liekko

Vapaa kuvaus

Tämän kesän kukkasia.

Aloituksia

48

Kommenttia

3134

  1. Alku-osa aloituksesta on kuin minulta suoraan.
    Tänäänkin kerroin uutena asiana veljelleni jo toiseen kertaan erään tapahtuman, samoin kävi erään toisnkin kanssa.
    Huomenna lähden tosi pitkästä aikaa parturiin, on se helppoa kun saan ottaa auton tallista ja ajella sinne. Kyllä oli kamalaa kun piti ainna kysellä kyytiä kun en saanut ajaa jalan takia.
    Liukasta on joten pitää olla varovainen.
  2. Toivon jaksamista. Uskon että on rankkaa monella tavalla.
    Toivotaan että kevään aikana terveytesi palautuu. Pääset mökille, mökille menoa minäkin odottelen. Piti lähteä heti kun sain ajoluvan mutta on niin hireän liukas mökkitie että hirvittää lähteä.
    Minulla alkaa olla voiton puolella kun voin kävellä vaikka ei kannata rasittaa jalkaa paljon, tulee tosi kipeäksi.
    Pyörätuolilla ajelu koetteli minua kaikkein eniten, sekin vaatii harjoittelua, on oven pielissä ym.. jälkiä hurjastelusta.
  3. Mitenkähän Korpikirjailija jaksaa. En ole huomannut että häneltä olisi päivityksiä.
  4. En kauhistellut kun ilmastoa, kuuma ja kostea.
    Minulta vie voimat justa tuollainen ilmasto.
    Samalla reissulla oli muutamia jotka jatkoivat lomaa kun viihtyivät niin hyvin.
    Ihmiset elää tavallaan, en ole koskaan kauhistellut heidän olojaan.
    Tietysti toivon että ihmiset olisivat tasa-arvoisempia, joillakin on liikaa ja on ihmisiä jotka elävät nälkärajalla.
  5. En lähtisi.
    Minkä olen matkustellut niin parasta on ollut kotiin tulo.
    Viihdyn kotonani ja mökissäni.
    Ei tee mieli lähteä mihinkään lämpimämpään vaikka tämä pitkä pimeä talvi tuntuu joskus ahdistavalta.
    Kun tulin kuumankosteasta Brasiliasta Marraskuun räntäsateeseen niin hengitin raikasta ilmaa keuhkojen täydeltä. En olisi vaihtanut asuinpaikkaa.
  6. Voin vain ihmetellä kuinka kissa katui sitä että puri minua.
    Pyöri selällään jalkojeni juuressa, ei iennyt oikesti mitä tekisi , oli nin katuvainen.
  7. Kiitos hyvästä kommentoinnista
  8. Näinhän se on. Jokainen ihminen on erilainen. Jokainen kohtalo on erilainen, on turhaa edes yrittää laittaa kaikkia samaan muottiin.
    Se on varmaa että vähän on aikaa jäljellä jos on 80+ kuten itsekin olen.
  9. Jos olet voimissasi vielä 90-vuotiaana aloittaja, olet etuoikeutettu.
    Usko pois, jos ei kuole nuorempana niin tulee vanhaksi.
    Kukaan ei säästy ikääntymiseltä ja Viikatemiskin on ikäisillemme aika tuttu.
  10. Kyllä näillä kymmenillä moni rakas läheinen on poistunut keskuudestamme.
    Jopa oma lapsi kuoli ennen minua.
    Nykyisin kun tapaa kauppareissulla ikätoverin, aletaan jutella. Ehkä kysellään vieläkö joku yhteinen tuttava on elossa , tai miten hän voi, kun aletaan kuulumisia vaihdella.
    Ennen oli puheen aiheet ihan toisenlaisia.
    En kovin paljon mieti tuonpuoleisia, elän sen aikaa kun saan elää ja sitten kuolen, kuten jokainen.
  11. Kyllä olisi kotikissalle kova kohtalo jos lakkaisin "omistamasta".
    Kissa on ollut varmaan tuhansia vuosia lemmikkinä.
    Mutta on siinä koko ajan se villi puolensa ihan lähellä.
    Kerrankin kissa istui sylissäni ulkona. Seurasi lintua puun oksalla, liikautin äkkiä kättäni niin iski hampaansa ranteeseeni. Lääkäriin ja atibioottikuurille jouduin. Samoin voi tehdä jos koskettaa selkää takaa päin sen näkemättä.
    Säälittää leikkaamattomat kulkurit jotka tekevät pentuja kuolemaan pakkaseen. Kissa ei pärjää ulkona meidän leveysasteellamme.
    Minun hemmoteltu kattini taitaa mielestään omistaa minut.
  12. Joudun syömään särkylääkkeitä joka päivä. Ei siitä ole haittaa ollut elämääni, kivuista olisi enemmän.
  13. Epäilen että voivat olla osin käsikirjoitettuja.
    Mutta on siellä monia liikuttavia tapauksia. Ja niin eritasoisia ihmisiä yrittää tulla yhteen että on tuhoon tuomittu jos vielä on köyhä niin sitä varmemmin. Amerikan kansallisuuden perässä sietävät aika paljon.
    Suomalainenkin oli, mutta ei ollut kunniaksi suomalaisille.
  14. Minulle kissani on tosi tärkeä.
    Se on elävä olento, sillä on tunteet ja tarpeet kuten muillakin elollisilla.
    Kun vietetään suurin osa ajasta kahdestaan kissani kanssa niin aletaan vaistota toisen ajatukset.
    Kissa ymmärtää puhetta tosi hyvin, ei tietenkään kaikkea mutta tärkeimmät.
    En varmaan ole mikään älykkö, mutta ihan hyvin olen pärjäillyt olosuhteisiin nähden.
    Kuten olen kertonut, en ole sosiaalinen mutta tulen silti hyvin toimeen ihmisten kanssa.
    Saatetaan olla mökillä viikko kissan kanssa niin että en tapaa ketään ihmistä, en tykkää puhua puhelimessakaan, soitan jos on asiaa.
    Minusta Pekan koira on mahtava, saisivat laittaa sen takaisin.
  15. Harmittaa puolestasi.
    Sinullakin on ollut ihan tarpeeksi harmia liikkumisen kanssa.
    Voin kuvitella, jos tämän jalkani kanssa vielä kaatuisin niin tuntuisi että on jo liikaa.
    Parane pian.
  16. Ostoskärry on minullakin rollaattorina. Varsinkin se korkeampi malli on hyvä.
    Sosiaalisia suhteita hoitelen myös kauppareissulla jos sattuu kohdalle sopiva henkilö.
    Nyt on alkanut virkkaaminen äänikirjaa kuunnellen tökkimään.
    Olen virkannut niin paljon että kädet alkavat sanoa vastalauseen.
    Mitähän keksisi tilalle, olen virkannut kaikki jämälangat, villatakin verran olisi yhtä lajia lankaa, olen jo aloittanut, koskahan valmistuu.
    Siirsin mökille lähtöä kun eilen oli pakkanen ja tänään sataa lunta.
    Viikonloppuna viimeistään pakkaan kissan autoon ja mennään.
    Kaveri tulee niin saa kantaa tavaroita kun en voi vielä paljon rasittaa jalkaa.
    On tylsistynyt olo, mikään ei huvita.
    Mikä ihme minuun on tullut kun herään joka yö noin 3-4 välillä eikä nukuta yhtään.
    Ei kai Melatoniini vaikuta noin kun olen ottanut 1,9mg tabletin tuntia ennen nukkumaan menoa.
    Jalan takia nukuin huonosti ja siksi olen kokeillut melatoniinia.
    Siivotakin pitäisi, imuroin sieltä täältä varsi-imurilla kun se on helpompi ottaa käyttöön kun tavallinen imuri.
    Ukrainalainenkaan ei enää siivoa joten pitää etsiä siivojakin jos en itse jaksa enkä pysty.
    Mutta jos lähdetään mökille niin ei täällä kukaan ole katsomassa asunnon siisteyttä.
    Ei täällä mikään kaaos ole, villakoirien kanssa olen tehnyt kompromissin. Hätistelen niitä jos alkavat olla liian röyhkeitä.
  17. Aloitin kuunnella "Erään kissan tutkimuksia."
    Kyllä nauratti, kirjassa neuvottiin kaveria intiimissä kanssakäymisessä samoin kun minuakin aikoinaan, vuotta vanhempi tyttökaveri jutteli lähes sanasta sanaan samoin kuin kirjassa.
    Häntä oli valistanut naimisiin mennyt iso-sisko. Oli kertonut että lapsia tehdään sillä tavalla. Meitä oli neljä lasta, kauhistuin että vanhempani olisivat tehneet tuollaista neljä kertaa!
    Minä suutuin sa sanoin että älä valehtele. Että isä ja äitikin olisi tehneet tuollaista.
    Kielenkäyttö oli hänelläkin hyvin suoraviivaista.
    Mutta tuli minulle väärinkäsityksiäkin jotka myöhemmin tajusin.
  18. Olen viimeisen päälle kissaihminen mutta en ole kirjailija.
    Se vaatisi pitkäjännitteisyyttä ja kärsivällisyyttä joka ei ole parhaita puoliani. Tietysti myös lahjakkuutta.
    Minulla on tämä Katja Ketun Kissakirja, en ole vielä alkanut kuuntelemaan.
  19. Kuinka jalkasi voi? Tiedän että ei ole helppoa, mutta on vain otettava vastaan mitä tuleman pitää.
    On vähän vaikea sisäistää että on 80+ oikeasti. Kun katsoo peiliin niin kyllä sen näkee naamasta. Mutta viis rypyistä, kun jalat ja pää toimisivat jotenkin edes elinajan.
    Taidan olla pihi kun en raaski ajaa taksilla kun sairaalareissut, siinä ei tarvitse maksaa kuin omavastuu. Korvaan kyllä kuskeille kun ajeluttavat minua. On veli ja toisen veljen leski lähellä ja mitakin ollut auttamassa.
    Olen enimmäkseen S-ryhmän asiakas, ei ole kotiinkuljetusta. K-kaupassa saattaisi olla.
    On lähikauppakin, siihen olen rollaattorin kanssa mennyt pari kertaa.
    Lähikaupassa on huomattavasti kalliimpaa, mutta jos ei ole vaihtoehtoa niin käyn siellä.
    Kun olen tottunut tekemään melkein mitä haluan on tämä ramapautuminen ollut opettelua. Kyllä tämä on opettanut ja tehnyt nöyräksi.
    Nyt pääsen jo mihin kauppaan haluan kun sain ajoluvan.
    En vielä lähtenyt kokeilemaan ajamista kun on pakkasta.
    Tulee mamma mieleen, hänkin oli nuuka "valikoivasti" kuten minäkin. En sentään enää säästä jokaisesta eläkkeestä määrättyä summaa kuten mamma. Pärjään kyllä vaikka kaikki menisi mikä tulee.
    Annan aika paljon nuoremmalle jälkikasvulle, tytär ei tarvitse, kysyy minultakin usein että voisiko hän ostaa jotain.
    Kai se nuukuus on jäännettä siitä kun olen syntynyt sodan jälkeen oli puutetta kaikesta. Vaikka ei sitä lapsena huomannut kun melkein kaikilla muillakin oli samanlaista. Tai olen syntynyt Elokuussa 44 ja sota taisi loppua vähän myöhemmin.
    Taitaa aika käydä pitkäksi kun istun koneella höpöttämässä.
  20. Minulle alkaa käydä myös noin, viime aikoina on pahentunut.
    Varsinkin nimet ei tule mieleen.
    Koskee kaikkia nimiä, esineiden ja ihmisten....
    21. 11 / 157
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt