Milloin viimeeksi teit jotain tavallisuudesta poikkeavaa?
Uskallatko muuttaa suunniteltua "elämäsi käsikirjaa"?
Vieläkö sinussa asustaa "hän leikkimieli"?
Uskallatko olla erilainen?
Hetacat
39
2092
Vastaukset
- keskiyonkehraaja
Erilainen..
En tosin kulje raflaavissa vaatteissa, mutta korvien välissä on sitä...
Uskallan pitää kiinni mielipiteistäni ja tunteistani vaikka maailma onkin sitä välillä vastaan..
Perheen mustalammas, myönnän, mutta oma Äitikin on joskus sanonut ihailevansa mun mielipiteitä tästa muuten niin rajallisesta elämästä... - leikkii mielellään!
Todella hyvä kysymys.Itse yritän muuttaa elämääni jäädessäni työkyvyttömyyseläkkeelle mutta,pirun vaikeaa se on.Jotain tabuja kyllä rikottu.
- Loistava.polku
Nuorempana oli ihan pakkomielle olla tosi erilainen, oikein friikki.... Nyt en enää viitsi olla ihan yhtä värikäs.
Vaikka olen kyllä koko elämäni ajan ollut "erilainen".
Se vain on ominta itseäni ja siksi tunnen olevani suhteessa itseeni aivan tavis.
Ei yhtään tupakkaa,ei edes henkosta.
En koskaan ollut juovuksissa,en silti ns.absolutisti,enkä tehnyt sen kummempaa päätöstä valita sen kummemmin tupakoinnin,kuin alkoholin suhteen.Ennätys kerta istumalla on 1/3-koon nelosolutpullo pitsan painikkeena.
Ei vaan ole ollut kohdallani siihen mitään tarvetta,mahdollisuuksia ja tilaisuuksia,kuten kaikilla.
Olen vuonna -74.,muuttanut tietoisesti elämän suuntaa ryhtymällä olemaan uskollinen,toki siihen kimmokkeen antoi silloin tulevan vaimoni eräs tietty syvällinen keskustelu kanssani.
Päätöksessä on ollut helppo pitäytyä,sillä vaimo oli minulle se elämän rakkaustarina joka edelleen jatkuu.
Leikkimieli on aina ollut myös omaa itseäni,joten senkään suhteen en ole muutosta edes yrittänyt tehdä.
Näillä 'höpinöillä' yritän kai sanoa jotain sellaista,että vaikeaa on olla omaa persoonaa kohtaan "erilainen".
Me olemme yksilöitä ja jos erilaisuutemme kanssa olemme sinut,niin itseasiassa olemme silloin juuri niin tavallisia,kuin voimme.
En koskaan ole oiken tehnyt mitään vertailuja suhteessa ympäristöön,vaan elänyt omilla ominaisuuksilla niistä sen kummempaa ajattelematta.- vio-letti
Minä kuuluin myös kauan niihin "harvinaisuuksiin" jotka eivät ikinä olleet edes maistaneet tupakkaa. Minua ei yksinkertaisesti se koskaan kiinostanut.
Sitten, jo yli nelikymppisenä sairastuin vakavasti ja "Itse Herra Kuolema" tuli ihan tosissaan kysymään, että tanssitaiskos vähän tangoa. Siinä elämän vaiheessa minulle tuli kova halu kokeilla kaikenlaista, jota en ennen ollut tehnyt.
Kerran sain päähänpiston, että nyt on kokeiltava tupakkaa. Se oli ihan sellainen hassuttelujuttu, mutta nyt sekin on kokeiltu ja ei se tosiaan ollut minun juttuni. Lopetin sen siihen ensimmäiseen. Vitsailen aina joskus, että tiedän sen omasta kokemuksestani, että tupakan poltosta on *helppo* luopua. :) vio-letti kirjoitti:
Minä kuuluin myös kauan niihin "harvinaisuuksiin" jotka eivät ikinä olleet edes maistaneet tupakkaa. Minua ei yksinkertaisesti se koskaan kiinostanut.
Sitten, jo yli nelikymppisenä sairastuin vakavasti ja "Itse Herra Kuolema" tuli ihan tosissaan kysymään, että tanssitaiskos vähän tangoa. Siinä elämän vaiheessa minulle tuli kova halu kokeilla kaikenlaista, jota en ennen ollut tehnyt.
Kerran sain päähänpiston, että nyt on kokeiltava tupakkaa. Se oli ihan sellainen hassuttelujuttu, mutta nyt sekin on kokeiltu ja ei se tosiaan ollut minun juttuni. Lopetin sen siihen ensimmäiseen. Vitsailen aina joskus, että tiedän sen omasta kokemuksestani, että tupakan poltosta on *helppo* luopua. :)parikymppisenä erään isohkon teollisuuslaitoksen tupakka/kahvitauolla olin valmis ryhtymään polttamaan tupakkaa muutamaksi vuodeksi ja lopettamaan sen sitten noin vain.
Olisin siihen kyllä todennäköisesti pystynyt,mutta oma motiivi oli kyseenalainen(ja naiivi),vaikka juttu lähti liikkeelle juuri siitä,kuinka vaikeaa on päästä tupakoinnista eroon.
Lisämausteena oli vedonlöynti,johon olen aina ollut jotenkin koukussa.
Silti en lottoa enkä pelaa ns.pelikoneita,mutta kättäpäälle vetoihin olen yleensä ollut aina valmis.
- Laki&oikeus
Uskalletaanko!Uskalletaan!Olen monesti huomioinut omassa elämänkaaressani sen,on vaikeaa kun ajettelenkin kuin massa,tuoden sitten ajatuksiani julki!Olen erinlainen,ja se kun joskus kanssaihmisiä ärsyttää,kummastuttaa,toki vastakkaistakin saan osakseni.Joskus tuntuu,että en kuulu tähän maalmaan!,vaikka tässä henkisesti köyhässä maailmassa asunkin.En kuitenkaan,ainakaan vielä ole niin kyllästynyt,että narunpätkää ja tukevaa hirttä olisin alkanut etsiskelemään!
"Vain kuolleet kalat uivat virran mukana" ja "vastavirtaan nousee lohen suku" ovat kai aina kuuluneet lempiajatelmieni joukkoon. Enää tässä iässä ei kuitenkaan enää tarvitse ihan pelkästä periaatteesta lähteä uimaan valtavirtaa vastaan.
Toivon, etten koskaan menettäisi luovuutta, leikkimieltä ja harmitonta hupsuttelunhaluani. Ne auttavat löytämään pieniä iloja silloinkin, kun suurempia ei ole tarjolla.
Nykyään tuntuu siltä, että on entistä vaikeampaa määritellä, mitä on tavallisuus. Kun ihmisisten itseluottamus on kasvanut ja maailma pienentynyt, mielestäni myös tavallisuuden normit ovat väljentyneet.- puskapaska
pätee itseenikin aika tavalla.
Mutta olen sellanen tavis- erikoisuus joka on valmis kokeilemaan kaikkea ja haluaa kokea kaiken, ja nauru ja ilo on aina kuulunut elämääni.
Nyt alamaissa ollessani ei nauru aina tule niinkuin aikaisemmin, mutta kyllä se siitä taas joskus helpottaa..
Tuntuu että vastavirtaan uiminen on elämäntapani, se on jännittävämpää ja antoisampaa kuin virran mukana kelluminen..
- ollikolli-63
Minäkin meinasin sanoo jotain vastavirtaan kahlailusta mutta aihetta ehdittiin jo sivuamaan..
Mun kässärissä lukee että olis toivottavaa omilla aivoilla ajattelu..Hiukan enemmän hommia ja 10-kertaa parempi lopputulos..:))
Milloin viimeksi kävelit takaperin julkisesti??
Uskallatko?? hähhähää..- helmeriltä
Mikä nyt on erilaista? Itse aloitin saksofonin soiton 56-vuotiaana. Menin nuoren muusikon tunnille joka viikko. Puolessa vuodessa on jotakin edistystä tapahtunut ... eläkeläisenä menen sitten johonkin vanhojen patujen orkesteriin soittamaan.
Soittaminen on aina ollut unelmana. Nuorena oli kyllä soitin käytössä vaan ei kunnon ohjausta - ujostelinkin myös mennä soittotunneille.
Nyt sitten treenataan päivittäin.
Jonkun mielestä tämä on ehkä toivotonta puuhaa. Tunnukseni on: harjoitus tekee metsurin - ei enää: mestarin. Tavoitteena on siis kohtuullinen soittotaito, jolla pärjäilee - ei mikään "idols"-tähtitaso! - Pirre*
helmeriltä kirjoitti:
Mikä nyt on erilaista? Itse aloitin saksofonin soiton 56-vuotiaana. Menin nuoren muusikon tunnille joka viikko. Puolessa vuodessa on jotakin edistystä tapahtunut ... eläkeläisenä menen sitten johonkin vanhojen patujen orkesteriin soittamaan.
Soittaminen on aina ollut unelmana. Nuorena oli kyllä soitin käytössä vaan ei kunnon ohjausta - ujostelinkin myös mennä soittotunneille.
Nyt sitten treenataan päivittäin.
Jonkun mielestä tämä on ehkä toivotonta puuhaa. Tunnukseni on: harjoitus tekee metsurin - ei enää: mestarin. Tavoitteena on siis kohtuullinen soittotaito, jolla pärjäilee - ei mikään "idols"-tähtitaso!rohkeutta, että uskaltaisin mennä kansalaisopiston yksinlaulu ryhmään opiskelemaan, no tänä syksynä meni vielä pupu pöksyyn:( - harmittaa...mutta ehkä ensi...:)
- on..
-kysymys on väärin asetettu,sillä me olemme erilaisia kaikki joka tapauksessa,ei siinä mitään uskallusta kysytä.Tiedän kyllä mitä tarkoitat "erilaisuudella",mutta se vaatii jo hullunrohkeutta esim. jos täydes bussis radiosta tulee upea laulu,sanot kovalla äänellä "eikö oo hieno laulu!" Tai mennä kivannäköiselle sanomaan kadulla et "hei! olisix vapaa lähteen vaikka kahvikupille baariin,vai olisko tee parempi?".. ;)
- Pirre*
tökötetään junassa ihan hiljaa ja naamat vastakkain viisikin tuntia, Helsinki - Joensuu välin...ellei sitten seuraan satu savolaista....
Helsingissä katotaan hulluksi jos erehtyy inahtamaan, hyvä kun rykästä uskaltaa ääneen..kaikki ovat siellä kuin puusta veistettyjä... Pirre* kirjoitti:
tökötetään junassa ihan hiljaa ja naamat vastakkain viisikin tuntia, Helsinki - Joensuu välin...ellei sitten seuraan satu savolaista....
Helsingissä katotaan hulluksi jos erehtyy inahtamaan, hyvä kun rykästä uskaltaa ääneen..kaikki ovat siellä kuin puusta veistettyjä...Kerrankin haluan väittää, että sinä olet väärässä! (Luulin sinun olevan aina oikeassa.)
Tässä asiassa haluan kertoa olevani erimieltä kanssasi ja teen sen mielelläni. Helsinkiläiset ovat mielestä nykyisin entistä avoimempia keskustelemaan vieraitten ihmisten kanssa. Kukaan ei ole enää moneen vuoteen juossut karkuun, kun olen suuni avannut. ;) Jotkut aloittavat juttelun ihan oma-aloitteisesti. On Helsingissä toki joitain paikkoja, joissa keskustelua ei kannattaisi yrittää aloittaa, esimerkiksi Stockan tai metron liukuportaissa, rautatieasemalla jos ihminen kulkee reippaasti - äkkiä ei tule mieleen muita.
Ainoastaan silloin kun olen väsynyt tai juuri töistä lähtenyt ja haluan nollata ajatuksiani, olen huomannut olevani vähemmän halukas ryhtymään tyhjänpäiväiseen (tai sellaiseksi luulemaani) keskusteluun (vieraitten) ihmisten kanssa.
Voisin oikeastaan sanoa edustavani jo kolmatta polvea helsinkiläisiä, jotka ihan mielellään vaihtavat ajatuksia myös satunnaisesti kohdalle osuvien ihmisten kanssa. On tietysti paljon tilanteita, joissa ihmiset ovat mielellään omissa ajatuksissaan, mutta jos joku heitä puhuttelee, siitä saattaa viritä helposti yleisempikin keskustelu.
Oma päätelmäni olisi, että helsinkiläisillä ei välttämättä ole pakottavaa tarvetta saada jutella kaikkien mahdollisten ihmisten kanssa kaikissa tilanteissa, mutta kyllä heistä juttukaverin saa ihan helposti. ;)- Pirre*
optimisti-orvokki kirjoitti:
Kerrankin haluan väittää, että sinä olet väärässä! (Luulin sinun olevan aina oikeassa.)
Tässä asiassa haluan kertoa olevani erimieltä kanssasi ja teen sen mielelläni. Helsinkiläiset ovat mielestä nykyisin entistä avoimempia keskustelemaan vieraitten ihmisten kanssa. Kukaan ei ole enää moneen vuoteen juossut karkuun, kun olen suuni avannut. ;) Jotkut aloittavat juttelun ihan oma-aloitteisesti. On Helsingissä toki joitain paikkoja, joissa keskustelua ei kannattaisi yrittää aloittaa, esimerkiksi Stockan tai metron liukuportaissa, rautatieasemalla jos ihminen kulkee reippaasti - äkkiä ei tule mieleen muita.
Ainoastaan silloin kun olen väsynyt tai juuri töistä lähtenyt ja haluan nollata ajatuksiani, olen huomannut olevani vähemmän halukas ryhtymään tyhjänpäiväiseen (tai sellaiseksi luulemaani) keskusteluun (vieraitten) ihmisten kanssa.
Voisin oikeastaan sanoa edustavani jo kolmatta polvea helsinkiläisiä, jotka ihan mielellään vaihtavat ajatuksia myös satunnaisesti kohdalle osuvien ihmisten kanssa. On tietysti paljon tilanteita, joissa ihmiset ovat mielellään omissa ajatuksissaan, mutta jos joku heitä puhuttelee, siitä saattaa viritä helposti yleisempikin keskustelu.
Oma päätelmäni olisi, että helsinkiläisillä ei välttämättä ole pakottavaa tarvetta saada jutella kaikkien mahdollisten ihmisten kanssa kaikissa tilanteissa, mutta kyllä heistä juttukaverin saa ihan helposti. ;)piikiksi tarkoitettu, jos niin yritän parantaa tapani..:))
Olin töissä jokusia vuosia sitten teilläpäin vähän aikaa, ja kuljin paljon teidän busseissanne, ja ihan hiljasta niissä oli; kukaan virkkanut mitään..en kyllä miekään.
Onhan se tosi ettei kukaan työpäivän jälkeen niin mahottoman seurallinen enää jaksa olla, ja toisaalta sielä on niin paljon ihmisiäkin, että jos kaikkien kanssa jäisi suustaan kiinni niin eihän sielä kerkeis muuta tekemäänkään..:)
Huvittavaa kun maalainen kuljeskelee Helsingissä vähä aikaa, niin pian huomaa että itsekin mennä tohottaa samaa tahtia teidän kanssanne..:D - erilainen, kyllä..
eihän nuo lauseet vaadi rohkeutta, ei. Päättäväisyyttä enemmänkin. Se, että menee sanomaan jollekin, "tuutko kahville?", voi olla sille henkilölle päivän paras kommentti..ja saat kyllä-vastauksen..Mitäs sitten teet?? Sen jälkeen voi kyllä tarvita rohkeutta..:)))
- Pirre*
Pirre* kirjoitti:
piikiksi tarkoitettu, jos niin yritän parantaa tapani..:))
Olin töissä jokusia vuosia sitten teilläpäin vähän aikaa, ja kuljin paljon teidän busseissanne, ja ihan hiljasta niissä oli; kukaan virkkanut mitään..en kyllä miekään.
Onhan se tosi ettei kukaan työpäivän jälkeen niin mahottoman seurallinen enää jaksa olla, ja toisaalta sielä on niin paljon ihmisiäkin, että jos kaikkien kanssa jäisi suustaan kiinni niin eihän sielä kerkeis muuta tekemäänkään..:)
Huvittavaa kun maalainen kuljeskelee Helsingissä vähä aikaa, niin pian huomaa että itsekin mennä tohottaa samaa tahtia teidän kanssanne..:Dväärin, minä ymmärsin, ja tietenkin tahallani...olenhan omituisten otusten kerhosta.:)
Pirre* kirjoitti:
piikiksi tarkoitettu, jos niin yritän parantaa tapani..:))
Olin töissä jokusia vuosia sitten teilläpäin vähän aikaa, ja kuljin paljon teidän busseissanne, ja ihan hiljasta niissä oli; kukaan virkkanut mitään..en kyllä miekään.
Onhan se tosi ettei kukaan työpäivän jälkeen niin mahottoman seurallinen enää jaksa olla, ja toisaalta sielä on niin paljon ihmisiäkin, että jos kaikkien kanssa jäisi suustaan kiinni niin eihän sielä kerkeis muuta tekemäänkään..:)
Huvittavaa kun maalainen kuljeskelee Helsingissä vähä aikaa, niin pian huomaa että itsekin mennä tohottaa samaa tahtia teidän kanssanne..:Dtapojasi nimittäin.
Kiire on todella hirveä ilmiö varsinkin ruuhka-aikoina. Olen itsekin muuttanut kaupungin ulkopuolelle, ja huomannut pahimpien kiireiden jääneen Helsinkiin. Tottavie, kyllä eroja löytyy. Sinulle uskalsin väittää surutta vastaan, kun luotin sinun ymmärtävän.
Totuus löytyy varmaan jostain sieltä meidän näkemystemme puolivälin vaiheilta.
PS: Onko siellä Joensuun junassa vaan helsinkiläisiä? - En malttanut jättää virnuilematta.;)- Pirre*
optimisti-orvokki kirjoitti:
tapojasi nimittäin.
Kiire on todella hirveä ilmiö varsinkin ruuhka-aikoina. Olen itsekin muuttanut kaupungin ulkopuolelle, ja huomannut pahimpien kiireiden jääneen Helsinkiin. Tottavie, kyllä eroja löytyy. Sinulle uskalsin väittää surutta vastaan, kun luotin sinun ymmärtävän.
Totuus löytyy varmaan jostain sieltä meidän näkemystemme puolivälin vaiheilta.
PS: Onko siellä Joensuun junassa vaan helsinkiläisiä? - En malttanut jättää virnuilematta.;)totisia torvensoittajia näkkyypi olevan kaikissa "roduissa", ihan oisi koko kansa vaihettava...:)
- eeva-sisko
vaan ihan tavallinen, sellaineen massaan hukkuva, tapetista erottumaton.
Ellei tämä kirjoitukseni nyt viestitä ihan muuta.
Täällähän kaikki ovat ja haluavat olla erilaisia, eli jollain tavalla 'repäistä'.
*kujeileva hymy*- Risuparta
Olen aina ollut erilainen,en ole juuri kulkenut samoja polkuja, vaan olen vetänyt omaa tyyliäni mottona, kaikki tulevat ajallaan! Siitä olen joskus saanut nokilleni,mutta sitkeydellä ja eteepäin kulkemis halulla on saanut paljon kokemuksia, hyviä ja joskus todella hyviä,enkä vain ole vieläkään antanut periksi,kun vastaan tuli hyvä ihminen on hyvä toteuttaa molempia kiinnostavia asioita:
Risuparta kirjoitti:
Olen aina ollut erilainen,en ole juuri kulkenut samoja polkuja, vaan olen vetänyt omaa tyyliäni mottona, kaikki tulevat ajallaan! Siitä olen joskus saanut nokilleni,mutta sitkeydellä ja eteepäin kulkemis halulla on saanut paljon kokemuksia, hyviä ja joskus todella hyviä,enkä vain ole vieläkään antanut periksi,kun vastaan tuli hyvä ihminen on hyvä toteuttaa molempia kiinnostavia asioita:
Kun syntyy erilaiseksi, uusia jippoja aina nousee pintaan, hyvässä ja pahassa.
Tasapäistämisen mentaliteetti koskee kaikkea koko suuressa luonnossa.
Pakko ulvoa lauman mukana, jos saalista haluat.
- Tanevaan
Kylläpä sitä on aina yrittännyt olla oman tienkulkija eikä juuri mikään ole vierasta.Itse sanon mielelläni,että olen tehnyt kaikkea paitsi ollut Tukholmassa huorana.Elikkä jotain on kuitenkin kokemattakin=))
- Olet huoraillut
muualla mutta et juuri Tukholmassa?
- Tanevaan
Olet huoraillut kirjoitti:
muualla mutta et juuri Tukholmassa?
Eikai sitä tämmönen karvanen äijä oikeen ole muualla niin kurssissaan enää=))
- ex-Nainen
Tanevaan kirjoitti:
Eikai sitä tämmönen karvanen äijä oikeen ole muualla niin kurssissaan enää=))
Makujahan on niin monia ja varsinkin täällä Tukholmassa!
- Pirre*
ole erilaistunut, mutta joku on sanonut joskus etten ole tavallinen, mitä liennöön tarkottanu, en kysyny.
- erilainen, kyllä..
oon erilainen, niin että kuulen kommentteja siitä..yllättävän paljon naisilta, itsekin oon, sanovat mua rohkeaksi ja miten uskallan. Asiaa en oo koskaan ajatellut niin, että uskallanko? rohkenenko? tää kaikki tulee mulle luonnostaan, ihan kaikki. Pukeutuminen, se miten tuon asiat esille jne..Ehkä se on kuitenkin toisille meistä paljon helpompaa, yksinkertaisempaa, tulee luonnostaan halu olla erilainen..en tiedä, näin oon ajatellut vaan.
- pate-teikka
Kanssaeläjät eivät ole sanoneet minua useinkaan erilaiseksi, persoonalliseksi ei koskaan, mutta omituiseksi erittäin usein.
Kaipa näillä sanoilla sitten on tarkoin määritellyt erot.
Omasta mielestäni olen ainoa normaali ihminen maapallolla. Eikös se todista, että olen samanlainen kuin kaikki muutkin?
- Blondi
olen ollut siitä asti, kun sain ekat leluni. Lelut ja muu on muuttunut toisenlaiseksi, älä nyt kysy millaiseksi. Elämä on ja opettaa ja ei jokaisen tarvi pukea samalla tavalla. Kiinalaiset näyttää kaikki ihan samannäköseltä, mutta kun yksi kiinalainen katsoo suomalaisia, niin hänen mielestään olemme kaikki samannäkösiä. Kuka on suunnitellut muka jonkun "elämän käsikirjan", ei se koskaan mene niin vaikka kuinka olisi etukäteen kirjoitettu.
- minkälaisia leluja
aikuiset blondit harrastavat ;DD
- Blondi
minkälaisia leluja kirjoitti:
aikuiset blondit harrastavat ;DD
(=skootteri) vanha italialainen olisi tähtäimessä tällä hetkellä, mutta aika kallis harvinaisuus. Saa nähdä raaskinko sijoittaa uuteen leluun, joko tai sitten ei. Sitä pitäisi tuunata tai sitten entisöidä kumminkin aika paljon. Tämmöttössi lelui tääl.
- Flegmis2
Miksi ajatella toisten aivoilla?
Ihmisten käyttäytymistä ja kulutusta ohjaa hämmästyttävässä määrin TOISTEN AIVOILLA AJATTELU.
Teemme ratkaisuja sillä perusteella mitä me kuvittelemme toisten ajattelevan meistä ja mitä me haluaisimme heidän ajattelevan.
Menkääpä itseenne!!!!
Huomattava osa tyytymättömyydestä ja pahasta olosta johtuu siitä ristiriidasta joka syntyy kun näyttämisen halu ja edellytykset siihen, ovat ristiriidassa.
Sama voi koskea erilaisuutta. Olemalla 'erilainen' halutaan viestiä ympäristölle jotain. Onko tarve erottua ympäristöstä, taas toisten aivot!
Eri asia on jos se erilaisuus johtuu vain siitä, että niin on itsestä mukavaa ja tarkoituksenmukaista.
Tosin rikoslaki ja sosiaaliset välttämättömyydet asettavat rajoja individualismille!
Miten erilaisuutta arvioidaan? Onko sitä tarpeen arvioida?
Mitä hittoa me välitämme siitä olemmeko muka erilaisia tai erikoisia tai mitä vain!? - Remmari ek
Olen ollut aina.
Minulla on se etu, että viis veisaan, mitä muut ajattelevat. Pitäkööt pöhkönä tai hulluna, se ei minua häiritse.
Erilainen voi olla myös ystävällinen ja huumorintajuinen. Se kai onkin pelastanut minut syrjimiseltä. Minun erilaisuuteni on ihmisten mielestä vain hupaisaa, en saa siitä mitään arvosteluja osakseni (en tietysti tiedä, mitä selän takana puhutaan, mutta en välitäkään.)
Minulla oli nuorena hyvin eksentrinen ystävä. Hän oli minua noin 40 vuotta vanhempi ja kuollut ajat sitten. Häneltä minä opin kaikkea "sopimatonta". Esimerkiksi sen, että asiat voidaan lavastaa näyttämään aivan muulta kuin ne todellisuudessa ovat. Nykyisin osaan esim. vaikuttaa olevani kiinnostunut jostakin asiasta pelkillä ilmeillä ja katseilla, sillä olen opetellut haukottelemaan suu kiini. - Hemuli
Luulen että paremminkin uskallan olla TAVIS!
- ex-Nainen
Samalla kun myönnät olevasi tavis olet erikoinen,suurin osa meistähän esittää varsinkin netissä jotain muuta kuin on!
- erilaista
tähän asti tekemäni ratkaisut ovat poikenneet yleisestä
mutta
kyllä se on raskas tie
jos kuuntelet "sydämesi ääntä" ja toimit siten,
pitää olla vahva
ei sitä enää jaksa ja "siperia on opettanut",
eli "tavallinen tallaaja" niin on helpompaa - Lilja-Orvokki
Lienenkö hukannut tuon "elämäni kirjan" vai mistä johtuneekaan, etten tee kymmenvuotissuunnitelmia. Tottahan jonkilainen punainen lanka on olemassa, oltavakin lasten tähden, mutta sitä ei ole pingotettu kireäksi kuin viulun kieli. Joustoa löytyy ja otetta joskus löysättäväkin. Muutenhan siihen saattaa solmiutua kiinni ja tukehduttaa itsensä liikaan kireyteen.
Opiskelemaan lähtö lienee oiva esimerkki ...
Leikkimieltä löytyy, sitä elämän suolaa. Leikkimielisyys piristää. Yksi periaate ylitse muiden: toisten tunteilla ei leikitellä!
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nyt tajusin mitä haet takaa
En epäile etteikö meillä olisi kivaa missä vaan. Se on iso hyppy henkisellä tasolla sinne syvempään päätyyn, kuten tiedä362917- 1732285
- 622284
Kukapa se Ämmän Kievarissa yöllä riehui?
En ole utelias, mutta haluaisin tietää, kuka riehui Ämmän Kievarissa viime yönä?331978Salilla oli toissapäivänä söpö tumma
Nuori nainen, joka katseli mua. Hymyili kun nähtiin kaupan ovella sen jälkeen411336Naiselle mieheltä
Huomasin tuossa, että jääkaapissani on eräs sinun ostamasi tuote edelleen avaamattomana. Arvaatko mikä?221333- 141330
- 101214
- 111194
- 221191