mutta ehkä moni tämän ikäisistä ihmisistä, jos tuota eripuraisuutta ilmenee omassa lapsikatraassa, tuntee huonoa omaa tuntoa tai kokee muuten ikävänä asiana.

Jos itselläsi on nahistelevia lapsia niin miksi ei voisi koota lapset joskus yhteen ja ilmoittaa jo koolle kutsuessaan, että ajattelevat mitä epäoikeudenmukaisuuksia tai muuta katkeruutta aiheuttavaa ovat kokeneet. Nyt niistä puhutaan ja sitten jätetään jutut taakse ja mennään eteenpäin.

Pahinta mitä tuollaisessa tilanteessa voi tehdä, on alkaa vähätellä lapsensa kokemuksia, jopa pilkata. Kokemuksethan ovat henkilökohtaisia ja on otettava vakavasti, lapsena kokee asiat toisella tavalla kuin mitä aikaihminen kokisi.

Tehtyjä tekoja ei saa tekemättömiksi, mutta voi pahoitella ja antaa myötätuntoa että joku lapsista on asiat noin kokenut.
Kysymys ei olekaan mistään muistojen poispyyhkimisestä (mahdotonta) vaan tunnustamisesta ja vahvistamisesta että näin on ollut, valitettavasti.
Jo se auttaa huomattavasti, jos oma äiti tai isä tukee, eikä vähättele kokemuksiamme.
Olemme "lapsia" niin kauan kuin meillä on vanhemmat.