mdk.mdk

Vapaa kuvaus

Aloituksia

162

Kommenttia

2982

  1. katkaista tällaisen kierrätyksen, tekemällä esimerkiksi itse aloitteen puhumalla omien lastemme kanssa omista kasvatusmenetelmistämme ja miten ne ovat heihin vaikuttaneet. Hyvistä muistoista ja pahoista muistoista.

    Jos nyt sattuisi niin "onnettomasti" että esille tulisi negatiivisia muistoja, niin siitähän voisi keskustella ja sen sijaan että alkaisi vähätellä ja syyttää lastansa vilkkaasta mielikuvituksesta, valehtelusta tai muusta sellaisesta, voisi yrittää olla empaattinen ja pahoitella omaa osuuttaan (josta ei ehkä ole itse ollut koskaan tietoinen) että tällaista on tapahtunut ja että lapsi on kokenut asiat näin.

    Auttaa paljon jos lapsi (vaikka onkin jo aikuinen)tuntee että hänen kokemuksensa otetaan vakavasti.
    Seuraava sukupolvi käsittelee ehkä tunneasiatkin luonnollisemmalla tavalla, jos autamme heitä alkuun.
  2. sanoi eräässä TV-haastattelussa että 75 % hänen elämästään on mennyt lapsuuden traumoja vatvoessa.

    Uskon kyllä että hän, joka on ollut herkkä ja taiteellinen lapsi, on saanut pysyvät arvet mieleensä isän kovuudesta ja ruumiillisesta kurituksesta.

    Ruumiillisella kurituksella tehtiin lapsista nöyriä ja ennenkaikkea hiljaisia. Hiljaisuutta ei ole uskallettu rikkoa edes vuosikymmenien jälkeen.

    Meidän sukupolvemme kasvatettiin olemaan kovia ja vahvoja, valmiita sotimaan jos vaara uhkaa.
    Ei annettu tunteilulle pienintäkään mahdollisuutta versoa, sellainen oli kaikella tavalla kitkettävä pois, varsinkin pojista.
  3. saavat usein sen hellyyden ja rakkauden, jota ei ole omille lapsillensa osannut aikanaan antaa.

    Niin minusta tuntui, kun katselin omaa isääni ja hänen suhdettaan lastenlapsiinsa, jotka suorastaan jumaloivat vaaria, enkä usko että nämä lastenlapset voisivat ymmärtää että kysymyksessä olisi ollut sama henkilö jos esim. veljeni olisivat tehneet isästäni vastaavan filmin!

    Niinhän tämän filmin tekijäkin sanoi että hän oli melkein kateellinen kun hänen isänsä peuhasi pojanpoikansa Aaron kanssa.

    Vaatii tietenkin todellista elämänviisautta ja kypsyyttä jos vanhempana antaa mahdollisuuden lapsellensa parantua (tietoisesti tai tiedostamattomasti) aiheuttamistaan traumoista, eikä ylpeänä kanna virheettömyyden lippua aina hautaan asti.
    Lasten on kuitenkin jaksettava elää muistoinensa monet vuodet vielä vanhempien kuoleman jälkeen.

    Huono ketju menneisyyteen katkeaisi eikä siirtyisi seuraavalle sukupolvelle.
  4. vein lastin paperia lajittelupisteeseen.
    Sinne meni myös tyhjät lasipurkit ja pullot
    (värillinen lasi eri pisteeseen, kirkas lasi eri pisteeseen), metallipurkit ja purkkien kannet omaan lokeroonsa, patterit eri paikkaan jne.

    Tämä lajitteluhomma on minulle ollut vähintään kerran kuukaudessa-rutiinina yli 20 vuotta.
  5. Meidän toukokuussa syntyneitten kelpaa!
    Luonto herää ja on kauneimmillaan juuri tähän vuoden aikaan, ainakin meidän "kevätlasten" mielestä!

    Olen samaa mieltä kanssasi että palstalla on
    keskusteluilmapiiri leppoisa. Toivottavasti näin jatkuu!
  6. Sinulta ja monelta muultakin on viety lapsuus.
    Olemme saaneet oppia että tunteista ei puhuta, mutta nykyaikana alkaa käsitykset pikkuhiljaa muuttua ja asiat, joista olemme omassa mielessämme kärsineet ja vaienneet, eivät enää ole tabuja ja kiellettyjä.

    Ben Furman on kirjoittanut kirjan "Ei ole koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus".

    Kirjassa Ben Furman antaa runsaasti esimerkkejä kuinka onnetontakin menneisyyttään voi käyttää voimavarana, sen sijaan että juuttuisi katkeruuteen.
  7. Aamujunalla Antibesista Monte Carloon.
    Ihailin uskomattoman kauniita maisemia junan toisesta kerroksesta.
    Maanalainen rautatieasema oli kliinisen puhdas.
    Sieltä pääsi parin rullarappusen kautta maanalaiseen, kiiltävällä marmorilla koristeltuun pitkään käytävään, joka johti suoraan F1-näyttämölle.
    Pelkkä käytävä antoi jo aavistuksen tästä epätodellisesta rikkaitten ja kauniitten valtakunnasta.
    Monaco on pinta-alaltaan maailman toiseksi pienin valtio, jossa ei ole omaa armeijaa vaan saavat luottaa Ranskan apuun jos hätä tulee.
    Keskiajalta lähtien on Monacoa hallinnut Grimaldin suku.

    F1-kilpailujen esivalmisteluista, jotka kestävät 6 viikkoa, sai muistutuksen siellä täällä kaupungilla liikkuessaan.
    Kaupungissa näytti vallitsevan jonkunlainen organisoitu kaaos.
    Taloja oli hujan hajan, päällekkäin, vinottain, kulttuurirakennuksia uusien liikehuoneistojen kanssa erilaisissa "sommitelmissa" pitkin vuoren rinteitä, mutta nopeat hissit ja rullarappuset säästivät paljon jalkavoimia.

    Kasino oli ensimmäinen kohde. Astronomiset summat ovat varmasti vaihtaneet omistajaa tässä rakennuksessa!
    Voi kuvitella kuinka limosiini toisensa jälkeen pysähtyy oven eteen illalla kun kasino avataan yleisölle.
    Kasinolla on kolme eri osastoa, jossa eräälle osastolle tulevat suurpelaajat, oikeat gamblerit ja pääsylippu eli insatsi on tuhansia US-dollareita.
    Rahaa tässä kaupungissa kuluu, ei ole mikään budjettivaihtoehto turistille :D

    Kasinoa ympäröi hieno puisto ja laiturissa oli toinen toistaan upeampia risteilijöitä ja huvipursia.
    Hotel de Paris, lähin naapuri, on varmaankin ottanut vastaan kaikki maailman kuuluisuudet, jotka ovat Monacossa vierailleet.
    Ja tietenkin kasinon ympärillä oli hienoimmat muotiliikkeet. Näyttivät vaan kovin tyhjiltä!

    Kasinolta jalkapatikassa Oceanograafiseen museoon, joka sijaitsee vanhassa kaupunginosassa.
    Alimmissa kerroksissa on mm 90 akvaariota, suurin niistä on 48 000 litran kokoinen!
    Siellä voi katsella haita, merihevosia, akvaariokaloja, hummereita, koralleja...

    Oli aika lepuuttaa jalkoja ja sopikin hyvin lähteä sightseeing-kierrokselle, joka seurasi ilmeisesti aika tarkkaan F1-reittiä.

    Reitin jälkeen kävin Grimaldien palatsia katsomassa ja sitten katedraaliin, mihin oli pitkät turistijonot.
    Ruhtinas Rainierin ja ruhtinatar Gracen hautalaatoilla oli tuoreita kukkia ja palavia kynttilöitä.

    Ennen junamatkaa takaisin Antibesiin ehdin hypätä bussiin, joka menisi Kansallismuseon suuntaan.
    Siellä oli nukkeosasto, missä oli monta sataa nukkea. Siellä oli myös mekaanisten nukkien näyttely. Eräs museon virkailijoista esitteli nukkien mekaniikan toimivuutta.
    Mielenkiintoinen ja näkemisen arvoinen osasto,
    ainakin minulle joka olen omistanut yhden ainoan nuken elämässäni!

    Olin tietenkin syönyt lounaan kaupungilla, käynyt kahvilla katukahvilassa ja maksanut älyttömän paljon euroja syömisistäni, mutta olin enemmän kuin tyytyväinen päivääni kun laahustin takaisin rautatieasemalle.

    Antibesissa kävelin Mister Pizzan luo.
    Se on pieni pizzeria, missä entisajan "ravikallet" odottelivat mopoinensa tilausten toimituskäskyjä.
    Mopon takana oli punainen, lämpöeristetty laatikko, jonne uunikuumat pizzat pakattiin ja sitten vaan nälkäisten asiakkaitten osoitteisiin!

    Minulla oli lämmin pizza käsivarrella kun tulin kämpälleni.
    Mikä nautinto istua lasitetulla parvekkeella kynttilöitten valossa ja katsella Välimerelle, Nizzan lentokentän valot ja lumipeitteiset alpit näköpiirissä, siinä samalla kun popsin pizzaa, join viiniä ja ajattelin päivän kokemuksia Monacossa!
  8. Tässä nämä toukokuiset päivät lipuvat sormien välistä. Tapahtuu niin paljon, on menemistä ja on tulijoita.
    Mikäs sen mukavampaa! Mutta tuntuu että touko- ja kesäkuu saisivat olla kaksi kertaa pitempiä, että ehtisi kaikesta nauttia kunnolla, varsinkin nyt kun reissuamisen takia olen vähän jäljessä kaikesta.

    Kiva poiketa tänne vähän rupattelemaan!
    Palaan kohta asiaan ja kirjoitan Monacossa vietetystä päivästä.
    Heihei!
  9. kun/jos jompikumpi vanhemmista ei pysty täyttämään vanhemmalle asetettuja tehtäviä.
    Varsinkin jos kysymyksessä on äiti, jonka odotetaan suojelevan ja hoivaavan lastaan.

    Katsoin eräänä iltana ruotsalaista dokumenttifilmiä, missä 42-vuotias mies kertoi omasta elämästään.
    Hänen äitinsä oli henkisesti sairas ja ehti ottaa pikkusiskon ja itsensä hengiltä.
    Poika onnistui pelastautumaan taistelemalla raivokkaasti äitiänsä vastaan, kun äiti tuli yöllä viiltelemään hänen ranteitaan auki.
    Aikaisemmin illalla äiti oli antanut sisaruksille unilääkettä. Pikkusiskon äiti otti hengiltä vetämällä muovipussin pään yli ja sitomalla lujasti kiinni, jolloin sisko tukehtui.

    Kaikesta kokemastaan oli tämä mies vaiennut 30 vuoden ajan.

    Tuollaisia vääryyksiä ei saa tekemättömäksi, mutta varmaankin helpottaisi jos joku vahvistaisi lapsuusajan traumaattiset kokemukset ja antaisi tukeansa ja ymmärtämystänsä, joka auttaisi jatkamaan eteenpäin.
    Toivottavasti sinun ympärilläsi on sellaisia ihmisiä.

    Tässä pyhinä tuli TV:stä myös suomalainen dokumenttifilmi, Visa Koiso-Kanttilan "Isältä pojalle", jossa otettiin esille tulehtuneet isä-poika-suhteet.
    Mutta siitä kirjoitan erikseen ja aloitan oman ketjun.
  10. on varmaankin se kappeli, jota tarkoitat.
    Matisse ei ollut kovin "uskovainen", mutta tämän modernin näköisen kappelin koristelun takana oli varmasti syvempiä ajatuksia.

    Suurenmoisen maalauksensa "Chapel of the Rosary in Vence" hän maalasi rullatuolissa istuen saatuaan syövän 1914.
  11. Päivä Nizzassa

    Aamiaisen jälkeen reipas kävely rautatieasemalle ja sieltä junalla Nizzaan.
    Matka kesti 30 minuuttia. –
    Rautatieasemalla piti turistibroschyyrien mukaan olla turisti-info, mutta
    toimiston ikkunat ammottivat mustina ja tyhjinä. Suljettu koko info.
    Lähin info n 500 m päässä rantaboulevardilla Promenade Des Anglais´illa.

    Hyvin ajoitettu jalkapatikka: sightseeing-bussi lähtisi aivan kohta!
    Mikäs sen kätevämpää kun istua mukavasti bussin toisessa kerroksessa,
    avonaisella katolla ja nähdä kaikki tärkein tässä sykkivässä kaupungissa.
    Bussikierroksessa oli se hyvä etu, että voi jäädä kyydistä pois jos halusi
    katsella jotakin nähtävyyttä pitemmän aikaa, ja sitten voi mennä seuraavan
    bussin kyytiin ja jatkaa matkaa.

    Kierroksen alussa saimme nähdä Oopperatalon, Laivastomuseon muisto-
    merkkeineen.
    Kiersimme ns. Olympiasataman ja sitten jatkoimme matkaa hurjan kiemuraisia
    ja kapeita katuja aina ylemmäksi ja ylemmäksi vuoristoon.
    Vuorten rinteet täynnä toinen toistaan loistokkaampia rikkaitten ihmisten taloja.

    Tulimme takaisin keskustaan, missä on kongressitalo Acropolis, kirjasto,
    Luonnonhistoriallinen museo ja Nykytaiteen museo.
    Matka jatkui Matisse-museolle, missä jäin kyydistä pois. Katselin Matissen
    tauluja yli tunnin ajan.
    Museon ulkopuolella oli sopivasti ulkoilmaravintola ja menin sinne syömään
    lounasta seuraavaa bussia odotellessa.

    Jäin taas bussin kyydistä pois Chagallin taidemuseon kohdalla.
    Chagallin maalaukset ovat ihania. 1993 oli Chagallin töitä Retretissä, jossa
    minulla oli tilaisuus käydä lomalla ollessani.
    Nizzassa oleva Chagall-museo on yksi Ranskan 33:sta ns. kansallismuseosta.
    Niin myös aikaisemmin kertomani Picasso-museo (Sota ja Rauha-museo) ja
    Fernand Légerin museo, joka oli suljettu.

    Chagallin töistä voisi kertoa vaikka kuinka paljon :D
    Suurimmassa hallissa kohtasi kävijää 12 jättiläismäistä taulua, joihin aiheet
    oli otettu 1. ja 2. Mooseksen kirjasta. Museossa oli osasto ”Lauluja lauluista”,
    ”Mosaiikkihuone”, jonka ulkopuolella oli lammikko ja rakennuksen seinää
    peitti valtava mosaiikkikuva, jossa oli kaikki horoskooppimerkit kellon
    numeroitten sijasta. Zodiacin merkit kuvasivat aikaa.

    Kaunein huone oli Auditorium, missä oli kolme kaunista lasimosaiikki-
    ikkunaa, jotka kuvasivat luomiskertomusta.
    Ensimmäinen ikkuna kuvasi neljää ensimmäistä luomispäivää, kun valo,
    taivas, maa ja meri syntyivät.
    Seuraava ikkuna kuvasi eläinten, kasvien ja ihmisen syntymistä.
    Ja viimeisessä, kapeimmassa ikkunassa seitsemäs päivä, jolloin enkelikuoro
    lauloi Jumalan kunniaa.
    Mosaiikki-ikkuna oli koboltinsininen pääsävyiltään.
    Muuten vaikuttava huone, missä pidetään konsertteja, luentoja ja konferensseja.

    Takaisin bussiin. Halusin lepuuttaa jalkojani ja tein yhden ylimääräisen lenkin
    bussin kyydissä ja näin kaiken uudestaan!

    Rautatieasemalle kävellessä jäin eräällä kävelykadulla kahville katukahvilaan.
    Tilasin omenakakkua kahvin kanssa. Kahvikuppi oli pieni, mutta omenakakku-
    pala oli sitäkin suurempi!

    Olin hyvin tyytyväinen päivääni, kun istahdin taas junan penkille ja olin
    ”kotona” Antibesissa 30 min myöhemmin.

    Seuraavalla kerralla kerron päivästä Monte Carlossa.
  12. fiiuliN, kirjoitat:
    "Ruuneperi ja Mdk osaavat kirjoittaa, minäkin olen yrittänyt opetella, mutta olen vain jo liian vanha oppimaan.
    Huomaatko, onko heitä kumpaakaan kovisteltu."

    Niin, eihän meitä olla tyydytty ainoastaan "kovistelemaan", on vaan potkittu suoraan päin muotoa :DD
  13. mitä työttämät tästä uudistuksesta pitävät?
  14. tullaan pian kuulemaan.

    Eräs saksalainen yritys on saanut idean nykyajan huutolaismarkkinointiin.
    He aikovat markkinoida ideansa täällä pohjoismaissakin elokuussa.

