- Vielä yksi työelämästä eikä omasta saamastani asiakaspalvelusta. Hain hampparin ison hamppariketjun ravintolasta. Siellä oli 25 min jono. Kokemuksesta en kysy montako minuuttia vaan kävin ulkona katsomassa pysäköinnivalvojia. Kävin sisällä neljä kertaa. Sanoin intialaiselle kuskille, joka kyseli, että älä kysy heiltä vaan katso taulua. Vikalla kierroksella parkkipaikalle olin kolme minuuttia. Sinä aikana tilaus tuli valmiiksi. Aika hyvä ajoitus. Autoritaarinen kokki vain herjasi, että "tuo on sitten ollut jo hetken siinä valmiina". Siis käytti verukkeena sitä, kuski ei toimita ruokaa ajoissa sille, että sai käyttää auktoriteettia. Täysin törkeä ravintola-alan ihminen. Ehkä hän antoi noottia kuskeille yleensä siitä, että kysyminen harmittaa, mutta silti tuo on tuhoavaa käytöstä enkä ansainnut sitä.
- Hain tilauksia ja minua pyydettiin "tulemaan tiskille juttelemaan". Olin ottanut väärän tilauksen kuulemma. En mennyt, koska se oli alentuvaa. He aina pyytävät sanomaan numerot ja olen niin tehnyt. Tänään hain edellisen tilauksen, ilmoitin numeron selvästi ja kuuluvasti, muuttaen myös englanniksi pyydettäessä. Se oli pöydällä ja minulle osoitettiin ja nyökkäiltiin sitä. Otin kaksi uutta tilausta heidän valikoimanaan, sanoin kiitos ja lähdin. Nainen sanoi tylysti, että "sinusta valitetaan kuule". Siis valitetaan hiljaa olemisesta? En mielestäni tehnyt mitään väärää tavassani kommunikoida. Paikalla ollut toinen kuski sanoi heille englanniksi minun odottaessani, että "we are not supposed to say snything. You just give us the order". Näin sen pitäisi ollakin tai sitten he jättävät tilaukset sivuun meille. Minusta tässä tilanteessa minua syytettiin ja komenneltiin sillä verukkeella, että en "lähesty puhuttelua" ja virhe oli heidän oma lukuvirheensä. Valittaminen taas on tarkoitettu potkujen aiheuttamiseksi, jos heistä tuntuu se paremmalta. Olisiko firman parempi kertoa heille sama kuin mitä toinen kuski selitti heille? Tilauksen sekoittaminen oli veruke, jolla he peittelevät auktoriteettinsa, ja sen että he suuttuivat siitä, kun en suostunut holhottavaksi. Ei ole väliä, miten kommunikoin vaan sillä, että teen sen joka tapauksessa eri tavalla, kun auktoriteetti tahtoo. Sama kuin lastensuojelun sosiaalityöntekijät.
- Menin pitseriaan ja avasin laukkuani. Ennen kuin vetoketju oli kokonaan auki, selkäni takaa kokki huusi firmafirmafirma!! Kun olin valmis, sanoin 58. Hän oli hikinen ja hektinen.
Vieressä oli pitserian asiakkaita. Hän sanoi "hei! tarkista numero. Viimeksi sinä unohdit. Pitää tehä oma työ!" Hän asetteli irtonaisen kuitin pitsan päälle.
En muista milloin kävin viimeisi tässä, varmaan 2 kk sitten, ja silloin taisin uhmata auktoriteettia arvostelemalla kuittia. Tiedättehän, nyt hän käytti verukkeena keksimäänsä vääristelmää käyttääkseen auktoriteettia ja asiakkaiden kuullen siten, että minun olisi pitänyt tuntea häpeää.
Kuitit lentävät pois pitsan päältä varsinkin useampaa kantaessa ja numero pitää kirjoittaa, siis kokin. Sanon numeron ja kokki antaa oikean paketin . Tietty olen saanut uhkauksia "et saa tilausta, jos et näytä numeroa" ja toisin päin.
Jälkeenpäin tuntui siltä, että minun piti kävellä vakavasti ja rivakasti yksin ollessani, jotta täyttäisin auktoriteettien odotukset. Onneksi se fiilis valui pois ja pystyin kirjoittaa tämän. - Hain hampparin raflasta. Myyjä sanoi minulle, kun avasin laukkuani huoneen poikki, että onx sulla 87!? Hän odotti sitä nyökkäilyrutiinia, johon vastaa nyökkäämällä.
Sanoin heti selvästi ja kuuluvasti firman nimi 87! Vihjasin, etten hyväksy sitä, että myyjä sanoo sen vaan hänen täytyy antaa minun sanoa se.
Otin pussit ja sanoin jotain, joka johti vaikeuksiin: "Jos sinä haluat tarkastaa numeron, niin älä sano numeroa. Silloin et voi et voi tietää sitä, että minulla on oikea numero".
Hän kösitti sen niin, että pyysin häntä tarkastamaan numerot kännykästä. Tarkoitin, että on parempi, jos lähetti sanoo ilman, että hän paljastaa numeron ja antaa lähetin nyökätä. Jos lähetti sanoo sen, silloin se on oikea.
Sitten hän sanoi "joo, mä voin katsoa sen kännykästä". Kaikki ihmettelivät ympärillä tätä rituaalia. Siitähän ei ollut kyse.
Kävin sutossa ja näytin kännykän. Hän sanoi joo, kiitos! Totta kai tein, mitä käskettiin enkä yrittänyt korjata häntä. Hän antoi ymmärtää, että hänellä on auktoriteetti tarkastaa kännykkä ja ohitti sen, että minä sanoin jotain. - Tässä on sama muoto, vaikka kyseessä on kaksi teiniä kadulla eikä asiakaspalvelijoita: Auktoriteetti - peittely verukkeella - toisen sosiaalisen aseman laskeminen
Kaksi teiniä vastaili mustaihoiselle teinille, joka sanoi heille: Et silti voi sanoa minulle tuollaista. Teini vastaili, en minä ole mitään sanonut.
Pysäköin samojen teinie viereen myöhemmin. He katsoivat lastensuojelu pn kiellettävä -autoani virnuillen.
Astuin autosta ja varauduin pilkkaan. En kävellyt auton siltä puolelta, jossa he seisoivat vaan kiersin.
Poika sanoi: "Hieno auto".
Hieno auto oli veruke sille, että pitävät itseään minun yläpuolella. Nuoren virne jatkui. Jos olisin tyhmä, sanoisin, eikö olekin. Silloin astuisin ansaan.
Kävelin heidän eteensä ja tiputin vahingossa avaimeni. Poika sanoi, hei, sun avain tippu. Nostin avaimen.
Näytin vakavaa naamaa. Sanoin, mitä te virnuilette täällä?
Minä tässä vain ihailtiin sun autoas. Keltanen on kiva väri.
Älä valehtele. Pyyhkikää toi virne naamaltanne. Te holhoatte minua.
Eikä holhota. Me vain ihailtiin sun autoa.
Ja kun tiputin avaimen, sanoitte, että tiputit avaimen. Heitin avaimen maahan tahallaan.
Poisa sanoi, hei, sä tiputit sun avaimen.
Sanoin, että älä sano minulle, että mä tiputin avaimen.
Pojat hiljenivät, mutta jatkoivat virnettä. Kun kerran virne jatkuu, tätä tulee lisää.
Äskenkin kiusasitte sitä mustaihoista teiniä, joka kävi sanomassa teille, ettette voi puhua hänelle noin.
Ei. Nyt olet erehtynyt henkilöstä. Poika veti katseen vakavaksi.
Te kiusaatte täällä muitakin ihmisiä.
Hain tilaukset sisältä ja pojat virnuilivat leveästi minulle. Menin seisomaan heidän eteensä ja katsoin vakavasti molempia vuorotellen.
Poika sanoi, älä nyt rupee. Virne jatkui, kun menin autooni.
Poika huuteli perään, hei sun laukku on auki! Aja varovasti. - Tuupahdin erään ison hampurilaisketjun ravintolaan, jossa oli fasistitiimi. Sanoin kuuluvasti ja selvästi 8...6. Odotin, että hän ottaa -alkoi ottaa sitä. Jatkoin ja 8...8. Vuoropäällikkö tuli seisomaan naisen viereen ja katsoi minua epäilevästi. Nainen sanoi, että 88 ei ole vielä valmis. Käännyin ja kävelin pois rennosti. Nainen sanoi Hei, tuossa on toi 86. Sanoi , että no mä voin ottaa vaikka ne molemmat yhtä aikaa. Nainen kihisi raivosta. Tässä vaiheessa tiesin, että tämä ei pääty hyvin.
