Vapaa kuvaus

Aloituksia

290

Kommenttia

1065

  1. Vein autoni korjaamoon. Varasin ajan puhelimitse, jolloin selitin vian ja korjaaja sanoi "korjaamme, jos sille pystyy tehdä jotain". Kuvasin sanatarkasti väliseinän metallipalan laippaamista, nostamista hitsausta ja ongelman kytkinkaapelin jyrsimässä väliseinässä. Vaijerin läpivienti on liian alhaalla polkimeen nähden.

    Kun hain auton, mies sanoi, ettei ollut ehkä ymmärtänyt mitä sanoin. Hän valitti, että vaijeri voi osua vetoakselin kumiin ja heilua moottoritilassa. Hän ei soittanut laittaneensa siihen nippusiteet eikä tehnyt mitä tilasin. Yritin olla asiallinen, koska haluan löytää asiallisen korjaamon. Sanoin asian aamulla syvään huokaisten. Sekin oli niillä rajoilla, mitä Suomessa ajatellaan olevan vastalauseelle sallittua olematta hullu. Minun ei täytynyt maksaa siitä. Nippusiteet katkesivat, kun painoin kytkintä ekan kerran.

    Hän väitti, että ongelma on vaijerin lyhyys eikä ollut edes katsonut poljintilaan. Sanoin, ettei se pidä paikkaansa. Hän sanoi kiivaasti "pitääpäs". Vastasin se ei pidä paikkaansa sillä perusteella, että jo alkuperäinen vaijeri hiersi väliseinää ja katkesi. Tämä oli kolmas. Hän osoitti ylimielisyyttä omaa määräämiskykyään kohtaan siten, ettei hän halunnut korjata autoa, joka oli vanha. Hän sanoi, heitä se roskikseen. Yritin puolustaa tietotaitoani sanomalla, etten minä heitä.

    Hän siis toteutti auktoriteettiaan painaen minut alas sillä verukkeella, että autoni on vanha. Hän mitätöi kaikki sanatarkat selostukseni etukäteen, valehteli tekevänsä sille jotain ja käytti autokorjaajan ammattitaitoista auktoriteettia minun sanani tilalla selkäni takana.
  2. Suomalainen kaljupäinen broileriksi ruskistettu, autoritaarinen salilla käyvä pitsakokki koulutti minua sanomaan tilauksen numero niin kuin yhtiö käskee, eli kaksituhattakolmesataakaksineljä. Kävelin tiskille ja sanoin yhtiön nimen. Odotin broileria. Kun hän tuli, sanoin 24. Hän korjasi minua koko litanialla. Toistin 24 häntä uhmaten. Hän sanoi, että yhtiö on käskenyt meitä kirjoittamaan noin. Meillähän menee koko päivä tässä väitellessä. Sanoin, että minä jaan 800 tilausta kuukaudessa ja aina sanotaan kaksi vikaa numeroa. Niin kaikki tekevät. Sinä olet ainoa. Ei teidän täydy tehdä niin yhtiö käskee. Se numero on sitä varten, että kuljettaja erottaa tilauksen, jos niitä on kaksi laukussa. Sillä ei ole mitään tekemistä yhtiön kanssa. Luulen, että tässä on kyse siitä, että se on sinulle kivenpaa, että minä sanon numeron niin kuin sinä haluat. Hän vastasi, Tämä ei ole kiva kokemus meille. Sinun tehtäväsi on edustaa yhtiötäsi. (olen alihankkija). Sinä olet epäasiallinen. Vastasin, että 24 riittää on asiallisesti sanottu. Hän sanoi tekevänsä minusta reklamaation yhtiölle ja toivoo, etten tule enää heille.

    Hän siis valehteli sen olevan epäasiallista peittääkseen valtansa. Hän mitätöi kuljettajan arvovaltani ja pätevyyden lukea numeroja ja yritti saada minut suostumaan jyrkkään käskyhierarkiaan hänen makunsa mukaan, jossa yhtiö antaa hänelle ohjeet ja minä tottelen yhtiötä. Ja sitten kun kumosin valheen epäasiallisuudesta ja toin näkyväksi hänen määräilynsä, hän erotti minut.

    Hän antoi tilauksen ja kävellessäni ulos sanoin "tulos tai ulos". Niin kuin kokoomuslaiset sanovat

    Minullahan on jo potkuvaroitus "jos valitukset jatkuvat".
  3. Satu:
    Niin, kun nuo (ministeriö) vielä yrittää korjata sossut... Mutta kun ei se tule onnistumaan niiden mädännäisyyden takia jo koulutuksesta lähtien.

    Teemu: Joo ja se narratiivi kulkee avohuollon mielenterveyspalvelujen lisäämisen ja lasten kaltoinkohtelun kieltämisen välissä, vaikka sössötyöntekijä tekaisee vanhempien mielenterveyden ongelmat saadakseen kohdella lasta kaltoin

    Lapsenriiston jälkeen pakkokodin vanhemmat arvioivat omaa isää ja äitiä. Heistä tehdään diagnosoijia ja hoidon antajia ja sössön vastuu niistä loppuu. Sössötyöntekijä tekee vain päätökset niistä.

    Marja: Mutta kun ne ” sössötkin” on valesössöjä = epäpäteviä

    Tiina: Sössöt eivät osaa edes lastensuojelulakia. Sitä ei ilmeisesti opeteta heille.

    Teemu: Sössönsuojeluvirasto on autonominen yhteisö, jolla on autoritaariset traditiot. Ne määräävät päätöstavat. Tämän autonomian vuoksi heidän ei täydy tuntea lakia. He tekevät mitä haluavat autoritaarisen tradition toteutumiseksi ja varmistavat lain muodon lakimiehiltä, jotta he voivat valehdella sopivasti. Lisäksi laki on säädetty väljäksi, jotta viraston autonomia säilyy. Myös eduskunnassa on sama traditio, joka estää kyseenalaistamasta sosiaalityöntekijöitä. Ilman tämän kulttuurin muuttamista vanhempien syrjintää ja lapsen menettämisestä seuraavaa elämän tuhoamista ei pystytä lopettamaan.
  4. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomi-pyysi-anteeksi-kolme-vuotta-sitten-asiat-ovat-yha-huonosti-sanoo-lasten-oikeuksien-asiantuntija-perheiden-yhteydenotot-epatoivoisia/7631384?fbclid=IwAR1wJ0tl7Xswot8pFI9tF8LN6Fga2qXD13GW_OZbIje3p7bEz9LeNX1FIo4#gs.t4jyue

    Lastensuojelun ongelma ei ole lasten kaltoinkohtelu eikä avohuollon mielenterveyspalvelujen puute vaan kaikkien alistaminen ja mustamaalaaminen sosiaalityöntekijän vallantavoittelussa. Muutenhan te oletatte, että huostaanotto sinänsä oli vanhemman syytä jasosiaalityöntekijän tekaisema mielenterveyshuoli on tosiasia. Tarkoitatte yksi virkamies, Juha Rehula, joka ei ole enää virassa. Muut virkamiehet voivat hienosti ja juoruavat arvostelijoistaan. Muistakaa, että lastensuojelun kyseenalaistaminen on vain omaa psyykkisen voinnin huolta. Sosiaalityöntekijä on juoruämmä. Tuki on syrjintää ja tuhoamista. Arvio on todisteetonta kielteisen valheen hakemista. Ilmoittajat ovat hännystelijöitä.

    Hannah kirjoitti Lastensuojeluvirastojen sosiaalityöntekijät valehtelevat ja väärentävät pikkuhiljaa ja muodostavat lopulta ketjun todisteita valheista, jotka voivat saada perheen ansaan. Hallitukset ja tuomioistuimet hyväksyvät heidän valheensa totuudeksi.

    Teemu: Se on ihmeellistä narratiivin luomista, itsen korotusta, omien valheiden piilottelua, vanhemman vastuun ylikorostamista ja poliittisen auktoriteetin tai vaikutusvallan nostamista. Ihan kuin sosiaalityöntekijät koulutettaisiin kielitieteessä. Ne voi purkaa ja todistaa vääriksi sanatarkalla ja historiallisella ja kausaalisella tavalla, mutta he estävät sen vetoamalla lakiin tai mielisairauteen

    Lastensuojelussa tehty useita virheitä 90-luvulta lähtien – ministeriö kaatoi uudistuksen, jolla ongelmia olisi saatu korjattua
    https://www.ts.fi/uutiset/5901556?fbclid=IwAR00gg54X-sYf3QaIDE2fLT_b0T3FQIaMTJhFCDaoah8hfwyVvjGCAi9UK0

    Sosiaalityöntekijä sanoisi "ei siinä mitään virhettä tehty. Onneksi entistä useammat lapset ovat päässeet turvaan poikkeavilta, sairailta tai avuttomilta vanhemmiltaan ja kaikki me normaalit suomalaiset aikuiset tunnemme samoin. Myöntäkää pois."

    Lastensuojelun ongelma ei ole lasten huonovointisuus lastensuojelusta huolimatta vaan sosiaalityöntekijöiden tekemä valheellinen huostaanotto ja vanhempien alistaminen.

    laura kirjoitti
    En tiedä olenko aikasemmin maininnut että lasteni isä ei halua tehdä yhteistyötä kanssani lasten asioissa jotta asiat etenisi. Niin olisin kysynyt muitten mielipidettä asiaan että tuonko tekstin perusteella lapset ei saa tulla kotiin? Lasteni isä ei ole suostunut puhumaan kanssani kohta 3v.

    Teemu: lastensuojelutyöntekijät vain käyttävät isän haluttomuutta verukkeena omaan huostan jatkamiseensa. silloin kun te puhuitte, sosiaalityötekijä tekaisi muita verukkeita teistä. Vaikka isä puhuisi kanssasi nyt, sosiaalivirasto silti tekaisisi valheita saadakseen jatkaa huostaa. He haluavat sitä.

    Lastensuojeluilta 3 keskustelun kritiikki:

    Lastensuojelun ongelma ei ole erityislasten tilanne kunnissa eikä varojen puute avohuollossa, koska sosiaalityöntekijät estävät avohuollon. Ongelma on lasten leimaaminen erityislapsiksi, jotta virasto saa vallan suojeluun vanhemmilta, todellisten diagnoosien käyttäminen niin ikään verukkeena huostaanottoon samoin kuin muut viat, joita kytätään avohuollossa sekä silkka tekaisu, kun vanhempi ei tottele sosiaalityöntekijää.

    Olen kuullut, että läänin hallinto-oikeus ei välitä siitä, että ovatko huolet totta. He pakottavat vanhemman esittämään pakottavia todisteita sille, miksi lapsen olisi parempi olla kotona, tai muuten sosiaalityöntekijän oikeus on kertoa näkemyksensä perheen tilanteesta ilman todisteita ja sosiaalityöntekijän päätös pidetään sellaisenaan.

    93 % perheistä häviää hallinto-oikeudessa. Tuomari on epäammattimainen sosiaalityöntekijä, joka käsittelee vain sosiaalityöntekijän lausuntoja, ei vanhemman vastalauseita. He sanovat, nyt olet hiljaa, tämä on hallinto-oikeus ja täällä käsitellään vain hallintolakia eikä rikos- tai ihmisoikeuslakia. He haukkuvat vanhempaa katkeroituneeksi saadakseen hänet hiljaiseksi tai syyntakeettomaksi, jos vanhempi ei vastaa tarpeeksi nopeasti. he vaativat käänteistä todistustaakkaa; todista, ettet ole sairas eikä sitä, että sosiaalityöntekijä todistaa, että vanhempi on sairas. He eivät päätä huostaanottoa, koska todistat sen olevan tavallaan väärin vaan vaativat täydellistä syytä, jonka pitää miellyttää tuomaria ja lastensuojelutoimistoa. Pelkkä totuus ja oikeus tai vanhemman ja lapsen tarve ei riitä. Huostaanotto on siis sosiaalityöntekijän jo vapaasti aloittama ilman todisteita huolesta. Huolta he käyttävät samalla lailla kuin vahingoittamista.