Vapaa kuvaus

1.Kor
1:26 Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista,

1:27 vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,

1:28 ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,

Syön veriruokia!.

Aloituksia

247

Kommenttia

6336

  1. Tuota luterilaista perisynti, sanaa ei löydy Raamatusta.
    Tiedän että sillä tarkoitetaan ihmisen luontaista taipumusta syntiin ja pahaan.

    Kutsuisi sitä pikemminkin kitoukseksi, jonka olemme saaneet perinnöksi Adamin ja tottelemattomuudesta.(Huom, he eivät syöneet omenaa)

    Kitoukseksi näkyvin muoto, on kuolema.

    Muistattehan sen että Herra Jeesus kukistaa vihollisista viimeisenä kuoleman vallan?

    "Missä on sinun otasi"

    "Joka uskoo minuun, ei ikimä kuole", " Uskotko sen?"
  2. Totta,

    1. kirje korinttilaisille 13
    Suurin on rakkaus
    1Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. 2Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. 3Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
    4Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, 5ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, 6ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. 7Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
    8Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. 9Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, 10mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
    11Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. 12Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
    13Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.