Kun 88 oli valmis ja nostettu pöydälle, otin molemmat tilaukset käsivarsilla kantoon. Mies puuttui auktoriteetin tarpeeseen. Hei! Onko sinulla kassi? Käännyin kohti kassia. Hei! Onko kassia? Hei! Laskin tilaukset laukun avonaiselle kannelle ja Kun mies näki kassin, hän sanoi, Hei! Kylmät ja kuumat ruoat eri kasseihin. Hei! Lähdin autolle hakemaan toista pussia. Mies huusi, hei! Hän mutisi työntekijöille, mitä tää nyt... Sitten hän tajusi menneeni hakemaan toista kassia. Tilanne oli kuin joka askeleella minua holhottiin hei! Esimies oli ihmeissään, kun hänen puhutteluunsa ei vastata. Minun olisi pitänyt lopettaa ja kääntyä kohti puhuttelevaa esimiestä. En tehnyt sitä siksi, koska osaan hoitaa työni. On totta, että kylmät ja kuumat pitää laittaa erilleen, mutta tämä tiimi oli ketjun ainoa, joka sitä pyytää. Kyse olikin uskomuksesta, että lähettejä pitää käskyttää kylmästä ja kuumasta. Se ilmeni myös muissa asioissa kuin kylmässä ja kuumassa. Pakkasin ruoat erilleen ja lähdin. Vastaansanominen johtaa valitukseen ja potkuihin. Tai voivathan he valittaa siitäkin, etten vastannut. - Menin kirjastoon printtaamaan. Kysyin 22-vuotiaalta miestyöntekijältä "voiko tässä printata kaksipuoleisena". Sitten löysin ruksin ja sanoin selvästi tässä se on. Hän alkoi selittää, miten tuolta toiselta sivulta voi tarkistaa. Toistin, että löysin jo. Sanoin että ei ole tarvetta. Hän mietti hetken ja epäröi., Hän sanoi, että voi olla ihan varma ja poistui. Sanoin, että luota siihen, että minä tiedän. Älä holhoa. Sitten menin miehen pöydälle maksamaan. Hän sanoi, että tältä pöydältä ei voi maksaa. Hän kuulosti siltä, että se oli minulle tarkoitettu ja arvosteli siitä, että tiesin sen olevan väärä, mutta silti yritin. Sanoin sen hänelle, että älä arvostele siitä. Hän vastasi, en minä sitä sillä.... Hän ei ollut tietoinen sävystään ja sitten kun konfrontoin sitä, hän piilotti käyttävänsä auktoriteettia yrittämällä selittää sen viattomasti. Sama kuin toisessa esimerkissä "minä nyt vain sanoin". Sanoin, että siltä se kuulosti. Sitten tarjosin kolikon ja hän huomautti, että meillä ei käteinen käy vaan kortti. Hän liikutti sormensa maksupäätteen korttikuvakkeen päälle, ihan kuin en ymmärtäisi puhetta. Maksoin tulostuksen. Käännyin kohti konetta ja kävelin sinne päin. Olen tulostanut siellä ennenkin ja tiedän, että maksettuani tuloste aukeaa. Hän sanoi jo mennessäni takaa päin, nyt voit mennä koneelle tulostamaan. Se kuulosti siltä, että voida on kiertoilmaisu teennäiselle asiakaspalvelijalle sille, että MENE. Hän korosti sitä hiukan. Se vihjasi, että hänen täytyy osallistua ohjaamiseen tässä asiassa. Ihan kuin en tietäisi. Vastasin, että niinkö?! Hän käyttäytyi neljä kertaa niin kuin patologinen tiedostamaton käytös. Hänelle itselleen se on palvelukoulussa sisäistetty sosiaalinen normi. Kaikkia asiakkaita pitää ohjata ja asiakkaan pitää kuunnella häntä.
- Ostin öljysuodattimen autotarvikeketjun myymälästä.
Kysyin "sitten kun olet käynyt takaosassa hyllyllä niin kerro minulle, että mikä koodi siellä lukee tälle suodattimelle".
Mies kuunteli ja suostui.
Sitten kun hän oli etsinyt sen rekkarin perusteella, hän kysyi. siis mitä oikein tarkoitat, en ymmärtänyt kysymystä.
Selitin, että haluan oppia luokitusjärjestelmän, että osaan ajatella muutenkin kuin rekkarin perusteella. Onko siellä mitään merkkikoodia, jengojen lukumäärää, halkaisijaa ym.
Hän sanoi "kyllä minä täältä jengat näen". Siis hän näkee, minä en. En saanut suoraa vastausta. Kysymystä välteltiin. Se kuului asiakaspalvelijan suljettuun sosiaaliseen roolikohtaiseen etuoikeuteen. Kolmas myyjä kävi mulkaisemassa minua, että mikäs kyselijä täällä häiriköi.
Provosoin sanomalla "Eli ei siis ole minkäänlaista luokitusta millekään autolle koko maailmassa".
Hänen kaverinsa selitti, että osat on lyöty.... keskeytin sarkastisesti "sano vain!"
...autotyypin mukaan koneelle. Hän yritti korottaa ääntään minun ylitseni ja korotin takaisin.
Ei siis ole luokitusta? Ei niin. Hyllyssä luki firman hyllyjen koodi T10, joka ei liity filttereihin.
Sain vastaukseni kovalla vaivalla auktoriteetin yli. - Menin hakemaan postipakettia ruokakaupan postipisteeltä.
Menin kaupan infoon, joka oli samassa ja sanoin "postia".
Nainen katsoi sänkeäni ja epäsiistiä pukuani. Olin työväreissä. Hän sanoi suunnilleen "joo eli tuossa vieressä on posti ja sinne tarvitset vuoronumeron... tarvitset sinne vuoronumeron".
Hän kuulosti siltä, että hänen täytyy ohjata; ei uskonut, että ymmärrän missä vuoronumeroja käytetään. Hän toisti sen affirmoiden vaikutelmansa. Epäsiisti lähetti on niin kuin ne ulkomaalaiset, ja minä olen vahva ja pätevä ohjaaja infossa. Hänen siis kuuluu opettaa sen käyttö.
En vain tiennyt, missä postipiste on. Postihenkilö olisi voinut pyytää ottamaan vuoronumeron eikä se kuulu normaalille info- työntekijälle. Tässä oli jokin pakkomielle vuoronumeron käskemisen kanssa.
Olin hiljaa ja menin ottamaan vuoronumeron. Postinainen odotti, kun edellinen asiakas poisti tavaransa pahvilaatikon sisältä. Hän halusi antaa roskat postille. Hän oli jo saanut paketin ja normaali asiakaspalvelija olisi ottanut seuraavan lyhentääkseen jonotusaikaa. Kysyin vuoronumero kädessäni "anteeksi, onko voiko tähän tulla, vai onko teillä vielä jokin kesken".
Nainen sanoi "oooon meillä kesken". Hän mietti alussa, voiko hän arvostella minua tunkeilusta ja päätti, ettei niin kohteliaaseen kysymykseen voi olla arvosteleva. Hänellä oli ennakkoluulo siitä, että tunkeilen, häiriköin enkä osaa vuoronumerosysteemiä.
Odotin jonossa, jossa ei näkynyt muita kuin minä. Myöhemmin sain kuulla taustalta, että "minulla oli vuoronumero", eli kiilasin yhden, kun menin kassalle, kun hän sanoi, no niin, seuraava.
Laitoin numeron numerolappulaatikkoon. Nainen ei tarkastanut sitä. Asioin ja otin laatikon.
Palvelutapahtuman lopuksi nainen sanoi "seuraavalla kerralla tulet sitten vuoronumerolla".
Asiakaskokemukseni oli kammottava. Heillä oli se asiakaspalveluasenne, että kaikki sanomiset ja vuorovaikutukset asiakkaisiin ovat joko holhoavia tai syyttäviä.
Ajattelin, ettei hän voi enää syyllistää minua siitä, että häiriköin postipalveluja, koska sain jo paketin. En halunnut sanoa, että "en tiennyt, että minulla on väärä numero". Sen sijaan sanoin "Koska en tiennyt, että minulla on väärä numero, sinä et voi syyllistää minua siitä, että tulin ilman vuoronumeroa". Hänhän liioitteli laatikkoon laitetun väärän numeron "tulemiseksi ilman vuoronumeroa". Jatkoin, "te olette autoritaarisia. Jo äskenkin työtoverisi opetti minua ottamaan vuoronumeron. Älä nipota!"
Se miten hän vastasi, kuvaa hänen asenneongelmaansa hyvin "minä nyt vain sanoin". Nyt hän vähätteli syyttelyä vain sanomiseksi, eli autoritaarisuus ja syyttely ei haittaa, jos vain sanoo.
Vastasin "älä sano!" ja poistuin.
He käyttäytyvät niin kuin palvelualan koulussa opetetaan, eli olemaan asiakkaan yläpuolella ja käyttämään valtaa. - Tässä ei ole kysymys sinusta ja minusta.
- Sosiaaltyöbtekijä sanoisi , että olet jumissa 20 vuoden takaisissa tapahtumissa eikä keskusteluissa päästä lyömisestä pidemmälle.
- Tästä poistetaan nyt itse mainitsemani yhteisöjen nimet ja jatketaan nimetöntä periaatetta, koska viesti on kantautunut yhteistyökumppaneille ja tuli poliittiseksi.
- En hyväksy kumpaakaan. S-market joskus 2004-2005 oli yhtä ilkeää minua kohtaan ja lyömiseni oli nurkkaan ajettuna, mutta olin niin sairas psykopaatti parikymppisenä, että mottaisin myyjää (toisten mielestä). Ja jos olisin haastanut solukaverin oikeuteen lyömättä, olisin voittanut. Kauppaa en olisi voinut edes haastaa, koska heillä on oikeus valita asiakkaansa, vaikka myyjä virnistikin sanoessaan asian. Niinpä kiusaaja olisi voittanut ja tunsin olevani sorrettu. Oli ikävää lyödä myyjää ja solukaveria, enkä mahtanut tilanteelle.
- Omakuvasi on siis auktoriteetti, jota ei tarvitse kyseenalaistaa. Käsityksesi on oikea kaikesta huolimatta. Pidät muita mielenterveyshäiriöisinä ja kierrät toteamassa sitä hyvin vuoksi kaduilla. Narratiivisi tähtää näiden tarinoiden nollaamiseen ja niiden aiheena olevan suomalaisen autoritaarisuuden, muita alentuvasti kohtelevan sosiaalisen rakenteen vahvistamiseen. Ja se käytös, kun ilmoitat luonteesi muille, hakee tukea heiltä samaan aiheeseen. Samalla hyökkäät törkeästi minun sosiaalista asemaani ja hyvinvointiani vastaan ja pidät sitä normaalina. Tämän väkivallan uskot saavasi tehdä siksi, että yhteisö hyväksyy autoritaarisuuden.
- Minä en tee keikoilla testiä vaan työtäni ja törmään epänormaaliin ja alentuvaan käytökseen. Sen selitys on autoritarismi ja kirjoitan esimerkit tänne voidakseni osoittaa kokemani vääryyden ja sen virheen yhteiskunnassa. Minulla on sosiaalisen tutkimuksen koulutus tai sosiaalisen testin koulutus, jota käytän apuna selityksen luomiseksi.
- vääntämällä arvostelun käyttökyvyn puutteeksi asetar minut holhottavaan asemaan, jossa en osaa arvostella tai verrata itse mitään, oman auktoriteettisi pönkittämiseksi
- Ei vaan minä arvostelin sen kankeutta verrattuna S-ryhmän systeemiin ja myyjä kieltäytyi ottamasta kommenttia vastaan, koska hän yritti ylläpitää ammattimaista tekoauktoriteettia asiakkaalle, jossa hän määrää keskustelun sävyn ja aiheet
- ne on hyvä listata ja julkistaa. Kaikilla on yhteinen tekijä yhteiskunnassa, jota voidaan muuttaa
- luin ei ole väärässä vaan hän tarvitsee psykiatriasta apua. Rauhaa
- En ole nimennyt ketään, mutta minä sain taas potkuvaroituksen varmaan siitä "broileritarinasta". Näitä on lähetetty eräisiin yhtiöihin ja sitä pidetään huonona ihmisten käsitykselle kaikista työntekijöistä kaikissa yhtiöissä. Minua pyydettiin olemaan kommentoimatta ulkonäköä, koska se ei ole hyvää ja kohteliasta käyttäytymistä, tosin siellä oletettiin, että sanoin jotain paita päällä päin naamaa asiakkaalle. En siis oikeastaan ole tehnyt kenellekään mitään pahaa nimittelemällä anonyymejä, mutta he voivat valittaa yhtiöille kiusallaan saadakseen minut työttömäksi, koska tämä uhmaa heidän auktoriteettiaan. Eli taas palataan samaan asiaan