Vapaa kuvaus

Aloituksia

162

Kommenttia

2982

  1. pysäytti minut kahdestakin syystä.

    Muistan kun tein matkan poikani kanssa Italiaan
    keväällä -86 kun hän kirjoitti ylioppilaaksi.
    Kävimme mm Veronassa, kävelimme sisään Via Cappello 21 että saisimme nähdä vilahduksen aidosta Julian parvekkeesta ja kuvitella tuon rakkaustarinan traagiset vaiheet.

    Toinen syy on se että menin naimisiin poikani isän kanssa 17.11.- 42. hääpäivä (tänään)jos vielä olisimme yhdessä.
    Miksikähän naiset muistavat hääpäivänsä vielä pitkän aikaa erojenkin jälkeen, kun mies unohtaa ehkä jo 3. hääpäivänsä?
  2. säävaroitusta! Huomiseksi on luvattu täällä Sveea-mamman maalla itärannikolla lumimyrskyä, todellista kaaosta ja niinpä päätin varautua "hyvän sään aikana" täydelliseen eristykseen ulkomaailmasta!
    Lähdin suurostoksille. Kuvittelin, kuinka lumimyrsky vinkuu talon nurkissa, mutta minulla ei ole mitään hätää! Ostin mm herkullisia juustoja, keksejä, jokusen viinipullon, grillattua kananpoikaa, hedelmiä...mmm!

    Vein tauluja kehystettäväksi sen turkkilaisen luo, joka teki kaksi kärpästä raskaaksi, tietää että minä asun valkoisessa postilaatikossa ja että puhun hänen mielestään ruotsia ilman vuotoja! Liikkeen omistajan kysyessä milloin haluan taulujen olevan valmiita, vastasin että sitten kun myrsky on ohi.
    "Mika mursku", kysyi hän. "Se mikä tulee huomenna", vastasin arvoituksellisesti.
    Keskustelimme kehystämisen hinnoista. Olin jättänyt 13 (kolmetoista) maalausta ja tiesin että hänen kanssaan on tingittävä, tingittävä niin paljon kuin mahdollista.
    Sisälle tuli uusi asiakas, jolla olisi ollut kiire, mutta turkkilainen oli nyt saanut "tärkeän" asiakkaan ja pyysi toista asiakasta tulemaan tunnin päästä uudestaan, - tai puolen tunnin päästä - tai ehkä jo 15 minuutin päästä. "Sinä ymmärtä, minun pitä puhua tämän naise kansa, laskea hintoja, voi viedä aikaa. Katso miten monta taulu."

    Pääsimme vihdoin viimein yhteisymmärrykseen kun sanoin että minulla on vielä monta taulua työn alla ja jos nyt sovimme hinnoista, tuon loputkin hänelle kehystettäväksi.
    Lumipyryn aikana voin maalata. Tai miksei istua tietsikan ääressä ja antaa lumiraportteja!
  3. Aamulenkilläni poikkesin tavanomaisesta reitistäni jokea kohti johtavaan rotkoon, jonka pohjalla on tammien, pyökkien ja vaahteroitten reunustama polku.
    Silmiini osui ryhmä omituisia sieniä. En ole koskaan nähnyt sieniä, joilla olisi kolme hattua päällekkäin!
    Alimmaisen hatun reunat olivat kääntyneet alaspäin. Sen päällä oli hattu, jonka reunat olivat ylöspäin ja muodostivat ikäänkuin pienen vadin tai kulhon. Kulhon pohjalla oli pyöreä, herkkusienen tyyppinen sieni!
    Kotiin tultua katsoin heti sienikirjasta ja näin että se oli aika harvinainen Kaulusmaatähti (Geastrum triplex).
    Ei ruokasieni, mutta ei myrkyllinenkään.

    Kannattaa poiketa joskus tavallisilta poluiltansa, ei koskaan tiedä mitä löytää. Aivan kuin elämässä.