    Työpaikkoja kaupataan netillä niille, jotka suostuvat tekemään työt pienimmällä palkalla.
    Työpaikkojen myyjän asiakkaita ovat tietenkin yritykset.
    Tavallista nettihuutokauppaa. Erona on vaan se että korkeimman tarjouksen tekijä,
    joka normaalisti voittaa, on se joka tekee pienimmän tarjouksen.

    Vanhan ajan huutolaisista tiedän isoisäni perheessä olleen "Ruisaho-Riikan",
    joka oli seniili mummo, ilman omaisia.
    Monta tarinaa on Riikasta kiertänyt.
    Loppuaikoina, kun hän oli elänyt omissa maailmoissaan ja vaan voivotellut,
    on eräs kuvaus jäänyt mieleeni.
    Enoni oli ollut "rintalapsi" vielä isona poikana,
    oli jo osannut puhuakin selvästi.

    Kerran oli ollut tällainen "tissitys" käynnissä.
    Riika oli voivotellut ja huudellut omiaan pöydän ääressä.
    Eno oli päästänyt nännin suustaan ja hihkaissut:
    - Ole huutamatta ja vejä velliä päähäsi!
    ja oli sitten jatkanut imemistä! :D :D
  15. Picasson ateljé on eräs osa museossa.
    Näin hänen ehkä kuuluisimman työnsä "Guernica", joka esittää kuolevaa, kauhistuneen näköistä hevosta, härkää jonka keho on kiertynyt puolittain itsensä ympäri, kuollutta sotilasta ja pakenevaa naista.
    Picasso maalasi ihmisten tunteita tällä tavalla 30-luvun lopulla kun nazit tappoivat syyttömiä ihmisiä.

    Tuli mieleeni tarina Picasson ensimmäisestä tilaustyönä tehdystä taulusta joka esitti kirjailija Gertrude Steinia.
    Gertruden veli meni hakemaan valmista työtä ja nähdessään sisarensa muotokuvan hän sanoi Picassolle: "Mutta eihän Gertrude tällaiselta näytä" (Gertrude oli suurikokoinen, aika kolkon näköinen nainen)
    Picasso vastasi Leolle: "Ei näytäkään, mutta tulee kohta näyttämään!"

    Vaimoista puheenollen, liekö Francoise saanut tarpeekseen Pablosta vai Pablo Francoisesta, mutta ero tuli ja 1955 meni Pablo Picasso naimisiin Jaqueline Roquen kanssa.
  16. www.sll.fi/toiminta/kansainvalinen/sademetsa/puutarhakaluste_tausta.doc

    Hyvä ja ajankohtainen aihehan tämä on mielestäni.
    Näin kevätpyhien edellä aletaan kantaa puutarhakalusteita ulos, hankitaan ehkä uutta.
    Muovikalusteitten tilalle ostetaan ehkä uudet
    puukalusteet sen enempää ajattelematta mistä ne tulevat. Kunhan vaan ovat mahdollisimman halvat.

    Mullekin on ajankohtainen ongelma, mutta olen pyytänyt veljeäni nikkaroimaan tästä ruotsalaisesta puutavarasta (joka on nyt halpaa myrskykaatojen jälkeen).
  17. Täällä Ruotsissa oli muutama vuosi sitten keräys "Suojele sademetsiä".
    Keräykseen sai laittaa vapaaehtoisen summan ja sitten tuli nippu sademetsää esittäviä postikortteja kiitoksena.

    Minäkin laitoin kolmena vuonna peräkkäin rahaa,
    kunnes TV oli tehnyt ohjelman keräyksen takana olevasta petkuttajasta, joka pisti rahat omaan taskuunsa.
    Siihen loppui minun osaltani sademetsien suojelu.
    Muistona on iso nippu kortteja.
  18. olin viime torstaina ja sain kiertää koko Formula-radan semmoisessa turistien tuk-tuk-junassa.
    Sitten vielä kävelin ja otin kuvia kaikista yleisölehtereistä ja TV-kameratelineistä
    ym turvallisuustoimenpiteistä katujen varsilla,
    koska poikani on F1-hullu ja halusi minun ottavan
    kuvia niin paljon kuin mahdollista! :D

    En voi käsittää että niin mutkaisilla kaduilla sellaisia kilpailuja järjestetään!
    Mutta tykkään kyllä katsella TV:stä ja tällä kertaa on erityisen mielenkiintoista
    kun "tuntee" radan!
  19. Rivieramatkan alkuun pääsin ajamalla ensin 430 km autolla Skooneen.
    Öresundin sillan ylitin junalla ja juna pysähtyi Kastrupin lentokentällä,
    sopivasti rullarappujen viereen, siitä vaan ylös halliin.

    Odotukset keväisestä lämmöstä kariutuivat kun laskeuduttiin Nizzan
    lentokentälle. Sataa tihkutteli ja tuuli kylmästi.
    No, ei hätää, tarkoituksenihan ei ollutkaan mikään rantaloma, vaan muut
    nähtävyydet ja kokemukset.

    Bussimatka Antibesiin kesti parikymmentä minuuttia, siitä sitten jalkapatikassa
    asunnolle Chemin de Saint Clauden varrella.

    Antibesin nähtävyyksiä katselin niin paljon kuin jalat kestivät :D
    Pysyttelin enimmäkseen kaupungin vanhassa osassa, missä kaikki provencialaiset
    puolet tulivat parhaiten esille. Pieniä kodikkaita ravintoloita, missä tietenkin
    tarjoiltiin seudun erikoisuuksia, kala- ja äyriäisruokia.

    Kun aurinko tuli esille ja alkoi kuumentaa liikaa, oli kiva puikahtaa jollekin varjoisalle
    ja viileälle kujalle ihailemaan kauniita julkisivuja, kukkaloistoa, värejä ja tuoksuja.
    Antibesin rantaviiva on hyvin pitkä ja koukeroinen. Kaupungin eräs ylpeyden aihe
    on Port Vauban vanhan Carren linnakkeen vieressä, missä voi ihailla suuria loisto-
    risteilijöitä ja muita luksusluokan yachteja.
    Ihmettelin kun merellä ei ollut yhtään venettä, kaikki näyttivät olevan laitureissa
    ja omistajat kiillottivat ja putsasivat kilvan noita kalliita lelujaan.

    Picassomuseo vanhassa kaupungissa Château Grimaldin linnassa oli mielenkiintoinen.
    Picassohan asui jonkin aikaa tässä linnassa.
    Siellä voi nähdä läpileikkauksen hänen taiteellisesta kehityksestään taidemaalarina ja
    keraamikkona. Picassolla on Guinessin ennätys tuotteliaimpana taiteilijana.
    Hän on maalannut mm 13.500 taulua, muista tuotteista puhumattakaan!
    Linnan vieressä oli myös kaunis, vanha katedraali, jossa pistäydyin istumassa hetken.
    Vanha kaupunki on korkealla ja sen merenpuoleista osaa kiersi vanha muuri mistä oli
    upeat näköalat merelle ja alhaalla olevaan laguuniin missä oli muutamia auringonpalvojia.

    Antibesin vieressä on ”kaksoiskaupunki” Juan les Pins, missä oli monia meitä naisia
    kiinnostavia liikkeitä.

    Antibesista on hyvät juna- ja bussiyhteydet joka suuntaan. Eräänä päivänä kävin
    lähellä olevassa Biotin kylässä. Päämääränä oli käydä katsomassa tunnetun Fernand
    Légerin taidemuseota, mutta se oli rakennustöitten takia suljettu :(
    Kävin eräässä toisessa museossa: bonsaimuseossa, missä ihailin kaikkia pienoispuita,
    joista jotkin jo kukkivat.
    Rautatiepysäkille kävellessä poikkesin myös pieneen keramiikkapajaan, missä tehtiin
    sellaista keramiikkaa joka soveltuu puutarhoihin ja terasseille.

    ------
    Ensi kerralla kerron päivästä Nizzassa.
  20. kun kuukautisia ei enää tullut yli 40-vuotisen verenvuodatuksen jälkeen!
    Takana ovat nekin päivät kun sattui kuukautiset tulemaan laskettua aikaisemmin ja saattoi tuntea jossakin asioidessaan että veri alkaa valua pitkin kinttuja!
    Vahingosta viisastuneena sitä saattoi kulkea viikkokaupalla side pöksyissä, jos vahinko tapahtuisi!

    Muuten vaaditaan todella paljon hienotunteisuutta ja empaattisuutta sairaalan henkilökunnalta, joka joutuu tutkimaan ihmisten intiimeimpiä kehon osia.
    21. 126 / 150
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt