Vapaa kuvaus

Aloituksia

369

Kommenttia

1280

  1. tai siis sosiaalityöntekijä valehtelee tukitoimista ja sijaishuollosta ja sosiaalilautakunta päättää kenestä keksitään valheita.
  2. Alkuperäinen teksti Birgitta Wolfilta

    https://birgittawulf2.blogspot.com/2023/08/voiko-olla-mahdollista-etta-viela.html?fbclid=IwAR2gVGEeid1MjBhBXJt3Ibkw2ZehOYbqcpS0Cr5jhvkwLgQDfqAvwmWInKg_aem_AULwcFceSkOTzGJXeMRUpQyOwXJc1hlTsD2vt00qWDMoGowJyO8RkcACLCb1kSJZzxs&m=1

    Voiko olla mahdollista että vielä syntymättömästä lapsesta tehdään lastensuojeluilmoitus???
    elokuuta 15, 2023
    Sain viestiä eräältä todella järkyttyneeltä äidiltä. Tässä hänen postauksensa sanasta sanaan kopioituna hänen luvallaan.

    "Kostaa minä haluaisin niille jotka perheeni tuhosivat, mutta en minä, eivätkä lapseni saa niitä hukattuja, tuhlattuja, itkettyjä ja tyhjiä vuosia enää takaisin. Eniten minä haluan ja toivon oikeutta kaikille perheille ja varsinkin lapsille. joille äärimmäistä kärsimystä nämä ihmisoikeuksista piittaamattomat sadistisossut ja koko lasten"suojelu" on aiheuttanut. Haluan niin kovasti isolla joukolla saada näiden laittomasti vietyjen lasten äänet kuuluviin, jotta seuraavien sukupolvien tuleva jälkikasvu ei joudu saman syvän kärsimyksen saattamana elämään puolittaista elämää ilman rakkautta. jota lastensuojelun varjolla on systemaattisesti tuhottu Suomessa jo vuosikymmenten ajan. Mitä ihminen on ilman rakkautta. Ei mitään. Koko elämän syvin tarkoitus ja merkitys on tapettu silloin, eikä sillä ole enää merkitystä vaikka ihmiskunnan joukkosukupuutto tulisi. Rakkauden puolesta pitää taistella niin pitkään kun jäljellä on edes jotain minkä vuoksi taistelua jatkaa.

    Olen ollut pitkässä ja tasapainoisessa parisuhteessa ja miehellä ei ole lastensuojelun asiakkuutta. Nyt on sellainen tilanne että olen raskaana ja pelko on niin voimakas että menetän tämän lapsen joka tapauksessa, niin joudun keskeyttämään raskauden. Miehenkin pelko on niin voimakas että päädyttiin tähän ratkaisuun. Hain keskeytystä heti kun raskaustesti oli positiivinen ja nyt olen odottanut 7 viikkoa aikaa keskeytykseen. Ultrakuvat mukaan antoivat, Lastensuojelulle meni suoraan tieto raskaudestani ja sanoivat suoraan sieltä että ennakoivan lastensuojeluilmoituksen kirjaavat kun raskaus on kestänyt 22 viikkoa. Viikko 9 on nyt menossa ja sydän murtuneena ensi viikolla ratkaisu on tehtävä. Stressi ja pelko on niin voimakas, ettei taida mielenterveys kestää kun on oltava tukena murrosiän kynnyksellä oleville kaksosille. On kuin sosiaalityöntekijöiden fantasiakirjallisuutta lukisi. Meillä on nyt 15:sta sosiaalityöntekijä kierroksessa..."
  3. Ihmisen psykologinen kehitys, s. 218

    "Mikäli vanhempien ero on väistämätön, olisi lasten kokemuksia pehmennettävä ja pyrittävä välttämään monien muutosten äkkinäinen kasaantuminen"

    Minä sanoin Toivolle, "nyt äiti ei halua enää olla isän kanssa. Sinut vietiin kotoa, koska täti ei osaa. Täti luulee, että isä ei ole hyvä isä. Nyt sinut saatetaan taas viedä, koska minä en sanoin tädille, että EN halua enää puhua. Minä olen hyvä isä".

    Sosiaalityöntekijä kirjoitti huostaanottopäätökseen: "Lapsen rajaaminen on puutteellista, isän ikätasoisessa hoidossa on huolta, isällä on pahoja puheita".

    "Tärkeintä on huolehtia, että lapsella on hyvät suhteet molempiin vanhempiin"

    Minä otin asunnon äidin vierestä, äiti ja Toivo kävivät vapaasti yökylässä, liikkuminen oli vapaaehtoista, sovimme hoidon spontaanisti.

    Sosiaalityöntekijä kirjoitti, että "isän asuinjärjestelyt ovat ennakoimattomia ja muuttuvia, äiti ja Toivo nukkuvat patjalla isän kotona, vaihtojärjestelyt ovat turvattomia, isä on kiinni avioliitossa"

    “Vanhemmat pääsivät tutustumaan perhekuntoutus 12.12.2020, jolloin heillä oli mahdollisuus arvioida, haluavatko he aloittaa perhekuntoutuksen”
    Huomaa painotukset “tutustumaan” ja “haluavatko”. Meitä kiristettiin lapsen ollessa poissa. Tutustuminen vihjaa, että “perhekuntoutus on asiallinen ja järkevä”. Se oli autoritaarinen ja aggressiivinen. “Haluavatko” vihjaa piilottaa näkyvistä lapsen poisviemisen ja luo teennäisen vapaaehtoisen vaikutelman ideologiseksi työkaluksi, jolla tehdään estetään arvostelu: “Kun se kerran on vapaaehtoista, niin kieltäytyminen olisi huono teko”. Tässä tulee esiin lastensuojeluviranomaisen järjenvastaisuus, fanaattisuus ja epäpätevyys. Se muistuttaa vähän sitä, kun äiti piilotti Toivon kengät kaappiin.
    “Isä ei suostunut tutustumiskäynnillä puhumaan mitään ja äiti puolestaan vastasi, että ei halua perhekuntoutukseen, mutta sanoi: “let´s do this”.
    Sosiaalityöntekijä valehtelee, että “isän puhumattomuus osoittaa kyvyttömyyttä yhteistyöhön”. Meitä pakotettiin epäoikeudenmukaisesti paikkaan, jossa ei ole sitä psykoterapiaa tai parisuhdeterapiaa, joka auttaisi minun ja äidin välillä. On selvää, etten voi puhua sortajahoitajille ja koen olevani uhri. Tästä lähtien lastensuojelun toimenpiteet olivat väkivaltaan turvautuvia ja vuoropuhelun kieltäviä. Lastensuojelu heikensi perheeni tilannetta ja uhkasi seuraamuksilla, jos he eivät saa valtaa. On selvää, että asiat eivät hoidu enää. Sitä ennen ne olivat epäpätevän sosiaalityöntekijän ja varhaiskasvatustyöntekijöiden kanssa juttelua, johon ei liittynyt konkreettisia tukitoimia.
    “Ohjeistettu vanhempia tuomaan asunnolle perheen henkilökohtaisia tavaroita ja ruokaa...”.

    “Lisäksi yhtenä aamuna päiväkodin työntekijän houkutellessa Toivoa sisätiloihin, oli isä alkanut hyppimään korkeita tasajalkahyppyjä kiinnittääkseen Toivon huomion takaisin itseensä”.
    Kannustin Toivoa menemään ovesta sisään. Korkeat tasajalkahypyt ja käsien yhteentaputus ovat iloinen ele. Sosiaalityöntekijä vääristää, että “yritin estää Toivoa menemästä sisään”.
  4. Ihmisen psykologinen kehitys, s. 218

    "Mikäli vanhempien ero on väistämätön, olisi lasten kokemuksia pehmennettävä ja pyrittävä välttämään monien muutosten äkkinäinen kasaantuminen"

    Minä sanoin Toivolle, "nyt äiti ei halua enää olla isän kanssa. Sinut vietiin kotoa, koska täti ei osaa. Täti luulee, että isä ei ole hyvä isä. Nyt sinut saatetaan taas viedä, koska minä en sanoin tädille, että EN halua enää puhua. Minä olen hyvä isä".

    Sosiaalityöntekijä kirjoitti huostaanottopäätökseen: "Lapsen rajaaminen on puutteellista, isän ikätasoisessa hoidossa on huolta, isällä on pahoja puheita".

    "Tärkeintä on huolehtia, että lapsella on hyvät suhteet molempiin vanhempiin"

    Minä otin asunnon äidin vierestä, äiti ja Toivo kävivät vapaasti yökylässä, liikkuminen oli vapaaehtoista, sovimme hoidon spontaanisti.

    Sosiaalityöntekijä kirjoitti, että "isän asuinjärjestelyt ovat ennakoimattomia ja muuttuvia, äiti ja Toivo nukkuvat patjalla isän kotona, vaihtojärjestelyt ovat turvattomia, isä on kiinni avioliitossa"

    “Vanhemmat pääsivät tutustumaan perhekuntoutus 12.12.2020, jolloin heillä oli mahdollisuus arvioida, haluavatko he aloittaa perhekuntoutuksen”
    Huomaa painotukset “tutustumaan” ja “haluavatko”. Meitä kiristettiin lapsen ollessa poissa. Tutustuminen vihjaa, että “perhekuntoutus on asiallinen ja järkevä”. Se oli autoritaarinen ja aggressiivinen. “Haluavatko” vihjaa piilottaa näkyvistä lapsen poisviemisen ja luo teennäisen vapaaehtoisen vaikutelman ideologiseksi työkaluksi, jolla tehdään estetään arvostelu: “Kun se kerran on vapaaehtoista, niin kieltäytyminen olisi huono teko”. Tässä tulee esiin lastensuojeluviranomaisen järjenvastaisuus, fanaattisuus ja epäpätevyys. Se muistuttaa vähän sitä, kun äiti piilotti Toivon kengät kaappiin.
    “Isä ei suostunut tutustumiskäynnillä puhumaan mitään ja äiti puolestaan vastasi, että ei halua perhekuntoutukseen, mutta sanoi: “let´s do this”.
    Sosiaalityöntekijä valehtelee, että “isän puhumattomuus osoittaa kyvyttömyyttä yhteistyöhön”. Meitä pakotettiin epäoikeudenmukaisesti paikkaan, jossa ei ole sitä psykoterapiaa tai parisuhdeterapiaa, joka auttaisi minun ja äidin välillä. On selvää, etten voi puhua sortajahoitajille ja koen olevani uhri. Tästä lähtien lastensuojelun toimenpiteet olivat väkivaltaan turvautuvia ja vuoropuhelun kieltäviä. Lastensuojelu heikensi perheeni tilannetta ja uhkasi seuraamuksilla, jos he eivät saa valtaa. On selvää, että asiat eivät hoidu enää. Sitä ennen ne olivat epäpätevän sosiaalityöntekijän ja varhaiskasvatustyöntekijöiden kanssa juttelua, johon ei liittynyt konkreettisia tukitoimia.
    “Ohjeistettu vanhempia tuomaan asunnolle perheen henkilökohtaisia tavaroita ja ruokaa...”.

    “Lisäksi yhtenä aamuna päiväkodin työntekijän houkutellessa Toivoa sisätiloihin, oli isä alkanut hyppimään korkeita tasajalkahyppyjä kiinnittääkseen Toivon huomion takaisin itseensä”.
    Kannustin Toivoa menemään ovesta sisään. Korkeat tasajalkahypyt ja käsien yhteentaputus ovat iloinen ele. Sosiaalityöntekijä vääristää, että “yritin estää Toivoa menemästä sisään”.