sa4ru5

Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Itse olen niin mukavuudenhaluinen ja laiska, etten viitsi ryhtyä valehtelemaan tai muuten epärehelliseksi. Olisi tylsää pelätä kiinnijoutumista tai yrittää muistaa omia valheitaan ja paikkailla niitä uusilla. Voin jättää kertomatta asioita tai kieltäytyä vastaamasta kysymykseen, mutten suostu valehtelemaan. Edes perinteisissä (naisten) kohteliaisuuskuvioissa en lausu perättömyyksiä, vaan yritän kysyttäessä löytää jotain rehellistä positiivista sanottavaa.

    Tiedän voivani luottaa useammankin naispuolisen ystäväni ja erityisesti tyttäreni rehellisyyteen.
    Joidenkin tuttujen tiedän valehtelevan, heidän juttujaan en sitten oikeastaan välitäkään kuunnella. Valehtelemisesta kerran kiinni jäätyään ihminen menettää uskottavuutensa ja ainakin minun kiinnostukseni.

    Oletko sinä tavannut monia epärehellisiä naisia?
    Itse en uskoisi sukupuolen vaikuttavan rehellisyyteen tai sen puutteeseen.
  2. Voi poika-parka, otan osaa. ;))

    Kyllä tuollaisella jutulla saa suorastaan ylitarjonnaksi asti opettajatarjokkaita.
    Laitapa sähköpostiosoitteesi mukaan, niin nuoret - ja varmaan vähän kypsemmätkin - naiset voivat alkaa lähettää ehdotuksiaan sinulle. ;))

    Valmiin juttusi voisit varmaan myydä vaikkapa johonkin Nyyrikkiin tms., ainakin sitten kun olet saanut valmiiksi loppuhuipennuksen... ja he elivät onnellisina...

    Kiitos hauskasta tarinastasi.
    Ja reipasta yritysmieltä todellisille peräkammarin pojille. Heidän ei kannata ihan näin huikeita tarinoita kertoa, ehkä valitut viipaleet sinun jutustasi riittävät hellyyttämään naisen ja tuovat emäntäehdokkaita.
  3. Ehdotan, ettei heittäydyttäisi tiukkapipoisiksi.
    Iloitaan siitä, että "aikuinen viisikymppinenkin" voi rakastua, uskaltaa heittäytyä ja uskaltaaa elää. Eihän se ketään (muuta) vahingoita.

    Eläköön rakastuminen ja rakkaus! Se ei ole pelkästään teini-ikäisten oikeus, vaikka monet lääkäritkin ovat sitä mieltä. ;)

    Jotkut ovat sitä mieltä, että kaikki rakastuneet hupsut aikuiset pitäisi sulkea mielisairaalaan kunnes toipuvat mielenhäiriöstään.
  4. Hei Nanni,

    lämpimät onnentoivotukseni sinulle ja suhteellenne. Hyvät uutisesi ilahduttavat varmaan monia täällä. Huomasitko kuinka rikas olet; sinulla on paljon virtuaaliystäviä.:)

    Arvasinko oikein, että kirjoituksesi täällä löysivät sen oikean osoitteen ja toimivat osaltaan avaimena myös rakkaasi sydämeen?

    Hyviä päiviä sinulle ja teille molemmille.
  5. Ainakaan minun tuttavapiirissäni.
    Carl Butlerin miehille tarkoitettu keittokirja joskus 70-luvulla innosti varmaan monetkin ikäluokkamme miehet ruuanlaittokokeiluihin. Monille se oli ensin harrastus, josta kehittyi melkein intohimo.

    Useimmat huippukokit taitavat myös olla perheellisiä, niin Jamiekin. Hänhän esitteli perheensä jossain tv-ohjelmassa. Ainakin kaikki minun tuntemani kokit ovat perheellisiä, muista en tiedä.

    Tyttäreni poikaystävä innostui seurusteluaikana kokeilemaan kokkailua meillä, vaikkei ollut koskaan kotonaan tehnyt mitään. Hän pyysi minulta lupaa saada kokata itse ja innostui asiasta niin, ettei nyt omassa kodissaan koe välttämättä ollenkaan tarvitsevansa vaimoa keittiöön. Vaimokin osaa valmistaa hyvää ruokaa, jolla välillä hemmottelee miestä ja ystäviäkin.

    Ruuanlaitto on mukava harrastus, joka on vihdoin alkanut levitä tasa-arvoisemmin myös perheissä.
  6. Antibioottikuurit pitäisi aina syödä loppuun, etteivät bakteerit saa siedätyshoitoa ja muutu vähitellen vastustuskykyisiksi ko. lääkettä kohtaan. Et tee vahinkoa pelkästään itsellesi, vaan kaikille meille muillekin, kun lopetat lääkekuurin tuntiessasi oireiden hävinneen. Seuraavalla kerralla tarvitset sitten väkevämmät rohdot, uusiipa tauti sitten parin viikon päästä tai myöhemmin. Kun antibootit eivät enää tehoa ollenkaan, tutuista vähemmän vaarallisista taudeista voi kehittyä suuria epidemioita ja milläs niitä sitten lääkitään? Voisi olla parempi yrittää selvitä taudistaan kokonaan ilman antibiootteja, ellei halua syödä koko kuuria. (Jotkut lääkärit määräävät turhiakin antibioottikuureja.)

    Lääkärit valittavat jo yleisesti, että joutuvat määräämään aina vaan väkevämpiä ja väkevämpiä antibiootteja ja jotkut niistä eivät enää tehoa ollenkaan, kun monet bakteerit ovat muuttuneet resistenteiksi kuurinsa kesken lopettaneiden vuoksi.
  7. Ota kaikki reseptit mukaan lääkäriin,jos käytät käsikauppalääkkeitä, tee lista niistäkin ja pyydä häntä tutkimaan asia.
    Tai mene samojen papereiden apteekkiin ja pyydä farmaseuttia tutkimaan asia. Muista mainita myös kaikki vitamiinit, hivenaineet ja lisäravinteet.

    Lääkärin kanssa sinun pitää sopia niin lääkkeiden lisäämisestä ja vähentämisestä. Lupaathan, ettet lähde omin päin muuttelemaan lääkärin määräämää lääkitystä. Se voi olla vaarallista.
  8. Uutisvuodossa kerrottiin, että Nightwishille on tulossa uusi solisti, ja siksi yhtyeen uudeksi nimeksi tulee Nightmare.
  9. Keksin yhden "järkevän" tarpeen:

    Jos pukumiehet alkaisivat kesällä käyttää lyhyempiä housuja, silloin sukkahousut voisivat olla hyvä ratkaisu.

    Ajatelkaa, jos Wall Streetillä vaeltaisi pukumiehiä, jotka olisivat pukeutuneet sukkahousuihin ja eripituisiin liituraitaisiin polvihousuihin tai shortseihin. Pian niitä alkaisi näkyä Esplanadilla Helsingissä ja ilmiö laajenisi Suomen business cityn kautta muihin kaupunkeihin ja vähitellen kesäajan virallisemmaksi juhla-aluksi maaseudullekin.

    Eduskunnassa muutkin kuin Klaus Bremer, voisivat alkaa käyttää kesällä lyhyitä housuja.
  10. Tai olisiko tasa-arvoasiamies ollut asialla?

    Silloin miesten sukkahousut on kehitelty, jotta miehet voisivat tuntea itsensä tasa-arvoisiksi.

    Minun on vaikea keksiä miesten sukkahousuille todellista tarvetta tai käyttäjäryhmää, koska en itsekään mielelläni käytä sukkahousuja pitkien housujen kanssa.
  11. miehet voivat vetää sukkahousunsa kumpaan päähän tahansa.

    Sellainen joka ammattinsa vuoksi käyttää niitä yläpäässä, palkitaan usein ilmaisella asunnolla ja täysihoidolla.

    Edellisen kirjoittaja voisi lainata niitä puujalkansa peittämiseksi. ;))
  12. toivottavasti muistamme toimia sen mukaan.
    Turvallisia kilometrejä sinullekin. ;)
  13. On surullista, että monet etsivät ikuisesti aina vaan parempaa ja ihmeellisempää kumppania, joka vastaisi kaikkia mieleen tulevia vaatimuksia. Tulevan kumppanin pitäisi olla täydellinen, vaikkei itse sitten taas olekaan täydellinen kumppani sille omalle unelmien kumppanille.

    Ihmissuhteista on tullut monille kertakäyttö- ja kulutustavaraa. Ei haluta sitoutua yhteen, kun jo kulman takaa voi tulla vastaan uusi ja parempi.

    Ehkä jotkut näistä Valentinoista ovat juuri niitä etsijöitä, joita varmaan voi kohdata naistenkin joukosta. Sellaista haluaville jo yksinään nämä nettimarkkinat jo tarjoavat varmaan lopuksi ikää testattavia.

    Kukaan ei estä pettyneitä ryhtymään kirjeenvaihtoon keskenään ja tekemään empiiristä tutkimusta aktiivisimpien päänahanmetsästäjien toimintatavoista. Sähköpostilla sen pitäisi olla aika helppoa ja lähialueilla asuvat voisivat tosiaan halutessaan sopia vaikka yhteisestä tapaamisesta.

    En tunne tarkemmin kuvaamiasi tapahtumaketjuja, enkä tarkoita loukata ketään kun sanon:
    että luultavasti vain hyvin harvat aikuiset ovat valmiita parin samppanjaillallisen jälkeen sitoutumaan loppuiäksi. Ihastuminen ei valitettavasti ihan aina ole molemminpuolista. Tutustumiselle pitäisi ehkä yrittää antaa hieman aikaa, vaikka rakastuminen ja siihen tunteeseen heittäytyminen onkin ihana asia. Toivottavasti pettymykset eivät lopullisesti vie rohkeutta uusilta tutustumisyrityksiltä. Luulen suuren osan ihmisistä olevan ihan rehellisiä kumppanin etsimisessäänkin. Valentinoilla ja unelmadonnilla taitaa vaan olla enemmän kysyntää. ;))

    Nauru on hyvää lääkettä ja arpien umpeuduttua voi olla mukava muistella niitä lyhyitäkin ihania onnen hetkiä. Jotkin maailmankirjallisuuden helmetkin perustuvat juuri niihin lyhyiksi jääneisiin "rakkaussuhteisiin" jolloin arki on jäänyt kohtaamatta ja mielikuvitukselle voi antaa siivet kun suhteella ei ole ollut vakiintumisen mahdollisuuksia. ;)
  14. tapojasi nimittäin.

    Kiire on todella hirveä ilmiö varsinkin ruuhka-aikoina. Olen itsekin muuttanut kaupungin ulkopuolelle, ja huomannut pahimpien kiireiden jääneen Helsinkiin. Tottavie, kyllä eroja löytyy. Sinulle uskalsin väittää surutta vastaan, kun luotin sinun ymmärtävän.

    Totuus löytyy varmaan jostain sieltä meidän näkemystemme puolivälin vaiheilta.

    PS: Onko siellä Joensuun junassa vaan helsinkiläisiä? - En malttanut jättää virnuilematta.;)
  15. mitä minäkin olen tänne kohta vuoden aikana ehtinyt kirjoitella, nostan hattua suoritukselle - vaikken ymmärräkään miksi kukaan haluaisi sellaiseen käyttää aikaansa.

    Sinun juttujasi voisin kyllä käydä välillä lueskelemassa. ;)
  16. ja hyvähän sinä tietysti oletkin. ;))

    Mielelläni ja joskus ehkä valitettavankin auliisti jaan lempiajatelmiani.;)
  17. en tosissani sinua epäillytkään. Kunhan huuleilin.

    Kiitos sinulle asian tutkimisesta ja ohjeestasi.

    Hyvää viikonloppua.

    0-o
  18. Tarkoitin sitä, että tämä alue kiinnostaa minua erityisesti. Valitsin sen vastaukseksi kysymykseen mitä nykyään=edelleen pitäisi mielestäni kerätä. Sanojen merkitysten ja käyttöympäristön muuttuminen kertoo mielestäni paljon yhteiskunnan ja yleisten arvojen muutoksesta.
  19. Kerrankin haluan väittää, että sinä olet väärässä! (Luulin sinun olevan aina oikeassa.)

    Tässä asiassa haluan kertoa olevani erimieltä kanssasi ja teen sen mielelläni. Helsinkiläiset ovat mielestä nykyisin entistä avoimempia keskustelemaan vieraitten ihmisten kanssa. Kukaan ei ole enää moneen vuoteen juossut karkuun, kun olen suuni avannut. ;) Jotkut aloittavat juttelun ihan oma-aloitteisesti. On Helsingissä toki joitain paikkoja, joissa keskustelua ei kannattaisi yrittää aloittaa, esimerkiksi Stockan tai metron liukuportaissa, rautatieasemalla jos ihminen kulkee reippaasti - äkkiä ei tule mieleen muita.

    Ainoastaan silloin kun olen väsynyt tai juuri töistä lähtenyt ja haluan nollata ajatuksiani, olen huomannut olevani vähemmän halukas ryhtymään tyhjänpäiväiseen (tai sellaiseksi luulemaani) keskusteluun (vieraitten) ihmisten kanssa.

    Voisin oikeastaan sanoa edustavani jo kolmatta polvea helsinkiläisiä, jotka ihan mielellään vaihtavat ajatuksia myös satunnaisesti kohdalle osuvien ihmisten kanssa. On tietysti paljon tilanteita, joissa ihmiset ovat mielellään omissa ajatuksissaan, mutta jos joku heitä puhuttelee, siitä saattaa viritä helposti yleisempikin keskustelu.

    Oma päätelmäni olisi, että helsinkiläisillä ei välttämättä ole pakottavaa tarvetta saada jutella kaikkien mahdollisten ihmisten kanssa kaikissa tilanteissa, mutta kyllä heistä juttukaverin saa ihan helposti. ;)
  20. Ehdotan, että laitat miehesi ulkoruokintaan, jos sinusta alkaa tuntua että hermosi menevät hänen kanssaan eläessä.

    Millaisia kuvia luulet tämän "salapoliisin" voivan sinulle hankkia? Lähtevän kolmanneksi mukaan ja ottavan valokuvia itse aktista? Mikään muu kuva ei kuitenkaan 100 prosenttisella varmuudella todista sinulle yhtään mitään. Entä sitten seuraavan ravintoreissulla?

    Ehdotan, että mietit itse mitä haluat elämältä. Haluatko elää tämän miehen kanssa? Jos haluat jatkaa, en usko salapoliisista olevan apua sinulle. Luultavasti sinun pitäisi joko päättää luottaa mieheesi tai voida elää epäilyjesi kanssa ja yrittää kesyttää niitä. Olisi parempi, jos päättäisit luopua ajattelemasta mitä hän ehkä saattaa tehdä, kun sinä et ole mukana. Jos päätät ryhtyä vakoilemaan miestäsi, sillä tiellä ei ole loppua. Epäilykset vaan kasvavat, etkä kuitenkaan voi tietää, mitä voisi ehkä tapahtua seuraavalla kerralla.

    Voisitko keskustella miehesi kanssa vakavasti asiasta ja pyrkiä löytämään jonkin rakentavamman ratkaisun ongelmaanne?
    21. 259 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt