mdk.mdk

mdk.mdk profiilikuva
Joulu 2024
Liittynyt 21v sitten
162 aloitusta · 2982 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
On vähän henkitaukoa ja poikkesin tänne iltakahville.

Tein vikateon kun olen antanut syntymäpäivävierailleni vapaat kädet tulla silloin kun heille sopii!!!
Nyt kadun jalomielisyyttäni! Jos olisin järjestänyt YHDET AINOAT BILEET niin olisin päässyt vähemmällä. Kenelle ei olisi sopinut tulla, ei olisi ollut minun ongelmani.
Nyt on juhlia tiedossa pitkin kevättä ja kesää...

Juhlat jatkuvat perjantai-iltana...
Kyllä se tästä taas rauhoittuu!
Hyvää viikonloppua kaikille!
päinvastoin! Seura on edelleen nuorta ja nuorekasta. Hiukset ovat hopeanharmaat, mutta niinhän on jo monella neli- ja viiskymppiselläkin. Itse olen 65 v.
Kunto on hyvä, ehkä parempi kuin mitä minulla oli 30-vuotiaana sohvaperunana :D.
Olen juuri niin vanha tai nuori kuin miltä tuntuu.
Onneksi ei vielä vanheta. ;)
Oho! - ajattelin kun näin Ruuneperin otsikon "Sukupuolisuhteet"!
Siinäpä aihe jonka pitäisi vetää, ainakin nuorempia toisilta palstoilta!
Seksistä puhuminen tuntuu olevan suosittua.
Näillä ikäihmisten palstoilla ei niistä asioista puhuta, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, esim. Ellinpoksissa on remseitä naisia, joille ei mikään aihe ole vieras, ei seksikään.

No, oli vaan kysymys kirjoittelusta. :)))
Kai nämä ikäihmisten palstat kuvastavat yhteiskuntaa yleensä.
Ikääntyviä naisia on enemmän kuin miehiä. Sen huomaa näillä palstoillakin.
Miehet ovat ehkä arkoja jos huomaavat muitten miesten pysyttelevän ulkopuolella, niin "en sitten minäkään" kirjoittele.
Mutta kyllä Ruuneperi, Maalaismies, Lokari, Roope ym. ovat rohkaisevia esimerkkejä muillekin miehille. Tulkaa kirjoittelemaan!
eli tässäkin viestissä "likka" oli liikaa!!
Kun mieheni unohti hääpäivämme 19. kerran, niin erosin hänestä.
Olin mielestäni ollut "pitkämielinen" kun olin uudelleen ja uudelleen antanut hänelle mahdollisuuden... En odotellut kahvia sänkyyn tai muuta erinomaista, ainoastaan että hän olisi muistanut tämän TÄRKEÄN PÄIVÄN, joka ei ilmeisesti ollut niin tärkeä hänelle että olisi kannattanut pitää mielessä ennenkuin se oli liian myöhäistä.
Meiltä on viety 2. helluntaipäivä, joka on ollut tähän saakka pyhäpäivä.
Kesäkuun 6. päivä, joka on Ruotsin lipun päivä, on nyt muutettu pyhäpäiväksi ja viralliseksi kansallispäiväksi.
Täällä on kansa nurissut, että muut maat juhlivat maittensa itsenäisyyttä tai että muilla mailla on ikioma kansallispäivä jolloin juhlitaan, mutta ei ruotsalaisilla.
Saapa nähdä, synnyttääkö tämä virallinen kansallispäivä samaa juhlahumua kuin esim. Norjassa 17. toukokuuta, jolloin koko Norja juhlii.

No, kun ei kerran ollut pyhäpäivä tänään, niin aloitin viikon leikkaamalla nurmikon ja pesemällä pyykkiä. "Liputus" on nyt pyykkinaruilla ulkona.
Otankin tuossa pyykkärin hommien välillä kahvikupposen ja riennän etupihalle keivelemaan öölannin kivilaattojen väleistä rikkaruohoja.

Iloista arkipäivää kaikille!
Puutarhoissakin saattaa muoti vaihdella.
Nyt käytetään paljon kiviä ja kivikkokasveja, luonnonmateriaaleja, eli tonttien (pientekin) täytyisi näyttää tarkasta suunnittelusta huolimatta sellaisilta kuin ne olisivat luonnontilassa ja että kivetkin ovat aina kuuluneet tuohon kokonaisuuteen.

Tonttien hoito kiinnostaa toisia enemmän, toisia vähemmän.
Itse olen pyrkinyt ottamaan huomioon sen, että en kohta saksa myllätä tontilla niinkuin ennen ja jos jotakin muutosta tontilla teen niin otan vähenevät voimat huomioon ja yritän tehdä tontista sellaisen, että se melkein hoitaa itse itsensä :D
olin minäkin kun synnyin tyttönä.
Olihan perheessämme jo vanhin siskoni ja nyt ODOTETTIIN todella poikavauvan syntymistä.

Poikien kanssa minäkin leikin (leikin vieläkin :D) ja isän suosiosta jouduttiin kilpailemaan, sitä mukaa kun sisarusparvi kasvoi.
enkä antaisi laittaa tonttuja tontilleni vaikka maksettaisiin. No ehkä 100.000€ pehmentäisi yhden kauden ajaksi. Silloin voisin itse matkustaa jonnekin muualle.
Minä olin vajaat kolme vuotta vanha kun isänäiti
oli "pölläyttänyt" minua sen takia että olin sinutellut rovastia joka oli ollut meillä kotona kastamassa veljeäni!
Olin esitellyt rovastille uusia monojani ja nilkkasukkia jotka äiti oli minulle kutonut.
Olin iskenyt jalkani rovastin eteen ja sanonut: "KATOPPAS ROMASTI (?) ku mulla on uuvet molot ja nilikatsukat!"
Rovasti oli ihastellut hienouksiani ja sanonut, että kyllä ovatkin nätit.
Mummu oli tullut ja ottanut minua tukasta kiinni, pöllyttänyt oikein kunnolla ja sanonut että rovastia ei sinutella!!!
Vielä näin vuosikymmeniä jälkeenpäin voi kysellä missä se arkijärki piileskeli. Luultiinko todella että melkein vauvaikäisetkin olivat jo pieniä aikaihmisiä, tiesivät kaiken etikettisäännöistä ym. :D
No, tästä kohtauksesta en ole saanut sen kummempia traumoja. Korkeintaan sellaisen asenteen että tämä tyttö ei ruttuja ruusaa eikä paskoja palvele! :DD
On kiva juhlia kun ympärillä on ystäviä, sekä todellisia että "avaruusolentoja"!

Vuodenaikakin on sellainen joka saa iloitsemaan ja hulluttelemaan.
Täällä meillä on koivut olleet hiirenkorvalla viikon päivät, mustikka kukkii metsässä ja luonnossa elinvoima pursuaa kaikella tavalla.
että me systerini Seleman kanssa täytämme yhteensä 130 v!
Uskomatonta mutta totta! Missä ne vuodet muka ovat. Mehän juuri täytimme 30 vuotta!
Selema varmaankin vie porukkaa kasinolle, epäilen noista "konsmetolookilla ja kampaajalla" käynneistä päätellen. :D

Minulla on tänä keväänä jäänyt tonttiasiat toiselle sijalle, kun olen ollut niin paljon kotoa poissa. Yritän nyt muitten touhujen välillä päästä ajan tasalle.
Toukokuussa on vieraita joka viikonloppu.
Kesäkuussa pääsen itse taas toisten juhliin, lakkiaisiin ja häihin.
Elämä se on pelkkää juhlaa näin keväällä!

Hyvää viikonloppua kaikille!
Rupesin katselemaan jääkaapin sisältöä ennen ostoksille lähtöä.
Löysin ryppyisiä perunoita alimmasta laatikosta. Pitkät idut pistivät esille.
En ole syönyt perunaa moneen herran viikkoon :D - Satuin olemaan netillä ennenkuin ehdin heittää perunat menemään ja luin ellumarin perunanistutuksesta ja ajattelin että kaivanpa minäkin perunani terassin seinustalla olevaan isoon altaaseen, johon on istutettu villiviiniä ja kaprifoolia. Siinä kasvien edessä ne kasvavat varmasti hyvin ja antavat varjoa noille jalommille kasveille, joita ei voi syödä!
Ehtivät varmaankin juhannukseksi sopivasti sillin ja kermaviilin kaveriksi!

Poikkesin Onnenapilaan hiukan huilimaan viikonloppuvalmistelujen keskellä ja hörppäämään myöhäiset "iltapäiväkahvit".
Taloni tulee olemaan täynnä vieraita pyhän aikaan. Voi olla jonkun verran "haaskoo" :))

Toivottavasti teillä muillakin on! Heihei!
esimerkiksi osastolla Politiikka. Siellä voi keskustella maailmanlaajuisista, Eurooppaa koskevista tai pelkästään Suomen asioista.

Mitä vikaa on sammakkoperspektiivissä?
Ei putoa ainakaan niin korkealta! ;D
että traumaattisuus on enemmän "in" tänään kuin aikaisemmin.
Tieto on vaan lisääntynyt ja näistäkin asioista puhutaan enemmän, jonka takia luullaan että ongelmatkin olisivat lisääntyneet.

Siinäpä asian ydin onkin, että ongelmat olisi saatava käydä läpi, jolloin ne eivät jää jonkinlaiseksi kompastuskiveksi tulevaisuuteen.
Sanotaanhan, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Nyt kun palstaa on siivottu, ovat kirjoittajat vielä hiukan "epäuskoisia" ja ihmettelevät, että ihanko tosissaan tänne uskaltaisi taas tulla kirjoittelemaan ilman että joku häirikkö tulee
pistämään kaikki matalaksi.
Häiriköintimentaliteetti on vaikuttanut niin negatiivisesti palstojen henkeen, että on ymmärrettävää jos vie hiukan aikaa ennenkuin ollaan päästy taas vauhtiin.
Mutta kyllä se siitä! :D
tietenkin jos on itsellä henkilökohtaisia kokemuksia, niinhän se on kaikissa asioissa.

Traumaattiset kokemukset ovat siinä mielessä vaikeita ymmärtää kun vammojen ja arpien ei välttämättä tarvitse näkyä päällepäin.
Kun mustelmat paranevat ja unohdetaan, saattavat traumat olla mielessä vielä vuosikymmenien jälkeenkin latenttina ja pulpahtavat ehkä pintaan jonkin pienen seikan muistuttamana.

Olet oikeassa, että on annettava liikkumavapaus ja mahdollisuus tehdä itsenäisiä päätöksiä ja ottaa omaa vastuuta, sen sijaan että pyritään kontrolloimaan ja määräämään kaikesta pieniä yksityiskohtia myöten.
Pakolla jos ei muu auta.
kysymykset eivät koskaan ole vähäpätöisiä, SkillaN!

Meillä tämän ikäisillä ihmisillä on aikaa inventoida elämää, miettiä tähän asti elettyä elämäämme, sen huippuja ja laaksoja, ilon ja surun aiheita.
Ehkä se on luonnon laki, yrittää päästä jonkunlaiseen harmoniaan itsensä ja ympäristönsä kanssa ennenkuin on luovuttava kaikesta.
Juuri siitä on kysymys: ymmärtämättömyyden traumasta, niinkuin sanot noista po. teoksista:

"Eivätkö nämä vain kierrätä ymmärtämättömyyden traumaa?"

On kysymys ymmärtämättömyydestä meidän vanhempien puolelta, jos emme älyä katkaista kierrätystä ja käydä joskus vaikeita asioita läpi lastemme kanssa, niinkauan kun vielä olemme "täysissä sielun ja ruumiin voimissa".
Lapset eivät ehkä uskalla tehdä aloitetta, otetaan huomioon ikä, ollaan hienotunteisia vaikka sisimmässä kiehuu ja on kysymyksiä joihin halutaan vastauksia.

Näin oli ainakin minun kohdallani.
Olin monta kertaa päättänyt lähtiessäni Suomeen lomalle, että nyt otan isän kanssa puheeksi muutamia asioita ja haluan kuulla hänen oman selityksensä.
Niin sitä vaan tuli väistyttyä syrjään kerta kerran jälkeen vanhan tavan mukaan ja asiat jäivät odottamaan "seuraavaa kertaa" tai parempaa tilaisuutta.

Kun näin isän viimeisen kerran, ajattelin että siinä hän makaa kuin vaarattomaksi tehty petoeläin.
En todella haluaisi että pojallani olisi tuollaisia ajatuksia kun minun loppuaikani lähestyy.

Uskon että luottamuksellinen keskustelu lasten kanssa, ennenkuin se on myöhäistä, estää tai tekee tarpeettomaksi monta julkista selväntekoa.
Toissa jouluna sain joululahjaksi pojaltani Nokia-merkkisen kännykän.
Se toimi hyvin puolen vuoden ajan. Sitten tyhjeni paristo niin nopeasti, että sain ladata sen joka toinen päivä.
Menin takuulappuineni liikkeeseen, mistä puhelin oli ostettu ja vaadin uutta tilalle.
- Ei se niin helposti onnistu, virnisteli kaveri.
Täytyy ensin tutkia ja korjata jos voi.
Saisin hakea sen kuukauden päästä.
Onneksi oli vanha Motorola, joka oli aina toiminut moitteettomasti, joten en ollut ilman puhelinta.
Kun sain Nokiani takaisin, ei sille varmaankaan oltu tehty mitään.
Taas liikkeeseen. Kuukauden aikana olin ehtinyt tutustua ruotsalaiseen kuluttajalakiin ja olin valmistautunut "ottelemaan".
Poika liikkeessä yritti taas samaa juttua, että lähetetään uudestaan verstaalle, mutta minä sanoin että kuluttajalain mukaan minä saan määrätä mitä tehdään: 1) suostua vielä kerjan korjauskierrokseen 2) saada rahat takaisin tai 3) saada uusi puhelin tilalle.
Poika meni pomon puheille ja tuli hetken päästä takaisin uuden puhelimen, hieman "paremman" mallin kanssa :D
3510i on toiminut hyvin.
125 / 150
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt