Vapaa kuvaus

Aloituksia

290

Kommenttia

1065

  1. Jos en anna tietoja, he eivät voi keksiä valheita, jotka tuhoavat asemani ja mielenrauhani. Lastensuojelua on kohdeltavana vaarana omalle edulle.
  2. Tämä ei ollut asiakaspalvelutilanne, mutta muodoltaan sama

    Kauppakeskus Ainoan hississä oli itseäni 7 vuotta vanhempi mies ja toinen mies.

    Painoin hissin ovet kiinni, kun kaikki olivat astuneet kynnyksen yli. Yritin nopeuttaa neljän tilauksen viemistä.

    Kuljimme neljä kerrosta alaspäin. 2ssa ovi aukesi ilman asiakasta. Painoin ovet kiinni.

    1:ssä ovet aukesivat, eikä kukaan tullut. Painoin ovet kiinni. Teiniryhmä painoi nappia auki koko ajan ja painoin ovet kiinni ymmärtäväisesti. Mies hymyili hississä. Luokkatoveri sanoi, hei älkää painako sitä.

    P:ssä ovet aukesivat ja ketään ei näkynyt. Mies sanoi vihaisesti " älä paina sitä nappia koko ajan, kun ihmiset yrittävät tulla sisään". Miehen mukaan joku seisoi seinän takana.

    Vastasin, alatko sinä huutamaan siinä?

    "En ala, mutta tuolla on ihmisiä"

    "Kyllä alat". Odotin hiljaa muutaman sekunnin. "Ei siellä ketään ole. keksit koko jutun"

    "Onpas, mutta he eivät uskalla tulla sisään, kun sinä riehut siinä"

    Painoin ovet kiinni.

    "Minä yritän vain opettaa käytöstapoja tässä"

    Kävelin ulos ja sanoin "Minä opetan sinulle kohta käytöstapoja, poju".

    Minä en tehnyt mitään väärää. Painoin nappia tahallaan hyvällä mielellä ja se oli perusteltua ylemmissä kerroksissa. Hän ei siedä sitä, ettei seistä passiivisesti.

    Hänellä ei ole oikeutta holhota muita. Hän ei saa tulkita ja estää muita sanomasta, että pelottaako heitä. Hän ei saa leimata minua uhkaavaksi ja kääntää muita minua vastaan ollakseen vallassa.

    Minä todella odotin sen hetken ihmistä, mutta minulla oli kiire. Minun ei olisi pitänyt kurkata hissin ulkopuolelle ja kysyä ihmiseltä, haluaako hän tulla kyytiin. Minä en ollut syyllinen siihen, että mies huusi minulle napin painamisesta ja asetti minut huonoon asemaan ja loi kuvan häiriöstä. Ehkä sitä ei ollutkaan ulkopuolella seisovan mielestä ja se oli vain miehen valehtelua.

    Minun ei olisi pitänyt puhua miehelle hiljaa: "oletko sinä nyt ymmärtänyt minut väärin? Miksi et anna ihmisen puhua omasta puolestaan? Minä vain painoin nappia nopeuttaakseni hissiä. Sinä et voi puhutella minua niin kuin olisi tyhmä tai holhottava"

    Lastensuojelun sosiaalityöntekijä pyrkii saamaan huostaanoton mielipiteillä asiakasta vastaan
  3. Tilasin teetä. Istuin hiljaa seinää vasten sohvalla ja lepuutin jalkojani puisella pallilla, joita oli jätetty pöytien ympärille. Katsoin puhelimestani menopaikkoja tuona iltana. Teen myyjä veti yhtäkkiä huomioni ja pallin pois jalkojeni alta. "Tässä ei varmaan kukaan istu". Istuupas, anteeksi, mutta älä vie jalkatukeani pois! Hän ei kohdellut minua näin "Anteeksi, saako tämän ottaa" tai "hei, älä viitsi röhnöttää jalat ylhäällä". "Ei täällä kukaan muukaan istu kengät penkillä". Minä voin ottaa kengät pois. "Istu siinä niin kuin muutkin normaalisti". Tässä vaiheessa hänen silmänsä suurenivat ja äänensävy oli pilkkaava.
    Miksi sinä yhtäkkiä teet minun oloni epämukavaksi? Kun konfrontoin baarin omistajaa, puhuin päälle. Hän kertoi, kuinka joku voi vaikka astua paskaan. laskin ääntäni ja ehdotin kenkien poistamista. Hän sanoi "siitä huolimatta". hän käski minua kuuntelemaan hänen puhutteluaan ja kieltäydyin. Korotin ääntäni ja teen myyjä käski minua poistumaan, tai muuten hän antaa vauhtia. Sanoin, etten tullut tänne huutamaan ja hän vastasi "niin, nyt sinä kuitenkin huudat" ylimielisellä sävyllä". Niin koska työparisi kutsui minua epänormaaliksi siksi, että pidin jalkoja puupallilla. "Joo , mut nyt sä voit poistua". Sanoin, että katsokaa, tässä on teekuppinne. Toin sen teille ja helpotin työtänne. Hän vastasi "kiitos, kiitos" niin kuin millään ei olisi ollut väliä. Vastasin haista vittu! Kävelin pettyneellä fiiliksellä ulos ja käännyin katsomaan miestä. Hän heivasi kahdella sormella "ulos". Humalaiset häiriköt oli saatu poistettua niin kuin on tapana. Olen absolutisti.

    Muuten baari pikkuruinen ja tunnelmallinen. Siellä olisi voinut tavata yksinäisen tai ryhmän, joka haluaisi jutella. Ikävää menettää oikkarit paikkaan, mutta henkilökunnan takia se ei ollut sen arvoista. Seuraavan ravintola-alan pilkan kohdatessani pitäisi varmaan puhua asia rauhallisesti loppuun, mutta kun minua häiritsi jo se, että ryhmä parikymppisiä torjui minut "nyt ei voida jutella, kun meillä on kavereiden ilta"
  4. Tilasin teetä. Istuin hiljaa seinää vasten sohvalla ja lepuutin jalkojani puisella pallilla, joita oli jätetty pöytien ympärille. Katsoin puhelimestani menopaikkoja tuona iltana. Teen myyjä veti yhtäkkiä huomioni ja pallin pois jalkojeni alta. "Tässä ei varmaan kukaan istu". Istuupas, anteeksi, mutta älä vie jalkatukeani pois! Hän ei kohdellut minua näin "Anteeksi, saako tämän ottaa" tai "hei, älä viitsi röhnöttää jalat ylhäällä". "Ei täällä kukaan muukaan istu kengät penkillä". Minä voin ottaa kengät pois. "Istu siinä niin kuin muutkin normaalisti". Tässä vaiheessa hänen silmänsä suurenivat ja äänensävy oli pilkkaava.
    Miksi sinä yhtäkkiä teet minun oloni epämukavaksi? Kun konfrontoin baarin omistajaa, puhuin päälle. Hän kertoi, kuinka joku voi vaikka astua paskaan. laskin ääntäni ja ehdotin kenkien poistamista. Hän sanoi "siitä huolimatta". hän käski minua kuuntelemaan hänen puhutteluaan ja kieltäydyin. Korotin ääntäni ja teen myyjä käski minua poistumaan, tai muuten hän antaa vauhtia. Sanoin, etten tullut tänne huutamaan ja hän vastasi "niin, nyt sinä kuitenkin huudat" ylimielisellä sävyllä". Niin koska työparisi kutsui minua epänormaaliksi siksi, että pidin jalkoja puupallilla. "Joo , mut nyt sä voit poistua". Sanoin, että katsokaa, tässä on teekuppinne. Toin sen teille ja helpotin työtänne. Hän vastasi "kiitos, kiitos" niin kuin millään ei olisi ollut väliä. Vastasin haista vittu! Kävelin pettyneellä fiiliksellä ulos ja käännyin katsomaan miestä. Hän heivasi kahdella sormella "ulos". Humalaiset häiriköt oli saatu poistettua niin kuin on tapana. Olen absolutisti.

    Muuten baari pikkuruinen ja tunnelmallinen. Siellä olisi voinut tavata yksinäisen tai ryhmän, joka haluaisi jutella. Ikävää menettää oikkarit paikkaan, mutta henkilökunnan takia se ei ollut sen arvoista
  5. Siksi suomalaisia kannustetaan bosaamaan naapureitaan enemmän. Jotta valtiolla olisi enemmän valtaa niihin, jotka yrittävät vapautua siitä. Ei suinkaan lasten hädän lisääntymisen takia
  6. Harju8:ssa Sörkässä on pystypiano. Menin tapailemaan soivaa bluegrass-jazzia. Kosketin hiljaa sormenpäillä, seurasin sävellajissa ja teemassa. Tarjoilija tuli sanomaan: "Hei, anteeksi". Vastasin, no älä nyt tule valittamaan ja menin takaisin istumaan. Sitten konfrontoin häntä. Miksi ei? Se meni melkein oikein. Se ei ollut kovaa. Hän vastasi "meille on sanottu, että siihen ei saa koskea". Minua ei kiinnosta, mitä teille on sanottu. Se ei häirinnyt ketään. "Vaikka Elton John menisi soittamaan, silti tuohon ei saa koskea". Te ette voi sanoa noin, ettei edes ammattainen saa koskea siihen. Sehän lisäisi teidän viihtyvyyttänne. "Mutta meillä on jazz-päiviä. Tule silloin". Minua ei kiinnosta mitä teillä päiviä on. Teidän pitäisi rohkaista ihmisiä viihtymään.

    On typerää ajatella, että tapaileva amatööri osallistuu ammattilaisten päiville, jossa yleisö katsoo kilpailevia taitureita, ja rajata pianon soitto vain niille. Ympärillä istuneet ihmiset hymyilivät ja sanoivat toisilleen, "no niin, nyt...". Ulkomaalainen otti paitansa pianopallilta ja pyysi istumaan. Yritin seistä, jotta en olisi tunkeileva.

    Tämä on drakoninen ja holhoava ilmapiiri, jossa saa vain istua ja juoda. Amatöörin soitto on terve ja iloinen asia. Hakkaaminen tai möly olisi huono juttu. Henkilökunnan reaktio pilasi tunnelman ja teki siitä tylsää.

    Harju8 on viinibaari, jossa on aina kova musiikki ja ihmiset huutavat. Pyysin aiemminkin laskemaan musiikin tasoa, koska se laskisi keskustelun volyymia. Se on tunnelmallinen ja tosi suosittu. Sieltä voisi tavata yksinäisen ihmisen ja aloittaa juttelun. Se on lisäksi remuinen eikä mikään rauhassa syömiseen tarkoitettu paikka