liekko

Vapaa kuvaus

Tämän kesän kukkasia.

Aloituksia

48

Kommenttia

3174

  1. Ei minulla ole koskaan ollut sielunkumppania, olen aina ollut vähän erakko, tyytyväinen jos saan olla omissa oloissani.
    Tytär on tärkein ihminen tällä hetkellä ja muu jälkikasvu. Mutta sielunkumppania ajatellen tytär olisi lähimpänä.
    Tykkään kyllä ihmisistä, mutta sosiaalisuuteni on rajallista.
    Kun ikää tulee tarpeeksi niin hyväksyy omat luonteenpirteensä eikä yritä olla muuta kuin on.
  2. Minäkin pidän Hillanista, toivon että hän jaksaa vielä kauan kirjoitella.
    Moni jäisi kaipaamaan jos hän lopettaisi.
    Sain takin valmiiksi, se on keskustan asunnolla. Aika hyvä siitä tuli vaikka itse sanonkin. Kun korona tuli niin aloin virkkaamaan viidenkymmenen vuoden jälkeen, nyt olen koukussa ihan sananmukaisesti.
    Minulla on venynyt nukkumaan meno aika, joskus saatan valvoa yli puolen yön.
    Nautin siitä kun eiu ole kiirettä mihinkään.
    Olen aika kauan käynyt palstoilla, jo 60+ aikaan. Silloin olin joskus maalituksen kohteenakin, mutta täällä saa vähän paksumpaa nahkaa eikä pahoita mieltään kuten silloin nuorempana.
    Nyt taas kirjoittelen kun avasin läppärin. En tykkää kirjoittaa puhelimella tai tabletilla kun ihan tärkeimmät.
  3. En tiedä, aika usein piikittely on anonyymia.
    Se nyt vielä puuttuisi että alkaisin nimetä ilkeät ja kiltit kirjoittajat.
    Kyllä jokainen joka lukee palstaa huomaa asian itsekin.
    Sekin on ymmärrettävää että on huono päivä ja kaikki ottaa päähän. Ei kaikkea pidä ottaa vakavasti mitä palstalla kirjoitellaan. Itsekin syyllistyin muiden syyttelyyn.
  4. En ota kantaa politiikkaan.
    Mutta otsikko vanhuudesta ja viisudesta pitää joskus paikkansa. Joskus taas vanhana tulee äkäisemmäksi.
    Itse voin sanoa viisastuneeni, vai olenko vain laiskistunut?
    En jaksa ottaa kantaa jonninjoutavuuksiin kuten nuorempana.
    Siitä olen kiitollinen että minusta ei ole tullut katkeraa vanhusta.
    Kun ajattelen elämääni sekin olisi ihan ymmärrettävää.
    Saatan olla vihainen joistakin vanhoista asioistaihan oikeutetusti, on asioita joita ei tarvise antaa anteeksi ja unohtaa.
    Mutta en ole silti vihainen mummo, monen mielestä olen kiltti.
    Kaveri sanoo että osaan pitää liiankin hyvin puoleni. Se on mielestäni hyvä asia että ei suostu kenenkään jyrän alle.
    Tänään sain sen verran aikaiseksi että haravoin pihaa, on tuntunut turhalta haravoida kun puissa on lehtiä vaikka kuinka paljon.
    Trimmerin kanssa pitäisi vähän huhkia, mutta ei nyt sentään saman päivänä haravoinnin kanssa.
    Taas on yksi viikko elämästä melkein puolessa. Eilen tapasin veljeni leskeä, käytiin haudoilla ja oli ihan mukava tavata.
    4-vuotta nuorempi veli läksi meistä ensimmäisenä. Kuka on seuraava kolmesta jälkeen jääneestä, sen näyttää aika.
  5. Lueskelin ketjua.
    Täällä on mukavia, riita haastamattomia kirjoittajia, heidän takiaan käyn lukemassa ja joskus kirjoittelen tapahtumaköyhästä elämästäni.
    Ilkeitä kommentteja on, ihmettelen miksi pitää olla ilkeä, jopa eri mieltä voi olla ihan neutraalisti.
    En ole mikään neuvomaan ketään, mutta tulee paha mieli lukiessa vaikka itsekin käytän siviilissä ronskiakin kieltä, mutta en juuri koskaan ilkeää.
    Ehkä vastenmielisyyteni riitelyyn ja ilkeilyyn tulee siitä kun olin koulukiusattu.
    Joskus palstalla tuntuu olevan entisiä koulukiusaajia.
  6. En juuri lämmitä saunaa, kaveri käydessään lämmittää mökillä.
    Keskusassakin on sauna mutta useimmiten tahtoo jäädä suihkun alla seisomiseksi.
    Ennen saatoin lämittää saunan ihan mielijohteesta viikollakin.
    Yhden valon laitoin mökin ikkunaan, se on mukavaa katseltavaa illalla.
    En ole masentunut vaikka moni asia on jäänyt ihan vapaaehtoisesti, olen elämääni tyytyväinen.
