mdk.mdk

Vapaa kuvaus

Aloituksia

162

Kommenttia

2982

  1. Minun rutiinit olen opettanut jo nuoremmille sukulaisille.
    Esim. olen opettanut opiskelijoille, kuinka he voivat estää aamu-
    stressiä, jos ovat illalla lukeneet pitkään tai olleet kavereitten
    kanssa ulkona, nyt väsyttää ja jos kaikki on hujan hajan, niin on
    valmiiksi pedattu kauhealle stressille.
  2. Huomenet vaan!
    Olen käynyt aikaisin lenkillä ja nyt lähden kohta kaupungille kampaajalle
    trimmattavaksi. Toisessa ketjussa kerroin epätavallisesta vaivastani, kun
    hiukset vahvistuvat niin paljon , ettei päänahkaa näe kohta ollenkaan.
    Nyt on tukka kasvanut ylipitkäksi ja se täytyy aina leikata ihan lyhyeksi ja
    harventaa kunnolla.

    Minulla on samat tavat, että jos on jotakin tehtäviä, niin teen ne aamusta,
    koska silloin on virkein ja jaksaa. Iltapäivät sitten saatan vaan oleskella, jos-
    kus otan nokoset sohvalla ja tv surisee "taustamusiikkina".
    Kyllä nuo lattian rajassa olevat puuhat ovat kamalia. Sieltä ylöspääsy hanka-
    laa. Takapuoli ensin pystyyn kuin pikkulapsella ja pienen ähinän kanssa kohta
    taas jaloillaan.

    Mutta nyt lähden kapungilla pistäytymään, mummutrimmerille aika.
    Ottakee raahallisesti, ottakee raahallisesti, minä voin ostoo kööttä ku
    on kaapunnilla. - Heippa!
  3. Minulla on ollut tarkat rutiini jo nuoresta lähtien.
    Se on estänyt paljon stressaantumiselta. Ja varsinkin vanhana,
    kun alkaa muisti pätkiä, niin rutiinien säilyttäminen rauhoittaa.

    Nuorena koululaisena oli tietenkin läksyt tehty, kouluvaatteet
    järjestyksessä ja alivuokralaisena aamiainenkin esivalmisteltu.

    Aikuisiällä ja työelämässä ollessa on tästä järjestelmällisyydestä
    ollut apua. Aamulla on ollut kaikilla ollut kiire, mutta jos kaikki on
    järkestyksessä niin ei ole ollut aamukränää.

    Ny olen vanha, yksineläjä ja miten päivät lähtevät käyntiin, riippuu
    itsestäni. Vanhaa koiraa on vaikea opettaa istumaan uudella tavalla,
    aamurutiinit ovat vuosikymmenien aikana pinttyneet, rutiinit toimi-
    vat kuin kone, joka lähtee käyntiin siitä hetkestä kun saan jalat latti-
    alle sängyn lämmöstä.
    Tietenkin ovat lääkkeet valmiina siinä järjestyksessä kuin ne otan.
    Onneksi on vaan aamu- ja iltalääkkeet, ei mitään keskelläpäivää
    otettavia.
    Pieni kahvinkeitin on laitettu starttikuntoon jo illalla. Kauraryynit
    mitattu kattilaan, voinokare ja suola lisätty. Ei puutu muuta kuin
    vesi. Mutta ennenkuin painan kahvikeitintä tai hellan nappuloita,
    olen yleensä ehtinyt pukea päälleni ja olen lähdössä lenkille.
    Tietenkin olen ottanut ulkoiluvaatteet esille jo illalla, etten unen-
    pöpperössä ota päälleni mitä sattuu käteen osumaan.

    Järjestys ja rutiinit auttavat stressin estämisessä, sekä nuorta
    että varsinkin vanhaa.
  4. Ikääntymisen mukana joutuu luopumaan monesta asiasta,
    jopa harrastuksistaan.

    Minä jouduin ensimmäiseksi luopumaan hiihtoharrastuksesta,
    lumettomien talvien takia. Olin muuttanut kaupunkiin ja sen
    mukana muuttui liikuntaharrastukset. Kävin kuntosalilla- ja
    uimahallilla niin kauan, kun ostin eläkkeelle päästyäni talon
    pieneltä kylältä, missä ei sellaisia ikinä ollut olemassakaan.
    Onneksi talo oli järven rannalla ja talon alakerrassa tupa, johon
    ostin kuntoilutuolin/penkin, se korvasi kaikki kuntosalin laitteet.
    Veli kävi vielä rakentamassa saunan ja elämä oli taas raiteillaan.

    Maalle muuton yhteydessä jouduin luopumaan myös golfin pe-
    luusta, koska lähin golfkenttä oli yli 20 km:n päässä. Niin innokas
    golfari en ollut, että olisin sinne säännöllisesti ajanut, vaan myin
    varusteet pois.
    Tonttityöt kyllä pitivät kunnon yllä, esim. talvella lumityöt, meren
    ja järven välillä, kun Itämereltä alkoi lumitykit ampua, niin silloin
    minulla oli haalari sängyn vieressä ja kävin yölläkin luomassa
    lunta, muuten olisin ollut talossa jumissa.

    Vuosia kului ja alkoi näkö reistailla. En nähnyt enää ommella om-
    pelukoneella tai ommella mitään käsin. Lankaa en saanut neulan
    silmään edes apuvälineellä.
    Mitä enemmän vuosia kuluu, sen vähemmän voi tehdä niitä juttuja,
    mitä ennen teki. - Mutta en ajattele niin paljon sitä, mitä en enää
    voi tehdä, vaan olen iloinen siitä mitä vielä voin tehdä.

    Se, mikä hieman huolestuttaa on, että jos jotakin sattuu ja olen
    yksin, niin kuinka saan apua. Mutta sitten ajattelen että miksi huo-
    lehtia sellaisesta, joka ei ole tapahtunut, eikä ehkä tapahdukaan.

    Maalausharrastus minulla on ollut 80-luvulta lähtien ja kehottaisin
    todella ikätovereita maalaamaan, vaikka ei ikinä olisi maalannut
    mitään. – Akvarellien maalaaminen ei tule yhtä kalliiksi kuin öljy-
    väreillä maalaaminen. Pastelliliidutkin ovat ovat kätevät.
    Maalauskursseja ehkä löytyy paikkakunnalta. Jos on riittävä määrä
    innokkaita osallistujia, niin ehkä voivat järjestää ohjattuja maalaus-
    piirejä, jos ei sellaisia vielä ole.

    Sellaiset maalauspiirit ovat yleensä hauskoja ja varmaan masennus-
    tilatkin helpottuvat, ehkä häipyvät kokonaan.
    Värikästä syksyä kaikille!
  5. Paloma,
    nyt kirjoitit listan, joka voisi olla minunkin lista, kun sattuu kohdalle sellainen ahkeruuspuuska, että käy niinkuin Irwinille: Antaa mennä kun on alamäki!
    Eli kaikki työt tulee tehtyä samana päivänä. Sitten illalla sopii ihmetellä,
    miksi jäsenet ovat niin kipeät ja selkää särkee.
    Mutta kun ei ikinä opi, että tekemättömät työt eivät karkaa!
  6. Muistaakseni sellainenkin kuin "Lujassa kuin paska Junttilan seinässä".
    Sopii aika hyvin Suomi24 "seinälle"! :)
  7. Bravo Hil-la, että isket välillä nyrkkiä pöytään! Pidit oikein terveellisen "saarnan",
    eli "suuren puheen" niinkuin tätivainajani sanoi, kun hänellä oli painavaa asiaa.

    Olen sitä mieltä, että noudatettaisiin Hil-lan toivomusta pysytellä Kiikkustuoliin
    sopivissa aiheissa. Onhan täällä Suomi 24llä tilaa avata aivan uusi riitelyketju!
    Miksi odottaa, että Hilla tekee päivän avauksen Kiikkustuolilleen ja sitten kat-
    sotaan, että nyt voi rähinät alkaa!?!

    Minun elämässäni ei tapahdu mitään mullistavaa, koska asun yksin, kaukana
    omaisistani. Senpä takia tuntuukin mukavalta, jos on vaikka pikkuveli ohimarssilla
    etelään mennessään ja pysähtyy isonsiskon luona aamiaisella.

    Tieto hänen tulostaan teki minusta entistäkin aamuvirkumman ja olin lenkillä jo
    puoli kuuden aikaan. Lenkillä ei tapahtunut mitään muuta erikoista, kuin että sain
    vesisuihkun niskaani, kun ohitin jalkapallokentät, missä oli sadettajat päällä.
    Laskelmoin, että veli tulee 8.30-9.00, jos hänet oikein tunnen, niin aikataulu pitää.
    Ja oikein arvasin, 8.45 kuului moottoripyörän ääni parkkipaikalta.

    Velikin vanhenee, on vaihtanut raskaan moottoripyörän kevyempään malliin.
    Sanoi, että lihasvoimat vähenevät, niin on vaihdettava pyörä sellaiseen malliin,
    että jaksaa sitä hallita. - Samaa olen havainnut omassa kehossani: lihakset kuih-
    tuvat, kun ei enää tarvitse tehdä raskaita töitä. Matotkin on pitänyt vaihtaa
    kevyempiin ja kohta kai nekin saa ottaa pois, ettei niihin kompastu.

    Aamiaisen aikana ehdimme vaihtaa viimeiset kuulumiset kotinurkilta, mutta heti
    kohta oli aamiaisvieraan jatkettava matkaa, ensin Italiaa kohti, missä päämää-
    ränä oli Bolzano ja serpentiinitiet Sveitsin puolelle, missä hänen vanhin poikansa
    asuu perheineen. Paluumatkalla lupasi yöpyä luonani.
    Niin oli se tunnin vierailu ohi. - Nyt tässä mietin "mitähän tekisin, että mainittaisiin",
    niinkuin äiti tapasi sanoa jos sattui olemaan hetken aivan jouten.

    Muistan että lapsuudessani ei maaseudun naiset "saaneet" lähteä lenkille, vaikka
    olisikin ollut joutoaikaa. Se olisi ollut rumaa ja kohta olisi alkanut juorut lentää, että
    on laiska ja "lorvii". Senköhän takia minä olen liikkeellä ennenkuin kukaan muu ehtii
    herätä. Olenkin naureskellut, että ainoastaan jänikset, minä ja poliisit ollaan aikai-
    sin liikkeellä!

    Kuinka te muut ikäihmiset saatte päivänne kulumaan? Onko se lorvimista, vai
    vieläkö jaksaa, jaksaa olla juonessa mukana ja tekee jotakin "hyödyllistä".
    Itselläni on aina päämääränä, että ainakin yksi hyödyllinen asia ja lenkki on tehtävä
    joka päivä, niin tuntee olevansa vielä juonessa mukana.
    Hyvää päivän jatkoa kaikille!
  8. Minäkin muistan erään leikkauksen 1972, kun leikkausaika venyi
    hieman liian pitkäksi. Sitten oli vaikeuksia herätyksessä, minuakin
    läpsittiin päin muotoa ja ärjyttiin: Herää, herää!
    Muistan, kun silmäni muljahti kerran, niin että tuntui kuin minulla
    olisi ollut sellainen sukeltajan cyklooppi-naamari silmänä. Hoitaja
    hävisi heti, kun olin tehnyt sen silmänkääntötempun! :)
  9. Niin oli, mutta vuodet kultaavat tuonkin ajanjakson! Isän lausahduksista
    on tullut perheessä ja lähisukulaispiireissä "lentäviä lausahduksia". :)
  10. Kommentoin omaa kirjoitustani, kun en osaa sovittaa tekstin leveyttä sopivaksi.
    Häiritsee, kun on pari sanaa rivin alussa.
    Kuinka te toiset teette? Kirjoitatteko vaan koko pitkän sivun reunasta reunaan ja kone katkaisee automaattisesti.
    Olen kokeillut käyttää kirjoitusohjelmaa, jolla saa sellaiseksi kuin haluaa,
    mutta siinä on sitten ylimääräistä puuhaa: leikkaa - liimaa, kun siirtää tekstin tänne.
  11. Kyllä tuo "karvasempi pää ylös" kuului isänkin komentoihin.
    Joskus oli ääni lempeämpi ja yritti houkutella sanomalla:
    - Mikä se olikaan lempipossusi? Saat syöttää sen ensin!

    Joo, toisenlaisia ne oli herätykset omassa nuoruudessani. Ei sellaista lässy-
    tystä, mitä tänä päivän kuulee, kun "nuori on väsynyt".
    Kyllä mekin saatiin mennä kavereitten kanssa illalla, jos jaksettiin, mutta
    ehtona oli, että "karvaisemmat päät" ovat topakasti pystyssä vaikka 5 aikaan
    aamulla. Ensin lypsylle, lehmät laitumelle, sitten pellolle tai mitä sattuikin
    olemaan sillä kertaa.

    Eikä kouluaikana tietänyt mitä kesäloma tarkoittaa, kun kaverit matkustelivat
    ja ottivat aurinkoa, uivat ja vaan laiskottelivat. Meikäläinen oli ruskettunut
    mustaksi peltotöissä ja olin vahva kuin karhu syksyllä koulun alettua.
    Keväällä taas, koulun loputtua, oltiin pellolla heikoilla muskeleilla.
    Isä saattoi kiroilla lannanlevityksen aikaan: --kele, kouluja käynyt, eikä paska
    lennä pitemmälle! :)
  12. Hyvät huomenet täältä naapuristakin! Täällä on valjennut aurinkoinen syyspäivä.
    Olen jo "vetänyt lenkin" ja sehän antaa energiaa, olipahan kuinka vetämätön olo
    tahansa ennen lenkille lähtöä.

    Tänä aamuna tunsin, että "tänään olen taas vahva" ja nousin näpäkästi ylös.
    Päivän suunnitelmat ovat yleensä siinä vaiheessa selvät päässäni (Luojan kiitos,
    vielä).

    Huomisaamuna kiireinen ohikulkija, pikkuveli (75 v) matkalla Italiaan ja Sveitsiin
    moottoripyörällä. Aamulaiva on aikaisin Tukholmassa ja olen oppinut että alku-
    matkalla on kiire, joten aamiaisen on oltava valmiina, ettei matkanteko kovin paljon
    hidastu. Puhelimessa hän kuitenkin varoitteli, että ei tarvitse kaataa kahvia kuppiin
    ennenkuin hän tulee ovesta sisälle! :)

    Käväisin tekemässä täydentäviä ostoksia tässä talossa olevassa suurmyymälässä.
    Menen hissillä alas myymälän ovelle ja ostokset teen tiukasti listan mukaan, vaikka
    houkutuksia on hehtaarikaupassa vaikka kuinka paljon. Toin ostokset myymälän
    kärryllä asuntoon, sitten kärryt takaisin ja aamulenkille raikkaaseen syysilmaan.
    Ruokamyymälä on kesän aikana läpikäynyt täydellisen muutoksen ja nykyaikaista-
    misen. Nyt on helpompi löytää etsimänsä tuotteet ja mukava henkilökunta auttaa
    tarpeen vaatiessa.
    Tänä aamuna etsin tiettyä salaattilajia, joka täällä kulkee nimellä "rapea salaatti"
    (krispsallad). Sitä oli aikaisemmin vihannesosastolla, mutta nyt nykyaikaistamisen
    mukana se salaatti on pakattu silputtuna vakuumipusseihin ja roikkuu seinällä kou-
    kuissa. Ei näyttänyt kovin rapealta. Ostin tavallista "kurttuista" salaattia, joka nuu-
    tuu pian.
    Täytyy kokeilla laittaa se jääveteen, jos se piristyisi siitä. Vai onko jollakin hyvä keino,
    miten pehmeät salaatinlehdet saa pysymään napakkana?
    Hil-la mainitsi punajuurien lehdistä salaatissa. Kun aikaisemmin tänä aamuna katse-
    lin oman myymäläni tuoreita punajuuria varsineen, niin varret olivat aivan nuutuneet
    ja ruman näköiset raikkaitten vihannesten joukossa. Mutta kello oli vasta 7 ja henkilö-
    kunta täydessä touhussa täyttämässä ja siivoamassa hyllyjä.
    Mielestäni vihannesosasto on myymälän käyntikortti. Jos kaikki on siistin ja tuoreen
    näköistä, niin se antaa ensivaikutelman koko myymälän tasosta.

    Juttelin poikani kanssa ja kerroin että enonsa tekee huomenna pikavisiitin ja on taas menossa "vanhana miehenä" tuhansien kilometrien reissulle Italian ja Sveitsin alpeille.
    Minulla on sitten maha kipeä, kun olen aina huolissani kun joku läheinen on pitkillä
    reissuilla. Kipu ei hellitä, ennenkuin reissaajat ovat taas turvallisesti kotona. Pikku-
    veli oli jo pienenä se, jonka "perään" minä isona siskona sain katsoa. Sitten myöhem-
    min kun hän on harrastanut moottoripyöräilyä, niin on ollut huoli, ettei vaan jotakin
    satu. Vielä suurempi hätä on ollut pojasta, kun hänen on pitänyt olla lähtövalmiina
    milloin tahansa ja asuinpaikka on pitänyt olla lentokentän tuntumassa, eikä missään
    korvessa.

    Eli tällainen mahakipu on minulle yhtä tuttua kuin Matti Nykäselle mäen nokalla:
    "Olen ollut tässä ennenkin".

    Hyvää sunnuntaita Kiikkustuoliin istahtaneille!
  13. Tänä aamuna oikein ”poukkasin” itseni ylös sängystä.
    Hyvänen aika, kello lähestyi jo 6.30 ja minä vielä sängyssä!

    Kun olin teini-ikäinen, niin uni olisi maistunut, (niinkuin
    maistuu tämänkin päivän nuorille) mutta herätys saattoi olla
    ankara ja ehdoton, kun isä huuteli alakerrasta:
    -Ylös ja paskalle, että kanat saa lämmintä ruokaa! Tai:
    - Tämä ei ole mikään lepokoti, Luoja ei laiskoja elätä!
    Jos ei yläkerrasta alkanut kuulua liikettä, niin alakerrasta
    saattoi tulla lisävauhtia: - Eikö se sana kuulu, vai eikö se
    tehonnut! Nyt on heti, eikä viidestoista päivä!
    Varsinkin heinätöitten tai viljankorjuun aikana oli pidettävä
    kiirettä, jos säät olivat epävakaiset. Töissä ei ollut koneita
    apuna.

    Tänä aamuna oli oma komento. Ja minulla on heti herättyä
    päivän ohjelma valmiina. Sanoin itselleni: ensin ostoksille,
    sitten lenkille.
    Valtava ruokamyymälä, joka on samassa talossa, aukeaa
    klo 7 ja on auki kl 22:een, joka päivä, olipa suurpyhät tai
    mitä tahansa, niin nälässä ei tarvitse olla kauppojen sulke-
    misen takia.
    Pukeuduin kiireesti ulkoiluvaatteisiin ja menin hissillä pohja-
    kerrokseen, suoraan myymälän ovelle. ostokset toin kaupan
    kärryllä asunnolle ja kärryt vein takaisin myymälään tyhjen-
    nyksen jälkeen. Ja sitten lenkille.
    Lenkillä käynnistä tulee riippuvaiseksi. Jos joku päivä antaa
    ”laiskuudelle vallan” (niinkuin isäni sanoisi) niin tulee hieman
    huono omatunto.

    Tänä aamuna olin tavallista myöhemmin lenkillä, eikä mitään
    yllättävää tapahtunut. Sunnuntaiaamu, monella ensimmäinen
    työviikko takana ja on varmaan mukava nauttia kiireettömästä
    päivästä.
    Aikaisina aamuina saattaa sattua jopa koomisia juttuja, kun
    liikkeellä on muitakin, kuin jänikset, linnut, tai minä.
    Poliisitkin ajelevat säännöllisin välein leveillä pyöräteillä ja pitä-
    vät silmällä ”paripuolisina aikoina” liikkuvia.

    Eräänä kesäaamuna olin liikkeellä jo 4 aikaan. Papiljotitkin oli
    päässä, sillä kukapa minua niin aikaisin näkisi. Istuin yhdellä
    penkillä reittini varrella, katselin kännykkää, kun silmäkulmassa
    näin poliisiauton lähestyvän. Auto hidasti vauhtia kohdallani.
    En ”nähnyt” heitä, vaan tuijotin kännykkää. Auto jatkoi matkaansa,
    mutta oli tekemässä uutta kierrosta, kun minä olin menossa kotiin
    päin. Auto saavutti minut ja ajoi kävelyvauhtia perässäni.
    Luulivat varmaan, että olin karannut Attendon vanhustentalolta,
    joka on meidän p-alueen toisella puolella.
    Enpä mennytkään Attendon ovelle! Kävelin toiselle puolelle p-
    aluetta, poliisit perässä. Kun näkivät, että aukaisin ulko-oven ja
    menin sisälle, niin vilkuttivat ja ajoivat eteenpäin. Varmaan helpot-
    tuneina!
    Naureskelin itsekseni, että varustuksesta puuttui vaan tupsulliset
    Ainot, papiljotit olivat jo epäilyttävät, niin olisin voinut joutua esi-
    vallan puhutteluun.
    Mutta nyt ovat nämä korttelipoliisit tulleet tutuksi ja tietävät, missä
    aamuhiippailija asuu, jos tosi hätä tulee.
  14. Väität, että viestini olisi ollut ano. Eipä ollut, sen enempää kuin
    muutkaan anojen väittämät viestini. Jotta tutkikaapa faktat,
    ennenkuin alatte hutkia.


    mdk.mdk
    2025-08-23 10:45:09

    Sääliksi kävi katsella, kun Hil-lan rauhallisessa ketjussa oli oikein
    joukkotappelu käynnissä, melkein samaa tyyliä kun joskus näkee
    jengikahinoita, Tunteet kuumenevat, liekö kuuman kesän rippeitä.

    Mielessäni kävi perustaa Suomi24:n ensimmäinen virallinen
    "80 + nyrkkeilykehä", korotettua mallia, olisihan se Suomen riitai-
    simmalla keskustelupalstalla. Nurkissa olisi pussit, jonne voisi heittää
    tekarinsa ja ottaa sieltä pari numeroa suuremmat suuhunsa ja antaa
    läpän lentää. Siellä vois pahimmat höyryt lientyä ja sitten voisi jatkaa
    keskustelua niinkuin aikuiselta ihmiseltä odottaa.

    Teksti jatkuu....
  15. Mitäs höpäjät? Luuletko, että siihen voisi jälkikäteen rekkautua?
    Jos voisit vaivautua ja laittaa rillit nenulle, kelaat ketjua hieman
    takaisin ja katsot oikein tarkkaan, niin näet että anona voit yrittää
    hyökätä vaikka tuulimyllyä vastaan, mutta jos olen rekkautunut,
    niin OLEN REKKAUTUNUT,
  16. No sen kyllä ymmärtää! Siinä varmaan sisaresi ihmetteli, että missä on, ehkä hyllyjä molemmin puolin, tavaraa täynnä. Henkilökunnalla on ollut varmaan kauhea stressi, potilaita liikaa. Yleensä he tietävät kuinka pian potilas alkaa heräillä ja jos ei ajoissa herää niin aletaan herätystoimenpiteillä. Jotakin oli mennyt pieleen.
  17. Niin? - Tämäkö siteeraukseni:

    "Anonyymeillä kirjoittajilla ei ole mitään asiallista sanottavaa,
    eivätka uskalla nimimerkillä kyhäiltyjä hengentuotteitaan
    vahvistaa!"

    Seison sanojeni takana. Ei ole vielä ollut aihetta perua.
  18. Tarkoitatko minun kirjoittamaani, johon nyt vastasit? Oletko sokea?
  19. OK. Onkohan niitä sketsejä Youtubilla? En asu Suomessa, niin tuo maintsemani
    Pultti pois (bois) oli aivan alkuvuosien esityksi, jonka katsoin siellä Joronjäljillä
    ja sain heti idean matkia! - Mutta kurkkaanpa Youtubiin! :)
  20. "Kommenttisi on nyt osa internetin historiaa", sanoo Suomi24. :))
    21. 17 / 150
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt