Oma lista :
1 Dostojevski
2 Väinö Linna
3 Paloma
4 Pirkko Saisio
5 Tolstoi
1 Dostojevski
2 Väinö Linna
3 Paloma
4 Pirkko Saisio
5 Tolstoi
Luettele kaikkien aikojen suosikkikirjailijasi?
Anonyymi-ap
62687
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Ei erityisiä kirjailija suosikkeja, lapsena ja nuorena luin mm. Toven muumikirjoja, Simo Penttilän seikkailukirjoja, Tinttejä, Dostojevskin Rikos ja Rangaistus oli aika puiseva ja outo, Kalle Päätalon Ihmisiä Telineillä hieman vanhanaikainen ja tylsä, hienoja Linnan Tuntematon ja Pohjantähden Alla, Kiven Seitsemän Veljestä, Ojaharjun ja Salaman kirjat koin sekaviksi, Waltiria en ole lukenut, Sinuhe on ilmeisesti lukemisen arvoinen, kunhan jaksaisi, suomalaista viihde-, ja rikosromaanikirjallisuutta, Paasilinna, Mäki yms. en suin surminkaan viitsi lukea.
Alku Merihaara.
Runebeerg ,Väinö Linna :)
Gubbe 76
Hyviä on niin valtava määrä, etten osaa niitä laittaa paremmuusjärjestykseen
tai suosituimmuusjärjestykseen. Sitäpaitsi yhdenkään kirjailijan tuotanto
ei ole tasaisin hyvä.
Jos lukee vähän on ehkä helpompi tehdä suosituimmuuslista.
Suosituimmuuslistan ei tarvitse kertoa kirjojen tasosta mitään,
kuten aloituksestakin voimme todeta kohdassa 3.
Monille oli aikoinaan suosituimmat Netta Musketin kirjat.
Agatha Ch, Curwood, Gogol, Guarechi, Kazantsakis, Luther...
Onhan noita, joitakin, joita on tullut enemmänkin luettua.
Luen vain KIrjailijoiden kirjoja!
Pitää olla paremmat eväät kuin pomalla!
Veikko Huovinen
Oman listani kokoonpano on vaihdellut paljon vuosien varrella.
Viisi-kymmenvuotiaana luin Vihervaaran Anna- kirjoja (L.M Montogomery), Jules Vernen Kapteeni Grantin lapset oli yksi suosikkejani ja kaikki Zane Grey sarjatuotantolänkkärit. Calamity janesta Kuolemanlaaksoon..
Runerbergin Vänrikki Stoolin tarinat taisi olla ihan ensimmäisiä suosikkejani ja sitten tietenkin Grimmin sadut.
Sitten pidinkin tauon kirjojen lukemisessa: nuorena aikuisena hurahdin sci fi:hin ja tieteisfantasiaan ja samaan aikaan ihastuin J.R.R. Tolkienin tuotantoon aivan ikihyväksi.
Kahdeksankymmentäluvulla luin läpi jok'ikisen Latino kirjalölisuusbuumin kirjan minkä sain käsiini paikallisessa kirjastossa USA:ssa, kirjastotäti suositteli, laittoi minulle jemmaan ja tiesi tarkkaan makuni; hänellä oli sama maku kirjojen suhteen. Siltä ajalta on vieläkin pari kirjaa ehdottomien suosikkieni listalla: Isabel Allenden Henkien talo ja Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys, jotka molemmat yhdistävät kaksi suosikkitrendiäni kirjallisuudessa: maagisen realismin ja yhteiskuntakriittisen sisällön.
Suomalaisista kirjailijoista Juhani Ahon "Juha" on mestariteos, joka on jäänyt mieleen kouluajoilta.
Mitään lopullista ehdottomien suosikkien listaa en pysty tekemään, koska luen koko ajan uusia kirjoja ja vain aika näyttää, mitkä kaikista näistä kirjoista jättää oysyvän jäljen ajatuksieni virtaan.
Pal
Hyvä. Eli luit myös Riksin sarjan kirjoja, jotka kasvattivat meitä? https://www.antikvariaatti.net/tuotekuvat/isot/2308642.jpg
Sinulla on yksi alue jäänyt mustaan aukkoon jota ei maaginen realismi korvaa eli koska kukaan ei jaksa tässä vaiheessa enää luonnontieteitä niin
se on
looginen empirismi
joka on niitä lähellä
Sinähän luot vänrikit ulkoa jo 3 vuotiaana.
L.M. Montgomery (Annat ja Runotytöt) ja Louisa M. Alcott (Piku naisia) olivat lapsuuden tyttökirjasuosikkejani. Osasta on jo kannetkin kuluneet irti.
Sitten Enid Blytonin kirjat (Viisikot, Salaisuus- ja Seikkailu-sarjat). Luin jo hyvin nuorena klassikoita kuten Hugon Kurjat, Ivanhoe (edelleen hyllyssäni) ym.
On tullut luettua paljon. Jotkut enemmän tai vähemmän suosikkeja. Vanhoja pokkareita (Riksin sarjaa) olen kerännyt divareista.
Ploma on nero. Hän on kertonut osanneensa ulkoa Vänrikki Stoolin
tarinat jo 4-vuotiaana. Aplodeja ! Siihen ei kuka vaan pysty aikuisenakaan,
Anni Polva, Hilja Valtonen.
Hyviä ja myönteisiä kirjoja.
Sellaisia positiivisen ihmisen kirjoja.
Sakari Topelius: Lukemisia lapsille.
Ilmankos.
Haluaisi loistaa vanhana akkana vanhojen tähtenä.!
En ole kiinnostunut historiastaan., mutta kyllä kurkottaa ihan liian korkealle. Voi tippua tikkailtaan!
Yksinkertaisten ihmisten kirjoja.
Aloittajalta kysyisin mitkä Dostojevskin ja Tolstoin teokset ovat hänen
suosikkejaan ja minkä "johtavan ajatuksen" tai sisäisen sanoman hän niissä näkee ?
Mitä ko. kirjailijat tahtovat sanoa teoksillaan ?
Kai suosikkiteoksistaan jotain olettaisi osaavan sanoa - vai kuinka ..... ?
Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut F. E. Sillanpää kirjoitti myös monta hyvää kirjaa.
Muistan kun Sillanpää, vanha ukko, (joskus 1960-70-luvulla) televisiossa luki pätkää jostain kirjastaan, mahd. "Siljaa": "Jaa sieellää he kesäyöön hämärissää, toiisiinsa nuoruuden himoissansa halukkaasti kietooutuneina, kädet toisteensa ympärillää, ahnaasti suutelivat toisiansa..."
Itseäni ällötti.
Kun on lukenut "noin miljoona kirjaa" Dostojevskien, Linnojen
ja Sillapäitten jälkeen on mahdoton tehdä suosikkilistaa.
Se myös elää, kuten palomakin totesi, kun uutta lukee jatkuvasti.
Laitan listaani myös ulkomaalaisia.
1.Hugh lynn cayce (mulla on kirja unet alitajunnan kieli jossa hän paneutuu edgar caycen uniin ammattimaisella otteella ja hugh lynn Caycella on myös sellaisia mestaritason kirjoja kuin esim maapallon muutokset ja children of the new age)
2.Agatha Christie(hänen romaaneista on tehty myös elokuvat joissa rikosetsivä Hercule poirot tutkii kryptisiä murhia)
3.Tapio kaitaharju(mulla on hänen kirja nimeltään yhteytemme elämän energioihin joka kirija tarkastelee suhdettamme luontoon, kuoleman tapahtumaan sekä meitä ympäröiviin ei -mitattaviin ulottuvuuksiin ja kertoo todella mielenkiintoisesti esim meedioista, selvänäkijöistä ja parantamiskokemuksista sekä näiden ilmiöihin liittyviin myös harhautumis mahdollisuuksiin)
4Pekka lahtinen(en ole samaa mieltä hänen kanssaan asioista mutta kirjoittaa tosi hyvin ja mulla on hänen kirja maailmojen yhdentyminen jossa kirjassa lahtinen meinaa euroopan unionin olevan osa suurta suunnitelmaa jossa tavoitellaan yhtä samaa maailmanjärjestystä ja pohtii mm miksi suomen päättäjät on EU;n kannalla ja miksi ja miten Suomen ja koko maailman taloutta ajetaan alas ja kuinka kasvihuoneilmiö liittyy maailman yhdentymispyrkimykseen ja totuus AIDS;sta ja sen synnystä (miksi tiedotusvälineen vaikenevat) ja mitä tapahtuu vapaamuurarien rituaaleissa)
5.Sofia Oksanen( usein kirjoittaa kirjoissaan tasa-arvosta ja tapa kirjoittaa on hyvä koska osaa teknisesti kirjoittaa paremmin kuin monet muut ja esim rytmittää kaiken tosi taitavasti eikä tule tylsiä hetkiä ja vaikken aina samaa mieltä sofian kanssa niin kuitenkin hänellä on omat vahavat pointtinsa)
6.Anna -Leena Härkönen(mulla on yksi hänen kirja häräntappoase joka on hänen yksi parhaimmista kirjoistaan ja kyky kirjoittaa vahvoja tarinoita on hänen suurin vahvuus)
7.Jouni hynynen(kirjoittaa pokkareita eikä romaaneja koskaan ja kirjoissa on aika-ajoin teräviäkin näkemyksiä yhteiskunnallista asioista jotka monasti ärsyttää ja kummastuttaa tätä parrakasta suorasanaista Jounia)
8.Veikko huovinen(havukka-ahon ajattelija hänen paras kirja)
Mielenkiintoinen kirjavalikoima!
listaltani unohdin tosi paha ja nolo moka Kauko Röyhkän joka on se kaikkein suurin suosikkini koska hän on suomen , ainakin Suomen paras kirjailija koska on niin mielenkiintoisen mystinen henkilö joka tuo sitä mystisyyttä ja mielenkiintoisuutta ja salaperäisyyttä kirjoihinsa myös että ehkä omasta persoonasta tuo ne kirjojensa muotoon.
Myös Herra ylpöllä on yksi loistava kirja muttei ole se 101 elämänohjetta-kirja.
Kari peitsamolla on yksi loistavan älykäs kirija jossa pohtii pop ja rock-musiikin roolia yhteiskunnissa.
Pelle miljoona tekee myös päteviä kirjoja joissa on sivistys ja empatia koko ajan läsnä ja hyvää tarinanvientiä.
Kyllä siis noita suosikkikirjailijoita on useampi siis.
Järjestykseen paha laittaa mut sanoisin Röyhkä ykkönen.
Nimimerkki "Kauko Röyhkä" mainitsi kerran radiohaastattelussa parhaan oppikouluopettajansa, joka opetti suomen kieltä. Samassa koulussa aiemmin olleena muistan saman opettajan ja samasta syystä. Opettajalla oli kuvaava kutsumanimi "Söpö"
Heikko
Fjodor Dostojevski tuomittiin kuolemaan, vietiin teloitusryhmän eteen,
kun viime hetkellä tsaari armahti hänet. Hän oli karkotettuna Siperiassa
neljä vuotta vankilassa ja kuutisen vuotta armeijassa.
Vankila-aikojen muistiinpanojensa pohjalta hän kirjoitti joitakin kirjojaan,
Kirjailijoitten elämät ovat mielenkiintoisia. Kirjailija, kreivi Leo Tolstoi (1828–1910)
oli aatelismies, joka elämänsä loppupuolella ryhtyi suutariksi .
Hän hylkäsi aatelissäädyn ylellisyyden, korosti yksinkertaista elämää, lähimmäisenrakkautta ja fyysistä työtä.
Vaikka hän toimi suutarina, hän jatkoi kirjailijan työtään, mutta pyrki elämään mahdollisimman pitkälle kuin tavallinen talonpoika.
Voi tulla elämässä äkkikäänteitä. Mielenkiintoinen tarina tuo, kiitos että jaoit tänne. En muistanut tuota .
Kuulemma Tolstoi meni metsään ja asettui sinne makuulle ja kuoli pois.
Minusta Tolstoi kuoli junamatkalla, "pakomatkalla", paetessaan avioliitonsa ristiriitoja.
Siitä on tehty elokuvakin "Viimeinen matka", muistan katsoneeni sen televisiosta...
demeter1
Helpompaa olisi luetella ne kirjailijat, joiden teksti on sellaista, ettei saata lukea muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. Niitä on.
Joskus lukee niin hyvää kirjaa, et loppusivuilla harmittelee sen loppumista.
Niinkin on joskus käynyt.
Jari Tervo. Olen yrittänyt lukea. 20 sivuakin oli jo liikaa. Ihan täyttä roskaa. Kirjat meni roskiin.
00033 tässä. Sanani, kun olin yrittänyt lukea J.T. n kirjaa: En kehtaisi kirjoittaa moista paskaa.
Sitten on muutamia, jotka ovat yleisessä suosiossa, enkä sen takia viitsi kertoa nimiä, etten pahoittaisi kenenkään mieltä.
Paloma, Nojatuoli ja Juha Vuorinen
Paloma ja Vuorinen ovat tavallaan samaa pinnallista kategoriaa. Heidän kirjoillaan ei ole mitään annettavaa.
Perut sanasi kun Paloma voittaa vinlandia palkinnon
Ei ole pelkoa.
Yksi sadoista hyvistä: Jorge Luis Borges
Jorge Luis Borgesia pidetään maagisen realismin yhtenä huiipunimenä.
Argentiinalainen kirjailija Jorge Luis Borges (1899–1986) sairasti perinnöllistä silmäsairautta, joka johti vähitellen täydelliseen sokeutumiseen. Hän sokeutui lopullisesti noin 55-vuotiaana, vuonna 1955.
Borges nimitettiin Argentiinan kansalliskirjaston johtajaksi vuonna 1955, juuri kun hän menetti näkönsä. Hän kuvaili tilannetta "Jumalan suureksi ironiaksi" – hän sai vastuulleen
800 000 kirjaa ja pimeyden.
Hän ei enää pystynyt lukemaan niitä.
vaikuttAA erittäinb mielenkiintoiselta. Ku mua kiinnosthaa aina mielenkiintoiset ja älykkäät kirijailijat. AAmen. Kylmää maitoa ja lohivoileipä ja loistavan mielenkiiintoinen kirja= mikäs sen parempi hetki! Aamen.
Borges oli yksi aikamme suurista.
"Nadie rebaje a lágrima o reproche
esta demostración de la maestría
de Dios, que con magnífica ironía
me dio a la vez los libros y la noche.
Ingens tår eller förebråelse ska falla,
över denna mästerliga uppvisning,
genom vilken Gud, med utmärkt ironi,
samtidigt gav mig böckerna och natten."
Hän ei kuitenkaan koskaan saanut Nobelin kirjallisuuden palkintoa, jos muistan oikein.
Siinä hänelle tehtiin suuri vääryys.
Pal kuittaa edellisen
Kirjoitus-, ja lukutaito on sivistyksen ehto.
etenkin kun lukkee paljon erilaisia kirjoja, ymmärtää viellä paremmin koko maailmansysteemin että lukee myös niije kirjoja joijen kaa ei ole sammaa mieltä asioista (esim politiikka sun muut). Voi silloin myös jopa ymmärtää niitä toisinajattelevia tai ainakin osittain voi ymmärtää.
Minäkin allekirjoitan tuon että on tärkeää lukea, ihan vain yleissivistyksen ja oman henkilökohtaisen kasvunsa ja kehityksensä vuoksi paljon erityyppistä kirjallisuutta.
Omalta kohdaltani tätä siirtymää on tapahtunut luonnostaan ikääntymisprosessin myötä, mutta kirjamakuni on aina ollut "eklektinen", elikkä suomeksi sellainen, joka yhdistelee vaikutteita eri suuntauksista.
On sanottu että elämä on liian lyhyt jotta se tuhlattaisi huonojen kirjojen lukemiseen. Toisaalta, lukeminen kannattaa aina. Ja ehdottomasti, kannattaa lukea erityyppisiä kirjoja. Kirjallisuussnobit lukevat vain korkeakulttuurisia ja kriitikkojen ylistämiä teoksia, mutta vaikka he varmasti saavatkin paljon hengenravintoa niistä, heiltä jää puuttumaan kentän leveyttä, lukukokemuksen monipuolisuutta ja avaruutta. Ihminen karsinoituu helposti ja se pysäyttää kaiken henkisen kehityksen.
(Sain juuri Satu Rämön Tinnan valmiiksi ja aloitin viime yönä Itsekkyyden aikaa (Liisa Keltikangas-Järvinen)) narsismista, yltiöyksilöllisyydestä ja itsekkyydestä,.
Paljon näillä samoilla linjoilla olen liikkunut omissakin havainnoissani, mitä tulee paradigmien muutokseen , mutta en tiennyt todellakaan että nuoret, etenkin tyttölapset, voivat noin huonosti .
(Unohdin puumerkkini, kuittaa Paloma lumisesta Pohjois-Upplannista)
kerran törmäsin niin surkeaan kirjaan että annoin sen viikon sisällä pois eli eräs kirja joka kertoi Britney spearsista mutta maku kirjasta oli niin pintapuolinen , tylsä ja vähemmän hyvä.
Kohralleni on sitten osunut täysosumia myös. Kirppareilta ostellut 15 vuoden ajan kirjoja aina silloin tällöin. Psykologian aiheiset kirijat ei kuulu suosikkeihin koska aika harvoin törmää hyviin psykologian aiheisiin kirjoihin että minusta turhan usein ne psykologian aiheiset kirjat on semmosta suht populistisia neuvoja sisältäviä ja hieman makuuni vanhakantaisia psykologisia neuvoja.
Ei oteta niinku yksilön erilaisia luonnetaipumuksia niissä esille.
Kirjastosta lainaillut mm Kauko röyhkän ja pelle Miljoonan kirjallisuutta. Pelle kertoo syrämmen sivistyksen kautta eri kulttuureista joissa tehnyt vierailuja ja esitellyt siellä kulttuureissa musiikkia ja sitten löytäny aiheen kirijottaa kirja.
Röyhkä taas Suomen ylivoimaisesti mielenkiintoisin ja paras kirjailija mun mielest.
Mikä Röyhkän kirjoissa on hyvää ?
Ihan kaikki. Rytmittämiskyky esim ja se että pitää koko ajan yllä jännitystä ettei koskaan vaivu tylsyyteen ja hienoa tarinan kerrontaa ja juttu alkaa tietystä uskottavasta kohdasta ja päättyy tiettyyn uskottavaan kohtaan. Laittanut kirjoihinsa paljon mysteerisiä juttuja joita isoin osa vastustaa joten voin uskoa ettei silloin ihan kaikki innostukkaan Röyhkän kirjoista koska voi pitää häntä outona, hankalana , vaikeastihahmoteltavana ja etäisenä ja näin onkin sillä ei hänestä saa koskaan otetta. Samanlainen oli Juice leskinen ja samanlainen olen minä itsekin.
Tuntuu kun lukee Röyhkä-kirjallisuutta että siinä tarinoissa olen minä joskin erojakin on että yleensä en ole niin eläytyvä ja seikkailunhaluinen vaan omissa oloissa täysin jurottava mutta samaistun kyllä Röyhkän kirjoihin. Hänen kirjojen persoonat voi kertoa hänestä omasta itsestään. On voinut keksiä myös fiktionaalisuuttakin mut aika useinhan kirjailijat kertoo omasta elämästään kirjoissaan, eivät kaikki ja osa kirjoittaa itsestään , ympäristöstään ja keksii juttuja että sekoittelee noita kolomea.
Röyhkän salaperäisyys kiehtoo että se ettei hänestä ota kukaan selvää koskaan, on minusta jotenkin hienoa.
Samaistuminen on se lisämauste mikä parantaa lukukokemuksen nautinnollisuutta.
Joillekin lukijoille samaistuminen ei ole laisinkaan tärkeää, jopa tarpeetonta, mutta itse olentodennut että pääsen huomattavasti paremmin sisälle tarinaan, jos ymmärrän päähenkilön ajatuksenjuoksua, motiiveja, taustaa ja etenkin viitekehystä.
Kulttuuriviiteet, muihin kirjoihin, lauluihin, filosofioihin jne. joita en tunnista tai joista minulla on vain nimellisesti kokemusta hankaloittavat henkilöhahmojen sielumaisemaan pääsemistä; tutut kulttuuriviihteet taas tekevät sen helpoksi ja nautinolliseksi.
Esimerkkinä Monika Fagerholm hiljakkoin palkittu teos Eristystila/Kapinoivia naisia. Runsaat ja toistuvat viiteet ja sitaatit jotka taustoittavat kertomusta, ovat hämmentäviä lukijalle joka ei ole tutustunut esim. Doris Lessingin kirjallisuuteen, tai seitsemänkymmentäluvulla vallitseviin populäärikulttuuritendensseihin, etenkin suomenruotsalaisessa ympäristössä.
Henkilökohtaisesti minulla meni aikaa ennen kuin lämpenin tälle erinomaisen hyvälle teokselle, juuri viitekehyksen tai taustan takia. Se mitä kikilla näillä sitaateilla halutaan saada aikaan tulee vaikeaselitteiseksi lukijalle, joka ei tunne kulttuuritaustaa ja ajan henkeä siinä ja silloin.
Pal
Pääsääntöisesti luen vain vanhaa kirjallisuutta.
Veikko Huovinen on ollut nuorin, jonka olen kelpuuttanut ja hänenkin kohdallaan vain varhaisemmat teokset. Arto Paasilinna aikoinaan, nipp, nappa. Esim. Huovisen "Kylän koirat" on hauska kertomus 1950-luvulla jengiä pitäneestä, Sotkamon ympäri kyliä kulkeneesta koiralaumasta, valokuvien kanssa!
Luin Paloman vanhempaa tuotantoa ja Nakke Nakuttajaa vastapainona taidekirjallisuudelle.
Paloma ja tulinuolet oli todella henkeäsalpaava kirja.
Mooseksen Kirja.
Johanneksen Ilmestymiskirja.
Sananlaskut (Raamatussa.)
Siionin virret
Virsikirja,
Oma päiväkirja ja oma kirja. Omistuskirjoituksilla!
Onko paljastuksia?
Margaret Atwood
Reijo Mäki
Seppo Jokinen
Anne ja Serge Golon
Väinö Linna
Stephen King
Miia Siistonen
Angelika sarja oli nuorena ihan mukavaa luettavaa, nyt yritin kuunnella äänikirjana niin en jaksanut kymmentä minuuttia.
Dekkarit laitan kuulumaan nukkumaan mennessä ajastimella, ovat hyvää unilääkettä.
Viimeksi kuuntelinMiia Siistosen kirjoittaman värikkään ja persoonallisen papin Harri Henttisen elämänkerran. Kuunneltuani muutin hänestä mieltäni, paitsi kulmakarvat, niihin hän tarvitsisi apua stylistilta. On muuten kuulemma oikeinmukava persoona.
En koe olevani sellaisessa asemassa, jossa ilmoitellaan MINUN suosikkeja millään osa-alueella.