    Saattaisin jaksaakin enemmän, mutta mieluummin virkkaan äänikrjojani kuunnellen.
    Olen tullut siihen tuokseen että 80v pitää tehdä kaikkea mikä itseäni huvittaa, niin kauan kun jaksaa.
    45-minuutin kuntoilu erilaisilla vempeleillä on asia mistä en juuri tingi. Olen huomannut että veri kiertää päässäkin paremmin sen jälkeen. Kävely on jäänyt aika vähälle kun jalat on kipeät. Hurjastelen Helkaman Aino sähköpyörälläni kun satun sille tuulelle.
    Käyn aika epäsäännöllisesti palstalla. Kun avaan oiken läppärin niin tykkään kirjitella kunnon näppäimistöllä.
  7. On hienoa että viitsii ja jaksaa etsiä vaihtelua elämäänsä.
    Minulle on ylellisyyttä kun saan olla rauhassa kissani kanssa.
    Olen matkustellut ja tehnyt kaikkea, hyvää ja pahaa elämässäni, tarpeeksi yhden ihmisen osalle.
    Raskaat ruuhkavuodet ja pitkä omaishoito saavat vielä enemmän arvostamaan rauhallista elämääni.
    En ole kateellinen heille joiden elämä on vaihtelevampaa kuin minun.
    Jos joskus vielä tekee mieli lhteä pidemmälle reissulle niin lähden.
    Australiaan voisin lähteä vieläkin, siellä asuu tuttuja. Jos ei olisi niin kamalan pitkä matka niin lähtisin.
    Kun tästä piristyisin, oli ajat sitten Korona, jäköhän siitä jotain häikkää kun väsyttää ja kolottaa aina vain.
  8. Kyllä voi kaikenlaista sattua vaikka kuinka varoisi. Onneksi Hilla ei käynyt pahemmin.
    Minä meinaan kompastua maton reunoihin, eilen oli jalassa paksut sukkahousut jotka ylsivät jalan alle kapeamalla osalla. Se oli luiskahtanut jalan alta pois ja onnistuin kompuroimaan sen avulla.
    En juuri harrasta raskaampaa siivousta, jos en enää kestä katsella niin pyydän siivoojaa apuun.
    On kamala harmi ollut jaloista, eihän niiden tarvisisi kestää kuin minun elinaikani, onko tuo paljon pyydetty?
    Toin linnuille siemeniä ja rasvapalloja kaupassa käydessäni. Närhet hotkivat kitaansa kaiken hyvin nopeasti. Ostin sellaisen syöttöpaikan johon ei närhien pitänyt päästä, katselivat sitä pää kallellaan, viimein yksi onnistui ja muut seurasivat esimerkkiä. Onhan niilläkin näålkä, mutta harmittaa pienten lintujen takia, eivät uskalla tulla syömään närhien takia.
  9. Vein myös kanervia haudoille ja käydään vielä veljen kanssa laittamassa havuja.
  10. Minäpä olen virkannut tänään 24 kpl isoäidin neliöitä.
    Lämmitin pakasteesta risottoa ja uuniakin lämmitin. Ollaan vieläkin mökillä.
    Kuka panee paremmaksi :)
    Ihailen ihan totta ihmisiä jotka saavat paljon aikaan. Minusta on tullut saamton, vai onkohan laiskuutta kun ikää on tullut.
  11. Huvittaa kun luin kiireesti. Meinasin jo vastata kipakasti :)
    Että minäkö taas väärässä ??
    Kannattaa todella malttaa mielensä ja lukea edes muutama viesti ennen vastaamista.
  12. Puolustelu ja oman nuoruuden muistelu on eri asia.
    Ajattelen hyvin eri tavalla nyt kun nuorempana.
  13. Näin on, muistan oman nuoruuteni. Jos olisin nyt teini niin pelkäisin ihan yhtä paljon ilmastokatastrofia.
    Silloin pelkäsin atomisotaa, sekin alkaa olla taas pelon aihe.
  14. https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010727696.html
    Onko tämä totta? Epäilyttää laittaa keräykseen vaikka nytkin värjöttivät vesisateessa kaupan edessä. Laitoin 2 euroa ihan siksi kun säälitti kerääjä, kaikki kulkivat ohi.
  15. Joku kirjoitti Elviksestä ja Bill Haleysta, nuoruudessani jäivät väliin kun uskovainen kotini ei suvainnut heitä.
    Sitten tulikin avioliitto ja lapsenhoito, en ehtinyt silloinkaan ihastua idoleihin.
    Nyt voin kuunnella mitä haluan, äänikirjat ovat etusijalla. kuuntelen uudelleen Pajtim Statovcin "Kissani Jugoslavia" kirjaa.
    Toisella kerralla tuntuukin mielenkiintoisemmalta.
    Häneltä on uusikin kirja, en ole vielä tilannut. " Bollan" olen myös kuunnellut, "Tiranan sydän" kirja odottaa kuuntelua.
    Tosi vähän on tapahtumia, Mutta olen hyvin tyytyväinen elämääni kun flunssakin alkaa helpottaa.
    Mökillä olen vielä, kun saisi aikaiseksi niin pakkaisin kissan ja kamoja autoon keskustaan muuttoa varten.
  16. Tulen pahalle mielelle kun näen ilkitöiden takia tullutta siivoamista joka ei näytä olevan helppoa.
  17. Laitoin prifiiliin kuvan ukrainan värisistä sukista. Tein sukat isoäidin neliöistä.
  18. Tykkäisin puolukoista ja marjoista mutta vatsani on eri mieltä.
    On minulla puolukoita pakkasessa, varsinkaan maksa ja kaalilaatikkoa ei voi syödä ilman puolukkahilloa.
    Punaiset viinimarjatkin jävät Räksien syötäviksi.
    Ihan huomaamatta on metsässä kuljeskelu jäänyt, jalkoja on leikelty ja välillä tuntuu siltä että mitä enemmän operoivat, sen pahemmaksi jalat muuttuu.
    Pystyn kyllä kävelemään normaalin näköisesti vaikka jokainen askel tuottaa kipua.
    Onko kukaan kokeillut paljasjalkakenkiä? Ne taitaa olla ainoat mitkä on vielä kokeilematta.
    Ajattelen aina syksyllä että jospa ensi kesänä saan enemmän aikaan, sehän on merkki siitä että en ole luopunut toivosta.
    Huonoa omaatuntoa en tunne tekemättömistä töistä, tärkeimmät hoidan ja muun ajan käytän asioihin joista tykkään.
    Olen nyt virkannut itselleni takkia, se on aika paksusta hyvin pehmeästä langasta, itsekin yllätyin kun alkoi olla sovituskunnossa, tulee ihan hyvä.
    On kyllä todella hirveä määrä kaikenlaisia virkkauksia kaapissa ja kaappien ulkopuolella.
    Jos en saa päivittäistä virkkaus annostani tulee vieroitusoireita.
    Tämä buumi alkoi Koronan kanssa yhtä aikaa eikä loppua ole näkyvissä.
    Olen antanut paljon virkkauksiani pois. Virkkasin Ukrainan väreillä polveen asti yltävät sukat isoäidin neliöistä, mielestäni ovat kauniit. Annoin ne Ukrainalaiselle naiselle joka kävi luonani siivoamassa. Lähellä keskustassa asuu paljon Ukrainalaisia.
    Moni on kertonut että haluaa jäädä tänne. Ovat ahkeria ja mukavia ihmisiä.
  19. Tykkään kovasti siististä kodista mutta en tykkää siivota.
    Siivoan silti kun on pakko, en viihtyisi likaisessa ja sotkuisessa ympäristössä.
    Yleensä pyyhkäisen pölyjä ohi kulkiessani ja aina kun huomaan että jokin kohta vaatii kohentamista niin teen asialle jotain.
    Ei ole siivouspäiviä, siivoan tarpeen mukaan.
  20. Minäpä pistän paremmaksi.
    On ollut vähän vaikea puhua asiasta mutta mitäpä häpeämistä tässä on.
    Menin naimisiin 16-vuotiaana Urkin luvalla, tytär suntyi kun olin juuri täyttänyt 17v.
    Ei erottu vaikka vaikeita aikoja oli ja asuin pitkään eri osoitteessa. Kun mies sairastui lupasin hoitaa ja hoidin yli vuosikymmenen.
    Kasvettiin tyttären kanssa yhdessä, vieläkin on hyvin läheiset välit.
    Poikamme syntyi kun olin täyttänyt 20v, hyvin selvisin lasten kanssa.
    Pojan menettäminen syövälle on elämäni pahin asia, en toivu siitä koskaan.
    Noin nuorena ei paljon kanna huolta huomisesta vaikka hyvin vastuullinen olinkin lapsista huolehtiessani.
    Opiskelin vielä lähes nelikymppisenä, kun tekee lapset nuorena niin lapset lähtevät pesässtä silloin kun itsekin on vielä voimissaan.
    Tulin mummoksi alle nelikymppisenä, nyt olen iso-mummi, saatan tulla vielä iso-iso-mummiksikin kun tyttären pojan jälkikasvu alkaa jo olla siinä iässä. Meitä oli viisi polvea elossa äitini kuolemaan asti.
    Arvostan leppisia eläkepäiviäni, mielestäni elämäni on täydellistä nyt, ei ole mitään huolia juuri tällä hetkellä.
    Tiedän kokemuksesta että muutos elämään voi tulla nopeastikin, mutta toivon että saan elää näin vielä kauan.
    21. 19 / 159
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt