Toivoa

olen kyllä omasta mielestä (ja muidenkin) rehellinen.. minulta ei onnistu valehtelu. paitsi jotain valkoisia valheita joskus, mutta tärkeissä asioissa olen rehellinen. ja mielestäni jos on itse rehellinen, saa myös rehellisyyttä osakseen.

Omat kokemukset kehottaa vastaamaan, että miesten näkökannalta katsottuna naiset tuskin vaikuttavat rehellisiltä. Naisten tapa toimia ja käsitellä asioita, ja etenkin keskinäisiä suhteitaan on mielestäni paljon monimutkaisempi kuin miesten. Siinä mielessä asoihin liittyy aina monimutkaisuutta, jonka monet miehet ovat sanoneet tulkitsevansa epärehellisyytenä...

Vähän sekvasti sanottu, mutta ehkä joku ymmärtää. Naisena sanoisin olevani rehellinen, mutta joku mies ei välttämättä olisi samaa mieltä.

Olen nainen, ja rehellinen sellainen. Tärkeissä asioissa!

Merkityksettömissä jutuissa saatan liioitella ("jonotin ainakin puoli tuntia!") ja joskus teini-iässä tuli kerrottua ihan höpöhöpöjuttuja, mutta ne ovat jääneet. Jos kerron toiselle ihmiselle jotain juttua vaikka että "Liisakohan se oli kun kertoi..." ja myöhemmin muistan kertojan olleen Petra, en välttämättä ilmoita siitä keskustelukumppanilleni, JOS asia on merkityksetön.

Mutta siinäpä nuo minun valheeni taitavatkin olla. En koe olevani kovinkaan paha juksaaja.

Rehellisyyskin on vähän jännä juttu, kun sitä pidetään AINA hyveenä. Äitini kysyi viikko sitten miksi myöhästyin yhteiseltä päivälliseltä, ja silloin kyllä valehtelin. Sanoin, että nukahdin leffan ääreen, vaikka tosiasiassa harrastin mieheni kanssa pitkästä aikaa niin villiä seksiä että kello unohtui. Sitä äitini tuskin olisi halunnut kuulla. Ja sisarelleni (11v.) olen joskus valehdellut että en tupakoi. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin olen valehdellut myös kun 19-vuotias sisareni tuli meille yöksi riideltyään poikakaverinsa kanssa, silloin kerroin äidille ettei hän ollut "pahasti humalassa", kun äiti tuota kerran kysyi. Siis kiertelin kai lähinnä...

Ups, alkoipas noita valheita sittenkin löytyä. En taidakaan olla rehellinen sataprosenttisesti, mutta edellä mainittujen esimerkkien varjossa on näe sitä pahana asiana. Valehtelen vain, jos siitä ei ole haittaa vaan pikemminkin hyötyä, siis ei vain itselleni.

Kun kerran et asiaa sen kummemmin tarkentanut, niin OLETAN Sinun tarkoittavan TÄYSIN REHELLISTÄ ihmistä. Katsoppa (ellet ole jo katsonut) Jim Carreyn leffa "Valehtelija valehtelija".. siinä tulee oivallisesti ilmi ne "pienet" ongelmat, mihin sellainen johtaisi...;))


"On ollut parempaakin.." ..naurattaa vieläkin se kommentti...=)

Itse olen niin mukavuudenhaluinen ja laiska, etten viitsi ryhtyä valehtelemaan tai muuten epärehelliseksi. Olisi tylsää pelätä kiinnijoutumista tai yrittää muistaa omia valheitaan ja paikkailla niitä uusilla. Voin jättää kertomatta asioita tai kieltäytyä vastaamasta kysymykseen, mutten suostu valehtelemaan. Edes perinteisissä (naisten) kohteliaisuuskuvioissa en lausu perättömyyksiä, vaan yritän kysyttäessä löytää jotain rehellistä positiivista sanottavaa.

Tiedän voivani luottaa useammankin naispuolisen ystäväni ja erityisesti tyttäreni rehellisyyteen.
Joidenkin tuttujen tiedän valehtelevan, heidän juttujaan en sitten oikeastaan välitäkään kuunnella. Valehtelemisesta kerran kiinni jäätyään ihminen menettää uskottavuutensa ja ainakin minun kiinnostukseni.

Oletko sinä tavannut monia epärehellisiä naisia?
Itse en uskoisi sukupuolen vaikuttavan rehellisyyteen tai sen puutteeseen.