sa4ru5

Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. luonto keksiikin liian suureksi kasvaneen populaation karsimiseksi.;)
  2. Oletko tosissasi, että rakkaus olisi sakramentti?

    Tiedän, että katolisille avioliitto on sakramentti, mutta rakkaus sakramenttina olisi ainakin minulle ihan uusi asia.

    Koen aina rakastaneeni. Toivottavasti saan rakastaa elämäni loppuun asti. Rakastamisen kyvyn katoaminen merkitsisi minusta kamalaa tuomiota. Joihonkin tiettyyn ihmiseen kohdistuva rakkaus voi erityistapauksessa kyllä loppua. Valitettavasti.

    Minun matkallani, joka mutkassa tulee vastaan pysähdyspaikkoja. Joskus stressi ja kiire saa unohtamaan elämisen ja vie vähäksi aikaa moottoritien ohituskaistalle kiiruhtamaan päättömästi eteenpäin. Onneksi elämä yleensä sitten tavalla tai toisella taas pysäyttää miettimään.

    Mielelläni pysähtelen, varsinkin jos saan pysähtyä esimerkiksi
    - nauramaan
    - kuuntelemaan luontoa tai ihmislapsen elämäntarinaa
    - jakamaan hetken toisen ihmisen kanssa
    - kantamaan toisen taakkaa tai jakamaan omaani
    - tarkastelemaan elettyä
    - tarkistamaan suuntimia tulevaan
    - jakamaan ajatuksia tai itsekseni ajattelemaan
    - ihan vaan huvin vuoksi.

    Kiitos sinulle, kun pysäytit hetkeksi. :))
  3. Useamman tämän ikäluokkalaisen lapset taitavat jo olla aikuisia ja siksi myös itse vastuussa omista teoistaan. Kohta saavat varmaan vastatakseen vanhempiensa vahingontekojutut, kun tästä höperehdymme. ;)

    Tähän esittämääsi kysymykseen liittyvät lait ja niiden tulkinta ovat talonpoikaisjärjellä ajatellen joskus todella kummallisia. Joskus lapsi voidaan tuomita uskomattomiin vahingonkorvauksiin ja toisen kerran heillä ei alaikäisinä ole mitään vastuuta. Nykyisin kai harvemmin tuomitaan vanhempia vahingonkorvauksiin, ellei selvästi voida osoittaa heidän laiminlyöneen velvollisuuksiaan. Usein tehdyt vahingot jäävät kokonaan uhrin maksettavaksi, kun vakuutusyhtiökin vapautuu korvausvelvollisuudesta samoja pykäliä pyöritellen.

    Monet vanhemmat vapauttavat itsensä kaikesta vastuusta lastensa kohdalla ja heidän lastensa vahingonteko voi jatkua pitkään ilman, että kukaan oikeasti puuttuu asiaan.
  4. Muistan joskus teini-ikäisenä tavanneeni yhden maalta muuttaneen 16-vuotiaan täysin hampaattoman nuorukaisen. Kyllä sitä hieman salaa ihmeteltiin ja erityisesti sitä, että naapurustossa asuva tyttö oli ryhtynyt hänen kanssaan seurustelemaan. Jossain vaiheessa, luultavasti tyttöystävä, sai pojan teettämään itselleen tekohampaat.
  5. amerikkalaisilla markkinajipoilla höystettyinä voivat saada ihmeitä aikaan.

    Minäkin katselin yhden haastattelun ja yritin nähdä edes vilauksen oikeasta elävästä, tuntevasta, aidosta ihmisestä. Ei onnistunut.
    Mihin ihmeeseen perustuu tuollaisen pahvityypin suosio? Vai olisiko suosiokin vain osa median virittelemää kulissia?
  6. Sääli tytärtäsi. Iloitsen siitä, että hänellä on avulias ja ymmärtäväinen äiti.

    Mielestäni on surullista ja joskus melkein raivostuttavaa, kun naiset ottavat kaikki kotityöt itse kantaakseen. Voit väittää vastaan, mutta kyllä se on naisesta itsestään kiinni. Monet äidit valvovat suorastaan mustasukkaisesti omaa "työreviiriään". Muut perheenjäsenet eivät osaa tehdä mitään perheen äidin mieleisellä tavalla ja heitä syytellään julkisesti sotkun tms. aiheuttamisesta, kun johonkin ryhtyvät.

    Jos useammat naiset jo nuorena kieltäytyisivät yksin kantamasta vastuuta kotitöistä ja jättäisivät tietyt asiat tekemättä, entistä useammat miehet ryhtyisivät itse aktiivisemmiksi. Mielestäni jokaisen perheenjäsenen tulisi kykyjensä mukaan kantaa osansa perheen yhteisistä velvollisuuksista. Kotitöiden suorittaminen ei minusta ole "äidin auttamista", vaan yhteisten töiden tekemistä.

    Äitien velvollisuus on opettaa myös lapsensa osallistumaan kotitöihin ja opettaa heille tarvittavat taidot. Näin uusavuttomuuskin vähenisi ja luultavasti kaikki voisivat paremmin.

    Nyt tyttärelläsi olisi erinomainen tilaisuus opettaa perheensä omatoimisemmaksi ja aktiivisemmaksi. Olisi varmaan hyvä keskustella perheen kanssa tilanteesta ja miettiä, mitkä kotityöt hän itse voisi välillä jättää tekemättä ja mitä voisi delegoida lapsillekin. Ainakin aamiaiset ja välipalat, pöydän siivoaminen ja tavaroiden laittaminen takaisin omille paikoilleen, monet siivous- ja järjestelypuuhat yms. eivät paljon ikää vaadi.

    Voi olla hyvinkin, että hän ei jaksa yrittää muuttaa tilannetta juuri nyt, mutta voisitko sinä ehkä keskustella lapsenlastesi kanssa ja yrittää motivoida auttamaan äitiään? Voisitko sinä opettaa lapsille uusia taitoja ja kodin puuhia? Tai voisitko keskustella lasten kanssa asiasta ja miettiä heidän kanssaan, mitä kukin voisi ja haluaisi tehdä äitiänsä auttaakseen?

    Pienet ihmiset voisivat innostua ja tuntea itsensä isoiksi ja tarpeelliseksi. ;))
  7. että "jouduin" asumaan vielä kotona opiskeluaikanakin. Kadehdin kavereita, jotka olivat muuttaneet kauempaa ja pääsivät opiskelija-asuntolaan. Ymmärsin kuitenkin, ettei turhaan kannattanut tehdä ylimääräistä opintovelkaa. Ruokahuolto pelasi siis hyvin, mutta vapaudesta jouduin tinkimään.

    Vasta täysi-ikäisenä pääsin ulkomaille kokeilemaan opiskelija-asumisen riemuja ja välillä vähän harmittavia häiriötekijöitäkin.

    Lanttukukkoakin olen vasta aikuisena ensimmäisen kerran maistanut ja heti herkuksi todennut.
    Pitäisiköhän kokeilla itse sen valmistamista. Olisiko sinulla hyvää reseptiä?
    (Kalakukkoa olen joskus sähköuunissakin paistanut, mutten tiedä miten lantut pitäisi käsitellä.)
  8. Oma isäni sanoi mm.:

    Älä tee niinkuin minä teen, vaan tee niinkuin minä määrään.

    Kyllä poikalapsi vähintään sadan markan vahingon saa tehdä vaikka joka päivä.

    Tee kunnolla se minkä teet tai älä tee ollenkaan.

    Kansalaisten pitäisi käyttää oikeutensa ja hoitaa velvollisuutensa.
    Jos jättää äänestämättä, menettää oikeutensa valittaa ja arvostella.

    On kunnia-asia kantaa huolta edellisistä sukupolvista ja säästää jotain tulevillekin.

    Hyvä antaa vähästäänkin, paha ei paljostakaan.

    Ei ne suuret tulot niin tärkeitä ole, vaan ne pienet menot.

    Väärä markka vie suorankin.

    Ei se ole mies joka tavaran saa, vaan se joka sen osaa myös pitää ja hoitaa.

    Ei sillä väliä, mitä naapurit ajattelevat, niin kauan kun itse tietää rehellisesti ja oikein toimivansa.

    Kyllä kaupungissakin aina tutuille yösija ja ruokaa tarjotaan.

    Ei vaimo vaihtamalla parane.

    On se IFAkin auto.
  9. Arvo Ylppö tai Kellokosken Arska, voisimme luvata reilut 50 viriiliä, reipasta lisävuotta.
  10. hämmästyin kuinka kimakka ja iso ääni minusta lähti, kun moottoripyöräpojat sieppasivat viime keväänä lomamatkalla olkalaukkuni. Melkein pelästyin itsekin, vaikka tarkoitukseni oli huutaa mahdollisimman kovaa joko pelästyttääkseni pojat tai saadakseni apua heidän pysäyttämisekseen.

    Sillä äänellä ei olisi kannattanut yrittää houkuttaa lehmiäkään - olisivat takuulla juosseet päinvastaiseen suuntaan.

    Kannattaisiko muuten tallentaa tai filmata muistoksi tulevillekin sukupolvillesi tuo sinun ihastuttava kutsuhuutosi?
  11. Tuskin itse huomaatkaan, kuinka itsekkäältä tekstisi vaikuttaa tietystä näkökulmasta tarkasteltuna. Sinulla ei ole hyvää kerrottavaa, sinulla on ollut vastoinkäymisiä, sinulla ei ole mitään puhuttavaa, kun et halua kuormittaa tätiä murheillasi jne.

    Ehdotan, että opettelet myös kuuntelemaan ja lopetat omaan napaasi tuijottamisen.
    Eikö sinua kiinnosta, mitä tädillesi kuuluu, kuinka hän voi, tarvitsisiko hän ehkä apua, voisitko sinä auttaa ja ilahduttaa häntä, mitä hän on kokenut, mitä hän voisi kertoa menneisyydestä, omasta elämästään ja yhteisten sukulaisten elämästä jo ennen sinun syntymääsi?
    Valokuvan ottaminen tädistäsi voisi myös olla arvokas muisto.

    Minusta olisi kurjaa tuhlata vähäiseksi jääviä yhteisiä hetkiä kertomalla omia "pikkumurheita ja arkipäiväisyyksiä" (sellaisia ne kaikki ovat historian kulkua ja todella vanhan ihmisen elämää ajateltaessa). - Toivon, että itsekin oppisin noudattamaan em. neuvoani. ;))
  12. Jotkut viihtyvät vapaaehtoisesti ja jotkut olosuhteiden pakottamana. Asia riippuu varmaan elämäntavoista ja tarpeista. Mieti itse kuinka monessa huoneessa aktiivisesti asut.

    Vanhemmiten voisin hyvinkin kuvitella asuvani kohtuullisen pienessäkin huoneessa jossain palvelutalossa tai vastaavassa, jos olisi riittävästi yhteisiä väljiä tiloja käytettävissä ja mukavia naapureita niitä jakamassa.
  13. monet nuoret parit elävät ihan hyvissä liitoissa ja miestenkin elämänlaatu on parantunut, kun voivat avoimemmin näyttää tunteitansa ja myöntää olevansa kiinnostuneempia omasta perheestään kuin epämääräisistä seikkailuista. Niistähän tämän ikäluokan miehet usein keskustelivat poikien kesken - ainakin liike-elämän kuvioissa.

    Annetaan ihmisten hoitaa oman elämänsä kuviot ja yritetään parantaa maailmaa ensin oman käyttäytymisemme osalta. Huonoja esimerkkejä löytyy molemmista sukupuolista, mutta onneksi on alettu enemmän puhua myös niistä positiivisista, jotka eivät enemmälti huutele maailmalle onnestaan.

    Turhan juoruilun voimme pysäyttää, kun emme itse suostu osallistumaan sellaiseen. Monesti käy niin, että ilkeät jutut pysähtyvät, kun joku uskaltaa katsoa asia useammasta näkökulmasta ja ilmaista oman eriävän mielipiteensä. Olisiko se suorastaan meidän enemmän elämää nähneiden ja viisaampien (?) tehtävä?
  14. Ehdotaa'n, että hypätään kaikki suoraan tuonne kahdeksankymppisen tasolle.

    Kiitos ajatuksista. Nyt laitan sen violetin hatun päähäni ja lähden ulos. Saapa nähdä, mitä siitä seuraa. Ainakin minua hymyilyttää jo ajatus. ;)
  15. Onnistuisiko pienoisnäytelmä, dialogi tai monologi? Jos onnistuisit(te) vielä tekemään hauskan käsikirjoituksen päivänsankarin omia kokemuksia mukaan niveltäen, luulisin ilahduttavan.

    Valmistaisitko kollaasin, diasarjan tai elokuvan, johon kokoaisit muistoja sisaresi elämän varrelta?

    Itse voisin ainakin kuvitella ilmoittavani lahjapyynnöksi ohjelmanumeroita juhliin ja kukin voisi käyttää omia lahjojaan - tai olla yleisönä.

    Hemmottelulahjakortti voisi ehkä myös ilahduttaa tai yhteinen lomanen "tyttöjen kesken". Tai hemmotteluhetki ennen juhlaa, hieronta, kauneushoitola, kampaamo, valokuvaaja, ylellinen kuljetus juhlapaikkaan yhdessä parhaitten naisystävien kanssa tms. Häneltä pitäisi tietysti varata aika jo etukäteen ja kertoa, että kyseessä on yllätys.

    Kerrothan meille sitten, mitä päätit toteuttaa ja millaiset juhlat olivat.
  16. helpostikin olla mahdollisia, riippuen ihmisten äänestyskäyttäytymisestä. - Tosin nyt ei taida olla kovin montaa kysymykseen tulevaa ehdokasta. En kuitenkaan uskaltasi olla ihan varma lopputuksesta etukäteen.

    Vaalitapa voisi mielestäni helpostikin aiheuttaa sellaisen tilanteen, jossa jo ensimmäisellä kierroksella putoaisi se ehdokas, joka todennäköisesti olisi toisella kierroksella saanut enemmän ääniä kuin vaalit voittanut ehdokas. Tällä kertaa ei taida kuitenkaan mennä ihan arpajaisiksi nuo vaalit.
  17. ketä äänestät, vaan millä perusteilla valitset ehdokkaista sen, jolle äänesi annat.

    Voin vastata omaan kysymykseeni, että yritän valita sellaisen ehdokkaan, jolla olisi mielestäni parhaat edellytykset hoitaa tehtävänsä. Tärkeitä valintakriteereihin vaikuttavia ominaisuuksia ovat mielestäni koulutus, johtajakokekemus, kokemus sekä sisä- että kansainvälisestä politiikasta, humaaniset arvot, vuorovaikutustaidot, henkilön arvostus ulkomailla, kyky edustaa uskottavasti Suomea ja suomalaisia ym.

    Vastauksena sinun kysymykseeni voin kertoa, että edellisellä kerralla äänestin Tarja Halosta, enkä ole katunut. Näihin vaaleihin ei mielestäni ole löytynyt häntä parempaa ehdokasta. Hän ei mielestäni jää toiseksi edes ulkoisessa edustavuudessa, jos vertaa häntä suurvaltojen naispuolisiin edustajiin. En tosin ymmärrä, miksi naiselta pitäisi vaatia enemmän kuin miehiltä sillä alueella.

    Edellisissä kuvioissa olin erityisen pettynyt niin "Elisabetti-tädin" kuin Uosukaiskankin esiintymisiin. Harmitti naisena ne höpötyksen, joihin kumpikin sortui kansansuosiota kalastellessaan. Erityisesti Riitta Uosukaisesta olin kuvitellut paljon enemmän. Olin aikaisemmin arvostanut häntä fiksuna puhemiehenä ja edustavana puhujana, kun olin muutamia kertoja saanut kuulla häntä joissain tilaisuuksissa paljon ennen presidenttiehdokkuutta.
  18. Viime presidentinvaaleissa Suomessa tuli valituksi henkilö, joka sai toisella vaalikierroksella eniten ääniä. Vaalitulosten manipuloiminen ei Suomessa ole edes mahdollista.

    Toisin kävi Jenkkilässä - eivätkä siellä taatusti olleet kommunistit asialla.
  19. näkyy olevan yllättävän vaikeata.

    Olit oikeassa, tarkoitin kysyä,
    millä perusteella valitsette presidenttiehdokkaista sen, jota aiotte äänestää vaaleissa.

    Minusta on ihan hyvä, että käytetään tulevia vaaleja hyväksi ja käynnistetään keskusteluja erilaisista yhteiskuntaan liittyvistä asioista. Jos puhuttaisi pelkästään niistä asioista, joissa presidentillä oikeasti on valtaa, keskusteluista voisi tulla tosi tylsiä. Nyt puhutaan kuitenkin usein niin kuin oltaisiin valitsemassa yksinvaltiasta tai suorastaan jumalaa, joka voi halutessaan tehdä ihmeitä.

    Mielenkiintoista nähdä, minne presidentin asema tulee tulevaisuudessa asettumaan jumalan ja kauppamatkustaja-mannekiinin välimaastossa. - Harmi, ettei Lenita ole ehdokkaana. ;)))
  20. sivistysvaltiona?
    21. 253 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt