Vapaa kuvaus

Aloituksia

162

Kommenttia

2982

  1. Pimeä on päivä ollut. Sellainen kirkasvalolamppu on ollut minullakin mielessä, sen takia että näköni on huonontunut valtavasti lyhyessä ajassa. Mutta luin sitten netiltä että tuollainen lamppu ei ehkä sovi
    joitakin silmäsairauksia sairastavalle. Pitää kysyä ensi kerralla
    silmäosastolla kun menen seuraavalla kerralla. Sitten toisekseen,
    sehän on sellainen virkistävä valohoitolamppu. Mitenkähän minun
    vähäisten unien sitten kävisi?

    No niin ja sote-uutista jauhetaan nyt kaikissa medioissa.
    Näyttää kuitenkin olevan niin että asiasta on vaan tehty päätös, mutta ei
    tiedetä mitä ja miten tehdään. Siitä voi tulla vielä uutta kädenvääntöä.
    On vähän kuin että päätettäisiin keittää yhdessä soppa, mutta ei vielä tiedetä minkälaista soppaa, laitettaisiinko siihen vähän sattumiakin vai keitetäänkö pelkkää vesivelliä joka ei tee vatsoja hulivilisonnalle!
    Resepti sote-soppaan tulee sitten joskus myöhemmin.

    Onko teillä joitakin lempiohjelmia tv:ssä? Minun on ollut vaikea päästä
    jyvälle näistä ohjelmista, kun en tunne artisteja. Näyttelijöissäkin on
    tietysti koko näyttelijäkaarti vaihtunut. Siispä uutiset ja jotkut dokumenttiohjelmat ovat olleet suurinpiirtein ainoat ohjelmat, joita olen katsellut.
  2. Hyvää isänpäivää pirttiin!
    Nämä hämärät aamut ovat petollisia kun ei herätessä voi arvata mitä kello saattaa olla. Olisi tänä aamunakin voinut pimeästä päätellen olla 5 kun heräsin, mutta olikin jo 7.30!

    Täällä on kirjoiteltu tuosta sote-sopimuksen synnystä.
    Toivottavasti ei Suomen porvaripuolueet tee samaa kuin Ruotsin edellinen hallitus, joka yksityisti liukuhihnalla kaikki hoitoon viittavat alat. Uusien yritysten perustamista rahoitettiin verorahoilla ja toivottiin
    (ainakin tavalliset ihmiset toivoivat) että verorahoja poikii valtion kassaan. Katin kontit!
    Voitot vietiin kiireesti veroparatiiseihin ja valtio sai nuolla näppejään, samalla kun varsinkin Attendon hoitopaikoissa vähennettiin henkilökuntaa voittojen maksimoimiseksi ja vanhusten elämästä tuli nöyryyttävää. Jopa vaipatkin punnittiin, että tiedettiin vieläkö siihen mahtuisi yhdet tai kahdet pissat. Vaippojen käytön tarve ei ollut pääasia vaan kustannukset. Hoidokit ovat vaan rahan hankkimisen välineitä ei enää ihmisiä.

    Toivottavasti Suomen hallitus säätää sellaisen lain että veronkierto
    tällaisissa yrityksissä ei ole mahdollista ja kontrolloi etukäteen ilmoittamatta yritysten toimintatapoja ja hoidon laatua.
    Miksi täytyisi aina matkia Ruotsia, kun tällä hetkellä tiedetään yleisesti että kukoistava kansankoti on romutettu viimeisten 8 vuoden aikana.
    Olen omin silmin nähnyt 50 vuoden aikana ruotsalaisen yhteiskunnan kehityksen huipulle ja täydellisen romahduksen.
  3. Niin minunkin kodissani isä opetti että pojat eivät itke ja hyvin se ainakin veljeeni iskostui. Liikeonnettomuuden jälkeen hän ei
    valittanut eikä itkenyt, vaikka se olisi saattanut pelastaa hänen henkensä, jos hänet olisi leikattu heti. Vasta seuraavana päivänä vietiin
    röntgeniin, mutta röntgenistä hän ei enää takaisin palannutkaan.

    Sylitykset ja halaukset vähenivät sitä mukaa kun syntyi uusi pikkusisko tai veli, joka tarvitsi syliä paremmin.
  4. Hyvää sunnuntaita!
    Kanta-Hämeessä on +10º lämmintä, ilma on tihruisen näköistä, mutta aion lähteä kohta lenkille.

    Ajattelin tuulettaa hieman minkälaisia ajatuksia tai huomioita on paluumuutto herättänyt. Ruotsi ja Suomi ovat naapurimaita, mutta
    tuntuu että varsinkin sosiaalisessa kanssakäymisessä Suomi on hieman kuin yksinäinen, eristetty saari. Kertokaa te, jotka olette täällä asuneet,
    johtuuko kaikki pessimismiin viittaava maan taloudellisesta tilanteesta? Onhan sitä sentään kestänyt jo aika kauan. Ehkä kaikki vielä iloksi muuttuu!

    Mutta jos ajatellaan vaikka tapoja, niin teitittely on vieläkin tavallista.
    Ei kai siihen taloudelliset suhdanteet vaikuta.
    Muutin teitittely-Suomesta Ruotsiin, missä kaikkia sinutellaan, paitsi ei kuninkaallisia, mutta kyllä nuorilla toimittajilla on lipsahtanut sinä-sana joissakin tv-haastatteluissa. Tällaisissa tapauksissa herkimmin nokkiinsa ottava on ollut Silvia, muilla kuninkaallisilla on ihana huumorintaju. Eli tyypillistä on että tavallinen ihminen on omanarvonsa tunteva kun pääsee ylenemään asteikossa.
    Minulle oli vaikeaa oppia sinuttelemaan vanhempia ihmisiä ja sitten kun sen olen vihdoin viimein oppinut, niin muutin takaisin Suomeen, missä taas pitäisi oppia että on ero ihmisellä ja ihmisellä. Ei sitä noin vaan mennä sinuttelemaan ketä tahansa, paras olla varovainen ja aloittaa teitittelyllä! On siis ero ihmisellä ja ihmisellä, ei vaan ikänsä puolesta vaan olenpa huomannut sellaisenkin ikävän piirteen että täällä ollaan vielä luokka-ajattelussa tiukasti kiinni.

    Ammateissakin on tärkeätä, missä asemassa työelämässä on. Ruotsissa ei sellaista eroa ole ollut vuosikymmeniin, on vaan työyhteisöjä ja kaikki ovat yhtä tärkeitä. Kahvitunnit ovat yhteisiä, lounaalla käydään yhdessä, olipahan kysymyksessä mikä ala tahansa.
    Siitä olen iloinen että en enää ole työelämässä, aiheuttaisin varmasti monta sotkua työpaikan hierarkiassa! :))
    Minusta tuntuu että avioliitotkin korkeasti koulutetun ja kouluttamattoman välillä täällä Suomessa ovat vieläkin harvinaisia. Olenko käsittänyt aivan väärin?

    Sitten olen hämmästellyt sitä että täällä ei uskalleta halata ystävien
    ja tuttavien kesken tavatessa. Ei muuten näytä olevan jokapäiväistä edes perheissä. Ehkä halaaminen kuuluu joittenkin merkkipäivien seremonioihin? Kertokaa te, jotka tiedätte, etten tekisi mokia ihmisiä tavatessa!

    Olen tottunut siihen että naapureita moikataan, jäädään jopa vaihtamaan muutama sana. Lenkilläkin sanotaan ystävällisesti "hei"
    vastaantulijoille, vaikka ei tunnettaisikaan toisiaan. Sellainen tuntuu
    niin hyvältä.
    Täällä Hämeessä ovat ihmiset jäyhiä ja juroja, kaikki naapurit eivät ole edes tervehtineet, vaikka ajattelin että uudella, pienellä asuinalueella varmaankin ihmiset esittelevät itsensä ja tervehtivät tavatessa. Meitä on vaan 7 asukasta tällä rivitaloalueella, viereen tulee lisää uusia taloja.
    Kaksi asukasta on esitellyt itsensä, toinen heistä on seinänaapurini ja myös paluumuuttaja EU-alueelta. Mutta ehkä sitä 10 vuoden päästä on ainakin hyvänpäivän tutut naapureiden kanssa, jos niin kauan elää saa.

    Tuli mieleen eräs hauska yksityiskohta: sana "no"! Sitä käytetään aina kysymykseen vastatessa, aloitetaan sanalla "no"... Voi aloittaa myös kysymyksen: "No, mitä mieltä sinä olet?" Jopa suomenruotsalaiset käyttävät "nå"-sanaa samalla tavalla kuin suomenkieliset! :))

    Aika mielenkiintoista tämä paluumuuttaminen! Katsoin Inhimillinen tekijä ja mukana oli Kai Latvalehto, joka kertoi hyvin osuvasti omista muistoistaan Ruotsin ajoilta ja muutosta takaisin Suomeen.

    Ehkä teille on vakea käsittää, kun yritän kertoa tällaisista asioista. Kaikkihan on teille tuttua. Niin oli minullekin aikoinaan, mutta nyt tuntuu aika eriskummalliselta, kun tuntuu että yhteiskunta on joistakin kohdin jämähtänyt paikoilleen, eikä jotkut asiat ole muuttuneet miksikään. Toisissa asioissa ollaan hyvin kansainvälisellä tasolla.

    Hyvää pyhän jatkoa! Halatkaa ystäviänne! :)
  5. Yllätys, yllätys, Skillan! Jo kaksi vanhaa kirjoittajaa uuden tuvan tuliaiskahveella.
    Join kylläkin aivan äsken kahvia veljeni kanssa, joka tuli viereiseltä raksalta vilkaisemaan miten vanha sisko voi! Huolehtivainen veli minulla on aivan lähellä
    ja se tuntuu turvalliselta.
    Minusta tuntuu että turvattomuuden tunne vanhusten keskuudessa nykypäivänä
    on suuri, monikin on yksinäinen ja on huolissaan että jos jotakin tapahtuu eikä
    ole ketään kuka tulisi apuun, jos vielä kaiken lisäksi ei itse ehdi soittaa mihinkään.

    Turvallista talven liikkumavälinettä olen minäkin harkinnut ja ehkä tuollainen
    yhdistetty potkukelkka, pyörät alla, niinkuin Ruunemannilla, olisi sopiva ja turvallinen. Autokin on vielä, mutta talvella ei sen käyttö houkuttele, mutta pääseehän sillä näppärästi asioille jos uskaltaa lähteä tien päälle.

    Karjalanpiirakoista puheenollen, en ole vielä päässyt kaupassa piirakoitten
    ohi, kun ne ovat laatikossa vielä lämpimiä ja levittävät ihanaa tuoksua ympärilleen.
    Täällä taitaa olla sama paikallinen leipomo joka toimittaa piirakat kylän kauppoihin.
    Ehkä leipuri saa kaikilta itse saman hinnan, mutta kaupoissa on suurta eroa
    asiakkaille. Lidlissä 0,23€, S-marketissa 0,25€ ja K-marketissa 0,53€.

    Minulla on ollut totutteleminen siirtyä kruunuista €uroihin ja yrittää hahmottaa
    hintataso, onko kallista vai halpaa, kun ostan jotakin. On myös vaikea tutustua
    tuotteisiin kun näkö on heikentynyt voimakkaasti ja oikeastaan pitäisi olla suurennuslasi mukana että näkisi lukea mitä missäkin purnukassa on, kun ei
    tunne pakkauksia. Maitotuotteitakin on niin maan vietävästi, niinkuin kaikkea muutakin. Ylenpalttista on tarjonta pienemmilläkin paikkakunnilla.

    Pyhäinpäivä edessä. Olen käynyt vanhempieni haudalla tarkistamassa että
    kanervat ja kuusenhavumatto ovat pysyneet paikoillaan. Vein myös sinne
    led-kynttilän vilkuttamaan valmiiksi.
    Aamu-tv:ssä on muuten ollut vieraana entinen radiojuontaja Jussi Heikelä,
    joka on perustanut virtuaalisen muistolehdon netille, minne voi perustaa muistopaikan edesmenneille sukulaisille ja ystäville. Sivun nimi "Will remember you". Ruotsissakin on vastaava ja haudalle voi sytyttää virtuaalikynttilän esim. pyhäinpäivän aikaan. Ehkä se lievittää hieman huonoa omaatuntoa, jos edesmenneen läheisen/läheisten haudat ovat kaukana, eikä ole mahdollisuutta henkilökohtaisesti hoitaa tai käydä haudalla, varsinkaan sitten kun itse tulee raihnaiseksi.

    Mutta rauhallista ja tunenlmallista vainajiemme muistopäivää!
    Halloweenistä en pidä yhtään.