Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Hyviä päätöksiä on aina hyvä tehdä joskus tulevaisuudessa.;)) Ei ihan vielä... Ylihuomenna... Sitten kun...

    Olen läheltä yhden ihmisen tuhoutumista voimatta häntä yrityksistäni huolimatta auttaa.
    Hän maksoi kamalan hinnan omasta heikkoudestaan. Ensin meni työ, sitten meni terveys ja viimeksi perhekin. Kun viinakrampin jälkeen murtui kallo, loppui kai elämisenarvoinen elämäkin - niin hän ainakin itse sanoi. Meni mm.tasapainoaisti, kielitaito ja kunnollinen kommunikointikyky, tilalle tulivat pelot siitä mitä itselle tapahtuu, kun alkoholistin epilepsiakohtaus voi yllättää missä tahansa. Tuli muutamia kertoja ryöstetyksi ja katui lopun elämäänsä, muttei kuitenkaan kyennyt lopettamaan juomistaan. Toisaalta ei halunnut enää elää, mutta pelkäsi kuolemaakin. Kuoli lopuksi yksin kotonaan, kun pohjukaissuoli ratkesi.

    Onko sinun tulevaisuudenkuvasi samanlainen?

    Sitä en sinulle toivo. - Älä siis enää odota, vaan ryhdy toimeen. Hae apua, jos et yksin selviä. Jos ensimmäinen auttaja ei ole oikea sinulle, jatka etsimistä.

    Parempaa loppukesää;))
  2. Jos lasta lyödään, hän oppii lyömään!

    Minusta on käsittämätöntä, ettei aikuinen pärjää lapsensa kanssa ilman ruumiillista kuritusta.
    Voihan lapsen vaikka ottaa tiukasti syliin, katsoa silmiin ja puhua tiukan jämäkällä äänellä.
    Tai asettua kyykkyyn lapsen kanssa silmätysten, pitää kiinni lapsesta ja puhua hänelle vakavasti, kertoa mikä on kiellettyä ja miksi se on kiellettyä.

    Suuren aikuisen suuttumus on varsin pysähdyttävä ja hieman pelottavakin lapsen mielestä.

    Ei pidä tuomita lasta, vaan hänen käyttäytymisensä. Ei lapsen tarvitse olla jästipää, vaikka hänelle pitää selvittää asioita useampaan kertaan kuin rauhallisemmalle sisarelleen. Lapsi tarvitsee myös kannustamista, kiittämistä ja positiivista huomiota silloin kun hän toimii vanhempien mielestä hyvin. - Ettei käy niin että lapsen täytyy tehdä jotain kiellettyä saadakseen herätettyä vanhempiensa huomion.

    Sopimattomilla tai suorastaan hengenvaarallisilla teoilla pitäisi olla luonnollisia seuraamuksia, jotka lapsikin voi ymmärtää ja hyväksyä. Lapsi voidaan pysähdyttää vaikka istumaan tietyssä paikassa tai olemaan hetki tietyssä virikeköyhässä tilassa pohtimassa tekoaan. Tai lapsen pitää kulkea käsi-kädessä vanhempansa kanssa, koska hänen ei voi antaa kulkea vapaasti jalkakäytävällä, tms.

    Lyhyellä aikavälillä tietysti asioiden selittäminen vie enemmän aikaa kuin vaikka tukistaminen. Pitemmän päälle lapsi oppii noudattamaan yhdessä sovittuja rajoja. Vanhempien asia on tietysti muistuttaa niistä, kun pieni ihminen ei aina jaksa muistaa kaikkea.

    Ruumiillinen kuritus kasvattaa uhmaa ja vihamielisyyttä. Vanhempien pitäisi muistaa omia lapsuuden kokemuksiaan ja rankaisemisen herättämiä tunteita ja ajatuksia, niin luultavasti olisi helpompaa yrittää löytää uusia keinoja. Olisi hyvä pysähtyä miettimään, purkaako vanhempi rankaistessaan lapseen omaa turhautumistaan ja kiukkuaan vai onko hän sitä mieltä, että rankaiseminen on harkittua kasvatusta. Kiellot, joita ei pystytä valvomaan, herättävät usein kiinnostuksen juuri niihin kiellettyihin asioihin. Joskus lapsi voi kokea saavansa tyytydystä tehdessään juuri niitä kiellettyjä asioita salaa. Olla vahingoniloinen, kun onnistuu huijaamaan tyhmiä ja ymmärtämättömiä vanhempiaan.

    Jos kasvatus pohjautuu palkitsemiseen ja rankaisemiseen, mistä ne palkkiot ja rankaisukeinot löytyvät murrosikäisille ja vanhemmille lapsille?

    Minusta olisi hyvä harjoitella pienen lapsen kanssa toisenlaisia malleja, etteivät vanhemmat joutuisi neuvottomina alakynteen, kun lapsista kasvaa heitä isompia ja voimakkaampia.

    Iloitsen aina nähdessäni vanhempien hallitsevan rauhallisella puheella kiukutteleviakin lapsiansa. Niitä lapsia on varmaan kuunneltu ja myös he ovat oppineet kuuntelemaan, vaikkei ihan joka hetki siltä tuntuisikaan. Aikuiselle on varsin kasvattavaa yrittää hallita omia tunteitaan ja opetella toimimaan malttiaan menettämättä lasten kanssa. - Niinhän se on, että lapset kasvattavat vanhempiaan. ;))

    Televisiosta tuli muuten äskettäin mielenkiintoinen englantilainen "super-nanny" ohjelma, joka käsitteli lapsiperheiden käyttäytymisongelmia.Supernanny opetti vanhempia kädestä pitäen uusien toimintamallien löytämisessä, jotta kaikki perheenjäsenet voisivat paremmin. Toivoisin kaikkien vanhempien ja isovanhempien näkevän sen tai vaikka useampiakin osia, jos kyseessä oli sarja. Valitettavasti en muista ohjelman nimeä enkä kanavaa.

    Lapset ovat niin kovin lyhyen ajan pieniä, toivottavasti siitä ajasta jää mahdollisimman paljon hyviä muistoja niin lapsille kuin vanhemmillekin.
  3. Lapset kasvattavat mielestäni enemmän vanhempiaan kuin vanhemmat lapsia. Vanhemmat voivat tarjota rakkautta, hyvän kasvuympäristön ja turvalliset rajat.

    A.S.Neil, jota kai pidettiin yhtenä vapaan kasvatuksen guruista, määritteli tämän paljon puhutun vapauden mm. seuraavasti: "Lapsen/ihmisen tulee saada olla vapaa niin kauan kun hän ei loukkaa toisen ihmisen yksilönvapautta". Yksi hänen kirjoistaan on nimeltään "Vapautta, ei mielivaltaa".

    Thomas Gordonin (kirjat lueteltu jo ylempänä) ajatukset ovat mielestäni edelleen hyviä ja suosittelen kirjojen lukemista. Kun ajoissa tutustuu näihin ohjaavan kasvatuksen ajatuksiin ja alkaa harjoitella uudenlaisia kohtaamistapoja, ehtii halutessaan sisäistää ne niin, että säästyy monilta "taisteluilta" lapsen kasvaessa.
    Thomas Gordon kertoi muuten kehitelleensä kasvatukseen liittyviä ajatuksia ja toimintamalleja liikkeenjohdon koulutuksessa käytetyistä menetelmistä. - Ajatukset siis pätevät kaikissa ihmissuhteissa. Siksikin kirjojen lukemista kannattaa suositella.

    Kirjoista(kin) ammennetut opit ovat helpottaneet ja tehneet mukavammaksi ainakin oman perheeni elämää. - En häpeä tunnustaa, että niiden avulla olen onnistunut erittäin miellyttävällä tavalla katkaisemaan sukupolvien ketjun autoritäärisiä - (lähes) väkivaltaisia - kasvatusmenetelmiä. Olemme voineet rakastaa enemmän kun ei ole tarvinnut taistella.

    Vielä näin mummoiässä olen kiitollinen näille "vapaan kasvatuksen" pahamaineisille menetelmille.