liekko
Opin kuusikulmiot isoäidin neliöiden sukulaiset. Tällainen villatakki tuli. On jämälangoista joten värikkyyttä piisaa.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia48 aloitusta · 3203 kommenttia
- Kyllä Päivi Räsänen oli oikeassa kun ihmetteli tätä tiukkapipoisuutta.
Kuten hän sanoi että Halloweenin kummitukset saattavat olla traumaattisempia lapsille kun Jeesuksen mainitseminen.
Eri asia on se mitä koin lapsena helluntailaisten kokuksissa, niissä oli pakko olla isän ja äidin mukana.
Lueteltiin mistä joutuu helvettiin missä mato ei kuole eikä tuli sammu ja se kestää ikuisesti. En nukkunut öisin kun pelkäsin, eikä ainakaan auttanut kun vanhemmat olivat vihaisia kun halusin viereen peloissani. Sanoivat että minussa on riivaaja joka estää nukkumisen. Pelkäsin kahta kauheammin. - Vaikka olen eronnut kirkosta enkä ole uskovainen lapsuuden kokemuksista johtuen.
Mutta en kyllä ymmärrä tuota temppuilua.
Toivottavasti menee ohi kuten muutkin höynäytykset.
Laulettiin suvivirttä kevätjuhlassa. Siitä tuli hyvä olo, tunsi että ihana kesäloma alkaa. - Nuorempana saatoin kadehtia monia asioita, jos joku oli kauniimpi, rikkaampi ym....
Se on jäänyt kokonaan, olen tyytyväinen 80v mummeli jolla on kaikkea mitä tarvitsen.
Ulkonäkö on sivuseikka, terveys on ensimmäisellä sijalla.
Haikeana ajattelen entisiä aikoja ja ketteryyttäni, mutta sentään vielä kävelen.
Nuoruuttakaan ei kannata kadehtia, hekin ovat oman aikansa nuoria ja tulevat vanhaksi jos saavat elää pitkän elämän. - Eilen kävi kylässä pitkään Bostonissa asunut sukulainen. Ei hänkään tahdo aina ymmärtää vaikka on asunut siellä kauan.
- Ehti Trumpin voiton nähdä aamullakin. Kahdeksalta avasin puhelimen ja siellähän tieto oli.
Vaikka olisin valvonut koko yön niin asiat ei olisi muuttuneet miksikään. Ihan hyvin ehdin nähdä tuloksen.
En kyllä eilen uskonut näin käyvän. - En ole aikaisemmin juuri kiinnittänyt huomiota naäihin asioihin joten tietoni ovat hataria.
Siksi googletin ja sain edellä olevan vastauksen.
Minustakin tuo Amerikkalainen Halloween hömpötys saisi unohtua meiltä suomalaisilta.
Kuten kerroin, anoppi puhui Kekristä, en silloinkaan oikein sisäistänyt mitä se merkitsee.
Haudoilla olen käynyt pyhäinpäivänä, nyt jäi sekin kun olen ollut sairaana.
Sytytin kotona kynttilän läheisten muistolle. - Minäkin kiinnitin huomiota samaan asiaan kun aloittaja.
Ei kai sille itse paljonkaan voi. - "Onko kekri halloween?
Kekri on suomalainen Halloween, joka huipentuu pyhäinpäivään. Esi-isämme ja -äitimme pistivät loka-marraskuun vaihteessa bileet pystyyn, kun karja oli saatu sisätiloihin, jyvät olivat laarissa, juurekset maakuopassa ja syysteurastukset tehty. Vuoden suurin juhla oli kekri. "
Tarkastin netistä asian. - Aloittaja on pidetty kirjoittja, ei halua kenellekään pahaa eikä riitaa.
Anoppi puhui usein Kekristä. Nyt vasta tajusin että on sama kuin Halloween tai vainajien muistopäivä ym ?
Olen ontunut, akillesjänne kai on tulehtunut vaikka en ole jalkoja tavallista enempää rasittanut. Huomenna pääsen terkkarille näyttämään.
On väsyttänyt epänormaalin paljon, pitää valittaa kaikki vaivat kun kerrankin sain ajan terkkarille.
En tykkää syksystä yhtään, enkä talvesta. Mutta jo Maaliskuussa alkaa elämä voittamaan.
Ajattelin jo välillä että kuuluuko siihen kun täyttää 80v automaattisesti väsymys. Mutta oli välillä kuumettakin, lisäksi jostain syystä kaupunkiin muutto ei tee hyvää hengitykselle.
Panin virran pois patterista makuuhuoneesta, siitä oli apua. - Näin se on, poikamme olisi jo kuudenkymmenen, tytär on kolme vuotta vanhempi. En osaa ajatella että hekin ovat ikäihmisiä, poikamme ei tarvinnut tulla vanhaksi, hän oli 45-vuotias kuollessaan.
Vieläkin tulee hyvin tuskainen olo poikaamme ajatellessani. Hän oli terveyden perikuva, kookas komea mies. Mutta kavala tauti syöpä vei hänet kahdessa vuodessa toteamisesta.
Mieheni oli vuoteeseen sidottuna toistakymmentä vuotta kotihoidossa. Vielä muutaman vuoden vuodeosastolla.
En enää jaksaisi omaishoitajuutta, en kadu että hoidin, siihenkin tottui, päivät saivat oman rutiininsa.
Kun miestä ei enää voinut hoitaa kotona tuntui tyhjältä, ensin en osannut tarttua mihinkään.
Nyt elän helppoa eläkemummon elämää, toivon että näin jatkuu vielä kauan. Mutta en pelkää kuolemaakaan, se pelko hävisi tyystin poikamme kuoleman jälkeen.
Kaikilla sekin on edessä, sitä kohti mennään ensi henkäyksestä lähtien, onneksi näin ei nuorena ajattele. - Luin ketjua läpi, siellä oli puhetta isien pahoista teoista jotka kostetaan sukupolvien ajan. Lasten kasvattamisestakin oli puhetta.
En ole uskovainen, enkä ihan allekirjoita tuota kostoa. Huonot tavat, vääryys ja kasvatus varmasti vaikuttavat seuraaviinkin sukupolviin.
Voin sanoa että en ole kasvattanut lapsiani, kasvoin itsekin heidän kanssaan, olin alle kaksikymppisenä kahden lapsen äiti.
Rakkaudessa en säästellyt, joka ilta olin kiitollinen kun perhe oli koossa ja kaikki hyvin nukkumaan mennessä.
Lapsista tuli prjääjiä. Voin olla heistä ylpeä. Poikamme kuoli syöpään ihan liian varhain, siitä en ole toipunut, enkä toivu.
Tyttären kanssa on lämpimät välit kuten muunkin jälkikasvun. - Minjäkään en ota stressiä haravoinnista. Joka vuosi on nurmikko noussut.
Asuessani rivitalossa naapuri haravoi jokaisen lehden joka putosi hänen pihalleen. Minä en haravoinut ollenkaan, minun nurmikkoni kavoi koko kesän elinvoimaisesti, naapurin nurmikko kitui ruskeita pälviä ja heiveröistä - Näillä kymmenillä kaveruus on ensisijalla.
Sielunkumppania en ole vielä tavannut, heti on myöhäistä kun ikää tulee joka päivä lisää. - Hyvä ystävä on. Sielunkumppani on minulle liian hieno ilmaisu.
- Ajattelen samoin kun sinäkin Hilla.
Nostan hattua että olet jaksanut jatkaa ketjujen aloittamista. Olisi harmi jos lopettaisit.
Mitä ihmettä varten pitää kaivella vanhoja viestejä, jopa yli vuosikymmenen takaa?
Itselläni aika kuluu muutenkin, turhempaa asiaa en voi ajatella.
Onko niin että riitakumppaneta ei enää löydy siviilistä, jossakin on saatava sekoittaa asiat.
Minua ei henk. kohtaisesti juuri haittaa, käyn palstalla yleensä vain kun avaan läppärin, ei huvita kirjoitella kännykällä tai tabletilla.
Kun luin läpi edellisen nojatuolin päivityksen, en voinut kun ihmetellä.
Onko 80+ ihmisten palsta tällainen.
Vanhuus ja viisaus ei näy käyvän käsi kädessä.
En kirjoita näin siksi että luulisin olevani fiksumpi tai viisaampi.
Nuorempana kirjoittelin varmaan itsekin sellaista mitä en enää laittaisi näkyville.
Ehkä erakoitumiseni johtuu siitäkin että olen nähnyt vastaavaa myös elämäni varrella liiankin usein. - Kiitos <3 Minä liikutuin kauniista sanoistasi.
- Kyllä äänikrja virkkauksen kanssa on minulle täyttä elämää. Tänä aamuna oli vaihtelua kun kävin labrassa antamassa näytteen.
Tultua käytiin vielä kissan kanssa lenkillä, sitten vasta join aamukahvit.
Pitänee lähteä hurjastelemaan sähköpyörällä kun keli vielä suosii pyörällä ajoa.
Kaveri ei pääse tänä viikonloppuna minun ja kissan luo, viihdymme kahdestaankin, katti ja minä.
Millaista on elää täysillä?
Eikö se ole juuri sitä kun saa tehdä mitä haluaa.
Monen mielestä elämäni on tylsää mutta olen tyytyväinen, eikö se olekin tärkeintä että viihtyy elämässään sellaisena kun se on. - Sen varran sain aikaan että siirryin mökiltä keskustaan.
Vanhuusko tulee kun en saa mitään aikaan. Mutta ei kai ole tarpeenkaan, on tullut elämän varrella tehtyä kaikenlaista, nyt teen enimmäkseen vain sellaista mistä tykkään oikeasti itse.
Parvekkeella tarkenee vielä hyvin virkata ja kuunnella äänikirjaa.
Ostin jokin aika sitten uuden sähköpyörän, tänään oli hyvä keli vähän hurjastelle sillä.
En vienyt sitä mökille ja vanhasta pyörästä on akku vähissä joten en ole paljonkaan ajellut tänä kesänä.
Siivota pitäisi, en tykkää siivoamisesta mutta sitä on tehtävä sen verran että itse viihtyy.
Ukrainanlainen siivooja ei enää kerkiä käymään joten on kai etsittä uusi, kunhan ehdin.
Linkissä olevia luonteenpiirteitä on jokaisesta jotain. Ei mikään yksin ole oikea määritelmä.. - En ole tilannut vaikka joskus on ollut kiusaus.
Kaikenlaisia onnenpyöriä ym.. että sasi halvalla. En välitä selaista jos haluan jotain tilata. - Aloitin kuuntelemaan Roman Schatzin kirjaa Asevelipuolet.
Tykkään hänen humoristisesta kerronnastaan. En ole vielä paljon kuunnellut mutta kertoo kirja vaikeistakin asioista.