Vapaa kuvaus

Aloituksia

162

Kommenttia

2982

  1. Savolainen nuorimies oli tansseissa, haki nättiä tyttöä tanssimaan ja alkoi
    kohta latoa kohteliaisuuksia tytölle:
    - Kyllä neeti on haaskan näkönen, että ossoohii olla!

    Mitähän varten se neeti häeppäs? Ee ollu ies kunnolla piässy alakuun,
    ku lähti jo livohkaan.
  2. Minulla on yksi "huoli" noista nuorista perheistä.
    Ymmärrän kyllä hyvin työssäkäyvien nuorten vanhempien paineet, sekä työssä että kotona.
    Vaatii hyvää suunnittelua, että arkipäivä luistaa, varsinkin jos lapset ovat sen ikäisiä, että
    harrastavat jotakin, jonne on kuskattava ja käytävä hakemassa.

    Mutta sitten olen katsellut monta kertaa lenkillä ollessani, kun ulkona
    on äitejä pienen lapsen kanssa, mutta näyttää että äidillä ja lapsella ei
    ole keskenään mitään vuorovaikutusta.
    Äiti näpyttelee kännykkäänsä, lapsi istuu vaunussa, katselee ympärilleen.
    Kukaan ei puhu lapselle, että hän oppisi edes tietämään mitä hän näkee
    ympärillään. Lapsi tarvitsee kielivaraston ja kuinka sen saa, jos kukaan ei
    opeta? - Puhutaan sitten kuinka huono kielitaito lapsilla on kun aloittavat
    koulun. En yhtään ihmettele, jos ensimmäisinä lapsuusvuosina ei aktiivi-
    sesti puhuta ja kerrota lapselle. Parasta olisi, jos opettaisi lapselle myös
    eri sanojen synonyymejä.

    Omalla kohdallani oli tavoitteena ehtiä opettaa pojallemme riittävästi
    suomea ruotsin rinnalla. Joskus meni 3-4-vuotiaalta opitut sanat sekaisin.
    Kun opetin että kimalainen on "humla" ruotsiksi, niin eräänä päivänä hän
    hihkaisi ulkona ollessamme: - Mamma, täällä pensaassa on humalainen!
    Minä syöksyin katsomaan ja näin "humalaisen". :)
    Mutta kielitaito on pojalla kiitettävä. Itsekin hän on hyvillään, että on
    voinut jutella suomalaisten sukulaisten kanssa ja varsinkin kun vielä ehti
    jutella isovanhempiensa kanssa.
  3. Demeter 1 otti esille mm tuon yhteiskunnan tahdon siirtää
    vanhusten hoitovastuun omaisille.

    Se on niinkuin siirtyisi ajassa taaksepäin. Muistan 40-luvun,
    kun isän äiti sairastui, eikä kukaan omaisista tarjoutunut hän-
    tä hoitamaan. Äiti, joka oli miniä, teki aran tarjouksen, että jos
    hänen hoitonsa ei pahalle tuntuisi, niin hän hoitaisi mummon.

    Niin alkoi vuoden mittainen hoitovastuu. Ei mitään apuvälineitä,
    ei pyykkikonetta, ei mitään. Kun sitten loppuaikoina meni sekä
    hyvät että pahat alle muutaman kerran päivässä, niin tiesi hoita-
    neensa anoppia. Siinä sivussa lapsilauma, navettatyöt ja muut
    kotityöt hoidettavana. Ja se alituinen pyykinpesu.
    Äiti oli laiha kuin ”luuviulu”, ei ruoka maistunut, eikä ehtinyt rau-
    hassa syödäkään, kun aina piti olla kuulolla, jos mummo huusi
    hänen nimeään kamaristaan. Silloin oli kiire. –

    Tuo sanoihin tarttuminen pistää silmään. Varsinkin kun itse
    yrittää säilyttää oman äidinkielensä ja sitten väärennetään tai
    ollaan ymmärtävinään väärin, se kertoo enemmän sanojen vastaan-
    ottajasta.
    Juuri edellistä kappaletta kirjoittaessa olin jo jatkamassa muiste-
    luani äidin raatamisesta, kun otinkin tekstin pois, juuri siitä syystä,
    että sitä varmasti tultaisiin tonkimaan ”asiantuntijataholta”.
    Siis olkoon kertomatta.

    Onhan tässä juuri paljastunut sellainenkin asia että eräs tekstini
    hävisi palstalta, ei poistettuna vaan piilotettuna oman käden oikeu-
    della. Se oli sitten ”maustettu ja höystetty” ja laitettu anonyyminä
    erääseen riitaketjuun ja nimetty minut persuksi, Keskisarjan kannat-
    tajaksi.
    Siinä oli tällainen esittely:
    ”Ikävä kyllä 70v palstalle on pesiytynyt täysin maaninen riidan-
    lietsoja, elää omissa harhoissaan aivan täysin ja tuhoaa muuun
    keskustelun loputtomilla propagandaketjuillaan hallitusta vastaan.”
    + perässä linkki 20 v vanhaan tekstiini, joka koski työttömyyttä.
    En ole kirjoitellut 70+ :lla enkä lietsonut riitaa millään palstalla.

    Löysin sen piilotetun tekstini ja laitoin esille uudestaan, ja suo-
    eistin pahimpia mutkia väärennöksessä.
    Kirjoittaminen on helppoa, jos ei joku tee sitä vaikeaksi.
    Sananvapauden nimissä voi tehdä sekä hyvää että pahaa.
  4. Hyvän huomenen toivotukset myös täältä lahden takaa!

    Heräsin, kun ulkoa kuului siivouskoneitten jyrinää.
    Syyssiivoukset ovat käynnissä. Kadut jynssätään perusteellisesti.
    Ehkä olisivat voineet hiukan odottaa, jos se hirmumyrsky tästäkin
    ohi pyyhältää. Voi tippua puista oksia, saattaa kaatua kokonaisia
    puitakin ja muuta roskaa leviää kaduille. – Mutta aikataulut on tie-
    tenkin merkitty kunnan kalenteriin ja sitä ei myrskyt muuta.

    Yösateita on ollut täällä meidän seuduilla, päivällä paistaa aurinko.
    Sää on sellainen kuin Italiassa Garda-järven ympärillä: yöllä sataa
    ja päivällä paistaa. Eilenkin oli +22º Parvekkeella kukat ovat par-
    haimmillaan kun on sopiva lämpötila ja lasit suojaavat tuulen riepo-
    tukselta.

    Hiil-la kertoi rutiineistaan. Minulla on myös tarkat rutiinit, joista pi-
    dän kiinni. Uskon, että rutiinit auttavat paljon, kun muisti alkaa pet-
    tää, niin arkipäivä toimii jonkunlaisella sisäänrakennetulla automaa-
    tilla.
    Näin viikon alussa tuntuu, että sunnuntai vielä jatkuu. Kaikki suu-
    remmat työt olen tehnyt loppuviikosta. Voisihan sitä aloittaa viikon
    pesemällä pyykkejä, mutta jostakin syystä haluan että kaikki työt on
    tehty, kun viikko loppuu. 😊 Sitten voi aloittaa uuden viikon uusilla
    projekteilla.

    Tällä viikolla tulee aamurutiineihin uusi lisä. Aamulenkiltä tullessa
    poikkean p-paikan toisella puolella olevan vanhustentalon kuntosa-
    lille. Olen kaivannut niitä aikoja kun kävin säännöllisesti salilla.
    Naapuri kertoi tästä kuntosalista, että mekin saamme sitä käyttää.
    Ja taidamme olla ainoat vanhukset, jotka sitä käyttävät. – Minun täy-
    tyy vaan malttaa siirtää aamulenkkiäni muutamalla tunnilla eteen-
    päin ja menen sen lämmittelykierroksen jälkeen salille.

    Tarmokasta maanantaita!
  5. Suomenkieli on niin monisävyinen, että saattaa olla vaikea erottaaa
    kaikista hienoimmat sävyt, esim. mikä ero on velvoitteella ja velvollisuudella.
    Mikä niistä on enemmän lakiin sidottu, mikä taas sopimusluonteinen

    Leskillä on maksuasiat muuttuneet sekä velvoitteiksi että velvollisuudeksi
    maksaa laskut ajoissa. Niin minä ymmärtäisin. Saatan olla väärässä, mutta
    "varmuuden välttämiseksi" minun laskuni ovat suoraveloituksessa siltä
    varalta, että satun olemaan sairaalassa tms mutta olen kuitenkin täyttänyt
    velvoitteeni ja velvollisuuteni.

    En yhtään ihmettele että ulkomaalaisten on vaikea ymmärtää suomenkielen
    eri sävyjä, kun itsekin saa välillä raapia päätään ja miettiä mitähän tuokin
    tarkoittaa.
  6. Suloista sunnuntaita!

    Aamulenkki on tehty ja oli hauskuuksia horisontissa, kun
    naapuritalon pääty, 3 kerrosta korkea, oli saanut seinämaa-
    lauksen. Siinä on valkoinen hirvi ja kaksi keijukaista.
    Vahinko ettei voi laittaa kuvaa. Täytyy sanoa, että se piristää
    vanhustentaloa mukavasti. Houkuttelee ehkä vanhoja otta-
    maan rollaattorit esille ja kiertävät korttelin nähdäkseen
    maalauksen.

    Siinä se aamupäivä on mennyt mukavissa merkeissä ja odotte-
    len tulevaa suurella mielenkiinnolla. Hauskuuksia horisontissa! 😊

    Hil-la kirjoitti aikaisemmin velvotteista. Velvoitteista, jotka kauan
    sitten olivat miesten velvotteita, niinkuin talousasiat, laskujen
    maksamiset jne. Naiset olivat kotirouvia, tai niinkuin oma äitini,
    maalaistalon emäntä. Nyt on naisten osattava tehdä kaikkea,
    jopa maksaa laskuja.

    Naisia yritettiin ”työllistää” kaikella tavalla kotivuosien aikana.
    Oli jopa oppaita, missä neuvottiin jos ei itse älynnyt, kuinka ko-
    tityöt tehdään, missä järjestyksessä, millä tavalla. Siinä oppi,
    pyyhitäänkö pölyt ennenkuin lattia on siivottu. Pyykinpesusta
    ja jälkikäsittelystä oli ohjeet esim. kuinka tyynyliinojen nauhat
    ”kruusataan”. Sitä varten oli oma työkalukin. 😊
    Siisti koti oli naisen kunnia. Kun siihen vielä lisättiin hyvä ruon-
    laittotaito ja leivonnaiset, niin mies oli tehnyt todellisen löydön!

    Oli rumaa, jos maalla asuva perheenäiti olisi lähtenyt ”lenkille”.
    Siitä olisi ollut kylän tietotoimistoilla omat mielipiteensä ”lais-
    kasta” emännästä, jolla on aikaa lorvailla. Ainakin piti kävellä
    topakasti ikäänkuin antaakseen vaikutelman, että nyt on kiire.
    Mihinkähän sillä nyt on meno? 😊
    Jopa vaatetustakin sai ajatella. Naimisissa olevan naisen mekon-
    helma ei saanut nousta polven yläpuolelle. Hiuksensa maalais-
    naiset peittivät huivilla. Hiukset olivat useimmiten pitkät, mutta
    ei vapaasti roikkuvia niinkuin nykyajan naisilla on. Hiukset olivat
    letillä, kiedottu pään ympäri tai niskassa nutturalla.

    Tulihan sitten ”polkkatukka” muotiin, mutta sitä leikkausta aina-
    kin tätini katui, kun mummo kuoli ja hän oli omasta mielestään
    niin ”riettaan näköinen” hautajaisissa. Laittoi hatun suruharsoi-
    neen päähänsä, peittääkseen kampauksensa arvostelijoitten
    silmiltä.

    Tällaista tuli mieleen, että naisten asema on monella tavalla
    muuttunut, mutta kyllä julkkisnaisia vieläkin höyhennetään ja
    tutkitaan tarkkaan, miltä he näyttävät, mitä on päällä, niinkuin
    nyt Melania Trumpin keltainen mekko, joka on ollut huomion
    kohteena. Mutta keltainenhan on huomioväri liikenteessäkin.
    Heippa tällä kertaa!