Opet_vastaa
Elina Tuomi on helsinkiläinen opettaja, kuvittaja ja kirjoittaja, joka on valmistunut kuvataideopettajaksi vuonna 2011. Tuomi on työskennellyt lähes koko uransa Itä-Helsingissä.
Maarit Korhonen on toiminut luokanopettajana 35 vuotta. Hänet valittiin Vuoden luokanopettajaksi 2016. Korhonen on julkaissut kolme pamflettia: Koulun vika?, Herää, koulu! ja Kun koulu ei tajua.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia0 aloitusta · 32 kommenttia
- Matskujen tekeminen on työlästä ja turhauttavaa, kun työaika on rajallinen ja hommia riittää loputtomasti. Kaikkiin oppiaineisiin ei ole hyviä kirjoja ja materiaaleja. Opet jakavat matskuja netissä, joko sosiaalisen median yhteisöissä, blogeissa tai erilaisten pilvipalvelujen avulla. Yhteistä, kaikille avointa kanavaa ei tietääkseni ole. Mahtavaa olisi, jos sellainen kehitettäisiin, mutta matskujen tekijöille tulisi mielestäni maksaa korvaus niiden jaosta. Tässäpä hyvä idea tulevaa varten. Käytäntö voi toisaalta tulla idean tielle.
Elina - Olisi varmasti hyvä idea. Alakoulun puolella toimii joitain facebook-ryhmiä, joissa jaetaan materiaalia ,mutta toki olisi hienoa, jos tuollainen olisi.
Maarit - Kyllähän me voidaan noikin opettaa mutta sitten pitäis ottaa sitä tavaraa vähän pois sieltä toisesta päästä. Ei sillä samalla tuntimäärällä voi opettaa kymmenkertaista asiamäärää. Ja kysymys kuuluu, eikö koti voi opettaa niitä?
Maarit - Ei opeteta, koska koulu tulee vuosikausia muuta maailmaa perässä. Toki alakoulussa opiskellaan yhteiskuntaoppia ja käsitellään raha-asioita, mutta ne tuntimäärät eivät riitä. Opettaja voi ratkaista tämän ongelman sisällyttämällä opetukseensa edellä mainittuja teemoja ja vetää tunteja omilla materiaaleilla. Koska opettajan työ on hyvin itsenäistä, moni asia riippuu siitä, mitä opettaja valitsee opetettavakseen.
Opetussuunnitelmassa on kyllä mahdollisuuksia moneen toteutukseen. Helsinkiläiset lapset tutustuvat kuudennella ja yhdeksännellä luokalla yrittämiseen Yrityskylä-nimisen paikan avulla. Omille oppilailleni kokemus oli todella antoisa. Mutta, onko tämä mahdollista muualla?
Elina - Tämäkin on hyvä kysymys. Koko ajan netistä löytyy vaikka mitä esimerkkejä, mitä muut maat ovat jo tehneet. Viimeksi luin hollantilaisesta koulusta, jossa oppilaat olivat 12-18-vuotiaita, ei oppiaineita, ei kokeita. Oppilaat päättivät itse, mikä kiinnostaa ja arvioinnin kehitteli kolme oppilasta tekemällä nettiin yksinkertaisen taulukon. Kahvilaa pyöritettiin oppilaiden voimin jne.
Hollannissa ei määritellä, montako tuntia pitää olla tiettyä oppiainetta viikossa vaan mihin ikään mennessä on osattava tietyt asiat. Tämä mahdollistaa jouston.
Meidän ongelma on se, ettei yksityiskoulun pystyyn laittaminen ole kovin yksinkertaista ja kaikki koulut siis tekevät koko lailla samalla lailla. Meillä ei ole tarpeeksi tietoa muiden maiden kokeiluista. Niistä näkisi ainakin sen, että kaikkialla kokeillaan jo uusia juttuja emmekä todellakaan ole rajuimmasta päästä uudistajia.
Maarit - Suosittelen työtä haasteita janoavalle, pedagogiikasta kiinnostuneelle henkilölle, jolla on taipumus saada esitettyä asiansa sellaisessa muodossa muille ihmisille, että tulee ymmärretyksi. Tärkeää on, että haluaa olla lasten ja nuorten kanssa, haluaa opettaa ja kasvattaa ja haluaa kehittyä eteenpäin työssään. Maarit on oikeassa, palkka on naurettava, vastuuta paljon ja hommat tuntuvat lisääntyvän vuosi vuodelta. Suosittelen kokeilemaan työtä esim. sijaisuuksia tekemällä ja sitten hakeutumalla koulutukseen.
Itse opiskelin aineenopettajaksi. Olen kuitenkin kuvisopeduunien vähyydestä johtuen työskennellyt lähes koko urani alakoulussa joko resurssiopena tai erityisluokanopena. Fiksua on lukea jokin toinen pätevyys työn ohessa ja jatkaa opetyötä, kun se kerta sujuu ja olen siinä hyvä. Mutta en tiennyt olevani siinä hyvä, ennen kuin olin valmistunut ja päädyin ekoihin kouluihin töihin. Ammattitaito hioutuu vuosien mittaan ja kukaan ei ole koskaan valmis. Se myös kiehtoo.
Voi olla, että teen tulevaisuudessa jotakin ihan muuta.
Elina - Olen kuvataideopettaja, joten parasta on opettaa kuvista. Nautin suuresti myös historian ja yhteiskuntaopin opettamisesta. On ihanaa, kun lapset lähtevät ennakkoluulottomasti mukaan tunnin kulkuun, osallistuvat ja saan herätettyä heissä kiinnostuksen milloin mitäkin aihetta kohtaan. Kun opetin kuvista ja historiaa yläasteella, koin valtavia onnistumisia oppilaiden kanssa, jotka eivät aiemmin olleet jostain syystä menestyneet kummassakaan aineessa. Tyypit vieläkin moikkaavat minua metrossa ja kaupungilla ja kertovat miten mukavaa meillä oli oppia yhdessä.
Ikävimpiä opemuistoja ovat oletetusti ne tilanteet, jolloin oppilaan käytös on ollut loukkaavaa tai satuttavaa, kun minua on lyöty tai huoriteltu. Onneksi apua on ollut heti saatavilla, enkä ole koskaan joutunut käsittelemään niitä tilanteita yksin. Olen ymmärtänyt, että osa lapsista voi todella huonosti syistä, joille minä en mahda mitään. Silloin on vain tehtävä perustyö hyvin ja varmistettava, että lapsi saa apua pulmiinsa.
Elina - Tässähän se vitsi on: lapsille on aivan sama, kuka siinä vieressä istuu. Joskus on voinut mennä vuosikin, kun käy ilmi, että toinen on tullut Irakista. Vieruskaveri katsoo hölmönä:
-Eikä? Oikeesti vai?
Sitten, kun koulussa on paljon samasta maasta tulleita, he saattavat viettää välitunteja omassa ryhmässään. Ei kovin yleistä mutta joskus. Eli lapset eivät todellakaan ole tässä se ongelma.
Maarit - Ekana tulee mieleen, etten suosittele, en tässä nykysysteemissä mutta olenkin opettanut jo 35 vuotta ja kyynistyminen huipussaan. Olosuhteet eivät ole tarpeeksi kunnossa, että voisi suositella. Tarvitaan terveet koulut, KOULUTUKSEN SAANEET esimiehet ( rehtoreilla ei siis mitään pakollista koulutusta paitsi hallinnon tutkinto), tarpeeksi henkilökuntaa pitämään huolta lapsista. Meillä alakoululaiset vetävät ranteita auki wc:ssä välitunnilla. Siinä ei ehdi opettaa inessiivin monikkoa, kun pitää soittaa ambulanssia. Jos haluaa opettajaksi, pitää katsoa tarkkaan, millaiseen kouluun menee: terve talo ja suht normaali asuinalue......palkka on naurettava.
Luokanope opettaa luokkia 1-6, aineope siitä ylöspäin.
Maarit - Ei ollenkaan! Kaikkea muuta! Olen saanut aikuisiän parhaat ystäväni joko opettajista, jotka olen tavannut yliopistossa tai opettajista, jotka olen tavannut töissä. Opettajuus on (ainakin itselläni) iso osa identiteettiä ja arkea, ja usein vain toinen ope ymmärtää asian. Opeduuni voi olla kuluttavaa, haasteita riittää ja koskaan päivät ei ole samanlaisia, joten on hyvä olla kelpo harrastus muulle ajalle. Itse kuvitan ja kirjoitan, tapaan ihmisiä ja urheilen. Rakastan opettamista, mutta siitä on myös pidettävä taukoa. Lomat ovat tärkeitä ja viikonloppuisin yritän rentoutua tehden omia juttuja perheen ja ystävien parissa.
Koska minulla on ollut ilo tutustua niin hyviin tyyppeihin töissä, ei töihin lähtö ole koskaan tehnyt tiukkaa. Me opet nauramme, juttelemme, kerromme vitsejä ja jaamme tarinoita toisillemme päivän aikana. Jos pulmatilanteita tulee, ratkomme ne yhdessä pyytäen apua toisiltamme. Usein myös opetamme yhdessä ja teemme joustavia opetusjärjestelyjä. Koulu voi hyvin, kun aikuiset voivat hyvin. Siksi työkavereista on pidettävä huoli.
Elina - Hienoimmat hetket ovat olleet, kun sai opettaa musiikkiluokkia. Todella lahjakkaita lapsia ja musiikki toi jokaiseen koulupäivään niin paljon positiivista. Toinen mahtava juttu ovat olleet matkat, joita olen tehnyt Irlantiin. Lontooseen kahdesti ja Tanskaan. Varsinkin, jos matkan tekee luokka, josta tosi harva on ollut ylipäätään ulkomailla ja rahat on kerätty yhdessä erilaisilla tempauksilla. Sitten, kun kävellään Lontoon kaduilla, ja maailma laajeni kerralla, on lasten ilmeitä mahtava katsoa. Niitä hienoja hetkiä on onneksi päivittäin. Sellainen yhteyden löytäminen lapsiin.
Huonoja hetkiä on onneksi niin paljon vähemmän. Joku yksittäinen vanhempi, joka otti elämäntyökseen häirinnän. Erittäin huonoa on ollut myös terveyden vieneet homekoulut. Se on aika paljon annettu, että antaa terveytensä työn puolesta.
Maarit - Olen saanut harvoin sättimistä, jos koskaan keneltäkään, rakentavaa palautetta toki ja olen ottanut sen kiitollisena vastaan. Opettajan työssä käydään säännöllisiä keskusteluja kodin kanssa ja hyvä suhde oppilaiden huoltajiin on ensisijaisen tärkeää. En jaa oppilaiden huoltajia "maahanmuuttajiin" ja "kantasuomalaisiin". On vain huoltajia, piste. Minulla on loistavia kokemuksia kulttuuritulkkien kanssa työskentelystä. Jos perheen kanssa ei löydy yhteistä kieltä ja jokin oppilaan kouluasia vaatii syvempää tarkastelua, monikielinen tulkki auttaa asiassa.
Elina - Onpas mielenkiintoinen kysymyksen asettelu. Sättimistä tulee prosentuaalisesti aika vähän. Ei koskaan maahanmuuttajataustaisilta vaan ihan Jani-Petterin vanhemmilta. Tämä kokemus on tietenkin vain minun. Maahanmuuttajataustaiset vanhemmat ovat niitä, jotka tulevat 6. luokan keväällä kiittämään kädestä pitäen.
Maarit - Koulu on isossa murrostilassa mutta ei niinkään digitalisaation tai maahanmuuton takia vaan nopean yhteiskunnallisen muutoksen takia. Opettamamme asiat alkavat olla niin vanhanaikaisia, ettei niitä tarvita enää eikä koulu pysy mukana nopeassa muutoksessa.
Itse haluaisin räjäyttää koko systeemin ja rakentaa koulun aivan uudelle pohjalle, jossa oppiaineet olisivat muita kuin nyt ja arviointi toisenlaista. Mutta todellisuudessa muutos on jo alkanut. Se on hidasta mutta kohti uutta ollaan menossa. Vähän voi tulla sekamelskaa ennen kuin asettuu, koska aina uuden edessä tulee jonkinlainen paniikki ja näyttää siltä, että päin seiniä menee mutta se kuuluu muutokseen. Nyt pitäisi vaan uskoa, että se kaikille niin rakas koulu on muutoksen edessä eikä jarrutettaisi kehitystä muistelemalla omaa kultaista kouluaikaa.
Maarit - Jos yksilö ei koe elämässään epätasa-arvoa, se ei tarkoita ettei sitä ole olemassa. Meidän on usein vaikea nähdä muita todellisuuksia omista kuplistamme. Suomessa on tunnetusti hyvä koulujärjestelmä, koska sen eteen on tehty paljon töitä. Yhdenvertaisuuden edistäminen vaatii asioiden näkyväksi tekemistä ja tasa-arvo ei ole koskaan valmis. Jotta suomalainen koulu olisi jatkossakin hyvä, on toimittava. Jos näistä asioista keskusteleminen tuntuu epämukavalta, kannattaa tutustua aiheeseen lisää, lukea tutkimuksia ja kirjallisuutta.
Elina - Kaupungistuminen ja sen tuomat haasteet koulutuksen järjestämiselle on toki koulutuspoliittinen kysymys, mutta asia koskettaa yhteiskuntaamme muutenkin ja on siksi laaja. Miten turvata maaseudun palvelut yleensä? Jokaisen lapsen tulisi Suomessa saada hyvää opetusta pätevältä opettajalta. Joskus pätevistä opettajista on pulaa myös kaupungissa. Tällöin koulutusten järjestäjien tulisi reagoida tilanteeseen. Opettajien työt ovat siellä missä koulut ja moni liikkuu työn mukaan. Toivon, että maaseutu pysyy elinvoimaisena.
Elina - Tässä lienee kaksi asiaa: palkkaus ja työnsaanti. On totta, että palkkaus on kaikille sama, vaikka työ pitäisi sisällään erilaisia tehtäviä. Jos luokan oppilaista puolet on erityisen tai tehostetun tuen oppilaita (10/20), opettajalla on iso työ kirjata kaikkien paperit kuntoon. Lisäkorvausta ei tule. Jossakin toisessa koulussa tilanne voi olla täysin toinen. On vaikea verrata näitä todellisuuksia ja siksi palkkaukseen ei ole pystytty puuttumaan. Omasta mielestäni opettajien palkkaus kaikkinensa olisi tarkastettava, koska työmäärä ja vastuu on suuri palkkaan nähden, työskenteli missä tahansa.
Opettajan työhön on palkattava pätevin ja sopivin henkilö. On totta, että virkoja on entistä vähemmän ja se on sääli. Moni tekee vuosikausia määräaikaisia töitä ja pahimmassa tapauksessa jää ilman kesäajan palkkaa. Se on mielestäni suuri vääryys. Työnhakuun auttavat samat asiat kuin millä tahansa alalla: koulutus, hyvä CV ja suhteet.
Elina - Ensiksikin, asiasanat "monikulttuurinen" ja "hankala" eivät mitenkään kulje käsi kädessä, joten voimme unohtaa ne saman tien. En tiedä mihin yrität viitata, mutta voin kertoa, että en ole itse tavannut vastaavia kiertäviä kokemusopettajia. Toki kokeneille kouluttajille on aina kysyntää ja silloin tällöin kouluissa järjestetään koulutuksia opettajille, joissa opettaja kouluttaa muita opettajia esim. yhdenvertaisuusteemoissa. Tämä toki vaihtelee kouluittain.
Elina - Minulla+ei+ole+tähän+tilastoja,+mutta+olen+ollut+kouluissa,+joissa+luokissa+voi+olla+50%+maahanmuuttajataustaisia.+Ongelma+onkin+siinä,+että+heistä+80%+on+syntynyt+Suomessa+ja+puhuu+täysin+virheetöntä+suomea+mutta+me+jostain+syystä+kutsumme+heitä+maahanmuuttajataustaisiksi.+Tähän+pitäisi+saada+nopea+muutos.+Jos+sinulla+on+Suomen+passi+ja+puhut+suomea+jne,+niin+olet+suomalainen.+Minun+esi-isäni+tulivat+Skotlannista+1600-luvulla.+Olenko+minäkin+maahanmuuttajataustainen?+Ja+edelleen+sanon+niin+kuin+jo+aiemmin:+jos+koulu+on+ns.+ongelmakoulu,+mitäköhän+se+edes+tarkoittaa,+voitaisiin+myös+tutkia,+mistä+ne+ongelmat+tulevat.+Se+ei+todellakaan+ole+niin,+että+maahanmuuttajataustaiset+aiheuttavat+ne+ongelmat.+Kyllä+se+on+ihan+kantasuomalaisten+aiheuttamaa+myös.+Ellei+jopa+pelkästään.+Kantasuomalainen,+joka+tulee+todella+vaikealla+taustalla+ja+kovilla+kokemuksilla+kouluun,+joutuu+helposti+tappeluihin.+Haastaa+ja+tulee+haastetuksi.
- Omissa kouluissani on tapahtunut tätä. Oppilaalla on ollut teräase ja se on takavarikoitu pois. Ei siitä mitään informaatiota sen enempää pidetä, koska teräase on jo otettu pois ja vaara on ohi. Kyllä se taitaa rehtori vastata aika monesta asiasta koulussa.
Maarit