Tajusin äkkiä naisen osan

*Naisen oli kuuma, peitto oli kiertynyt, vanginnut naisen hikiseen kohtuunsa. Villapaita oli vasten kasvoja, sydän takoi levottomasta unesta.

Tuntui vapauttavalta, heittää peitto pois päältä, antaa viileän aamuilman kuivattaa hikeä. Puoliksi unessa, nainen mietti, jaksaisiko nousta avaamaan ikkunan. ’On laitettava ikkunaan verkko’, hän ajatteli, ’en voi nukkua ikkuna suljettuna ja ilman verkkoa, kissa karkaa’.

Hän ei enää nukkunut. Tuntui paremmalta nousta vuoteesta, vetäistä ylle ihoa kuivaava, puuvillainen yöpaita ja hiipiä aamuhämärissä keittiöön.

Linnut lauloivat ulkona, kesäaamun äänekäs hiljaisuus. ’Olisipa hämärämpää’ nainen ajatteli. ’Sytyttäisin kynttilän lyhtyyn. Minun on sinua ikävä.’ Nainen käpertyi nojatuoliin, painoi päänsä vasten selkämystä, tuuditti itseään hiljaa. Selviän tästä, tiedän, että selviän. Mutta, sattuu se silti.

Uni eli naisen mielessä, oli muuttumassa kuvaksi. Kuvaksi jonka nainen vielä maalaisi. ’Delfiinillä ratsastava kissa, ei saa valasta vetää maan pinnalle, ei saa minusta pilkkoa paloja’, vaelsivat ajatukset. ’Ota minut kokonaisena, ota, anna minun asua meressäsi. Kuvasta tulisi kaunis. Tänään alkaisivat kuukautiset.’

Pukeutuessaan nainen etsi päälleen vaatteita jotka olivat viileitä ja silti sellaisia, että ne verhosivat naisen katseilta. Iho oli herkkä, sitä oli suojattava. Naisesta tuntui, että pelkkä luvaton hipaisu, saisi hänet vuotamaan verta, kuin veitsellä viillettynä. Kasvotkin olivat, kuin naamion takana, sisäänpäin kääntyneet. Niissä oli jotain keskittynyttä ja odottavaa. Se oli naisen tapa mennä turvaan, silloin kun turvaa tarvitsi.

Ei nainen ollut masentunut, hän oli vain turvassa. Ei ollut haavoja nuoltavana, eikä nainen odotellut arpien kasvamista. Nainen vain kokosi itseään, haki kosketusta äiti maahan, kuunteli kehoaan joka uudistui, loi nahkaansa, ja hän odotti.

Miten hyvältä, tuollaisina hetkinä tuntuisikaan istua toisen vieressä. Kehot koskettaisivat toisiaan. Edessä olisi meri, sama elämän kiertokulku, tuntuisi aaltojen rytmissä. Painaa pää vasten toisen olkapäätä, olla vain ja levätä.
Ja tuntea kehossaan, kokea pieni kuolema ja uudestisyntymän ihme. ’Olemme kuin pieniä Kristuksia, me naiset’, nainen mietti. ’Kuolemme ja synnymme uudelleen kerran kuussa.’ Ajatus, kerettiläisyydessään sai naisen myhäilemään ja hymyilemään. ’Yrittääpä tätä tunnetta ja kokemusta selittää kristityille miehille’, hän hihitteli.

’Sitä on kuollessaan ja syntyessäänkin tehtävä töitä’, nainen huokaisi. Hän huikkasi pojat hereille. Katin oli jo ruokkinut aiemmin. Vielä muutama haukkaus leipää, kupillinen kahvia ja töihin. ,Lämmin päivä tulossa’, hän totesi, kävellessään autolle.*

Uskon hyvä maalaismies että olet huuli pyöreänä toimenpiteen jälkeen, miten minulle näin on käynyt. Mutta se verinen vuoto kummasta se nyt tuleekaan kuuluu hyvin usein asiaan mutta ei kauan. Irtosolunäytteen perusteella tulee sitten jatkotutkimukset tai toimenpiteet...

Ei tule vanhuus yksinään aina sitä joitakin kremppoja tulee iän mukana jotka ovat hyväksyttävä
tahtoi tai ei. Piiloutuiko otsikkoosi hieman itsesääliä, pakeneminen toisten ongelmiin on usein oman pelon häivyttämistä. Niin onko sinulla ontto olo tilanteessasi.

on ihan mukavaa ja sairaus on ihan eri asia.

kun kuukautisia ei enää tullut yli 40-vuotisen verenvuodatuksen jälkeen!
Takana ovat nekin päivät kun sattui kuukautiset tulemaan laskettua aikaisemmin ja saattoi tuntea jossakin asioidessaan että veri alkaa valua pitkin kinttuja!
Vahingosta viisastuneena sitä saattoi kulkea viikkokaupalla side pöksyissä, jos vahinko tapahtuisi!

Muuten vaaditaan todella paljon hienotunteisuutta ja empaattisuutta sairaalan henkilökunnalta, joka joutuu tutkimaan ihmisten intiimeimpiä kehon osia.

tämä kaikki on jokapäiväistä arkea, ei siihen sisälly mitään erikoista.
Täytyy kuitenkin tunnustaa, että tunsin aika voimakkaita tunteita kun tyttäreni meni ensimmäisen kerran gynekologille.
Isäni sairastaa eturauhassyöpää, sairaus on ollut hänellä jo useamman vuoden ja lääkäri oli sanonut että todennäköisemmin hänen kuolinsyy on joku muu kuin tämän syövän aiheuttama.