mdk.mdk

Vapaa kuvaus

Aloituksia

162

Kommenttia

2982

  1. Kun 60-luvulla muutin tänne Ruotsiin niin arkipäivään tuli monta uutta asiaa, mitä ei Suomessa vielä ollut.
    Esimerkiksi tuo jätskiauto, joka tuli pihaan.

    Toinen juttu oli juoma-auto, josta tulivat soittelemaan ovikelloa ja kyselemään mitä juomia haluaa sillä viikolla ostaa tai tilata seuraavalle viikolle.
    Ruotsalaiset eivät käytä maitoa ruokajuomana niinkuin olin Suomessa tottunut, joten juomakorit kuuluvat viikko-ostoksiin.
    Suurten ostoskeskusten tultua lakkasivat juoma-autotkin myyntinsä ja nyt saa jokainen kantaa itse juomansa kotiin.
  2. pitää paikkansa.
  3. Ikkunat ja muut tarkkuutta vaativat jutut teki veljeni, jolla on oma rakennusliike Suomessa.
    Naapuritontille rakennettiin ruotsalainen talo ja yläkerran kylpyhuoneeseen tehtiin tavallinen avattava kattoikkuna.
    Naapuri pyysi veljeäni auttamaan sen asentamisessa. Naapuri kertoi sitten jälkeenpäin että hänen appiukkonsa oli seissyt tunnin verran kattoikkunaa vahtimassa kun oli kova vesisade että saisi vahvistettua sen uskomuksen että kaikki kattoikkunat vuotavat :D
    Appivaari oli ollut pettynyt kun saumat kestivät sateen!
  4. on tuo ikuisuusmerkki.
    Minä olen keksinyt itselleni sopivan "kaulatuen".
    Laitan pehmeän, sopivan kokoisen frotteepyyhkeen rullalle ja laitan sen tyynyn reunalle. On toiminut hyvin. Se on hyvä tuki ilman tyynyäkin, jos nukun selällään. Koska minulla on selkävaivoja niin en voi käyttää kovin suuria tyynyjä, mutta hiukan tukea niskan takana tuntuu hyvältä.
  5. Muistan, kun joskus 70-luvulla tuli jätskiauto kadullemme ja poikani juoksi kysymään josko hän saisi ostaa jäätelöä. Annoin 100 kruunun setelin, kun ei sattunut olemaan pienempää. Poika kysyi, mitä hän saisi ostaa. Sanoin vaan huolettomasti, että osta mitä haluat.
    Hetken päästä tuli poika takaisin parin kaverinsa kanssa ja jätskiä oli ostettu koko rahalla! Kaverit auttoivat lastin kantamisessa.

    Kun sitten kysyin että mitäs tämä nyt on, niin poika aivan hämmästyneenä tokaisi että sinähän lupasit ostaa mitä halusin!
    Mitäpä siihen osasi sanoa. :DDD
  6. Muistan kun joskus 50-luvulla olin Puijon kisoissa ja katselin mäkihyppyjä LÄHELTÄ :D.
    Seisoin aivan mäen nokan kohdalla ja kuulin kuinka hyppääjien housut lepattivat tuulessa ja heidän ääntelynsä lentoon lähtiessä on jäänyt mieleen.
    Silloin oli hyppääjillä tavalliset hiihtohousut ja tuulipusakat, pipo päässä. Sukset puuta ja ne olivat painavat! Sen sain omakohtaisesti tuntea kun olin tyttökavereitteni kanssa kävelemässä Puijolta kaupungille ja tavoitimme saksalaisen mäkihyppääjän, Recknagelin, joka oli menossa samaan suuntaan sukset olalla. Kysyin häneltä jos saisimme kantaa hänen suksiaan vuorotellen. Hän naurahti ja lupasi mielihyvin sen kunnian meille. Tuntui kuin olisi kantanut puntin märkiä lankkuja, olin sentään siihen aikaan vielä vahva kuin karhu :)!

    Tästä tapahtumasta oli kerran juttua erään saksalaisen meilikaverin kanssa, joka tunsi Recknagelin henkilökohtaisesti ja kertoi hänen opiskelleen eläinlääkäriksi. Pyysin häntä välittämään terveiset eräältä suksenkantajalta.
  7. Noissa kupuikkunoissa oli sisätiloihin korkeat kuilut, lämpövaras talvella. Laitoimme niihin plexilasiset sisäikkunat liukuihin sisäkaton tasolle ja ne oli helppo ottaa keväällä pois.
    Muistan kuinka hikistä puuhaa oli kupujen pesu, kun kiipesin kuvun sisään :)
    Epäkäytännölliset, mutta niitten antama valo sisätiloihin oli miellyttävä.
  8. Meille suunnitteli suomalainen arkkitehti talon 70-luvulla, mutta kuntamme rakennuslautakunta ei antanut tasakatolle rakennuslupaa, vaan piirustuksia jouduttiin muuttamaan niin että saatiin sen verran harjaa kattoon että rakennuslupa irtosi.
    Täällä ei ollut silloin (eikä ole vieläkään) niin tavallista että tavallisissa omakotitaloissa olisi ollut kupuikkunoita katossa.
    Meillä oli 4 sellaista ikkunaa ja uteliaitten kummastelijoitten kysymykset ja arvailut tuppasivat naurattamaan. Ikkunoita luultiin rakennetun aurinkoenergian käyttöön. Totta kyllä olikin että kun kevätaurinko alkoi lämmittää niin patterit sai laittaa kiinni.

    Jos ei yhdessä kunnassa hyväksytty tasakattoja niin toisessa kyllä! Tällä hetkellä asun 70-luvulla rakennetussa, tasakattoisessa talossa.
  9. kertoi kerran TV:ssä että hän sai monta kertaa hypätessään epilepsiakohtauksen, eikä muista hypystä mitään, mutta on kuitenkin selvinnyt aivan normaalisti alastulot ja kaikki.

    Hänhän sai paljon pilkkaa hyppytyylistään. Sitä verrattiin tyyliltään vahingonlaukauksessa haavoittuneen variksen lentoon.
    Miinuspisteet tyyliä arvostellessa eivät tehneet hänestä mäkihyppääjien huippunimiä, vaikka hypyissä olikin pituutta.
    Tänä päivänä ei enää kukaan hyppää, tuskin osaakaan hypätä, vanhalla tyylillä.
  10. jarrujälkiä housuihin kun antaa niitten roikkua polvissa! Säästyy turhalta pyykiltä. Nythän täytyy näkyä alushousun reunakin, että näkee miten hintavat alusvaatteet on ollut vara ostaa.

    Täällä sanotaan noita roikkuvia housuja Jällivaaran roikottimeksi, alkujaan kai tarkoitettu nälvimään maalaismuotia, joka on aina ollut sama, silloinkin kun oli pillifarkut muotia.
  11. Minun pojallani oli pienenä paljon nimityksiä,
    Kullannuppu, Sydänkäpynen, Nuperoinen, Söpöliini ym.
    Hän saattaa vieläkin joskus pelleillä ja esittelee itsensä minulle soittaessaan: Täällä mamman pieni Nuperoinen! (n 190 cm)
  12. Muistuu kertomastasi mieleen talvi 1948, kun meitä oli kaksi sairasta kotona, mummoni ja minä.
    Perhe oli valmistautunut kaksiin hautajaisiin.
    Kaipasin ulos leikkimään sisarusteni kanssa, katselin heidän peuhaamistaan lumessa ja kysyin äidiltä, koska minä pääsen ulos. Äiti vastasi että sitten kun lumet ovat sulaneet.
    Pari vuotta nuorempi veljeni alkoi luoda lunta että kesä tulisi nopeammin! Ehti tulla monta takapakkia ennenkuin oltiin keväässä.

    Mummo kuoli, mutta minä aloin parantua, vaikka mummo olikin ennustanut että "myö ee M:n kansa käkkee kukuteta".
    Muistan tuon toukokuun päivän kun täytin 8 vuotta ja pääsin ulos monen kuukauden sisälläolon jälkeen.
    Muistan kaikki äänet, tuoksut, purojen lorinan ja lintujen viserryksen. Juoksin kuin vasikka laitumella joka paikkaa tutkimaan. Kevät on aivan ihanaa aikaa vieläkin!
  13. Etkö ole tassuttelija huomannut, että vesipullo on kuin asuste, yhtä tärkeä kuin käsilaukku monelle. Se sujahtaa esille yhtä vaistonvaraisesti kuin tupakka tupakkamiehellä tai -naisella?
    Ymmärrän kyllä, että esim. kuumana kesäpäivänä kun on liikkeellä useita tunteja niin vesipullo on välttämättömyys, mutta joskus tuntuu turhalta liioittelulta tuo alituinen vedenjuonti. Tapahan siitä voi tulla, niinkuin monesta muusta asiasta.
  14. Sama juttu oli varmasti sisareni pojalla. Nyt kun tämä poika on itse aikkamies ja kahden pojan isä, niin molemmat pojat ovat saaneet diagnoosin ADHD. On siinä vanhemmilla ja ympäristöllä kestämistä kun se parivaljakko pistää ranttaliksi!
    Aika ihmeellistä oli, että silloin kun oma isäni eli, niin hänen päättäväinen äänensä sai kyllä villeimmänkin viikarin rauhoittumaan.
    (Isääni kutsuttiinkin perheen keskuudessa "ajatollahiksi" :DD)
    On varmasti totta se, mitä tuo Supernanny sanoo, että lapselle esitetään kiellot ja varoitukset käyttämällä matalaa ääntä, ei karjumalla eikä huutamalla falsetissa ja että ollaan johdonmukaisia. Kielto on kielto, jota ei höllennetä hetken päästä.
  15. pitkälle, vedenjujontiakin ajatellessa.
    Jos tarkoitus olisi, että ihmisen olisi juotava vettä niin paljon kuin sielu sietää, niin olisimme varmasti syntyneet jonkunlaisen vesivaraston kanssa (kamelityyppiä :)).
    Jos vesivarasto onkin sitten esim. virtsarakko, niin se on vaan haitallista, ei terveellisen tuntoista.
  16. Minä olin se joka "sepustelin" varoituksen liiallisesta veden kittaamisesta. Luin allaolevan jutun ja se vaikuttaa hyvin asialliselta :)

    http://svt.se/svt/jsp/Crosslink.jsp?d=22620&a=547364

    Liiallisesta vedenjuonnista on ollut aikaisemminkin juttua ja silloinkin varoittelin, varsinkin odottavia äitejä (joka nyt ei enää meille olekaan ajankohtaista) että sikiö voi saada vesikallon jos äiti juo liikaa vettä.
    http://www.aftonbladet.se/vss/halsa/story/0,2789,337318,00.html
  17. vaan joka lajin vanhoille esineille on oma eksperttinsä: tauluille ja taide-esineille, huonekaluille ja muulle kodin esineistölle, leluille, aseille jne.
    Sitä paitsi, jos arvioitavana on erikoisen kalliita esineitä, joita ehkä aiotaan myydä vastaisuudessa, niin nämä ekspertit ovat seuraamassa kuinka hyvin heidän arvionsa on pitänyt paikkansa.
    Usein on hinnat jopa ylitetty.
    Viime viikon ohjelmassa seurattiin kuinka venäläisten korujen myynti Bukowskilla Tukholmassa nosti hinnat huippuunsa.

    Jännittävää on seurata mitä kaikkea ihmiset ovat keräilleet ja säästäneet!
  18. me eläkeläiset olemme kuntoiluhulluja, että turhaanpa "hussittelet" meitä ;)!
    Kai sinäkin istut jossakin välillä? Keinutuolissa istuminen on selälle terveellisempää kuin uppoutua sohvan poimuihin.
  19. Nyt on löydetty kuolleita lintuja Oskarshamnin edustalla ja todettu niissä olevan vaarallista lintuinfluenssaviirusta.
  20. Puhutaan iäkkäistä ihmisistä sitten kun olemme täyttäneet 90!

    Tämä aikakausi on elämäni parasta aikaa!
    Ajattele nyt, ystävä hyvä, esimerkiksi meidän eläkeläisten ihania aamuja! Saa nukkua niin kauan kuin unta riittää, saa syödä aamiaisensa rauhassa lehteä lukien eikä tarvitse vilkuilla kellon stressaavia viisareita, että on lähdettävä töihin ehkä pitkänkin matkan päähän, olipa ilma mikä tahansa.
    Tänäkin aamuna on täällä meillä kauhea lumipyry. Olen kiitollinen, ettei tarvitse kaivella autoa kinoksesta ja lähteä mihinkään!

    Päivän ohjelman saa järjestää tarkalleen tilanteen ja mielihalujensa mukaan. On aikaa tehdä sellaista, johon työelämässä ollessa ei aika riittänyt.
    Tämä harrastusten tulva voi olla stressaavaa, niin oli ainakin minun kohdallani kun asuin kaupungissa, missä oli mahdollisuus osallistua kaikkeen mahdolliseen.
    Kun rupesin karsimaan pois jotakin niin siitä tuli hiukan huono omatunto, joka stressasi.
    Tuntui kuin tuhlaisi hyviä tilaisuuksia jotka olivat tuossa käden ulottuvilla.
    Myin asuntoni ja ostin talon maalta. Nyt olen tarpeeksi kaukana stressaavista pakotteista ja elämään on tullut aivan toisenlainen laatu, pinnallisuudesta ja stressistä lähemmäksi hiljaisuutta ja mahdollisuutta mietiskellä tätä ihmisenä olemista.
    21. 78 / 150
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt