Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Minusta avantoon menemisessä ei totta-vie ole mitään upeaa. Kylmää ja märkää ja epämiellyttävää. Mutta ah, kun on hetki kulunut avannosta "päästyä" niin jopa on autuas olo. Suosittelen lämpimästi.

    Kun ensimmäisen kerran jouduin menemään keinokuituisessa uimapuvussa tuulisessa pakkassäässä avantoon ja mukana sattui vielä olemaan pellava-froteinen pyyhe, en voi väittää nauttineeni paljoakaan ennenkuin vasta myöhemmin. - Arvatkaapa, miltä märkä keinokuitu tuntui, kun iho oli vielä kylmän ja pakkastuulen herkistämänä niin arka, että se tuntui melkein kuoriutuvan pellava-froteella hieroessa.

    Alastomuus ja pehmeä pyyhe tekevät avantokäynnistä miellyttävämmän elämyksen.

    Luin jostain, että varsinkin tämän ikäluokan naisille avantouinti tekee ihmeitä. Se kuulemma vaikuttaa positiivisella tavalla naisten hormonitoimintaan, erityisesti menopaussin aikana.

    Lumessa kierimistä suunnittelevien kannattaa tarkistaa, että lumi todella on pehmeää, pumpulista, kevyttä yms. Olen itse kerran muka nokkelana kuorinut kovan kerroksen hangen päältä, kieriskellyt alta paljastuneessa lumessa ja saunaan mentyäni huomasin, ettei löylyttely enää onnistunutkaan. Näytti kuin jokainen ihohuokonen olisi rikkoutunut pienille haavoille, eikä se enää sietänyt kuumaa eikä kylmää.

    Usein olen avannon ja sopivan lumihangen puuttuessa kantanut pari ämpärillistä kylmää vettä pihalle, valellut vettä ensin käsillä hieroen iholle ja kaatanut loput selkään. Tuntuu ihan hyvältä sekin.

    Nykyisissä uimahalleissa alkaa olla luksus-varustelu. On hierovat suuttimet ja vesiputoukset sekä kylmäaltaat, höyrysaunat ja perinteiset. Kyllä meidän kelpaa nautiskella ja hemmotella itseämme vaihtokylvyissä.

    Nautiskellaan ja voidaan paremmin.;)
  2. Olet varmaan saanut hyviä ohjeita, joita en lukenut läpi. Heitän joukkoon omia mieleen tulleita ajatuksia:

    Voisitko keksiä itsellesi jotain mielenkiintoista tekemistä, harrastuksia tms., niin ettei kaikki aina olisi valmiina odottamassa vaimoasi? Et voi muuttaa vaimoasi, mutta voit muuttaa omaa käyttäytymistäsi, ja tilanne muuttuu toiseksi. Kokeile, mikä tepsii. Jättäisitkö jonain päivänä ruoat tekemättä ja sanoisit jättäneesi homman hänelle, koska mikään ei näytä kelpaavan?

    Jos vielä ryhtyisit pitämään entistä parempaa huolta omasta ulkoisesta olemuksestasi, hankkisit jotain uutta, vaihtaisit parturia yms. tms. ja alkaisit osallistua vaikka jonkin paikallisen yhteisön (kulttuuri)harrastuksiin tms. - tapahtumiin, joissa aina on suuri aktiivisten naisten enemmistö. Oma itsetuntosi kasvaisi, itselläsi olisi muuta mielenkiintoista mietittävää ja parempi mieli. Ehkä vaimosikin huomaisi alkaa arvostaa sinua enemmän ja etteivät mitkään asiat ole itsestään selviä.

    Voisitko alkaa suunnitella poikien kanssa omaa ulkomaanlomamatkaa tai lähteä itse jollekin äkkilähdölle vaikka yksin? - Tai vaikka Tallinnaan parturiin ja/tai ostosmatkalle?

    Kun alat arvostaa itseäsi enemmän, vaimosi luultavasti/toivottavasti tekee samoin.

    Oletko keskustellut vakavasti vaimosi kanssa tilanteestanne ja omista tunteistasi? Voisitteko yhdessä etsiytyä ammatti-ihmisten juttusille, perheterapiaan, avioliittoneuvolaan, parisuhdekursseille tai viikonloppuretkelle?

    Älä anna vaimosi lannistaa omaa itsetuntoasi, ellet tee jotain, tilanne tulee todennäköisesti pahenemaan. Jonkin ajan päästä saattaa käydä niin, ettet enää usko omaan ihmisarvoosi tai et enää kykene tarvittaessa riuhtaisemaan itseäsi irti yhä pahenevasta tilanteesta.

    Pirullisinta on, että jos annat vaimosi jatkuvasti käyttäytyä huonosti itseäsi kohtaan, vaimosi alkaa ajatella sinusta entistä vihamielisemmin. Hän tarvitsee itse aiheuttamaansa epämiellyttävään tilanteeseen syyllisen ja puolustuksen=syyn omalle käyttäytymiselleen. Koska hän ei halua katsoa peiliin ja kokea syyllisyyden tunnetta, hän tekee mielessään sinusta syyllisen ja kierre pahenee. Älä salli sellaista!

    Koiviston sanoin: "Tarttis varmaan tehrä jotain."
    Pohdiskele asiaa ja ryhdy toimeen; päätä päivämäärä, jolloin aloitat aktiiviset toimenpiteet.

    Onnea muutokselle ja onnekkaampaa loppuelämää!
  3. keskustelemaan asialinjoilla asiasta kuin asiasta, mutta henkilökohtaisista asioista suostun keskustelemaan ainoastaan oman kumppanini kanssa. - Oikeastaan olisi omituista ellei asia yhtään ihmisiä kiinnostaisi, onhan kyse yhdestä perustarpeesta ja ihmiskunnan säilymisestä.

    Leikinlaskuun tälläkin alueella olen monesti "joutunut" olosuhteiden pakosta osallistumaan. Olen tietoisesti valinnut mieluummin arvostetun "kaverin" kuin objektin roolin, vaikka joskus se on tuntunut nuorallatanssimiselta - varsinkin "isojen poikien" kanssa. Useimmiten toivoin vinon hymyn riittävän vastauksekseni.

    Kiusaantunein olin nuorena aikuisena, kun työnantajan vaimo valitsi minut uskotukseen ja kertoi intiimejä asioita, joista en todellakaan olisi halunnut kuulla mitään. Arvostin hänen aviomiestään ja lohduttauduin ajatuksella, että onneksi jutut eivät levinneet ympäri toimistoa.

    Hauska muisto on myös muutaman kollegan närkästys, kun kerroin poikenneeni tyttäreni kanssa töiden jälkeen tutustumaan Suomen ensimmäiseen "kondomeriaan" Helsingin keskustassa. Tyttäreni oli vähintään 17-vuotias ja meillä oli ihan hauskaa tuotteita katsellessamme. siellä oli kehitelty monenlaisia hauskoja lahjapakkauksia, joista ei edes heti huomannut, mistä tuotteista oli kysymys. Ymmärrän, että joidenkin mielestä tilanne oli sopimaton, mutta omasta mielestäni kyse oli "terveestä uteliaisuudesta".

    Kuolema on mielestäni yllättäen monelle yhtä suuri tai vielä suurempi tabu keskustelun aiheena.
  4. tanssitaiteilijoita, Alvar Aalto, Linus ja keitä vielä?
  5. osoittaa kiinnostusta heidän elämäänsä. Turhan höpöttäjiä on paljon, hyviä kuuntelijoita vähemmän. Luulen, että vanhemmat arvostavat hieman ujoa tyttöystävää, varsinkin jos hänen katseensa ja ystävällinen hymynsä ilmaisevat positiivista kiinnostusta. Ole aidosti sellainen kuin olet. Halutessasi voit sanoakin, että sinua hieman jännittää ja ujostuttaa.

    Mieti itse, mitä haluaisit tietää perheestä. Jos poikaystäväsi on kertonut juttuja perheestään, voisit ehkä ottaa jonkin niihin liittyvän asian esille. Onko perheenjäsenillä sinua kiinnostavia harrastuksia, joista haluaisit kuulla lisää. Millainen poikaystäväsi oli nuorempana? Millaisessa ympäristössä he asuvat?

    Katsele ympärillesi, jos huomaat mielenkiintoisia esineitä, esitä niihin liittyviä kysymyksiä. Ole aito ja rehellinen, keksi omat kysymykset. Minä voisin kuvitella kysyväni esim. millainen tarina johonkin esineeseen liittyy. Varsinkin, jos jokin esine miellyttää minua erityisesti, kertoisin sen ja siitä saattaisi lähteä tarina liikkeelle.

    Ehkä voisit kertoa jotain itseesi ja omaan perheesi liittyvää, kun keskustelu sivuaa sopivaa aihetta. Voisitko tarjoutua auttamaan keittiössä? Siellä saattaisi käynnistyä luotevia keskusteluja. Usein ihmiset arvostavat hyvinä keskustelijoina sellaisia, jotka puhuvat oikeastaan vähän, mutta esittävät kiinnostavia kysymyksiä.

    Ole iloinen avulias oma itsesi, niin vähitellen olosi alkaa tuntua luontevammalta.;)