihtelua, virikkeitä ja viihtyisiä hetkiä rakkaiden ja ystävien parissa, muttaennen kaikkea mielenrauhaa. Itselleni taas ei tunnu kaaos enää sopivan, kaipaan ennakolta odotettua, rutiineja, järjestystä ja turvallisuutta.
    21. 6 / 323
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt