ajatuksetovatilmaisia

Vapaa kuvaus

Aloituksia

368

Kommenttia

1267

  1. Perhettä ei pidä rikkoa missään tilanteessa, koskaan, mistään syystä, koska kun keskitytään tunnistamaan todellinen ongelma ja käytetään objektiivisia hoitomenetelmiä, sijaishuolto ratkaisuna lapsen olosuhteisiin ei ole tarpeen. Sijaishuoltoa ei olisi koskaan pitänyt hyväksyä menetelmäksi ja se perustuu uskonnolliseen ajatteluun. Ja nyt meillä on sosiaalityöntekijät, jotka tekaisevat sairauksia kontrollin toteuttamiseksi. Se ikään kuin muistuttaa siitä ongelmasta yleistämällä sen. Muistutan vielä mitä sosiaalityöntekijä sanoisi tästä keskustelusta: "te ette vain kykene itsereflektioon ja teillä on harhainen maailmankuva"
  2. Jo se, että korvataan huostaanotto laitoksella, on rajoittava sääntö hoito-organisaation työntekijälle. Se tarkoittaa laajan merkityksen lisäksi erityisissä pikkutilanteissa sitä, että vanhempaa ei saa esim. estää olemasta lapsen seurassa ohjattuna rangaistuksena mistään. Päihteet on tietty ehdoton ei, mutta psyykkisessä tilassa ohjaaja voi edustaa lapselle turvaa ja ymmärrystä, selittää vanhemman olon ja käytöksen ja kohtelee lasta hyvin sekä rauhoittaa pahoinvoivaa vanhempaa. Lapsi ja vanhempi ovat koko ajan mukana hoidossa, samalla lailla kuin kotona.

    Läsnäoleva intensiiviterapia samalla poistaa koko lääkepakon, koska perinteinen psyykelääkitys on tarkoitettu turvaksi mielenterveyspotilaan yksin ollessaan. "Mites jos käydään rantsulla ja hieronnassa ja pelaamassa sählyä?". Tämä korjaa samalla psykiatrian virheellisen tradition:

    "Psykiatrisia palveluja ei ole tehty asiakkaille", Ben Furman, Mad In Finland 20/06/2017.

    Arvostelu on haukkumista vain jos ei ehdoteta vaihtoehtoa. Ei toisia saa haukkua, jos ei ole parannusehdotusta. Perhelaitoksessa todistetaan ongelmat ja ehdotetaan vaihtoehtoja ihmisten yksityiselämään. Huostaanoton poisto poistaa konfliktit
    Perhelaitos on perhetyötä, joka pudottaa pois kielellisen olettamuksen toisen osapuolen suojelusta toista vastaan. Ei viittaa perinteiseen perhetyöhön.

    2.14.2. Oman teon, toisen arvostelun ja oman selityksen erittely

    Tämä on perhelaitoksen työskentelytapa, joka irtaannuttaa siitä sosiaalisesta tosiasiasta, jossa todisteluja ei tarvita ja leimataan.

    Esimerkiksi kiipeilyni päiväkodin verkkoon A. "herätti hämmästystä ja kummastusta", vääristettiin B. "isä ei osaa erottaa toisistaan lapsen ja vanhemman roolia" ja oli todellisuudessa C. "yksin jäävän lapsen rohkaisemista leikkimään". Huostaanottomme tehtiin A. syystä B:n varjolla ja muista normien rikkomisista. D Ratkaisu olisi se, että päiväkodin johtajan piti sosiaalityöntekijälle ilmoittaessaan varmistaa An hoito tekaisemalla B.
  3. Suomessa terapia sekoitetaan auktoriteettiin. Ben Furman 2017: Psykiatriaa ei ole luotu potilasta varten.
  4. Hain tilauksen yhdestä nimeltä mainitsemattomasta raflasta. Tuli äänimerkki, tilaus on valmis. Suurensin numeron, esitin sen ilmassa henkilökunnalle ja sanoin kuuluvasti kuskin hankkijan nimen. Paikalle on tyypillistä, että ketään ei ole osoitettu vastaamaan kuskeille. Kukaan ei keskeyttänyt työtään tai katsonut. Ei se haittaa, koska aina joku tulee, kun on valmis. Ravintomaailmassa on töissä ihmisiä, joiden miespuolinen puheääni on tunteellisen feminiininen ja heillä on sinistä maskaraa. Hän huusi paljon kovempaa "hei, voitko sä reagoida tuohon kuskimieheeeeeen". Hän ei pidä siitä, että minä en sano numeroa ääneen vaan näytän suurennetun numeron. Siinä vain se syy, että jos sanon sen, minua käsketään näyttämään tai "mitä, mitää" ja jos näytän sen, porukka käskee sanomaan sen. Tiedäthän, rank ja ravintolan hierarkia. Pyrin pysymään sen yläpuolella, jota autoritaarisemman ravintola-alan ihmiset vihaavat ihan vitusti ja heittävät minut ulos. Mies myös käskyttää kaikkia työtovereitaan ja ohjaa työtä. Ehkä koska hän on vuoropäällikkö. Silti muut vuoropäälliköt eivät puutu muiden työhön. Asiakkaille hän huutaa valmiit tilaukset kovaa, ja kun ketään ei vastaa tarpeeksi nopeasti, hän huutaa kiivaammin. Onko hän minulle palvelija vai auktoriteetti?
  5. Anonyymi herja ei merkkaa mitään, mutta kiintoisaa on se, noin lastensuojelun työntekijät päättävät asiakirjoihin joistakin vanhemmista rikoksena (ei minusta).
  6. Otin vuoronumeron käteisnostoon 303 S-Pankin ovella. Ruudussa luki 302. Odotin 15 minuuttia, kun useampi virkailija istui ovien takana. Heistä asiakkaat voivat odottaa heitä, vaikka ei ole muita asiakkaita. Koputin pari kertaa. Käteisnostoovelle saapui ajan varanneet kiinalaiset. Olisi varmaan pitänyt ottaa vuoronumero kaikkiin palvelulaatuihin, koska eivät halua ottaa ristiin. Näytin parikymppiselle tytölle vuoronumeroa ja hän sanoi, että joo mutta sinä et ole varannut aikaa, joten sinun pitää odottaa ulkopuolella. Mikset saman tien sanonut painu ulos. Kyllähän minä tiedän, missä vuoroa odotetaan. Tämä oli sama S-pankki, jossa bi-ääninen mies pakkoluki minulle oletko toimihenkilö, vaikutusvaltaisessa asemassa, poliittisesti aktiivinen jne sen jälkeen, kun sanoin olevani kiireinen.
  7. Sinusta pitäisi tehdä lasuilmoitus
  8. Lapsi nosti päänsä, mutta oli vakava.
  9. Vein tilauksen päiväkodin työntekijälle. Pihalla oli yksi tummaihoinen hoitsu ja yksi lihava suomalainen 40-50 v nainen. Jälkimmäinen puhui lässyttävällä sävyllä lapsille koko ajan. Nyt tulkaa tänne päin. Mikä ruokakuski tänne tulee. Nyt lasketaan lumimäkeä tuut tuut. Lapset ja toinen hoitsu olivat ihan hiljaa. Nainen ei reflektoinut käytöstään. Hän oli hallinnassa painaen kaikkia muita alas. Hän ei kysynyt lapsilta mitään, ei kuunnellut ketään ja halusi kaikkien kuuntevan häntä. Hän uskoo sen lässytyksen tekevän siitä lastenhoitoa ja että häntä täytyy kuunnella. Katsoin lasta ja heilutin ja sanoin moi. Lapsi oli kääntynyt pois naisesta, mutta hän ei saanut mennä kauas aitojenkaan sisällä. Toinen hoitsu käveli myös etäällä eikä saanut olla aktiivisessa roolissa samaan aikaan vanhemman hoitajan kanssa. Hän käveli ympäri tätä hoitsua lasten kanssa ja heilutteli lunta mökin katolta hanskallaan. Katsoin häntä silmiin ja nostin silmäkulmia. Hän sanoi moi. Sitten hänkin nosti huolestuneeseen sävyyn. Nostin tuplasti.
  10. Kuulin näin, kun soitin uudelleen ja tarjosin koko hinnan.
  11. Tein tarjouksen välittäjälle omakotitalosta. Puhelimessa sovittiin, että ketään muita ostajia ei ole ja hän kertoo tonnin alennetun tarjouksen. Alensin, kun kaikki sanoo, että aina pitää tinkiä. Välittäjällä ja myyjällä on pitkät hampaat eivätkä he usko, että minulla on rahaa, kun en käy katsomassa. Myyjä sanoi haluavansa näyttää uusille minun jälkeeni tulleille katsojille ensin. Välittäjä ei ilmoittanut, että myyjä ei halua myydä ja on tullut uusia. Hän sanoi kertovansa sitten, kun talo on mennyt toiselle. Auktoriteetti tässä on se asenne, ettei minulla ole luotettavuutta.
  12. Lapsiasiamies Elina Pekkariselle:

    Aloitteesta: "18. Kohtelemalla lapsia inhimillisesti (ritualistisen ulossulkemisen sijaan) sijaishoitopaikoissa ei voida poistaa lastensuojeluasiakkuuden tekaisemista vailla todellisuuspohjaa ja syrjintää. Ne pitää kieltää. Muuten lapset eristetään vanhemmistaan vain kohdeltavaksi “lässyttävällä” sävyllä niin kuin ennen vanhaan ja pahoinpitely on symbolisen väkivallan ja huostaanoton muodossa. Siten eivät käyttäydy vain hoitohenkilöt lapsia ja nuoria kohtaan vaan koko organisaatio lastensuojeluilmoitusten kohteena olevia vanhempia ja lapsia kohtaan."

    Huostaanotto on kiellettävä ja korvattava perhelaitoksella


    https://yle.fi/a/74-20008814/64-3-131578?utm_medium=social&utm_source=facebook-share&fbclid=IwAR1qHGXzo7RqjjOuX1M7kb1ka61TosPMqVegm63V2EzQm1cHjeEp50ZDOsw
  13. Miksi tekosyyt?

    Kun sosiaalityöntekijöiden organisaatio päättää sortaa vanhempia ja riistää lapsen, sen syy on todella vanhempien olosuhteet. Sosiaalityöntekijät näkevät huonot olosuhteet ja ottavat huostaan niiden takia, mutta eivät kerro sitä. Olosuhteet ovat huonoja lapsenkasvatukseen. Lapsi voi olla nyt kunnossa ja hyvin hoidettu, mutta niissä olosuhteissa se ei voi jatkua heidän mielestään. Miksi todellista syytä ei käytetä huostan syynä? Syy löytyy virkavallan systeemistä. Tämä päätös on virallinen ja he suojelevat hallinnon vakautta tekaisemalla tekosyitä. Epätodet lapsen vahingoittamiset ja vanhempien psyykehäiriöt kirjoitetaan laittomasti asiakirjaan. Se on tarpeen, koska pelkkä olosuhde ei riitä huostaan. Olosuhde voi parantua. Se kyseenalaistaisi virkavallan. Virkavallan itsensä vuoksi pitää tekaista valheet ja tuhota ihmiset. Toisaalta kun he kerran vahingoittavat lapsen perhettä, niin lapsen pitää antaa tottua väärään perheeseen kiintymyssuhdeteorian mukaan. Jos huosta olisi väliaikainen ja loppuisi olosuhteiden muuttuessa, jota ne tekevät koko ajan, niin lapsi kärsisi todella perheen vaihdoksesta. Se tekisi näkyväksi sosiaalityöntekijöiden mielettömyyden. Vain tekosyillä lastensuojelijat voivat saada sijaishuollon aikaan. Siksi sosiaalityöntekijä myös keksii uusia valheita ajan myötä: Epätoden huostan ylläpitämiseksi. Tällainen on lastensuojelun koneisto.
  14. Kysymys on miksi todellisia syitä ei käytetä huostan perusteena.
  15. yksi selitys hän sanoi vielä " minun tehtäväni ei ole opettaa". mies yritti olla muuten jotenkin sovinnainen ja pärjätä
  16. Menin silti sinne ja lopuksi kysyin, miten se meni. Piti vaihtaa lisäksi stefa, koska öljy vuosi äskettäin vaihdetusta. Sain kuulla, että se voi johtua huohottimesta. Kysyin mitä se tekee. Se oli virhe. En osannut kysyä oikein vaan halusin lisätietoa. Mies kieltäytyi, hänellä ei ole aikaa, netistä löytyy huohottimen toiminta. Hän piti kysymystäni epänormaalina ja oletti, että tämä keskustelu on friikkimäistä pakkomielteistä jaarittelua. Sain kuitenkin kuulla öljykammion huohotinventtiilisanan. Voin päätellä siitä asian. Sanoin, että ei siinä mene "koko päivää". Lisäsin Jos kysyisin joltakin muulta, saisin normaalin vastauksen ja että noin kohdellessa asiakkaat saavat vain osan totuudesta ja tekevät vain mitä asiakaspalvelija päättää. En koskaan ymmärtäisi mitä pitää huolta ajoissaz Niinpä en tähän paikkaa varmaan enää pääse. Pyysin vielä kysymään lupaa seuraavalta asiakkaalta stefan vaihtoon. Mies vastusti ja järkeili, se kannattaa koska se voi... Vastasin se on asiakkaan valinta ja rahaa. Lopuksi hän lisäsi kysyessäni missä se auto on nyt, että joko tuon parkkipaikan päässä tai toisessa päässä. Vastasin ehkä!
  17. 5. Sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja sanovat nyt, ettei huostaa ja 2 kk rajoituspäätöstä tehty silsi, että en totellut vaan siksi, että käyttäydyn lapselle epänormaalisti

    6. Kun pyysin saada totella, 29-vuotias viranomainen sanoi "tämä ei voi olla tottelua tai komennusta, koska en tiedä, haluatko muuttua, vaikka tottelisit"

    7. Lapseni pitää minusta ja haluaa kotiin. Minä olen selittävä, turvallinen, intiimi, varovainen, kunnioittava ja luotettava lapsen mielestä. Isän ja lapsen suhde tekaistiin.

    8. Pyysin keskustelua. He sanoivat olen dominoiva. Keskustelua ei voi jatkaa, koska open kyvytöb itsereflektioon, antoivat 30 min rajoitteen keskusteluajalla, jolloin en saisi puhua omista asioistani, vaikka puhuin hänen väitteistään. Seuraava sossu sanoi, emme voi puhua, koska olet jo puhunut näistä edellisen kanssa. Olen kiinni huostaanotossa, vaikka puhun hänen uusista päätöksistään
  18. 14. Ongelma ei ole oikeiden huostaanottojen erottaminen vääristä, koska lastensuojelu on epäpätevä tekemään valintaa niiden välillä ja perhettä pitäisi hoitaa yhdessä. Huostaanottoa ei pitäisi olla alun perin ollenkaan ja se perustuu uskonnolliseen ajatteluun huonosta vanhemmasta.
    Joku kirjoitti: “Huostaanottoon nykyisenkin lain hengessä tulee ryhtyä vain sen parantaessa kaikessa lapsen etua ja lapsi itse siihen saa sopeutua rauhassa.
    Vaikka sijaisvanhempiin siirryttäisiin todistetusta syystä vähitellen käyntejä lisäämällä ja sukunsa luona olemista vähentämällä, olisi sekin lapsen etua vastaan. Samoin se on vanhempien etua vastaan. Ei voida väittää, että vanhempia ei täydy hoitaa, ja lapsen edun mukaista on hylätä joku. Tapauksia, joissa kiireellinen vaara todella toteutuu, on vähän ja niissäkin perhelaitos on parempi ratkaisu.
    15. Joku kirjoitti: “Vanhemman on piilotettava surunsa, joka ei ole hyvä kellekään”. Tapaamiset eivät ole ratkaisu vanhempien ja lapsen yhteydenpitoon sen aikana, kun sosiaalityöntekijä vie lapsen valheisiin vedoten. Vanhempia ja lasta ei koskaan eroteta toisistaan perhelaitoksessa
    16. Tottelu ei muuta sitä tosiseikkaa, että vanhempiin ja lapseen kohdistetaan epätosia syytteitä ja sairauksia jo ennen sijoituspäätöstä. Sen jälkeen tottelu ei estä jo tapahtunutta läheisten ja kodin menettämistä. Lapsi on jo menettänyt turvallisen isänsä ja äitinsä ja vahinko on tehty vanhemmille ja lapselle. Lisäksi sosiaalityöntekijät voivat kieltää mielentilatutkimuksen tuloksen ja tottelun parantumisen, koska he ovat päättäneet, ettei lasta palauteta vanhemmilleen koskaan. Myöskään jälkihuollossa nuorta ei aina anneta pitää yhteyttä vanhempiinsa. He keksivät mielenterveyden todistamisen jälkeen uusia syytteitä, joille ei ole perusteita. He eivät kerro mitä pitää tehdä eivätkä sovi asioista vanhemman kanssa.
    Huostaanoton purkaminen oman käytöksen parantumisella vaikuttaa turhalta näiden epätosien rekisterikirjausten ja sosiaalityöntekijän ylimalkaisen luonteen vuoksi. Väärät perusteet huostaanottoon pysyvät.
    17. Hoitamalla lasten ja vanhempien terveyttä. Lastensuojelu ei ole kiinnostunut terveydenhoidosta vaan kontrollista. He tekaisevat sairauksia ja huostaanottavat sairaita. Jos perheet saisivat riittävästi terveydenhoitoa ja terapiaa, lastensuojelu pyrkisi keksimään sairauksia päällekkäin terveydenhuollon kanssa. Lastensuojelu olisi turha virasto. Muutenhan vain lisätään lastensuojelun mielivaltaa terveydenhuollon varjolla.
    Joku kirjoitti: “totta apua jota meillekin tuolloin mukamas järjestettiin, oli järjestäjänä sama joka huuseerasi toisen lapsen huostaanotolla samaan aikaan kun hän otti myös meidät silmätikukseen.
    Tämä oli järjestetty kysymys, jonka varjolla he alkoivat muka tukemaan ja auttamaan meitä, vaikka tuo toinen olisi apua ja tukea ennemmin tarvinnut, mutta kun hän päätyi otsikoihin, ja meidän nimemme tuli asiantuumoilta myös ilmi. Tämä oli viranomaisten kosto myös meille. Mikä oli väärin, mutta minkä hallinto oikeus oikeaksi myönsi.
    Sillä viranomaiset itse toivat asian myös ilmi ettei perhetyön ollut tarkoituskaan olla perheemme tukena ja apuna vaan etsivät kriteereitä huostaanotolle. Asiakirjoissa tuotiin paljon epäkohtia ilmi jotka eivät todellisuudessa pitäneet edes paikkaansa. Eli tarinaa josta itsekään emme itseämme tunnistaneet.
    Eräs toinen asia joka meitä ihmetytti, viranomaiset olivat ottaneet selvää myös jostakin meille täysin tuntemattomasta ihmisestä, joka siinä yhteydessä rinnastettiin meihin hän oli eräs mies henkilö jota me emme edes tunteneet. Emmekä tänä päivänä tiedä kuka hän edes oli tai on. Emmekä voi tietää miten hän liittyi meidän perheemme tilanteeseen mitenkään. Yritin kysyä kuka tämmöinen ihminen on ja miksi hänet on rinnastettu meihin. Emme saaneet siihenkään vastausta.”

    18. Kohtelemalla lapsia inhimillisesti (ritualistisen ulossulkemisen sijaan) sijaishoitopaikoissa ei voida poistaa lastensuojeluasiakkuuden tekaisemista vailla todellisuuspohjaa ja syrjintää. Ne pitää kieltää. Muuten lapset eristetään vanhemmistaan vain kohdeltavaksi “lässyttävällä” sävyllä niin kuin ennen vanhaan ja pahoinpitely on symbolisen väkivallan ja huostaanoton muodossa. Siten eivät käyttäydy vain hoitohenkilöt lapsia ja nuoria kohtaan vaan koko organisaatio lastensuojeluilmoitusten kohteena olevia vanhempia ja lapsia kohtaan.
    Koko sijaishuollon kieltäminen on ainoa tapa suojella lapsia ja vanhempia. Kaikki muut asetelmat paitsi yhdessä tukeminen suojelevat lastensuojelun terveyshuijausta. Virkamiehen valvontaoikeus on aloitteen ainoa myönnytys viranomaisille: Me muutamme vain eristämisen yhdessä hoidoksi emmekä muita lakeja. Yhdessä muuttaminen ei enää traumatisoi. Sosiaalityöntekijä ei halua tekaista syitä perheen viemiseksi laitokseen, koska sillä ei saa eristää vanhempia lapsesta, ongelman tunnistuksen ja hoidon tekevät muut kuin sosiaalityöntekijä ja se lisää laitoskustannuksia. Se pistää lastensuojelun ja lapsikaupan PAITSIOON!
  19. 8. Vieraannumisen säätäminen rikokseksikaan ei auta, koska sosiaalityöntekijä ei vieraannuta. He turvautuvat väitteeseen, että "vanhemmilla on vielä niin suuria huolia, ettei yhteydenpitoa ole voitu lisätä". Sosiaalityöntekijät näyttelevät huolia ja saavat huostata ja rajoittaa niiden mukaan. He luovat näennäisen vaikutelman siitä, että he ovat lainmukaisia ja vieraannuttamista ei tapahdu. toisaalta HAOn reagointi kestää 9 kk. Mitään seuraamuksia ei ole tulossa. Senkin sostt naamioi vanhemmasta eikä sostt:tä riippuvaksi. Myös tapaamisoikeuden toteutuminen rajoitettuna tarkoittaa sostt:n mukaan sitä, että vieraannuttamista ei tapahdu. Vaikka vieraannuttaminen olisi rikos, sossu jatkaa rajoittamista verukkeisiin ja tapaamisoikeuteen vedoten ja voittaa. He kohtelevat lapsen omia vanhempia ulkopuolisena, josta pitää keksiä ongelmia. Jos vanhempia kohdeltaisiin toipilaina, koko huostaanottolaki olisi tarpeeton.
    9. Vaikka saisit isille yhtä suuret oikeudet lapsen huoltajuuteen, sosiaalityö silti tekaisisi ongelmat sitä kohtaan, jonka he eivät halua toimivan lapsen kasvattajana ja harjoittaisivat diktaturista valtaa. Haluatko olla sorrettavana tapaamisissa äidin kanssa vai saada hoitoa yhdessä lapsen kanssa perhelaitoksessa? Eronneet vanhemmat ovat yhtä lailla osa lapsen ja perheen tulevaisuutta ja sitä, miten se tulee järjestää ja hoitaa. Perhelaitoksessa molemmat asuvat erillään lapsen lähellä. Perhelaitoksessa perheen yhdessäolo ei ole enää uhattuna sosiaalityöntekijöiden takia.
    10. Sosiaalityöntekijöiden saaminen noudattamaan lakia ei ole olennaista, koska nykyinen lastensuojelulaki mahdollistaa heidän rikkovan muita lakeja. He noudattavat päällekkäistälakia, jonka vuoksi heitä ei voi rankaista. Heillä on myös syytesuoja, jonka poistaminen ei auta, koska he voittavat ilman todisteita ja samaan aikaan perheet olisi rikottu oikeuteen jonottamisen ajaksi. Kenelläkään viranomaisella ei ole oikeutta syyttää nykyisen lain mukaan lastensuojelun virkamiehiä. Ongelma on lain ristiriitaisuus ja diktaattorin oikeudet. Lasten ja vanhempien sorto on yleinen ongelma, jonka laki mahdollistaa ristiriidassa toisten kanssa ja sen haastaminen lamaannuttaisi sosiaali- ja oikeushallinnon. Se pitää ratkaista uudella lailla eikä lastensuojelua syyttämällä.
    Esko Leipälä kommentoi: Lakeja on, mutta lastensuojelussa sovelletut lait ovat ristiriidassa rikoslain, hallintolain, julkisuuslain, perustuslain ja jos vaikka minkä lain kanssa – ja lastensuojelu saa rikkoa näitä muita lakeja Suomen hallituksen luvalla ja määräyksellä, jotta huostaanottoautomaattia voidaan ylläpitää tehokkaasti ja viivytyksettä. Yksityistetty lastensuojelu rahoitetaan tällä keinoin yhteiskunnan yksityisille laitoksille maksamilla tolkuttoman suurilla huostanotto- ja "palvelukorvauksilla".”
    11. Hallinto-oikeuden muuttaminen käräjiksi tai aluehallintovirastoksi veisi silti lapset pois siksi aikaa ja lastensuojelu valehtelisi vanhemman terveydestä saadakseen huostaanoton. Sosiaalityöntekijät voittavat ilman todisteita. Kunnon laki on sellainen, jossa perheet eivät säännöllisesti käy oikeudessa. Ongelma pitäisi korjata arjessa.

    12. Pohjoismaisen lastensuojelun kopiointi Suomeen ei poista sitä ongelmaa, että sosiaalivirkamiehillä on itsevalta ja motivaatio toimia vanhempia vastaan. Niissäkään ei ylitetä ongelmaa virkavallan etuasemasta ja ongelmien puutteellisesta määrittelystä, johon sovelletaan tehottomia ja epäoikeudenmukaisia ratkaisuja. Ne eivät ole hyviä siinä mielessä, että ne eivät hoida ongelmia eivätkä mahdollista inklusiivista perhetyötä.

    13. Nykytilatutkimus on Kadotetut lapset Ry:n mukaan vanhempien kuulemista eli haastattelututkimuksen hakemista, jolla he toivovat lastensuojelun ongelmat tulevan näkyvimmiksi. Juuri kansalaisia kuulemalla voidaan korjata hallituksen muodollis-juridinen kapeakatseisuus.
    "Avoin, läpinäkyvä lastensuojelu syntyy perheiden kuulemisella."
    Anu Suomela Perheen suojelun keskusliitosta kirjoitti 3.9.1995
    "Kun hallinto tarkkailee itseään, lastensuojelua tarkastellaan valitettavan yksipuolisesti tällaisesta hallinnon ja virkamiesten näkökulmasta, ja lähinnä muodollis-juridisena eikä sosiaalipsykologisena ja sosiaalipoliittisena kenttänä, eikä lainkaan perheen tai lapsen näkökulmasta."
    Kadotetut lapset -liikkeen haastattelututkimusta ei hyväksytä Eduskunnassa, koska "pätevä, koulutettu sosiaalityöntekijä hoitaa jo perheen asioita. Kansalaisia ei tarvita korvaamaan heitä" ja eduskunta tekee jo kokonaisuudistusta. Emme pääse vaikuttamaan väkivaltaiseen järjestelmään ja haastattelututkimuksen lopputulema olisi joka tapauksessa sama: Huostaanotto on korvattava perhetyöllä. Perhelaitos tekee haastattelua arkisena rutiina ja osana. 12/2022 on tekeillä vanhempien ja lasten kuuleminen osana kokonaisuudistusta.
  20. 2.11. Ongelma ei korjaudu näillä - lastensuojelun arvostelijoiden keskinäinen poliittinen keskustelu. Lastensuojelu ei koskaan osallistu
    1. Sosiaalityöntekijöiden tai vanhempien tuen määrää lisäämällä
    2. Palkkaamalla päteviä sosiaalityöntekijöitä
    3. Lisäämällä avohuollon mielenterveyspalveluja
    4. Muuttamalla yksityinen voittoa tavoitteleva sijaishuolto kunnalliseksi
    5. Kokoamalla lastensuojelulaki yhteen
    6. Tekemällä kyselytutkimus vision selkiyttämiseksi kokonaisuudistusta varten
    7. Täsmentämällä huostaanottopäätöksen perusteluja
    8. Kriminalisoimalla vieraannuttaminen
    9. Kohtelemalla isiä tasa-arvoisesti
    10. Viemällä lastensuojelun rikokset oikeuteen
    11. Korvaamalla hallinto-oikeuden käräjillä
    12. Kopioimalla “Ruotsin malli” lastensuojeluun
    13. Teettämällä nykytilaselvitys kuulemalla perheitä enemmän kuin jo teetetty kysely
    14. Löytämällä tarpeelliset huostaanotot tarpeettomien joukosta
    15. Antamalla vanhemmille enemmän tapaamisoikeuksia
    16. Tottelemalla lastensuojelua
    17. Hoitamalla lasten ja vanhempien terveyttä
    18. Kohtelemalla lapsia inhimillisesti (ritualistisen ulossulkemisen sijaan) sijaishoitopaikoissa
    1 Lastensuojelun ongelmat eivät korjaudu lisäämällä lastensuojelua tai vanhempien tukea. Sosiaalityöntekijöiltä pitää poistaa valta päättää, että tukea ei enää anneta. Avohuollossa ei ole resurssipulaa vaan "halutessaan rajattomat resurssit tuen antamiseen". ja sostt ei vain halua tai osaa antaa sitä. Sijaishuolto tekee voittoa verorahojen kustannuksella ja sostt laajentaa huolen määritelmää kilpaa sijaishuollon määrän kanssa. Perhelaitoksessa tapausmäärät riippuvat tunnistetuista ongelmista ja todisteellisista haitoista eikä huolesta. Perhelaitos on sijaishuoltoa halvempi ja lyhytaikaisempi hoitomuoto.
    2. Yksittäisen sosiaalityöntekijän epäpätevyys tai ennakkoluuloisuus ei aiheuta sosiaalityön haittoja, koska konsultoiva, johtava ja sosiaalilautakunta hänen yläpuolellaan samassa organisaatiossa pyrkivät määräysvaltaan valheellisilla keinoilla. Vaikka perheille määrättäisiin sama ja oma lastensuojeluhenkilö, se olisi silti suojelua vanhempia vastaan, jolloin ei auteta vanhempia. Se tiivistäisi valtion puuttumista yksityiselämään ja tekisi pakolliseksi lastensuojeluasiakkuuden ilman lasuilmoituksiakin. Sosiaalityöntekijät eivät työskentele perhelaitoksessa sopeutumisen alalla vaan heidät rajoitetaan vain arvioimaan perhelaitoksen tarve.

    3. Mielenterveyspalvelujen puute lapsille ja aikuisille ei selitä sitä, miten sosiaalityön organisaatio tekaisee mielenterveyshuolet määräysvallan toteutumiseksi. Uudessa perhelaitoksessa on riittävästi oikean alan asiantuntijoita, jotka eivät kuitenkaan tunkeudu yksityisasioihin, jotka eivät ole ongelmana. Lastensuojelun ohjaama mielenterveystyö johtaa harhaan.
    4. Voitonteko kieltämällä ei voi lopettaa sairauksien tekaisemista. Kun saadaan voitonteko loppumaan, sen jälkeen sosiaalityöntekijät edelleen valehtelevat vanhempien ja lasten terveydestä ja erottavat lapset ja vanhemmat totalitaristisen sosiaalityön tavoin. Silloin lapsesi erotetaan sinusta toisella tavalla. Meidän pitää kieltää huostaanotot ja totalitaristinen auktoriteetti eikä voitontekoa. Murhe eettisesti kyseenalaisesta voitonteosta ei ole enää tarpeen, kun perhe pysyy yhdessä. Sekin voidaan rahoittaa niin kuin yksityinen terveydenhuolto.
    5. Lastensuojelunlain kokoaminen ja lapsipolitiikan johdonmukaistaminen (järjestöt lasten oikeuksien komitealle 9/2022) ei poista sosiaalityön rajatonta oikeutta tulkita lakia ja vääristää perheen asioita lain vaatimaan sijaishuoltoon sopivasti. Sitä haittaa lastensuojeluviraston omapäisyys ja halu määrätä. Se voi aina muuntautua uuden lain näennäiseksi seuraajaksi ja jatkaa fanaattista ideologiata eristämistä. Lastensuojelulain muuttaminen perhetyölaiksi korjaisi lastensuojelun ongelman, koska se tarpeelliset toimenpiteet ja oikeudet kohdennettaisiin perhetyön kontekstiin.

    6. 12/2022 tehdyllä kyselyllä, jolla kokonaisuudistuksen tekijät yrittävät luoda visiota tulevalle laille, ei voi saada selvää kuvaa lastensuojelun tarpeen tekaisemisesta. Kokonaisuudistuksen pitää muuttaa yhdistää perheet terapialla, joka estää virkamiehen ongelmien tekaisun.
    7. Sijaishuollon perustelujen täsmentäminen on on ristiriidassa perheiden ja lakien kanssa. Ilman sijaishoitoa ristiriitaakaan ei ole, ihmiset eivät traumatisoidu, tekosyitä ei tarvita ja oikean hoidon perustelut ratkaisevat. Perhelaitoksessa olisi oikean alan ammattilaisia, jotka todistaisivat ongelmat asiakkaille ja tarjoaisivat terapioita sosiaalityön syyllistämisen sijaan.
    21. 24 / 64
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt